maanantai 27. lokakuuta 2014

Valopallot

Nyt on taas hurahdettu!

Viime viikolla oltiin neljän suoran voimin Toivolan Vanhan pihan , Butik Malfatton Valopallot, valoa pimeään kurssilla. Kurssi oli kahtena iltana ti+ke kolmen tunnin ajan. Alkuperäisenä ajatuksena oli tehdä sellainen yksi iso paperinarupallo kattovaloksi ruokapöydän päälle, mutta niitä isoja ilmapalloja oli vain neljä, joista käsiini saatu olikin rikki. Höh! Muistin sitten nähneeni kesän Ranskan reissulta näitä kotiinkin tuotuja "Paul serkun valopalloja" kaupassa sellaisen kolmikantaisen kattolampun ja päätin tehdä samanlaisen. Siitä se lähti! 

Tällainen siitä tuli! Kävin Clas Ohlsonilla, josta löysin kolmikantakuvun, 
kolme erillistä lamppua (johdot,kuvut) ja isot pyöreät lamput paperinarupallojen sisälle. 
Tuloksena kolmikantainen itsetehty valopallo!

Huomaa myös seinille muodostuva Viidakko-teema! :)
Paperinarupallojen teko oli alkuun hankalaa, kun vähän pelotti ilmapallon puhkeaminen kun sen päälle kieritettiin liimassa uitettua paperinarua, mutta viimeistään seuraavana päivänä ranne oli jo löystynyt niin, että rennosti sitä alettiin suoraan hommiin. Kolmessa tunnissa ehti yllättävän paljon! Hauskintahan oli ehdottomasti puuhastella käsillä ystävien kanssa. Tekniikka on yllättävän yksinkertainen, mutta ei näiden tekeminen pyöreäksi palloksi mitenkään helppoa ole. Ehdottomasti kokeilemisen arvoista kuitenkin!

Tarvitset:
- Liimaa (esim.Erikeeper, suhde: 1 liimaa / 3 vettä)
- Paperinarua
- Astioita (muovisia, missä sekoittaa liima)
- Ilmapalloja


Puhalla sen kokoisia ilmapalloja, kuin haluat palloja. 
Jätä ilmapallot sen verran löysiksi, että joustavat painettaessa.
Tämän jälkeen kieritä nyrkin kokoisia ilmavia rullia paperinarusta.


Kuvassa paperinaru muoviastiassa, jonka päällä palloja pyöritän.
Itse teosta ei ole yllättäen kuvaa, kun puhelin ja liima tuskin on hyvä idea...


Palloja pyöritetään niin paljon kuin halutaan. Hämäävää tässä on ehkä se, että sitä jotenkin katsoo ilmapallon ja narun värien yhteensopivuutta, vaikka ilmapallo puhkaistaan narun kovettumisen jälkeen... Valmiit pallot päätellään vaan jonkun edellisen narun alle, kannattaa kuitenkin katsoa, että joka puolella on suht tasaista eli ei näy isoja aukkoa ilmapalloa välistä.

Laitoin pallot kuivamaan ritilälle, välillä niitä käännellen, että alas tippuva liima ei jää yhdeksi klöntiksi pallon pohjalle.


Annetaan kuivua yön yli!

Aamulla pukaisen ilmapallot ja katson millaisia palloja sain aikaan,
vai tuliko niistä palloja laisinkaan... 
Sisälle ujutan led-lamput ja laitan lämmintä tunnelmaa luomaan kotiin tai pukin konttiin ;)

Kannattaa kokeilla, tai tule mun kanssa tekemään!
Tilauksesta voin yrittää täyttää myös sinun pukin konttisi jos sopimukseen päästään ;)

Kivaa maanantai-iltaa!

maanantai 20. lokakuuta 2014

Tyttöilyä

J & J & J

Olen tutustunut tyttöihin J & J & J muutama vuosi takaperin (okei, 5 vuotta sitten...) koulunpenkillä ja siitä se ajatus sitten lähti. Tämä sekalainen tyttöporukka on vienyt ja kantanut minua eteenpäin kaikki nämä vuodet, mitä olen täällä Jyväskylässä asunut. On vietetty enemmän ja vähemmän ruokaan liittyviä illanistujaisia, pikkujouluja, cocktail-iltoja, PUTOUS-iltoja, leffa-iltoja niin kotona kuin teatterissa, parit häät ja lapsensyntymät. Paljon on mahtunut kaikkea. Viimeksi nähdessämme pohdinkin tytöille, kuinka meidän ystävyyden matka on muuttunut: ennen puhuttiin koulujutuista ja suunniteltiin aina jotain yhteistä tekemistä, siitä puhe kääntyi häihin ja lapsiin (parisuhteiden hyvien ja huonojen päivien kautta!) ja viimeisin puheenaihe on ollut erilaiset leikkaukset ja työkuviot. Vaikka elämä meidän ympäriltä muuttuu välillä kovastikin, tämä ystävyys ja porukka on pysynyt kasassa ja mukautuu uusiin tilanteisiin eikä murru niiden alla. 

Aina ei ole kuitenkaan ollut näin. Tämän yli viiden vuoden aikana yksi erityinen ystävä on jäänyt matkan varrelle. Välillä huomaan ajattelevani arjessa, että ennen muinoin tästä tai tästä asiasta laittaisin viestin tai soittaisin hänelle. Hän on tällaisena minun oman elämän suurien muutosten aikana ollut mielessä, mutta en osaa tätä välimatkaa ja vuosien hiljaisuutta enää korjata. Mitään suoranaista korjattavaa ei ole, mitään suurta draamaa ei ole tapahtunut. Miten korjata jotain, mikä ei ole rikki, mutta mikä ei silti ole kunnossa? Miten korjata mitään jos toinen ei tule puolitiehen vastaan. Miten voi aina olla se ihminen, joka yrittää ja jota ei silti huomioida? Arvosteta. Joku aika sitten hyvästelin mielessäni tämän kauniin ystävyyden. Pörhistin rintani ylöspäin ja totesin pää pystyssä, että minun ei tarvitse tuntea enää näin. Odottaa tuntikausia yksin, että toinen soittaa, kun ehtii nähdä. Eikä puhelua ikinä tule. Tuntea se sama vuosia ollut ajatus ja tunne, odotus. Päätin, että en jaksa enää odottaa vaan jatkan matkaa. Enkä tehnyt tätä kepein mielin tai harkitsematta. Mutta kun niin monta kertaa sai pettyä. Tiedätkö? Sopia näkemiset ja järjestää asiat niin, että kaksi ihmistä eri kaupungeista saapuu kolmanteen. Odottaa, että toinen näkee muita ystäviä ja odottaa sitä pientäkin yön myöhäisintä hetkeä, jolloin ehtisi nähdä edes pienen hetken. Koska en ikinä enää loppuajoista halunnut nähdä ystävääni muiden läsnäollessa, koska puhuttavaa oli niin paljon. Sitä kertyy. En halunnut jakaa ystävääni. Päätin luovuttaa. Ja sanotaanko näin: siitä ei ole tullut vastalauseita. Ei reaktiota.

Olen oman osani tästä jo lähes hyväksynyt. En haluaisi ajatella näin, mutta kun ihminen aikuistuu, kaikki uudet kuviot voivat olla ystävyydelle liikaa. Työkuviot paikkakuntineen. Uudet työkaverit. Uudet ystävät. Parisuhde. Elämä muuttuu. Ihminen muuttuu. Kuten tuossa alussa kerroin, meidän tyttöporukan puheenaiheet on muuttunut kovastikin viidessä vuodessa. Mutta ystävyys ei ole muuttunut. Se on syventynyt. Tullut ehkä hitusen järkevämmäksi, jopa viisaammaksi. Se kuitenkin huutaa ja raivoaa ja heittää ärräpäitä aina kun niitä tarvitaan. Ja trust me. Niitä aina joskus vielä tarvitaan ;) Meidän neljän ystävyys on sitä lajia, että se syntyi murrosiän kynnyksellä. Koulussa. Takapenkin pahikset. Luokan kovaääniset ärsyttävät leidit. Ne, jotka tiesi (ja luuli tietävänsä) kaikesta kaiken. Se oli vielä viimeinen kapina ennen työelämää ja aikuisuutta. Sitten se, kuten mekin, menimme kukin työelämää, joka sääteli ystävyyden uusiksi. Parisuhteet syventyivät ja syntyivät. Kenelle sitten, jos ei ystävälle pureta onnen ja surun hetkiä? Tuli häitä, missä järki hoiti järjestelyt. Tunteet tanssi sitten loppuillan. Syntyi lapsia. Kolme pientä palleroa. Äidit ja "äitipuoli". Tätä se on.

Silloin kun nähdään, ainoastaan ruoka suussa lopettaa puheen - hetkeksi. Tämä ystävyys on minulle henkireikä. Se, mistä ammennan ilmaa, vettä ja ravintoa. Olen onnellinen saadessani olla osa tätä neljän suoraa.

Ilman teitä ihanat naiset. Minun elämäni olisi paljon tyhjempää.

perjantai 10. lokakuuta 2014

Kevyt perjantain aloitus!

Sarkasmia. Tästä oli kevyys kaukana.

Aloitin 2h sitten perkaamaan viime kuun kuitteja. Päätimme mieheni kanssa ottaa selvää mihin kaikkeen meidän rahat meneekään ja laadimme syyskuulle budjetin. Tietysti sinä kuukautena tuli ajankohtaiseksi myös tehdä suurempia hankintoja sekä pitää autoa useita viikkoja huollossa. Säästimme ainakin bensoissa syyskuussa! Tänä aamupäivänä otin itseäni niskasta kiinni ja ladoin kuitit viikottain läjiin.

Päätelmät:
* Ruokaan menee tuhottomasti rahaa. Meillä vielä lisäksi ulkonasyömiseen 
* Minun muumiharrastukseni vei tässä kuussa n.200€. Kaappiin. Muutin rahani posliiniksi ja laitoin sen kaappiin. Pieni kriisi nyt tästä. En suinkaan joka kk tuhlaa tällaisia summia esineisiin, mutta silti. Kauhistuin vähän. Vaikka onhan ne kauniita ❤
* Kuinka helposti sitä kuluukaan ylimääräiseen, kun ei suunnittele asioita. Tiedäthän, heräteostoksia. Meidän tapauksessa kylläkin heräteostoksiin ihan ruokakaupassa. Kun joku asia on alennuksessa. Tässä on meidän petrattava, koska let's face it. Meillä on ihan riittävästi ja ylikin.
* Vaatteisiin ei mennyt juurikaan (kenkiin tms.) mikä on ilahduttava muutos minussa. En kiertele enää sillä ajatuksella, että TARVIIN sitä ja tätä, vaan kiertelen siksi, että löytäisin edullisemman vaihtoehdon.
Ehdottomasti täytyy kyllä myöntää (pikaisten sähköpostiviestien välityksellä) että jatkamme tätä.
Haluamme olla enemmän TIETOISIA valinnoistamme. Koska kuitit, ne eivät valehtele. Muisti se vasta puhuukin palturia! 
Kivaa perjantaita kaikille! Meillä on suuntana Napapiiri iltasella ystävien kanssa 

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Sateinen Keskiviikko

Tänään on ollut melkoinen ostospäivä. Aloitin aamuni kiertämällä kaksi paikallista kirpputoria, joista tein kun teinkin löytöjä! Tytöille yleensä puhun aarteista  Löysin Minna Immosen Arabialle suunnittelemat (n.20x30cm) taulut (2kpl, alehinnoin!), nuoremmalle lähes käyttämättömät Viking-talvikengät, parit housut molemmille tytöille, ihan uuden syystakin miehelle (oli puoleen hintaan!) ja Arabian Hetkiä sarjan mukin. Totaalisen onnistunut reissu! Joskus kun ei löydä yhtikäs mitään...

Toinen suuntani oli kenkäkauppaan. Eilen kiersin kaksi eri ketjun liikettä, joista toivoin löytäväni uudet kengät syksyisin ilmoihin. Sen sijaan, että minä mitään olisin löytänyt, löytyi miehelleni kengät ja kahdet farkut! Minä vaan kokeilin kuolaamiani Vagabondin nahkaisia nilkkureita, mutta ilmeisesti joku maanantai oli ollut Vagabondinkin työntekijöillä, koska kaikissa jäljellä olevissa kolmissa pareissa toisen kengän pohjallinen oli liimattu vähän niin ja näin! Enhän minä viallista kenkää osta!

Joten asiasta myyjiä infottuani, katosi muutamat parit kassan taakse reklamaatioon. Onneksi varastossa oli yksi pari, joka oli priimaa! Lisäksi pohdimme eilen mieheni kanssa, että täytyisi olla molemmilla kolmet kengät syksylle/talvelle. Ettei käy niin kuin allekirjoittaneelle, että kaksi vuotta sitten ostamani Vagabondit on palvellut ainoina kenkinä niin hyvin, että tänään ne pohjat irtonaisina pääsee kenkien hautuumaalle uusien tieltä. Kolmet siksi, että yhdet joka-säälle-sopivat on töissä (kumppareiden lisäksi), toiset vähän paremmat ja kolmannet siltä väliltä. Tiedäthän, pikaiseen kauppareissuun tai roskiksella käymiseen.

Siispä. Saanen esitellä! Uskolliset Kuomat odottaa pakkasia, sen aikaa täällä rännässä, tuulessa ja kylmässä palvelevat Vagabondit & Vikingit!



tiistai 7. lokakuuta 2014

Juusto-tiistai

Kovasti odotin, että saisin tänään postata uusista kengistä kuvan, mitkä käyn ostamassa MUTTA kävin kahdessa liikkeessä ja jostain syystä molemmissa parit kenkäparit oli vialliset  Kaikissa oli huonosti liimattu toisen kengän pohjallinen. Peukut pystyyn, että varastosta huomenna tuodut olisi kelvolliset!
Ilta kuitenkin jatkuu täällä meillä murun kanssa juustojen sekä uusimman The Big Bang Theoryn merkeissä.

I just ❤ Sheldon!!

maanantai 6. lokakuuta 2014

Maanantain askartelut!

Jonkun aikaa yksi ikuisuusprojekti on vaivannut, ja tänään sain potkun tehdä vähän eteenpäin. Olen tammi-helmikuusta lähtien etsinyt lastenlauluja; vähän uutta ja paljon vanhoja. Kolusin suurimman osan suosittuja ja vähemmän suosittuja lasten laulukirjoja sekä ostin itse niistä muutaman, mutta tarve synnytti idean: tarvitsen töihin laulukortit!

Tällaisia niistä tuli, vaikkakin nämä tänään kartongit itseensä saadut kaipaa vielä laminaatin ja kuvan taakseen, ollaan tässä jo taas askel lähempänä. Tuskin nuo mun pienet kansiot mihinkään riittää, mutta haen niitä lisää ja jaottelen laulut ☺
Pieni puuhastelu on terapeuttista näinkin rankan maanantain keskellä: sympatiat kaikille teille, jonka puolison/kumppanin entinen aiheuttaa useita huokauksia ja päänsärkyä! ❤




sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Virkattu lehtikori!

Vihdoin sain sen valmiiksi! Muistatko, aloitin kuukausi (tai ylikin) sitten virkkaamaan lehtikoria. Tein muutaman kerran sen ihan alusta asti uudestaan ja purin matkalla varmaan puolet, mutta nyt on varma fiilis, että tällaisen voisi tehdä toisenkin. Virkkasin ihan perussilmukoita ja korin reunojen yläosaan yhden kierroksen niin,että aina kaksi ps ja kaksi kjs (ketjusilmukka). Kooltaan kori on siis 40x50cm ja kovetettu sokeriliemellä.

Liemen tein ohjeella 1:1 vettä ja ihan tavallista sokeria. Lientä ei keitetä, vaan sokeri sulatetaan liedellä lämpimään veteen. Valmiin liemen kaadoin pesuvatiin ja vein hetkeksi parvekkeelle jäähtymään. Sitten vaan virkkaus upotettiin sokeriliemeen ja laitettiin telineeseen kuivaamaan. Viikon verran kori sai kuivaa (kylmässä) saunassa.. Mieheni on maailman paras keksimään ratkaisuja ongelmiin, ja tähänkin hän nikkaroi juuri oikean kokoisen telineen, mikä piti lehtikorin siinä muodossa, kuin mihin halusin sen kovettuvan. 
Kiitos T ❤
Tässä se valmis ihanuus nyt on!