torstai 17. elokuuta 2017

Kaksi koululaista ja arki.

Niin se vaan arki alkoi täällä meilläkin. Tämä viikko ollaan herätty aamulla aikaisin, syöty aamupuuro ja kiiruhdettu kouluun. Kouluun on aikuisen saattelemana kävellyt iso neljäsluokkalainen ja pienen pieni ekaluokkalainen. Eli nelkki ja eppu - niin kuin täällä keski-suomessa heitä kutsutaan. Isompi koululainen on jatkanut koulua varmoin askelin. Paikat ovat tuttuja vaikka luokka vaihtuikin kolmanteen kerrokseen, luokkakaverit ovat ystäviä ja ainoastaan uusi opettaja ja valinnaisen aineena oleva ranska ovat uusia juttuja. Pienelle koululaiselle kaikki on uutta ja ihmeellistä. Ihan kaikki: koulu, ope, luokkakaverit, Jälkkäri (ei suinkaan jälki-istunto vaan iltapäivätoiminta), koulun säännöt ja välitunnit. Kaikesta löytyy ihmeteltävää ja juteltavaa, kun neiti tulee iltapäivisin kotiin. Tätä on ihana seurata siitä näkökulmasta, että tämä on toinen pieni ihminen, jonka koulutielle saattelemme. Ensimmäisen kohdalla sitä ajatteli, että onpas hän iso kouluainen ja tämän toisen kanssa sitä kummastelee, kuinka pieni tämä silti vielä on. Ja vielä ihanampaa on ollut huomata, kuinka isompi koululainen hiljaa tuhahtelee pienen koululaisen toilailuille, koska pienempi ei ehtinyt viikossa sisäistää kaikkia koulun sääntöjä ja käytänteitä - isommalla kun on ollut kolme vuotta aikaa harjoitella niitä :)

Toinen asia, minkä nyt koulun alkaessa huomasi, oli tyttöjen pituus. Siivosin keväällä tyttöjen vaatekaapin ja siirsin sieltä pienet vaatteet pois. Pienen koululaisen kaikki pieneksi jääneet vaatteet lähtivät kirpparille, mutta isomman kouluaisen vaatteet jätettiin säästöön. Kokeilimme silloin keväällä pienelle koululaiselle seuraavan (eli 134/140) koon vaatteita, mutta ne olivat auttamatta liian isoja. Nyt viikonloppuna ennen koulunalkua tein saman jutun - kävin vaatekaapin läpi ja sieltä sain saaliiksi ikea-kassillisen pieniä vaatteita. Nostin esiin pienelle koululaiselle varatut seuraavan koon (134/140) vaatteet vain huomatakseni, että nehän oli nyt sopivat. Pieni kyynel vierähti hiljaa poskelleni, meidän pieni ihminen. Niin pieni ja iso yhtäaikaa. 
Koululaisen vaatteet ovat vähän väliä jäämässä pieneksi ja hänen kaapilleen teinkin perusteellisen siivon. Surutta heitin rättikasaan virttyneet t-paidat ja säästin parhaimmat pienelle koululaiselle. Kirpparilta löytyi kuudet farkut, paita ja mekko 15€:lla ja niillä pärjätään taas jouluun saakka.

Ulkovaatteet onkin sitten toinen juttu. Pienemmälle koululaiselle on sopivia ulkovaatteita moneen lähtöön, mutta isompi koululainen on kasvanut niistä ohi. Täytyykin pitää silmät auki kirppareilla niin livenä kuin netissäkin, että isommalle koululaiselle löytyisi sopivat ulkohousut ja vedenpitävä takki.

Tein myös kenkäinventaarion. On ilo huomata, että kun on aiemmin panostanut kenkävalinnoissa laatuun, kengät kestävät (ainakin) kahdella tytöllä. Kenkiä löytyi moneen lähtöön eikä tälle syksylle tai talvelle ole tarvetta uusille kengille. Ei kummallekaan. Monet isomman koululaisen vedenkestävät ja paljon liikkuville lapsille suunnitellut kengät vain odottavat pienen koululaisen jalan kasvamista ja aktiivisesti alennuksia tarkkailevan äitipuolen toimesta isomman koululaisen jalkoihin on jo löydetty sopivat kengät satoi, paistoi tai tuiskuttaisi lunta. Jee!

Muita arkisia puuhia ovat olleet oppikirjojen päällystäminen, iltasadut ja oikean unirytmin löytäminen, aamupuuro ja aamurutiinit. On muistuteltava deororantin käytöstä, tossujen pitämisestä koulussa, huolehdittava oikeat liikuntavarusteet tunneille mukaan, laitettava hiukset kiinni ja huolehdittava, että koulukuvaukseen oli asianmukaiset vaatteet päällä. Ne pienet läksyt on päivittäin tehty ja tarkistettu, reppu on pakattu seuraavaksi aamuksi suoraan eteiseen odottamaan. Metatyö (mistä kirjoittelin vuosi takaperin) on taas vallannut ajatukset ja ihan tervetullutta tämä arki on ollutkin! Vaikka näitä lämpimiä päiviä on tässä tällä viikolla ollut, voisin silti sanoa olevani valmistautunut syksyyn jo niin, että se voi huoletta tulla ja tuoda tähdet mukanaan taivaalle.

Meidän pienet suuret ihmeet. Pienempi ja isompi, molemmat yhtä tärkeitä ♡

maanantai 7. elokuuta 2017

Lasten kanssa reissussa.

Mitä on hyvä muistaa, kun on reissussa lasten kanssa? Sitä pohdimme ennen kesälomaa, kun rustailimme kalenterin täyteen kivoja kesätekemisiä ja reissuja. Vietimme alkukesän tavallisessa rytmissä ja juhannukselta tytöt jäivät ensin kolmeksi viikoksi lomailemaan toiseen kotiin. Me vietimme "lapsettomat" kolme viikkoa kotona, mökeillä ja Helsingissä. Sitten kun tuli meidän vuoro lomailla tyttöjen kanssa kolme viikkoa, reissasimme niin ikään kahden mökin välillä sekä kävimme pyörähtämässä Helsingissä. Ajotunteja oli lukuisia ja kilometrejä karttui lähemmäs 1500. Automatkat sujuivat miellyttävästi, kun meillä oli mukana Harry Potter-saagan ensimmäinen osa Viisasten kivi - äänikirjana. Tytöt eivät ole Harry Potterin maailmaan tutustuneet (ennen tätä äänikirjaa) ja voi pojat kuinka he nauttivat jännittävästä ja monitahoisesta sadusta. Suosittelen lämpimästi sekä Harry Potteria äänikirjana että äänikirjoja automatkoille yleensäkin. Vietämme usein kotona ja automatkoilla lepohetken äänikirjan kanssa, jolloin ainakin kroppa lepää, vaikka mielikuvitus laukkaakin sadun mukana hurjaa vauhtia.

Reissussa lasten kanssa täytyy muistaa myös hyvät eväät. Koska kaikki maistuu paremmalta ulkoilmassa. Erilaiset eväsleivät, hedelmät, lihapullat, sipsit, maissi- ja riisikakut sekä litroittain vettä. Kaikki toimii ja kaikki saadaan takuuvarmasti syötyä. Me retkeilimme Suomenlinnassa kahteen otteeseen, ensin kahdestaan ja vielä tyttöjenkin kanssa. Suomenlinna on mieheni lapsuudenmaisemia, siellä hän on käynyt lapsena vähintään kerran kesässä. Suokkiin pitää matkustaa lautalla, mikä olikin tytöille ensimmäinen kerta. Otimme Suokkiin mukaan tytöille taskulamput ja siellä he viipottivat pimeissä onkaloissa ja tunneleissa tunteja. Meillä oli viltti ja eväät valmiina, neidit juoksentelivat luolissa ja tulivat välillä tankkaamaan. Sadevarusteet olimme pakanneet tietysti reppuihin ja pidimme sadetta viltillä tuuheiden tammien ja lehmusten alla. Päivä oli pitkä ja kävelemistä tuli lukuisia kilometrejä, mutta hyvillä kengillä ja varusteilla me kaikki jaksoimme.



Kävimme tyttöjen kanssa myös Luonnontieteellisessä museossa ja Linnanmäellä. Erilaiset eläimet olivat tytöistä äärimmäisen mielenkiintoisia ja pari näyttelyä kiersimme kahteen kertaan. Yhteensä kolme tuntia saimme kulutettua aikaa eläinten ihmettelyyn. Tämän jälkeen kävimme pizzalla ja suuntasimme Lintsille pariin laitteeseen. Erityistä huomiota päivässä saivat hyvät kengät. Kävelemistä on paljon ja vaikka tiet eivät ole niin haasteelliset kuin Suokissa (mm. mukulakiviä) niin hyvät kengät on silti kaiken a ja o. Kesäloman alussa tytöt saivat ostaa itselleen Prisman alehyllystä uudet ballerinat ja ne olivat kaupungissa kävelyyn oivalliset. Rakoilta vältyimme, vaikka laastarit olivat repussa mukana.


Alkuloman ja loppuloman vietimme mökeillä. Meidän lapset rakastavat uimista ja siinä ei kuulkaas enempää tarvita kuin vettä, serkut ja pari uimalelua. Siinä menee mukavasti päivä jos toinenkin ilman, että kukaan huomaa ajan kulumista. Sitähän se loma kai on parhaimmillaan, kun joutuu pinnistelemään muistaakseen mikä päivä tänään on.

Eli mitä lasten kanssa reissussa tulee olla mukana?
- Automatkoilla viihdykettä. Meillä toimi äänikirja, mutta myös erilaiset piirustusvälineet ja tehtäväkortit ovat oivallisia.
- Eväät. Mitä enemmän eväitä, sitä parempi.
- Sadevarusteet ja viltti. Sadetta voi pitää isojen puiden alla ja silloinhan on oivallista jatkaa piknikiä.
- Hyvät kengät. Mitä jalkaa tukevammat, sitä paremmat. Ja mielellään kenkiä useammat mukana, jos ei päästä illaksi kotiin.
- Laastareita. Lasten kanssa haavereilta ei voi välttyä ja pieni laastari on parasta plaseboa!
- Aikaa. Uimiselle, ihmettelylle ja seikkailuille.

maanantai 15. toukokuuta 2017

Torkkupeitto Mini ontelokuteesta, jämälangat käyttöön!

En edes muista koska aloitin tämän torkkupeiton neulomisen, mutta viime viikolla se valmistui ja tänään sain pääteltyä sen. Käytin peittoon kolmen värin jämäkuteet ja toivoin parasta. Monet kerrat meni hermot ja työ jäi kuukausiksi koskemattomaksi, mutta nyt se on valmis lämmittämään jalkojani iltaisin. 



Peitto on leveydeltään 92cm ja korkeudeltaan 140cm. Peitto jäi ajateltua pienemmäksi, mutta onhan meillä "aikuisten mittaisia" torkkupeittoja jo ennestään ja kotona kaksi pienempää ihmistä, jotka tätä voivat halutessaan käyttää. Minä pidän miniontelokuteen pehmeydestä ja painosta, se ei kutita eikä raavi ihoa. Se ei myöskään lämmitä paahtavaksi, mutta pitää sopivasti lämmön ihmisen ja peiton välillä. Ihan heti en uutta peittoa tee, mutta oli se kaiken tekemisen väärti!

Edelliset peittopostaukset voit lukea täältä:

perjantai 12. toukokuuta 2017

Muumilaakso-taidemuki, kuvituksena Tove Janssonin alkuperäinen akvarellityö.

Tampereen taidemuseon Muumilaaksona tunnettu osasto muuttaa uusiin tiloihin Tampere-taloon. Yleisölle museon ovet avataan 17.6.2017 ja samalla  syntyy maailman ensimmäinen ja ainoa Muumimuseo. Tämän muutoksen sekä Suomi 100-juhlavuoden kunniaksi Arabian ja Tampereen yhteistyö tuo markkinoille uuden muumimukin. Juhlavuoden kunniaksi Arabia lähti valitsemaan yhteistyössä museojohtaja Taina Myllyharjun ja Tampereen kaupungin edustajan kanssa kokoelmasta teosta yhteistyössä toteutettavan mukin kuvituksen aiheeksi. Lopulta kansikuvapiirros Moumine le Troll-kirjan ranskankielisestä laitoksesta vuodelta 1968 puhutteli eniten ja sopi paitsi muotonsa, myös sisältönsä puolesta taidemukin kuvitukseksi. Yhteistyö on Arabialle ainutlaatuinen, sillä aiemmat muumi-astiat ovat perustuneet kollaaseihin, joissa keramiikkataiteilija Tove Slotte on hyödyntänyt Tove Janssonin alkuperäisiä kuvituksia ja hahmoja yhdistelemällä niitä toisiinsa. Nyt käsillä olevan Muumilaakso-taidemukin kuvitus on toisinto alkuperäisestä akvarellityöstä ja samalla historian värikkäin muumimuki. Akvarellityönä toteutettu piirros sisältää paljon erilaisia hahmoja ja runsaasti värisävyjä. Poikkeuksellisen värikäs muki toistaa kaikki teoksen 27 sävyä, minkä toteuttamisen keramiikalle mahdollistaa Arabian vahva keramiikka- ja väriosaaminen. Muumimuki on nimeltään Muumilaakso, mutta sitä on jo ehditty kutsua mediassa nimillä: taidemuki, seksimuki ja Taikurin hattu-muki. Uusi muki on aiheuttanut jälleen kohua ennen ilmestymistään ja hieman ilmestymisen kynnyksellä. 

Alkuperäinen akvarellityö on kooltaan 12,2cm x 42,4cm.
Akvarellityön ja Muumilaakso-mukin kuvituksen taustaa: Tove Jansson lahjoitti vuonna 1986 lähes koko taiteellisen kokoelmansa (noin 2000 teosta) Tampereen taidemuseolle. Janssonin alkuperäisen akvarellityön kuvituksen alkuperä löytyy Taikurin hattu-kirjasta vuodelta 1956 (jolloin se on julkaistu suomeksi, ruotsiksi kirja julkaistiin jo aiemmin vuonna 1948). Kirja kertoo Tiuhdin ja Viuhdin matkasta Muumilaaksoon salaperäinen matkalaukku mukanaan. Matkalaukussa on Kuningasrubiini, joka alunperin oli Möröllä, mutta jonka Tiuhti ja Viuhti varastivat ja jota Taikuri on etsinyt jo 300 vuotta. Muki on minusta siitä kaunis, että se ei pohjaudu itsessään kirjan kuviin, vaan se on Tove Janssonin kuvitus tarinan lopusta. Siitä hetkestä, kun kaikki olivat taas onnellisia ja asiat järjestyivät.

 Ensimmäisen kohun muki aiheutti, kun sitä alettiin kutsua seksimukiksi. Missä se seksi sitten piilee? No, tarinassa oleva Kuningasrubiini kuvastaa joiden tutkijoiden mielestä naisten välistä rakkautta ja se jos mikä on seksiä se! Toisen teorian mukaan rubiini on kuin orgasmi, joka vaihtaa väriä syvän tummasta vaaleaan. Minusta tämä oli siitä huvittavaa, että mukissa ei ole edes kuvattu tätä paljon puhuttua Kuningasrubiinia, joka sitä seksiä kuvastaisi. Ei se ajatus seksimukista silti ollut jättänyt ihmisiä rauhaan, vaan osa tiistaisista jonottajista Tampere-talolle olivat suoraan toimittajalle kertoneet, että eivät he mukia tulleet ostamaan, vaan katsomaan sitä kuuluisaa seksimukia 😂 !!!

Tove Jansson itse kuvaa Kuningasrubiinia näin:
"Vieno punainen valo täytti koko pienen majan. Hänen (Muumipeikon) edessään oli rubiini, suuri kuin pantterin pää, hehkuva kuin auringonlasku, elävä kuin tuli ja vedenkimmellys."
Joten jokainen saa nyt sitten itse tehdä päätelmänsä mukista ja sen piilomerkityksistä 😊

Toinen kohu tapahtui eilen. Muumilaakso-muki tuli yksinoikeudella viikoksi myyntiin Tampere-talolle 9.5.2017. Siitä viikon päästä eli 15.5.2017 muki tulee muille jälleenmyyjille ja sitä kautta se tavoittaa enemmän ostajia ympäri Suomen. Minä sain omani kuitenkin käteeni eilen. Ei, en lähtenyt Tampereelle, vaan kävin paikallisessa Citymarketissa. Citymarketit olivat ottaneet varaslähdön ja osa nopeimmista sai ostettua mukin, vieläpä halvemmalla, kuin Tampere-talolta. Nyt jos mielit ostaa mukin itsellesi, mutta Tampereelle lähtö ei houkuttele, suosittelen, että odotat maanantaihin. Nimittäin facebookin muumifoorumi piti huolen siitä, että Citymarketit saivat Arabialta kiukkuisen sähköpostin ja poistivat mukit myymälästä - odottamaan tietysti maanantaita jolloin se on pelkästään reilua ja yhteisiä sääntöjä noudattavaa, että jokainen saa mukin juuri sinä päivänä, kun se on ilmoitettu (huomaa sarkasmi äänessäni). Minä kuitenkin olin nopea ja tarpeeksi innokas lähteäkseni Citymarkettiin ja nyt kädessäni komeilee kokonainen Muumilaakso. 


Vaikka Muumilaakso-mukin pohjassa komeilee "Muumimuseo" ja "Tampere - Finland", mukia saa siis ostaa omakseen niiltä jälleenmyyjiltä, jotka muumimukeja yleensäkin myyvät. Eikä mukin pohjat ole erilaiset, ostitpa mukin Tampere-talolta tai marketista. Tampere-talolta ostettaessa mukin hinta on 29,90€ sisältäen mukiin kuuluvan pahvipakkauksen, paperikassin ja hymyn kassalta. Citymarketissa mukin hinta oli hieman alempi 24,90€ ilman pahveja, kasseja tai luvattu hymyä. Jos kassalla sinulle hymyiltiin, se ei luultavasti liittynyt mukiin mitenkään. Muki on myynnissä vuoden 2017 loppuun saakka. Valmistusmaa on Thaimaa, joten laatueroja löytyy ja mukit kannattaa syynätä kaupassa ennen ostopäätöstä.


Lisätietoja Muumimuseosta löydät täältä. Postauksen ensimmäinen kuva on otettu täältä.

maanantai 8. toukokuuta 2017

Keväisiä kuulumisia!

Hei pitkästä aikaa! Kevät onkin ollut kiireisempi, kuin mihin voimat ovat riittäneet ja blogiin kirjoittelu on jäänyt vähemmälle. Mitään ihmeellistä ei ole elämässä tapahtunut, vaikka toisaalta onhan tässä ehtinyt pääsiäisen jälkeen tapahtua vaikka mitä! Vietimme vihdoin eskarilaisen kaverisynttärit (jotka olivat lykkääntyneet päiväkodissa pitkittyneen täiepidemian takia), kävimme mökkeilemässä Vaasassa, olemme sairastaneet flunssaa ja tässä eletään jännittäviä aikoja tyttöjen kanssa. Koululainen siirtyy syksyllä neljännelle luokalle uuden opettajan luokkaan, kun taas meidän pieni eskarilainen aloittaa syksyllä koulutaipaleensa. Kävimme tänään tutustumassa kouluun ja niin meni reippaana neiti uuden opettajansa perässä koulun pihalta sisälle. Väitin sitä tuuleksi, mutta kyllä silmänurkkaan tippui pari  ihan oikeaakin kyyneltä, varsinkin, kun neiti totesi jossain vaiheessa ennen nimenhuutoa, että "äiti älä enää puhu". Kotiin tullessamme syötiin välipalaksi isot jätskiannokset hyvin menneen päivän vuoksi.

Eskarilaisen kaveritsynttäreiltä.

Mitäs muuta olemme tehneet? Ainakin vaihtaneet kukkiin mullat ja vastoin kaikkia ohjeita karsin nyt (enkä vasta syksyllä) Kiinanruusuni. Nähtäväksi jää, suuttuuko kasvi siitä vai saisinko vihdoin tänä vuonna ensimmäiset kukat kasviini. Yhtenä kauniina ja lämpimänä päivänä pesimme olohuoneen ikkunat. Makuuhuoneiden ikkunat jääkööt tulevaisuuteen, jolloin toivottavasti ei enää sataisi lunta. Olemme pakanneet talvivaatteet tyhjiöpakkauksiin ja vieneet ne varastoon. Silti, tänäkin aamuna tuntui +2 asteessa siltä, että kevyttoppatakki olisi ollut oivallinen kylmän viiman tunkeutuessa luihin ja ytimiin. Olemme käyneet koko perhe lenkkeilemässä ja yllättävän hyvin nuo kaksi pienempää jaksavat mukana! Lämpimänä päivänä n. 7km lenkki sujui molemmilta kevyesti ja vain yhdellä evästauolla. Seuraavana aamuna eskarilainen kysyi heti sängystä, että voidaanko tänäänkin mennä samalle lenkille, hänen jalat eivät ole yhtään kipeät joten kyllä voitaisiin mennä 😀

Kuokkalan silta, Jyväskylä.

Käsitöitä olen pyrkinyt jatkamaan, erityisesti niitä jotka odottavat puolivalmiina kaapissa. Sain virkattua ystävälleni maton ja pian on helmineuloksella neulottu torkkupeitto valmis. Seuraavana projektina olisi miettiä valeampiaispesiä mökille. Sellaisen muutoksen blogiini tein, että poistin Facebook sivuni. Huomasin, että en oikein jaksa linkittää sinne enää tasaisesti päivityksiä blogiin, eikä siellä varsinaista ihmisvirtaa käy. Parempi jättää yksi päivitettävä asia pois elämästäni, joka on muutenkin päivittäin melko hektistä. Päivittelen blogia taas loppuviikosta, toivon mukaan valmiin torkkupeiton kanssa! Mukavaa alkanutta viikkoa! ♡

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Mukava pääsiäistä!






Näihin kuviin ja tunnelmiin sekä lukuisiin koristeisiin (jotka asuvat tällä hetkellä enemmän tai vähemmän järjestyksessä tyttöjen jäljiltä meidän paraatipaikalla eli tv-tasolla) haluan toivottaa kaikille oikein ihanaa ja rauhallista pääsiäistä! Nautitaan vapaista ja toivottavasti (sormet ristissä!) mukavista kevätkeleistä.

torstai 13. huhtikuuta 2017

Pieni ommeltu pussukka.

Ompelin pienen pussukan, meidän omalle mussukalle.
Se rimmasi niin hienosti mun päässä, että kirjoitin sen itselleni hymähtäen.

Meille tulee pian se aika, kun eskarilainen muuttuu ekaluokkalaiseksi. Ei onneksi ihan vielä, mutta toukokuun lopussa esiopetus on virallisesti ohi hänen kohdallaan ja kesäloman jälkeen hän viilettää koulutielle. Tunnelmia ei vielä voi hänestä aistia, melko tyynesti hän koulusta puhuu. Olemme tehneet jo hyvissä ajoin hankintoja: penaali ja tossut on kaapissa odottamassa, samoin kuin nokkahuilu (jota tosin tarvitaan vasta kolmannella). Repun merkki on päätetty, mutta se on vielä hankintalistalla. Eskarilainen saa siskon vanhan puhelimen ja siihen otetaan jo kesällä liittymä. Näin hän pääsee ihan itse harjoittelemaan soittamisen ja viesteilyn jaloa taitoa. Puhelimista onkin puhuttu meillä paljon, varsinkin kun koululainen sai uuden kosketusnäyttöisen puhelimensa viikko sitten. Vielä on vähän tuo viestietiketti ja arjen perustilanteiden hallinta puhelimen kanssa lapsen kengissä, mutta äkkiäkös hän ne tässä oppii. Ja koska koululainen sai uuden puhelimen, siirtyi hänen vanha puhelin sitten eskarilaiselle. Mitäs muuta ne uudet puhelimet tarvitsee, kuin uudet pussukat!

Otin haasteen vastaan, vaikka en varsinaisesti mikään ompelija olekaan. Perusasiat ovat hallussa, mutta koska taitoja hioo kuitenkin vain satunnaisesti, menee sellaisissa pikkujutuissa (kuten vaikka vetoketjussa) ihan tuhottomasti aikaa. Parin epäonnistumisen ja vain yhden hermoja lepuuttavien yöunien ansiosta, sain valmiiksi kaksi oikein sievää ja pientä puhelinpussukkaa.



Kooltaan pussukat ovat n. 10*15cm ja pehmikkeenä sisällä on huopakorviketta. Pussukka on vuoritettu samalla kankaalla, kuin ulkopuolikin. Ohjeen löysin täältä. Muokkasin ihan vähän ohjetta niin, että vetoketjun ompelun jälkeen asetin huopakorvikkeen päälli- ja sisäkankaan väliin ja ompelin sivut kiinni. Sisälle kirjoitin tekstiilitussilla nimen ja mukaan heitin toiveen, että puhelin, pussukka ja mussukka pysyisivät aina tallessa ❤