tiistai 26. elokuuta 2014

Love letter

Pari päivää olen tässä miettinyt, millainen ihminen mieheni on. Mieheni on siis kahden tyttölapsen isä. Hän on töissä alalla, missä lapset ovat päivän pääosassa. Hän on mies, joka saa minun henkeni salpautumaan. Hän on poika vanhemmilleen, joka auttaa. Hän on vävyehdokas, joka osaa rakentaa. Hän on ihminen, joka ymmärtää. Hän keksii aina ratkaisun kaikkeen. Hän aloittaa sekä lopettaa ruokailunsa viimeiseksi. Tämä siksi, että hän huolehtii, että kaikilla on ruokaa. Jakaa vaikka omastaan, jos joku meistä perheen tytöistä haluaisi lisää ruokaa, eikä sitä olisi enää kattilassa. Erityisesti sydämelläni on, millainen isä ja miehen malli hän on tytöilleen.

Tämä ajatus tuli siitä, kun siivosimme yhdessä. Pidämme molemmat perus siististä kodista, pieni tavaroiden sekasorto ei haittaa, mutta likaisuus haittaa.  Isäni sanat ovat iskostuneet mieleeni: "siivo ei pysy siivoamalla vaan siivo pysyy pitämällä." Kun siivosimme tässä joku päivä, sanoinkin hänelle, että minusta on hienoa, millaisen miehen mallin hän näyttää tytöille. Tulen itse perheestä, jossa oli melko selkeät "miesten" ja "naisten" työt. Melko selkeät siksi, että äitini teki ja tekee edelleen kaikkea mahdollista :) Kotona veljeni esimerkiksi leikkasivat aina nurmikon ja minä huolehdin tiskeistä. Imurointi oli kaikkien hommaa. Pysähdyin ajattelemaan tätä asiaa nyt vuosia myöhemmin. 

Perheemme pienet tytöt eivät tiedä, millaisia oletuksia yhteiskunta tarjoaa perheen eri jäsenille. He eivät tiedä, mitkä ovat mahdolliset jaot kotitöissä. Miehen kuuluu korjata autoa ja rakentaa talo ja tuoda leipä pöytään, koska hän on mies. Nainen kokkaa ja tiskaa ja hoitaa lapset, koska se on naisten hommaa. He eivät tiedä, mitä heiltä tyttöinä, tulevina naisina ja äiteinä oletetaan. He saavat rikkoa rajoja. Haaveissaan he ovat lääkäreitä, he ovat prinsessoja tai putkimiehiä. Heille palikoilla ja legoilla rakentelu on kaikkien leikkiä. Jalkapallo ja tanssi on kaikkien harrastuksia. Opetamme heille, että ei ole olemassa tyttöjen ja poikien värejä. On olemassa värejä ja kaikista saa kukin tykätä oman mielensä mukaan. Heille rajat tarkoittavat (sääntöjen lisäksi) aikuisten ja lasten välisiä rajoja. Mitä aikuiset saavat tehdä ja mitä lapset saavat tehdä. Mieheni on oiva esimerkki siitä, että ei ole olemassa miesten tai naisten töitä. Meidän perheessä molemmat, minä ja hän, teemme kaiken yhdessä ja erikseen. Teemme samoja hommia. No, ainakin melkein. Joskus on hyvä antaa miehen olla mies ja korjata asioita, vaikka itse siihen kuinka pystyisi. Mutta kyse ei olekaan siitä, mihin kukakin meistä pystyy. On silti huojentavaa ajatella, että mallillamme on merkitystä. Toki he ottavat mallinsa myös äidin puolelta ja hänen tavoistaan sekä koulusta ja päiväkodista ja kavereista ja ja ja... Mutta se, mihin me voimme vaikuttaa, on oma esimerkkimme

Tässä parisuhteessa, olen täysin tyytyväinen siihen, miten ja millaisen esimerkin mieheni antaa tytöille omalla käytöksellään. Enemmän kuin tyytyväinen. Hän on läsnä. Hän tiskaa pyytämättä ja pyydettäessä. Imuroi. Laittaa pyykkejä. Pesee kaiken lattiasta kattoon. Halailee. Kertoo välittävänsä. Antaa huomionsa yhdelle kerrallaan, jättämättä kuitenkaan ketään huomiotta. On tasapuolinen. Hän tekee meille aamiaista. Ja iltapalaa. Hän hermostuu vaan aiheesta, jos siitäkään. Hän on valmis lähtemään kauppaan syksyn pimeänä iltana vesisateessa. Hän puhuu ja keskustelee. Hän tuo kukkia. Haluaa, että kotona on siistiä, kaunista ja jaksaa keskustella pitkäänkin siitä, millaiset verhot seuraavaksi ajattelin laittaa tai miten sisustaisin syksyä kotiin. Hän pitää omalta osaltaan huolen siitä, että kaikilla perheessämme on hyvä olla. Hän, minun mieheni, on sellainen mies, jolle tärkeintä on muiden hyvinvointi. Ja joka on suorassa yhteydessä siihen, miltä hänestä itsestään tuntuu. Kun meillä on hyvä olla, hänellä on hyvä olla.

Sellaisen mallin hän käytöksellään antaa tytöilleen. 

Sellainen, on minun maailmani rakkain.

perjantai 22. elokuuta 2014

Se on pienestä kii!

Voiko ihanammin päivän enää alkaa,
onko ihanampaa aamua, kuin tää?

Miehelle lounaaksi saaristolaisleipää perunasalaatilla,
kananmunalla ja katkaravulla plus vihanneksilla.
Aamu alkoi melko mukavasti. En todellakaan ole yhtään aamuihminen; inhoan heräämistä sekä sitä, että joku puhuu minulle, ennen kuin olen kunnolla herännyt. Se on ollut tässä uusioperheessä vaikeinta oppia, että LAPSET PUHUU! Ne ei kertakaikkiaan ole yhtään hiljaa, varsinkaan aamuisin. Johtunee ehkä siitä, että lapset nukkuu kunnollisen pituiset yöunet, kun me aikuiset nukutaan vähemmän ja tämän kaiken tiedostaen: en siltikään mene ikinä ajoissa nukkumaan. Tänä aamuna puheensorina toisesta huoneesta ei ottanut ihan niin paljon päähän, koska hei. On perjantai!!! Päivistä parhain.

Mies lähti viemään koululaista kouluun, päiväkotilainen katsoi piirrettyjä ja minä käytin aikani hyödyksi siivoamalla tyttöjen huoneen. Ei, älä ymmärrä väärin! Meillä tytöt siivoaa ihan itse huoneensa, mutta lähinnä petasin sängyt ja imuroin, koska heidän huone muuttuu pyykkihuoneeksi niinä viikkoina, kun he ovat äidillään. 




Tyttöjen huoneeseen on tulossa muutoksia toivottavasti piakkoin, kun pääsemme hakemaan heille uudet sängyt ja pääsemme eroon kerrossängystä. En ole ikinä ollut kerrossänkyjen fani, mutta ymmärrän niiden käytännöllisyyden tilojen ollessa rajalliset. Alkuun pohdimme, että eihän tuohon huoneeseen kertakaikkiaan saa kahta sänkyä, varsinkin jos haluaa tyttöjen pysyvän leikeissään omanssa huoneessaan, mutta bongasin sitten kaikin puolin mukavat rautaiset putkisängyt, joita pystyy säätämään lapsen kasvaessa. Haluaisin tietysti molemmille heti aikuisen kokoiset sängyt, mutta jostain pitää tinkiä. Pääasia, että pääsen kerrossängystä eroon, mikä ei ole ollenkaan makuuni. Lisää postausta tyttöjen huoneesta, kun sängyt saapuvat. 

Aamupäivä meni ystävieni sekä tädin mussukan kanssa kaupassa kierrellessä, onnea K illan treffeille, joille asua etsimme :) Oli puhe, että menemme brunssille, mutta HIMYM toi ihmisiä jälleen yhteen. Fox-kanavahan esitti kesällä kaksi jaksoa peräkkäin, mutta nyt syksyn uusilla ohjelmapaikoilla jaksot muuttuivat yhdeksi jaksoksi eri ohjelmapaikalle, ja ystäväni olivat täysin missanneet sen. Haettiin siis pari subia, donitseja ja tultiin meille:






Kaiken tämän keskellä aloin miettiä sitä, kuinka paljon hetkiä mahtuu päivään. Aamulla heräsin puoli seitsemän jälkeen ja ystäväni lähtivät vatsat pullollaan puolen päivän aikaan. Kaikki tapahtui tässä välissä. Nyt kun yritän muistaa kuvata hetkiä blogia varten, huomaan, kuinka paljon tässä ehtii pienessäkin ajassa kokea ja nähdä asioita. Ei ole koskaan tullut näin konkreettisesti tämä asia vastaan! Kuinka yksinkertaiset asiat voivat joskus olla niin monimuotoisia! Kameran läpi kaikki jää paremmin muistiin. Miten tämän nyt selittäisin. 

Tuntuu, kuin aamusta puoleen päivään olisin kokenut jo kokonaisen päivän. Tuntuu, kuin arkiset asiat, näitä joita joka aamu tekee, herää eloon ihan uudella tavalla, kun näitä miettii. Pysähtyy. Katsoo ympärilleen. Kuuntelee. Tekee jonkun pienen asian ja saa siitä hyvän mielen. Vaikka sitten sen pienen asian ympärillä olisi sata asiaa vinksallaan. Edellisen postauksen viimeinen kuva (usko hyvän tekemiseen) sai juuri kuvan. Tämän päivän. 

Minun tämän aamupäivän hyvät tekemiset koskivat puhtaasti omaa uusioperhettämme. Ensin ajattelin sen olevan huono asia, (koska isompi on aina parempi), mutta ei. Jos ei huolehdi omasta hyvinvoinnistaan, ei voi huolehtia oman perheen, eikä varsinkaan laajentaa piiriään läheisten, työtovereiden, päivittäisten ihmisten ja tuntemattomien joukkoon. Kaikki alkaa pienestä. Kaikki on kiinni niin pienestä.


Minut teki iloiseksi tänä aamupäivänä nämä hyvät asiat:

- Pesin pyykkiä. Puhtaat vaatteet on mukavammat kuin likaiset.

- Siivosin tyttöjen huoneen. Minusta on ihanaa, kun saan sen omaan käyttööni niinä päivinä, kun tytöt on poissa ja kun tytöt taas tulevat, niin huone on siisti heitä varten.

- Tein miehelle lounaan. En voisi kuvitellakaan, että en huolehtisi siitä, vaikka mieheni kyllä olisi täydellisen kykenevä itse huolehtimaan syömisestään. Minun mieheni, minä huolehdin.

- Ystäväni tulivat viettämään kivan aamupäivän kanssani. Erakkoperhe B 

- Päivä on vasta puolessa! Pienet päivätorkut ja puuhastelua, kunnes mieheni tulee töistä.

Ja parasta tässä on se, että näitä syitä, ei tarvinnut edes miettiä :)

tiistai 19. elokuuta 2014

Rain vs. cherry

Feels like Monday!

Tiistai, eikö? Tuntuu maanantailta. Sataa. Heräsin yöllä ja nukuin huonosti. Sataa vieläkin. Tytöt istuu 20 minuuttia lattialla, kun eivät jaksa pukea. Mies ei hoputa niitä juurikaan. Sataa. Nousen ylös sängystä ja alan hoputtaa kaikkia. Syön karjalanpiirakan ja yritän samalla heittää vaatteita niskaan. Hoputan miehen ja nuoremman päiväkotiin. Sanoinko, että ulkona sataa? Koululainen istuu ruokapöydässä toiset 20 minuuttia. Sen jälkeen vessassa. Koulu alkaa 8.15 ja me päästään vihdoin lähtemään kellon ollessa yli tasan. Koululla ollaan 8.20 jolloin tyttö juoksee pihalta sisälle. Sataa. Mua harmittaa. 

"When I get sad, I stop being sad and be awesome instead." True story. 

Käsi ylös,joka tietää mistä sarjasta kyseinen lainaus on? Jep. How I Met Your Mother. Luin eilen yhtä seuraamani blogia, jossa kerrottiin ihmisestä, joka löytää valittamisen aihetta kaikesta. Suomi on niin sitä ja Suomi on niin tätä. Tiedät varmasti ihmisen ympäriltäsi, joka on taipuvainen samaan. Enemmän tai vähemmän. Aiheesta saa valittaa, mutta vain jos siihen on kaksi syytä. 

Yksi: jos siihen on todella aihetta. Jos olet oikeasti kohdannut vääryyttä. 
SHAKE IT OFF! Oot vahvempi kuitenkin. 
Toinen syy: kun aiot tehdä jotain asialle. 
Valita niin paljon kuin haluat, mutta jos et aio oikeasti korjata asioita, 
niin miksi edes vaivaudut. 
Ei kukaan jaksa kuunnella. 
Should´ve, could´ve, would´ve

Näin minä sitten tein. Älä huoli, minäkin joskus valitan ihan ilman syytä ja täysi ilman kykyä nähdä ratkaisuja mihinkään, ravistamatta valitusta ja aihetta pois. Koska minäkin olen ihminen. Mutta tänään käänsin suuntaa. Lähdin koululta kävelemään hieman pitempää polkua kotiin. Eri reittiä.

Kumpparit jalassa ja sateenvarjo kädessä.








Eikä se sade enää tuntunut pahalta.

"Here's the mini-cherry on top of the regular cherry 
on top of the sundae of awesomeness that is my life."


sunnuntai 17. elokuuta 2014

Arkea ja viikonloppu

Arki on vaan parasta. Miehen tytöt (6- ja 4-vuotiaat) tulivat perjantaina koulun ja päiväkodin jälkeen taas viikoksi meille. Perjantaista perjantaihin vaihto toimii meillä hyvin; ei tarvitse sopia tyttöjen äidin kanssa aikatauluista, vaan perjantaisin huolehdimme tytöt kouluun ja päiväkotiin ja tyttöjen äiti hakee heidät sieltä. Ja sama toisinpäin. Arki näillä viikoilla, kun tytöt ovat meidän kanssa, on erilaista monellakin tapaa. On enemmän naurua ja ääntä, tiskejä ja pyykkejä, tarkemmat ruokailu- (kaksin ollessa niistä aina jostain syystä lipsuu...) ja nukkumaanmenoajat, iltaisin katsotaan seuraavan päivän vaatteet ja päivän jälkeen kotivaatteet, puhutaan tytöille tärkeistä asioista ja höpötellään. Tätä on tällaisenaan jatkunut nyt melkein puoli vuotta. Yhteiselon opettelussa on ollut paljon, mutta käsi sydämellä voin onneksi todeta, että kaikki on sujunut hyvin. Tässä meidän perheessä ja parisuhteessa meistä jokainen saa olla juuri sitä mitä on. Pyritään olemaan avoimia kaikessa ja kaikille. Rohkaistaan kaikkia tuomaan julki tunteensa ääneen, oli ne sitten surun, pettymyksen, ilon, onnen tai harmituksen tunteita. Meitä kiukuttaa usein ja sen saa sanoa ääneen. Onnellisuus ja ilo näkyy enemmän tekoina, mutta myös sanoina. Kuulostaa kliseeltä, mutta näin se vaan on. Kuten ystäväni sanoisi, tämä on minun palani kakkua ja oma maa mansikka.

Perjantaina mies tuli jo lounaalle kotiin nuoremman tytön kanssa. Lounaaksi söimme broilerin sisäfilettä ja lohkoperunoita. Aivan maailman helpointa sekä hyvää ruokaa! 

Pesin perunat, lohkoin ne ja maustoin öljyllä sekä suolalla ja pippurilla ja sitten uuniin. 
Ensin vartti 200 asteessa sitten vartti 250 asteessa.
Kanat on broilerin sisäfileetä ja ne vaan öljyn kautta pannulle. 
Niissä oli joku pintamarinadi, enkä maustanut niitä ollenkaan.
Lisänä tomaattia, kurkkua ja salaattia.
Aijettä kun oli hyvää!


Perjantai-ilta meni rattoisasti näin:


Disneyn klassikkopiirretyt ovat minun lapsuuteni kulmakiviä. Joka joulu joku meistä sisaruksista sai uuden klassikkopiirretyn ja sitä katsoimme lahjojen jakamisen ja avaamisen jälkeen. Keräsin niitä vuosia ja taas vuosia, kunnes muutama vuosi takaperin keräilyni sai komean päätöksen. Leijonakuningas tuli vihdoin dvd:lle. Minulla on siis klassikot 1-50 ja niitä on tarkoitus tytöille näyttää perinteeksi aiotun leffaillan merkeissä. Leijonakuningas on siitä myös merkittävä, että lapsuudenajan parhaan ystäväni kanssa olemme katsoneet tämän elokuvan niin monta kertaa, että vuorosanat on edelleen kaikkien näiden vuosikymmenten jälkeen hallussa! 

Nyt kun katseet on siirtynyt helteiden jälkeen syksyyn tai ainakin viileisiin ja sateisiin ilmoihin, piti miettiä tyttöjen ulkovaateasioita. Nuoremman kengät jäi pieneksi ja meni kiertoon veljentytölle ja isompi tarvitsi takin ja housut, koska haalari jäi pieneksi sekä unholaan koululaiselta. Molemmat löytyi nätisti Anttilasta hyvällä alennuksella! Jo alennetut tuotteet oli vielä puoleen hintaan! Takki ja housut oli Lotta&Lassi-merkkiset ja nuoremman kengät Vikingit

Ostosreissulta löytyi myös minulle kukkia. Mieheni on siitä maailman ihanin, että hän huolehtii lähes joka viikko kukkia minulle. Hän kysyikin seurustelun alussa, mitä mieltä olen kukista ja muistan vastanneeni, että ei minulla ole mielipidettä niistä suuntaan tai toiseen. Kukat ovat kauniita, mutta en ole koskaan erityisemmin niitä ostellut (tai kukaan ei ole ostellut niitä minulle). Nyt kun niitä on täällä usein kotia kaunistamassa, toteankin usein pienille tytöille: muistakaa hankkia sitten isona itsellenne mies, joka tuo teille kukkia! 


Viikonloppuun mahtui myös paljon leikkejä. Teemana taisi olla rakentelu...

Hamahelmet
Lego Friends
(ja mieheni hempeilyä)
Plus Plus rakennuspalikat
Viikonloppuun mahtui myös kyläilyä veljeni luona, jonne toinenkin veli pohjanmaalta oli perheineen saapunut sekä miehen alkava flunssa. Verhotkin ehdin vaihtaa ja virkata yöpöydän päälle pyöreän liinan, mutta niistä postaus ihan erikseen. Täytyy alkaa miettiä tätä sisustusta taas syksyä kohti eli kynttilöitä ja torkkupeittoja enemmän!

Miten teillä meni viikonloppu?

torstai 14. elokuuta 2014

T O R S T A I

Tänään oli hyvä päivä! 

Pari päivää sitten sain vihdoin itseni liikkeelle. Olen pitkään ihailluit, kuinka jotkut osaavat virkata niin nätisti kotiinsa mattoja, koreja, tabletteja ja mitä vaan. Nyt kun olen kotona, ajattelin alkaa tuumasta toimeen. Hain lankakaupasta erivärisiä trikoo-ontelovyyhtejä ilman varsinaista suunnitelmaa. Ensin hyvällä itsetunnolla ajattelin tehdä maton, mutta kuinkas sitten kävikään. Enhän minä mitään osannutkaan! Tiistai ja keskiviikko menikin sitten siihen, että tein ja purin ja toistin edellä mainitun u s e a s t i.  Sormet ovat olleet enemmän kuin jähmeät ja paisuneet niin, että sormus piti ottaa pois sormesta, mutta kaikki on ollut sen arvoista!

VIRKKAAMINEN ON KIVAA! (ja koukuttavaa)

Nyt siis tekeillä on lehtikori. Viimeksi Asuntomessuilla etsin ideoita Avotakoilleni ja muille lehdille, joita en raaski heittää pois. Googlettelemalla löytyi hyviä ohjeita virkattaviin ihanuuksiin ja melko selkeitä ja kokemuksen kautta opittuja ohjeita... Toivottavasti valmiista lehtikorista kuvia parin päivän sisään...

Toinen mitä asuntomessuilla katsoin, oli Luhdan Orsi kori. Niitä oli eräällä terassilla kaksin kappalein ja kierroksen päätyttyä piti vielä viimeisillä voimilla käydä ko. talossa katsomassa näitä koreja. Olisin ostanut ne heti mukaani, jos olisin nähnyt messujen työntekijöitä, mutta tänään olikin onnenpäiväni!

Päivällä olin ystäväni ja tädin mussukan kanssa välipalatreffeillä Jyväskylän keskustassa sijaitsevassa Toivolan vanhalla pihalla kahvilassa ja siellä tuli puheeksi, että Askoon on tullut tänään myyntiin kaikki sisustustavarat alennettuun hintaan, mitä käyttettiin Asuntomessuilla sisustuksessa. Herkullisen vuohenjuusto-saaristolaisleivän jälkeen hain vielä muutaman lisävyyhdin lankakaupasta ja sieltä tukka putkella Askoon. Nyt onnellisena  K A H D E N Orsi-korin omistajana voin kertoa, että hienoa tästä tekee se, että juuri nämä kappaleet osuivat silmiini messuilla ja juuri nämä kannoin kotiini, vaikka haikeana messuille ne sunnuntaina jätinkin. Ulkokäyttöön nämä eivät sovellu, mutta kooltaan ovat niin isot (L 53cm, K 39cm), että näistä tulee meille uudet yöpöydät.

Kotiin päästyäni onnellisena päätin tehdä myös miehelle samanlaisen saaristolaisleivän, mitä itse söin, sekä inspiraatio iski heti: nämä uudet yöpöydät tarvitsevat päälleen pyöreät virkatut liinat! 

Vasemmalla Toivolan vanhan pihan välipala,
oikealla Luhdan Orsi-kori sekä päällä aloitettu virkkaus! 

www.toivolanvanhapiha.fi
www.lankava.fi (kori- ja muita ihania käsityöohjeita)

maanantai 11. elokuuta 2014

Aloitus

Mietin pitkään, että haluaisin aloittaa blogin kirjoittamisen. Seuraan itse muutamaa blogia aktiivisesti ja kateellisena katson ideoita ihanista sisustusideoista ja kauniista tavallisen elämän arjen iloista ja jossain vaiheessa uuden puhelimen myötä ajatus kasvoi tähän pisteeseen. Omaan blogiin. Haaveena hommata kunnollinen kamera, mutta tähän hätään Nexukseni kamera riittänee.

Hei! Olen siis Reea 30-vee ja asun Jyväskylässä. Asun keskustassa avomieheni sekä vuoroviikoin kerrallaan hänen kahden tyttären kanssa. Olen keräilijä sekä aloitteleva sisustaja. Kohokohdaksi muodostui eräskin ilta reilu vuosi sitten, kun yksin asuessani siivosin. Olen pienestä pitäen vaihtanut huoneeseeni järjestystä muutaman viikon välein ja tämä tapa ei ole kasvanut minusta ulos. Niinpä siinä istuin keittiön pöydän ääressä ja katsoin yksiöni olohuone/alkovi-makuuhuonettani ja totesin, että kirsikkapuun väriset kalusteeni eivät enää miellytä silmää. Josko ne olivat koskaan miellyttäneet minun silmää, mutta kun muutin aikoinaan pois vanhempieni kodista, sain kalusteet lahjaksi. Tein päätöksen koittaa onneani ja laitoin kaikki (tv-taso, senkki ja kaksi kirjahyllyä) myyntiin nettiin ja parin tunnin päästä ilmoitukseni julkaisemisesta puhelimeni soi ja tavarat haettiin samalla viikolla. Ah sitä ihanuutta, kun kaikki tavarat oli lattialla ja saatoin miettiä, mitä sitten haluan. Siitä lähtien tavarat ovat sopineet toisiinsa. Entinen sekameteli vaihtui kokonaisuudeksi. Vähän kuin elämäni muutenkin yli vuosi sitten. Yksinäisyys vaihtui parisuhteeseen monen vuoden jälkeen ja elämä sai tarkoituksensa. 

Olen myös intohimoinen kuppikakkujen ystävä, rakastan leipomista muutenkin. Ruoanlaitto on vahvuuksiani, joskin ideat loppuvat samaan aikaan kun kärsivällisyys. Onneksi mieheni on rauhallinen kaveri, joka tietää mitä tehdä, kun räjähdän. Siivoan mielelläni ja asun siistissä kodissa. Unelmoin pienistä asioista, arjen jutuista. Sujuvasta arjesta, hyvästä parisuhteesta ja tasapainoisesta elämästä. Tämä on siis blogi tästä kaikesta. Minusta.