sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Isänpäivä!

"Joulu on sentään joka vuosi, mutta isänpäivä on vaan kerran vuodessa!" Näin sanoi eräskin tonttu aikoinaan maikkarilta tulleessa The Joulukalenteri ohjelmassa. Käsi ylös joka sen muistaa, se oli vaan joulukalentereista paras!

Tänään on meillä vietetty isänpäivää pienten lahjojen ja herkkujen parissa. Leivoin appelsiini-suklaamoussekakun sekä whoopieita! En tiedä miten tuo whoopie sanana suomeksi taipuu, mutta kaikki te äidinkielenopiskelijat ja -opettajat: koittakaa kestää!

Tein elämäni ensimmäisen kerran moussekakun. Juustokakkuja ja kuppikakkuja osaan leipoa, täytekakut ja voileipäkakut ovat vielä tuntemattomia, samoin tämä moussekakku. Seuraan Koko Suomi leipoo ohjelmaa, ja viime viikon jaksossa kilpailijat tekivät moussekakkuja ja tämän viikon jaksossa whoopieita. Tottakai minunkin piti koittaa! Moussekakku on appelsiini-suklaa ja whoopiet ovat vaahtokarkkitäytteisiä. 



Moussekakun ohjeen löysin täältä ja whoopiet tarjosi kinuskikissa. Kakun kanssa ei ollut juurikaan ongelmia ja ohjeet olivat selkeät. Pohjaan laitoin kaakaojauhetta pari ruokalusikallista, mutta en tiedä oliko se hyvä vai turha juttu. Kakku on sen verran suklainen, että ehkä pohjan olisikin ollut hyvä olla suklaaton... Appelsiinin maku tuli hyvin esiin! Lisäksi sain rakenteesta ihanan samettisen, vaikka luulin sen klönttiintyvän liivatteesta ja / tai sulaneesta suklaasta...

Whoopiet sitten taas... Keksiosuus oli helppo. Piirsin 2 euron kolikolla renkaita leivinpaperiin, että sain tasaiaset keksit. Ohje oli myös yksinkertainen ja maku hyvä. Vaahtokarkkitäyte taas oli mielenkiintoinen. Tein sen edellisenä iltana jo valmiiksi kylmään jähmettymään (ohjeessa jääkaapissa vähintään 3 tuntia). Täyte oli tahmeaa ja koska minulla ei ollut pyöreää isoa tyllaa, niin käytin isoa tähtityllaa, joka teki kekseistä kauniit pienine huippuineen, mutta NE EIVÄT SITTEN TIETENKÄÄN OLLEET TASAISIA!! Eli kun aloin täyttää keksejä, ne eivät ehtineet jähmettyä yhtään, koska keksi kallistui huipun vuoksi toiselle puolelle ja täyte alkoi valua. Oppia ikä kaikki, ensi kerralla minulla on pyöreä iso tylla ja voin puolet tehdä tähtityllalla, koska onhan nuo pienet huiput kauniita. En myöskään pystynyt koristella whoopieita, koska pieni paniikki siinä iski, kun täyte alkoi valua... Ensi kerralla sitten. Kaikenkaikkiaan oikein helppoja ja hyviä, täyte on seuraavalla kerralla jämäkämpää (ja jotain muuta kuin vaahtokarkkia) ja minulla on oikea tylla käytössä.

Päivää jatkuu nuoremman päiväunilla, koululaisen läksyillä ja minun pyykeillä. Iltaruuan jälkeen lähdetään kävelylle, täällä Jyväskylässä tulikin lunta muutama päivä sitten, mikä on tietenkin nyt jo loskaa, mutta valkeaa silti! Minä kyllä nautin tästä joulunodotuksesta, joka itselläni alkaa jo marraskussa.

Paljon onnea kaikille Iseille! Oma isäni on maailman paras ja nauttii omasta arjestaan äidin kanssa Vaasassa mökillä. He ovatkin sellaisia mökkeilijöitä, että jokainen vapaa hetki vietetään siellä. Näin arjen keskellä harvoin lähdemme etelä-pohjanmaalle ja siksi odotan nyt joulua jo kovasti, että pääsen aatoksi sinne, missä juureni ovat.

perjantai 7. marraskuuta 2014

Tove 100 juhlamuki ja paljon puhuttu "rillimuki"

Kyllä, inventaario jatkuu ja siksi taas postaus muumeista...

Tänä vuonna Tove Janssonin syntymästä tuli kuluneeksi 100 vuotta. Luulin tämän vuoden olevan muumifanien juhlavuosi, mutta toisin kävi. Arabia toi markkinoille Tove 100 juhlamukin, jonka kuvitus perustuu Janssonin kirjoittamaan ja Tove Slotten kuvittamaan Vaaralliseen matkaan (1977). Mukin kuvitus on mielestäni kauttaaltaan täynnä ihania yksityiskohtia ja kuvissa esiintyy myös hahmoja, joita en ole muualla nähnyt (koska en ole nähnyt tätä ko. kirjaa kuvitettuna). Se on väriltään makuuni liian vihreä, mutta koska kirjassa on kyse Juhannuksesta eli tuosta keskikesän ihanasta juhlasta, niin silloinhan kaikki on vehreää ja vihreää ja puhjennut kukkaan. Kaikki on tuoretta ja kaunista. Tämä ihana ajatus siitä tuulenvireestä lämpinämä kesäpäivänä tuo minulle hyvän olon ja fiiliksen tästä mukista (tietäen kyllä, että oikeasti juhannuksena aina sataa ja on kylmä ja villasukkia ei kannata kauas ikinä kantaakaan talvisäilöön).

Tämä juhlamuki sai muumifanit valloilleen. Arabia painoi joka kuudenteen Tove 100 mukiin silmälasit sisäpuolelle, koska tarinassa tarkastellaan elämää uusien silmälasien läpi. Itse ajattelin, että tämän "rillimukin" löytäminen olisi haastavaa, mutta mahdollista. Toisin kävi. Olen koko vuoden aina kaupoissa käydessäni tarkastanut Tove 100 mukit löytämättä niitä kuuluisia silmälaseja. Jossain vaiheessa kyllästyin ja ajattelin, että jos sellainen tulee vastaan niin ihanaa, jos ei niin sitten ei. Mieheni jatkoi ahkerasti kauppojen koluamista kuitenkin, vaikka mitään tulosta siitä ei ole syntynyt. Tämä rillimuki on saanut ihmiset pahalle tuulelle. Ei varmastikaan Tove Jansson ajatellut sitä näin. 

Tänä vuonna on näytetty paljon dokumentteja Toven elämästä ja muumien synnystä ja vaikka hän itsekin oli hyvin kriittinen ja välillä lopen kyllästynyt piirtämään muumeja, en usko, että tämä oli hänen tarkoituksensa. Että ihmiset, nuo ihanat muumifanit, ovat alkaneet kynsin ja hampain tappelemaan mukeista, vertailemaan hintoja ja käymään kauppaa muumeilla. Mitä vanhempi, sitä arvokkaampi. Onko tarra, onko käytetty. Jokainen pilkku ja piste kuvataan ja ne laskee hintaa. Vain priima kelpaa. MITÄH!? Missä mentiin vikaan? Intohimoinen keräily on muuttunut laskelmoivaksi ja ahneeksi keräilyksi. Kirjoitin viikolla postauksen siitä, mitä muumimukit minulle merkitsevät. Tätä se ei merkinnyt. Mukien trokaamista, etsimistä ja löytämistä ja sen myymistä triplahinnoilla tai yli. Tove 100 muki ja erityisesti rillit siellä sisällä, saivat ihmiset tuohtumaan. Ihan aiheesta. Tämä oli mielestäni Arabialta huono veto. Ymmärrän, että jos tehdään kuusi mukia ja niistä yksi on rilli, pitää ensin saada myytyä ne viisi muutakin, ennen kuin voi ottaa kaapista myytäväksi uudet kuusi ja siitä yksi rillimuki. Rillimukit katosivat kuin neula heinäsuopaan! Ne ostettiin heti pois ja jäljelle jäi näitä "tavallisia", "rillittömiä" ja "täysin yhdentekeviä" Tove 100 mukeja. Tove 100 ilman rillejä tuntuu arvottomalta. Ei niitä kukaan osta. Tässä Arabia meni minusta vikaan. Rillimukin löytyminen on verrattavissa siihen kouluaikaiseen traumaan, että tuli aina valituksi viimeisenä. Ne, joiden tutut ja sukulaiset olivat/ovat töissä kaupoissa, joihin rillejä tuli myyntiin, veivät kermat päältä. Me tavalliset, emme nähneet rilleistä vilaustakaan. Meillä on nimittäin työt päivisin, mitkä häiritsivät tätä ramppaamista kaupoissa.

No, en ole katkera. Minulta meni vähän maku, mutta oli tässä jotain hyvääkin. Minä sain vihdoin itseni kanssa rauhan siitä, että otin tarrat pois mukeista, joita olen ahneuksissa säästänyt. Laitoin kaikki käyttöön. Jaon ne ryhmiin, vuodenaikoihin. Arvokkaimmat on paketissa, muut odottavat kiltisti omaa vuoroaan. Nyt on talvimukit. Minä en enää säästele tarroja. Minä ostan mukin ja laitan kaappiin käytettäväksi. Tämä on minun ja perheeni arkea. Meillä on arvokkaat mukit käytössä. Koska ei se muki, vaan se joka siitä saa juoda. Sitä minä rakastan.

Ostin kuitenkin nyt vihdoin ja viimein oman kuuden sarjani. Mieheni alkoi jo puhua, että voitaisiin ostaa kaikki kuusi ja saada rillimukin lisäksi tytöille omat Tove 100 mukit. Pari jäisi jemmaan lahjoiksi tulevaisuuteen. Löysin samaan syssyyn kirpputorilta Tove 100 tarjottimen ja mies mallaili, että tämä tarjotin ja kaksi Tove 100 mukia ovat oikein kiva lahja sitä arvostavalle. Tässä ne sitten ovat. Minun kuusi (yhden ostin jo alkuvuonna ja on ollut siitä lähtien käytössä).



Onhan ne rillit siellä sisällä hauskat, ei sitä voi kieltää. Mutta kaikki tämä kohu ja tuohtuneisuus ja ilottomuus muumeista on vienyt vähän makua koko touhulta. Haluan tähän loppuun kommentoida sitä, että kirjoitan tuon "arjenkaunisnainen" vesileiman noihin muumikuviini. Olen tämän vuoden seurannut aktiivisesti näitä myyntipalstoja, missä muumimukeja myydään. Välillä on tullut vastaan myynti-ilmoituksia kuvalla, jonka joku on tunnistanut omakseen. Huijarit ovat nähneet rakosen päästä osalliseksi tästä muumihulluudesta ja tämän vuoksi minä vesileimaan kuvani. Nämä ovat minun enkä ole niitä myymässä kenellekään, joten jos tällaisen kuvan jossain myynti-ilmoituksessa näet, niin tiedät, että olet joutumassa huijauksen uhriksi. Pitäkää varanne. Tämä on surullista kaikenkaikkiaan kaikille meille keräilijöille, erityisesti meille, jotka keräämme näitä mukeja omaan käyttöön, ihan arjen pieneksi iloksi.

Mukavaa perjantaita! Minä alan pian kokkailemaan Tikka Masala Kanaa ja jälkkäriksi tein jo tummasta suklaasta panna cottaa jälkkäriksi hyytymään! Lisäksi isänpäiväkin on ylihuomenna, saatatte saada siis vaihteeksi ruokapostauksia! 

Kirjoittajan huom! arjenkaunisnainen -blogi toimii nykyään nimellä Pastellipurkki. Kuvat ovat siis omia, vaikkakin eri nimisiä vesileimaltaan.

torstai 6. marraskuuta 2014

Jotain ihanaa äkillisen selkäkivun torstaihin!

Sain mahdollisuuden ja tartuin siihen! Joulumukikokoelmani sai uuden asukkaan!! Tässä, olkaa hyvä. Muumimukien 2000-luvun aatelia:

Arjen pieni luxus!!

Hyvät ihmiset, rakkaat lukijat ja satunnaiset kulkijat.

Tiedätkö sen tunteen, kun on ollut pitkä päivä ja ihan vähän askeleen jäljessä. Myöhässä sen 5 minuuttia heti aamusta. Se ei ole paljon, mutta riittävästi siihen kiireeseen, joka kannoilla kirii sinua eteenpäin. Miehelläni oli tällainen päivä tiistaina.

Arjen pientä luxusta. Minulta pieni teko, hänelle suuri. Hän tuli valmiiseen iltapalapöytään. Jälkiruokaakin oli, mutta siitä ei kukaan ehtinyt ottaa kuvaa.
Tehkää hyvin tekin rakkaillenne!

maanantai 3. marraskuuta 2014

It's all about Moomin vol 2

Olen keräilijä. Kerään asioita ja tulen hyvälle tuulelle, kun kokoelmani karttuu. Puhun jälleen muumeista.

(Voit tässä vaiheessa lopettaa suosiolla lukemisen, jos kyseiset valkoiset perunanmuotoiset muumilaakson asukit eivät kiinnosta. En suinkaan tuomitse sinua siitä! Ymmärrän jopa. Ei tämä tee kaikkia onnelliseksi.)


Viikonloppuna kävin Tokmannilla pikaisesti ja näin myyjän purkavan laatikoita. Laatikot olivat suorakaiteen muotoisia ja niihin mahtui sopivasti kuusi (muumi)mukia. Kysyttäessä sain mukaani pari laatikkoa, jotka roudasin himaan. Siitä sain päähäni tehdä inventaarion! Tähän oli tultu. Mukeja oli tämän verran.


Nuorena omia vanhempiaan tuli syytettyä ties mistä ja nyt aikuisenakin kallistun siihen: tämä on äitini syytä! Hänen ostama muki on järjestyksessään kolmannen rivin vasemman puoleinen keltainen Pikku Myy-muki, jonka kotoa lähtiessäni nappasin matkaani. Nämä mukit ovat minulle arkimukeja. Palasin hetki sitten juurilleni siinä, että tässä vuosien varrella olen tajunnut, kuinka muumimukit menettävät "arvonsa" ja kymppejä hinnoissa, jos yrität myydä sitä ilman tarraa. Tarraa, joka osoittaa sen, että muki on varmasti käyttämätön. Jossain välissä tajusin näiden mukien arvon, jonka siis mielestäni vain ja ainoastaan ostajat määrittelevät. Aloin itsekin "suojelemaan" näitä tarrallisia mukeja. Siellä ne olivat, laatikossa pakattuna peiton alla ullakolla. Kunnes ihan vähän aikaa sitten ostin itselleni kalleimman itse maksamani mukin. Joulusesonki "Talvinuotio" vuodelta 2008, 40€, ei tarraa. Silloin palasin juurilleni.

Nämä mukit, suloiset ja värikkäät muumit, olivat meillä kotona niin arjessa kuin juhlassa. Aina juhlissa jos äiti oli kattanut jotkut muut mukit pöytään, tätini kipitti kahvin tiputtua kaapille ja otti itselleen muumimukin. Ei äiti ostanut niitä 90-luvulla sen vuoksi, että niiden arvo on tänä päivänä korkealla. Ei hän säilyttänyt niissä tarroja. Ei niistä kielletty juomasta. Ne oli arkimukit meidän perheessä. Ja viikonloppuna minäkin tein niin. Otin muumit ja tein järjestelmän, jolla saan kaikki mukit tasaisesti käyttöön. 


Lajittelin mukini viiteen osaan. Neljään vuodenaikaan sekä yhteen kasaan, missä on itselleni arvokkaimmat. Tämän arkisen päätökseni lomassa tein sen minkä itselleni lupasin: pesin kaikista talvisesonkimukeista tarrat pois ja otin käyttöön. Koskas muuten niitä käyttää, jos ei niistä glögiä tai muuta höyryävää juo, kun ulkona on pimeää ja kylmä!

Muut lajitelmat:




Tässä keräilyssä parasta on se, että molemmilla pienillä tytöillä on sängyn allaan laatikot, joissa on heille jo omia muumimukeja kapioinaan. Äitini peruja tämäkin! On sitten jotain mukaan annettavaa, kun muuttavat omiin koteihinsa, mitkä ehkä muistuttavat tästä toisesta kodistaan ja luovat turvaa ja tunnelmaa orastavaan aikuisuuteensa.

Eihän tämä kuitenkaan niihin mukeihin loppunut. Lapsuuteni muumifiguurit ja seinätaulut:



Ja voin kertoa, että noilla minifiguureilla on sitten leikitty! Jos niitä yrittäisin myydä, en varmasti saisi murustakaan siitä suuresta tunnearvosta, mikä minulla niistä on!


Mukaan mahtui myös jo poistuneet Seikkailumuumit, joiden lautasten kanssa on käynyt kaksikin kertaa, että olen tiennyt ostaneeni kaksin kappalein noita lautasia, hukannut ne johonkin hyvään jemmaan, ostaneeni lisää, hukanneeni ne ja nyt inventaarion muodossa niitä oli KAHDEKSAN!!! Kaksi meni tytöille kulhon ja mukin seuraksi, muut ovat onnellisesti käytössä. Nuo purkit ovat minusta kauniit, mutta niissä on se huono puoli, että tuo musta kansi jotenkin haisee ja tartuttaa hajunsa sisällä oleviin elintarvikeisiin. Säilytin yhtenä jouluna tuossa pienemmässä manteleita ja rusinoita, eikä niitä loppujen lopuksi voinut syödä, kun nen maistuivat yhtä pahoilta, kuin kansi haisi... :(


Pienet lusikat ovat käytössä meillä joko arjen juhlina tai oikeina merkkipäivinä! Nuoremmalle ostettiin juuri kasa juniorkoon aterimia, että on helpompi harjoitella aterimien oikein käyttämistä... On ainakin itse pieni tyttö pitänyt niistä paljon, ja omat suosikit ovat jo löytyneet, joita laatikosta käydään itse valikoimassa, jos ne ovat puhtaana...

Kuvista puuttuu vielä kulhot, kakkulapio, nuoremman aterimet ja lautaset. Lautaset on uusin keräilykohteeni, sai alkunsa noista Seikkailulautasista, joita yhtäkkiä löytyikin kätköistä useampi.... 

Minulle nämä muumit merkitsevät siis arkea. Mennyttä ja nykyistä. Hyviä ja ihania muistoja, joita itse muistan ja omalta osaltani yritän perheelleni luoda. Ja onhan ne kauniita. Ne on kokonaisvaltaisesti värikkäitä ja kuvat on selkeitä. Jokaiseen tilanteeseen on valittavissa oma mukinsa ja kuten nyt ne jaottelin, niin vuodenaikojen mukaan. Kyllä se päivä vähän mukavammalta tuntuu ja höyryävä juoma, kun sen saa juoda kauniista mukista. Niin kauan, kun minulla itselläni on hyvä olo näiden mukien (ja lautasten, kulhojen, aterimien...) kanssa sekä minulla on näihin arjen ylellisyyksiin varaa, aion tätä jatkaa.  


Näihin muumikuviin! Meillä aloitettiin sunnuntaina jo joulunodotus glögillä, joululauluilla sekä lahjojen paketoinnilla, jotka on jo oikein hyvällä mallillaan, ollakseen vasta kolmas marraskuuta!!!