torstai 26. helmikuuta 2015

Ja sitten tuli kevät kaappiin.

Kyllä se vaan nyt niin on, että meillä muumimukit meni vaihtoon. Muistatko, kun lajittelin viime syksynä muumimukini vuodenaikojen mukaan? (Postauksen löydät täältä.) Täällä meillä kun enää öisin on pienet pakkaset ja päivisin ihan vesikelit ajattelin laittaa iloiset talviset muumimukit odottamaan ensi talvea. Mieheni on sitä mieltä, että nyt on kyllä talvi ja vielä ne pakkaset tulee, mutta minä haluan hiukan enemmän valoa tänne sisällekin ja mikä parempaa kuin ottaa käyttöön raikkaan väriset mukit.


Nämä mukit siis hyvästelin hetkeksi nukkumaan "talviuntaan" laatikoihin.

Olen kyllä kaikinpuolin iloinen, että viime vuonna sain kartutettua puuttuvia talvimukeja. 

Tuossa on ylhäällä (minun kokoelmani) kaikista vanhin 
Joulumuki 2004-05, 
siitä Talvinuotio 2006, 
Lumilyhty 2007, 
Talvinuotio 2008.
Jouluyllätys 2009,
Hiihtokilpailu 2010,
Lumileikkejä 2011,
Talvimetsä 2012,
Kuusen alla 2013 ja
Hiihtäen Herra Virkkusen kanssa 2014.
Lisäksi talvisia mukeja ovat Muumipeikko jäällä ja Mörkö.


Käyttöön otimme siis nämä:
Niiskuneidit keltainen ja 
vaaleanpunainen (keltainen poistunut tuotannosta).
Tiuhti ja Viuhti,
Nipsu (turkoosi),
Mymmelin äiti,
Nuuskamuikkunen (poistunut tuotannosta),
Hosuli,
Mymmeli,
Hemuli,
Muumipeikko (vaaleansininen)
ja Tuutikki (poistunut tuotannosta).

Kulhoja on tarpeeseemme liian vähän (5kpl), mutta puolet noista on vielä kaupoissa myytävänä eli niitä sitten hankkimaan, kun sopivan hintainen tulee kohdalle! Minähän kun en tunnetusti muumeista paljoa maksa, vaan kiertelen ja ostan kun sopiva tarjous tulee vastaan. Ei se ole hullu joka pyytää, vaan hullu joka maksaa!


Sokerina pohjalla:

tämä erikoinen muki on nimeltään Hurraa. Se oli myös talvimukeissa mukana, mutta koska se on mieheni lemppari, niin jätämme sen käyttöön. Minulla on oma samanlainen vielä tarroilla ja laputettuna, mutta tässä joku aika sitten ostin ystävältäni muutaman hänelle turhan muumimukin ja onnellisena sain ojentaa miehelleni oman Hurraan. Kyllä, meillä mies on ihan yhtä paljon tässä mukana, kuin minäkin.

Tämä muki oli tarjolla rajoitetun ajan vuonna 2012. Muumi-mukien sarjassa muki on hieno muista Helsingin nimityksestä maailman designpääkaupungiksi, hurraa Helsinki!

Miten teillä on kevät otettu vastaan, vaihtuuko verhot, sohvat vai mukit kuten meillä?

Miten kävi poppanan, jolle steariinit levis?

Muistatko tämän?


Joulumarkkinoilta ostettu uusi poppana, samoilta markkinoilta ostetut tervakynttilät ja niinhän ne valui. Arvaatte varmaan, kuinka harmitti. Minulla on tapana rullata poppana aina ruuan ajaksi sivuun, koska pöytä on paljon helpompaa pitää siistinä, kuin pestä poppana joka ruokailun jälkeen. Eräänä päivänä olimme mieheni kanssa kahden kotona ja päivälliseksi söimme spagettia ja tomaattikastiketta. Olin rullaamassa poppanaa, kun mies pyysi, että jättäisin sen paikoilleen. Hieman vastahakoisena niin tein. Ja tietenkin minä ITSE sotkin poppanan tomaattikastikkeella. Tiedättehän, kun sitä syö haarukalla ja lusikalla ja rullaa spagettia ja siitähän roiskuu. Harmitti jo silloin. Samana iltana ajattelin, että poltan näitä ihania kynttilöitä (että niitä voi taas syysmarkkinoilta ostaa) ennen kevään ja valon tuloa ja näin kävi. Kuului vaan hirveä ritinä ja rätinä, kun kynttilästä tippui  sydän liinalle ja jäi palamaan. Onneksi olin sohvalla vain puoliunessa, että heräsin ja nopeasti toimin...

No, ei muutakun googlettamaan, miten saan steariinitahrat pois.


Googlettelusta ei ollut mitään apua, kun kerroin tästä äidilleni ja hän eteläpohjalaiseen tapaansa antoi hiukan neuvoja ja niin oli tehtävä. Tiedättekö tahranpoistoaineen Tabortin? Se on ollut äitini luottoapulainen vaikeiden tahrojen poistamisessa ja tähän äitini nytkin luotti.

Suihkutin Tabortia runsaasti steariinin päälle ja annoin vaikuttaa. Murskasin ensin käsilläni steariinin pieniksi paloiksi, sen jälkeen paukutin steariinia paloiksi veitsen painavalla päällä, imuroin pieniä hippusia ja tuohon lopputulokseen tulin. Siitä pesukoneeseen.


Ei siitä täydellisen puhdas tullut, mutta melkein! En tiedä olisinko saanut silittämällä paremman lopputuloksen, mutta sen ainakin opin, että kynttilöillä tarvii olla alusta, oli ne sitten Kivi-tuikkuja tai ensimmäisessä kuvassa olevia mieheni joululahjoja Ultima Thule-sarjaa. Säästytään paljolta.

Onko teille muille käynyt köpelösti kynttilöiden ja erityisesti steariinin kanssa?

lauantai 21. helmikuuta 2015

Viikonlopun alku!

Oi perjantai, kuinka sinua odotinkaan...

Eilinen oli töissä oikein tuottelias. Lapsia on keskimäärin vähemmän aina perjantaisin joka mahdollistaa muiden asioiden hoitamisen. Tänä perjantaina me ehdimme yläkertaan siirtyvien aikuisten kesken jutella vähän käytännön asioista. Se on aina helpottavaa, kun lyödään jotain lähes lukkoon, varsinkin nyt, kun minä olen lähtökohtaisesti hyvin huono vastaanottamaan muutoksia ja kun muutto yläkertaan uusiin tiloihin on edessä. Paljon on vielä tehtävää ja käytäntö varmasti opettaa meitä uusien tilojen ja lapsiryhmän kanssa, mutta luottavaisin mielin taas matkassa. Kyllä tästä hyvä tulee! Töiden jälkeen (minulla oli lyhennykset eli lyhyempi päivä, jei) pääsin kotiin ja kiertelin hiukan maailman ihanimmassa pienessä putiikissa. Pienikamari sijaitsee ihan tien toisella puolella ja siellä käydessä jotain pientä tarttuu aina mukaan.. Meillä on mieheni kanssa sändyn yläpuolella kolme taulua, joista yksi on pöllö-aiheinen ja löysin alelaarista eilen samanlaisen! Pikainen mietintä ja ostin sen tyttöjen huoneeseen tulevaa kirjahyllyä varten.


Vuorossa olikin sitten tyttöjen ulkovaatteiden pesu (ja tällä kertaa myös koululaisen housujen parsiminen). Silloin kun tytöt ovat toisessa kodissaan, minä yleensä pesen heidän kaikki vaatteet, hammasharjamukit, käsipyyhkeet, ulkovaatteet tarvittaessa ja lakanat tai ainakin tyynyliinan. Tykkään, että kun he tulevat taas viikon päästä että kaikki on heitä varten valmista!


Arvaatkos mitä sitten tein?


Kyllä, räjäytin tyttöjen vaatekaapin. T sanoikin tämän nähdessään, että joku tykkää ostella tytöille vaatteita... Aika siis inventaarion! Melkoisesti on taas pieniä vaatteita, tällä kertaa molemmilla. Koululainen on venähtänyt pituutta paljonkin ja odottelen nuoremman ensimmäistä kasvupyrähdystä että nuorin saisi alkaa pitämään koululaisen vanhoja pieneksi jääneitä vaatteita. Kevät ja kesä tässä on tulossa, saa alkaa taas pitämään mekkoja ja legginssejä!

Illan viiletessä lähdimme syömään Amarilloon. Minä tykkään enemmän näistä ketjuravintoloista kun taas T tykkää enemmän yksityisistä ravintoloista. Minulla on tässä ehkä se, että jonkinlaisen syömisrajoitteisuuden vuoksi olen tyytyväinen saadessani aina sitä samaa hyväksi havaittua, enkä halua paljoa kokeilla rajojani. Vaikka täytyy se sanoa, että on T saanut minussa sen aikaan, että syön lohta ja isojakin rapuja! Kaksi vuotta sitten en niitä suuhuni laittanut... 


Alkuruuaksi oti jättikatkarapuja, pääruuaksi chevreburgerin ja jälkkäriksi mansikka margaritan. Saimme hää- ja joululahjaksi pari lahjakorttia, jotka huoletta nyt käytimme, sitä kaksin kesken vapaa-aikaa kun on kuitenkin niin vähän arjessa, että nämä hetket ovat niitä parisuhteen huoltohetkiä, jolloin ollaan vaan kahden. Melko täydeksi tuo annos veti, kotiin päästyämme menimme melkein heti nukkumaan ja aamulla oltiin 8 jälkeen jo hereillä, meidät tuntien se on jo jotain! Ei IKINÄ herätä niin ajoissa, saati sitten nousta ;) 

Tästä lähdetään tapaamaan ensimmäistä kertaa ihan pientä nuppusuuta eli kyläilemään!

Ihanaa lauantaita Sulle!

maanantai 16. helmikuuta 2015

Maanantai kuvitettuna (ja vähän selitettynäkin)

Reissusta selvitty ja vielä maanantaistakin! Siinä on aina aihetta juhlaan. Tänään aloitimme päivämme ajoissa ja pääsimme näin ennen klo 15 jo koko perhe töistä. Olen jo pitkään haaveillut ja tuskastellutkin arkisen ongelman kanssa: nimittäin liian pienien kattiloiden! Saimme häälahjaksi muutaman lahjakortin Iittalaan (kuinka ne tiesi!) ja kauppareissumme keskittyi Palokkaan, missä on sopivasti Iittala outlet. Mukaan tarttui tänään:


Pitkään kaipaamani iso 5l kattila! T sai päättää minkälainen ostettiin, minulla oli vain yksi toive: kattilan piti olla ulkonäöllisesti kokonaan teräksinen. Meillä kaikki muut kattilat yhtä lukuunottamatta on teräksisiä, joten pitihän tuon sopia joukkoon! Hintaa tällä ihanuudella oli 79,90€, siitä putosi My Iittalan jäsenille yhdestä normaalihintaisesta tuotteesta -30% ja käytimme yhden lahjakortin. Kiitos perhe O! 

Mukaan tarttui myös:


Herra Virkkusen joulusesonki 2014 -kulho sekä Muumimamma ja -pappa hiitää lusikat. Nämäkin poistotuotteita, näin sesongin loppupuolella. Itse keräilen harvakseltaan muumilusikoita (en muista olenko ostanut yhtään niitä itse näitä ja nuoremman junior koon aterimia lukuunottamatta), mutta nämä olivat söpöt ja pääsevät käyttöön ensi talvena. Samoin kuin kulhokin, meillä kun on jaoteltu muumit vuodenaikojen mukaan (lue vanhempi postaus siitä), pääsevät ensi talvena käyttöön. Noita muumimukien kyljessä tehtyjä kulhoja kun on joulusesonkeina tehty vasta 2013 ensimmäisen kerran joten näin talvella niitä kulhoja oli melkoisen vähän... 

Ruokapuoli tänään oli melkoista valmisruokaa. Ei tällä ihan maailman paras äiti-titteliä saa! ;)


Kasvispihvejä, villejä ranskalaisia, mozzarella tikkuja ja kebakkoja. Kyllä oli hyvää, eikä tarvinnut yhtään kokata. Joskus näinkin...

Mutta sain sentään illalla tehtyä ihanaan Sarpanevan 3l pataan riisipuuron! Sitä syödään huomenna lounaaksi töissä T:n kanssa. Meillä onkin huomenna töissä laskiaisrieha, joka meillä päiväkodissa vietetään lähtemällä koko päiväkodin voimin läheiseen perhepuistoon. Siellä paistetaan makkaraa ja nautitaan toivottavasti pienestä pakkasesta (luvattu -2 astetta) ja auringonpaisteesta. Siitä puheenollen, pitääkin muistaa pakata aurinkolasit jo mukaan laukkuun, koska tuo ihana aurinko on niin kirkas lunta vasten, että silmät sirrillään sitä saa tuijotella. Ah, mutta mikä sen ihanampaa kuin vastaanottaa taas kevät.

Vielä loppuillan tunnelmia:




Virkkasin pikkuisen eteenpäin tyttöjen huoneen uutta mattoa ja katsoimme Disneyn elokuvan Frozen, Huurteinen seikkailu. Virkkaaminen on mukavaa puuhaa, minä kun tässä teen vähän omasta päästäni niin välillä joutuu rajustikin purkaa taaksepäin tehtyä työtä, koska teen ilman ohjetta tätä käsituntumalla. Parasta - ja työlästäkin - on juuri se, että tekee vain tekemisen ilosta, mutta koska minähän en pystyisi elämään maton kanssa, mikä kupruilee miten sattuu, niin minähän teen ja puran ja mietin ja pohdin kuinka paljon silmukoita täytyy listätä per kierros vai täytyykö sittenkään....

Kun koululainen oli saanut läksyt tehtyä - sillä välin nuorempi opetteli soittamaan Pientä elefanttia pianolla - aloimme katsoa Frozenin. Viikonlopun jääshowsta heräsi mielenkiinto tähän elokuvaan. Siinä seikkailee kaksi tyttöä, siskokset, joista toisella on jäisiä taikavoimia. Laulut olivat mukaansatempaavia, hassu lumiukko oli todella hulvaton ja juoni menevä. Tytöt tykkäsivät ja me aikuisetkin, tätä aletaan meillä varmasti katsella useamminkin. 

Tosirakkauden teko sulattaa jäätyneenkin sydämen. 

lauantai 14. helmikuuta 2015

Ystävänpäivä!

Eilen lähdimme töistä puolilta päivin, haimme lapset ja lähdimme ajelemaan Espooseen. Kuinka mukavaa olikin ajella, kun vielä klo 17 jälkeen on valoisaa. Toivo keväästä ja kesästä on alkanut nostaa päätään, sieltä se tulee kohisten!

Tulimme tällä kertaa jo lokakuussa ostamiemme Disney on ice jääshow lippujen vuoksi. Jääshow oli tunteikas, värikäs ja täynnä tuttuja hahmoja. Tytöt viihtyivät kovasti. Hartwall areena oli jokaista penkkiä myöten täynnä jos jonkin näköistä prinsessaa menoissaan... Paljon odotin omaa lapsuuden suosikkiani Kaunotarta ja hirviötä. Äänet olivat suoraan elokuvasta, lyhennetty vain noin puoleen tuntiin. Tykättiin kovasti, lavalla tapahtui kovasti kaikkea, ehkä jopa liiankin kanssa! Pää pyörällä katsottiin vasemmalta oikealle. Elämyksenä mukava, vaikkakin varmasti kerta elämässä riittää.


Esityksen jälkeen tulimme takaisin miehen vanhempien luo. Nuoremmalla oli pattereissaan liiankin kanssa virtaa ja lähdettiin kävelylle. Kävellessä pimeällä pidän kaikista valoista. Erityisesti niistä, joita näkyy ihmisten kodeista. Täällä asuinalueella kerrostaloja on niin tiuhaan, että useat verhot olivat kiinni valon kajastaessa vain sieltä takaa. Sitä toivoisi itsensä olevan valona muille. Mutta kuinka paljon tämä arki viekään aikaa ja voimia ja jäljelle jää usein liian paljon ajatuksia siitä, mitä pitäisi tehdä. Tämän siivittämänä ajattelinkin, että alan ottamaan aikaa itselleni. Aloitan ajatustyön siitä, että mihin kaikkeen aikani haluan käyttää. Haluaisin nähdä enemmän ystäväni. Haluaisin soittaa enemmän pianoa. Laulaa. Saada taas kipinä siihen. Lukea kirjoja. Käydä kirjastossa. Puuhastella kotona ja sisustaa. Tehdä kotia kauniiksi ja erityisesti toimivaksi kokonaisuudeksi. Tehdä käsillä. Panostaa enemmän tähän kirjoittamiseen. 

Näiden ajatusten kanssa heitän itseni murun kainaloon shampanjalasin kanssa. Tuotiin kesällä Ranskasta pullo puolikuivaa shampanjaa, jota nyt maistellaan.

Rakkaat lukijat, ystävät. Haastan teitä(kin, itseni lisäksi) listaamaan tärkeät asiat elämässä, joihin haluat panostaa. Ei vaan äitinä tai puolisona vaan naisena ja ystävänä. Kaikki me tarvitaan vertaisia ja vähän pöhköjäkin ystäviä rinnallemme, joten ollaan itse sen arvoisia myös! ❤



lauantai 7. helmikuuta 2015

Lasten lautapelejä

Meillä pelataan paljon lautapelejä. Olemme mieheni kanssa molemmat aikoinaan pelanneet paljonkin ja pelejä on kertynyt molemmille erikseen ja nyt yhteiseksi melkoinen kasa. Lisäksi olemme halunneet opettaa myös tyttöjä pelaamaan erilaisia pelejä ja viettämään meidän kanssa aikaa. Meillä oli tyttöjen kanssa sopimus, että jokainen sai valita taulukkoon yhden lautapelin, jota kaikki yhdessä pelaisimme, ehtona vain se, että päivän aikana ei saanut hölmöillä mitään päästäkseen peliin mukaan. Vain yhtenä päivänä koululainen katsoi vierestä meidän muiden peliä, muuten saimme nauttia toinen toistemme peliseurasta koko viikon!



Ensimmäisenä esittelyssä lasten suosikki Mato Mato
Tämä peli on yksinkertainen ja sopii perheen pienillekin, koska tässä on tavoitteena noppaa heittämällä saada jonkun värinen madon osa, joka liitetään matoon, joka liikkuu kasvimaan alla. Voittaja on se mato, jonka pää kurkistaa ensimmäisenä mansikkamaan alta.

Tämä peli on mielestäni yksinkertaisen nerokas. Mato Mato tarjoaa lapselle pienen jännityksen siitä, kenen mato ensimmäisenä rei'istä kurkistaa ja kuka lopulta voittaa. Matoa kun ei näe kuin kahdesti ennen maalia. Helppo peli myös oppia värejä sekä hahmottamaan eri väristen palojen kokoja. Minun veljenpoikani on ihan myyty tähän peliin, noin viikko takaperin kun he tulivat yökylään, pieni mies huudahti jo ovelta, että missä on Mato Mato ja koska sitä pelataan. Ja sitähän pelattiin! 



Seuraava peli tuskin esittelyjä kaipaa! Vanha kunnon Afrikan tähti!
Tästä tykkää meillä niin aikuiset ja lapsetkin. Tärkeintä on heti alkuun pohtia strategisesti, mistä aloittaa (koululainen lähes aina sieltä mistä mieheni ja nuorempi sieltä mistä minäkin) ja välttää rosvoja. Tässä ollaan onneksi päästy jo pois siitä harmituksesta, mikä helposti on ennen tullut, jos rosvo kohtaa matkalla tai jos yksinkertaisesti häviää pelin. Meillä tytöistä on kehittynyt aika hyviä voittajia ja häviäijiä! Meistä aikuisista sitten taas en menisi sanomaan, allekirjoittanut kun pelaa kaikki pelit vain voittaakseen....



Koululainen sai Junior Aliaksen joululahjaksi ja sitä on pariin otteeseen nyt pelattu. Peli on siis monelle tuttu sananselityspeli, missä tiimalasin ajan on selitettävä parille niin monta sanaa, kuin mahdollista. Vaikka peli on tarkoitettu +5-vuotiaille, niin meidän pian viisivuotias pärjäsi oikein hyvin! Sanoja on helppo selittää, kun korteissa on sanan lisäksi myös kuva, mistä selittää. Ainoastaan sanaa astronautti perheen pienin ei tiennyt, eikä olisi kuvaa katsomallakaan sitä selvittänyt!



Tämä peli on minun suosikkini lapsuudestani, mitä minulla ei koskaan ollut. Niinpä viime jouluna se ihan huomaamatta löytyi nuoremman lahjapakettien joukosta ja ihan huomaamattan minä valitsin tämän yhdeksi peliksi lautapeliviikolle. Pidän tästä pelistä suunnattomasti. Tämä on yksinkertainen, mutta toisaalta kovinkin monimutkainen ja vaatii mukaan lukutaitoisen lapsen (tai aikuisen). 

Kuitenkin tätä pelattaessa kävi mielessä se, että ehkä tämä on vielä vähän liian pitkä peli meidän tytöille. Pelissä täytyy käydä hakemassa hillokellarin avain, minkä Muumimamma on hukannut. Pelkällä avaimella ei kuitenkaan pääse takaisin sisälle vaan avaimen lisäksi mukana Muumitaloon mentäessä täytyy olla kaksi kiveä tai simpukankuori. Tavaroita voit saada keräämällä niitä, menettämällä niitä tai rosvoamalla toisilta. Lisäksi matkanvarrella on vauhtia ja vaarallisia tilanteita! Tämä vaatii keskittymistä. Pelilauta on minusta aivan liian heppoinen ja muumit liian köykäisiä (=kevyitä, murresana) eli ne kaatuilevat minkä ehtivät. Aika ehkä kultaa muistot, mutta en ole enää varma, minkä ikäisille tämä on oikeasti suunnattu. Meidän pian 5- ja 7-vuotiaat jaksavat kyllä pelata tätä, mutta en usko, että heillä oli tästä mitään hajua kuitenkaan. Siis, että mitä pitää tehdä. Heille tärkeintä oli päästä mustiin (vaarallisiin) palloihin, että tapahtuu jotain kauheuksia. Minusta liian hankalaa tässä on se, että pitää hakea sekä avain että muita (kiviä, simpukankuori) tarvikkeita mukaan ja kuitenkin niitä voi rosvota toiselta ohittamalla hänet tai pääsemällä samaan ruutuun. Tämä on ehkä pelinä vähän sellainen, että lapset pitävät muumeista, mutta vähän isommat koululaiset taas sitten eivät ja uskon, että vähän isommat koululaiset osaisivat oikeasti pelata tätä. 

Mene ja tiedä, täytyy pelata tätä useammin, että näkee onko tästä oikeasti mihinkään (enää).



Viimeisenä esittelyyn Lasten Carcassonne. Tämä peli löytyy meiltä myös aikuisten versiona, lukuisine lisäosineen. Tässä pelissä ei pelilautaa ole. Se valmistuu joka kerta erilaisena sitä mukaa, kun paloja nostetaan pakasta ja asetetaan pöydälle. Pelin ajatuksena on tehdä tietä, missä on oman värisiä ukkoja ja saada se tie päätökseen. Kun tie alkaa jostain ja päättyy johonkin, voi pelilaudalle asettaa sen verran oman värisiä ukkoja, kuin mitä tiellä on. Jos samalla tiellä on muiden värisiä ukkoja ja tie alkaa - päättyy, saa kaverikin laittaa omat ukkonsa peliin. Pelin voittaa se, jonka kaikki kahdeksan (8) ukkoa on pelilaudalla. Peliin mahtuu neljä (4) pelaajaa maksimissaan ja peli on suht nopea ja mukava. Pelin kaikki palat sopivat yhteen, toisin kuin aikuisten versioissa, jossa paloja pitää vähän pohtia ennen asettamista. Tässä ei oikein voi tehdä kiusaa kenellekään, mikä on aina hyväntuulista kaikkien kannalta!

Onko siellä ruudun toisella puolella aikuisia, jotka tykkäävät pelata lautapelejä? Meillä lautapelit on myös aikuisten hupia, nykyään kuitenkin vähenevässä määrin siihen aikaan verrattuna, kun kokoonnuimme suurella porukalla pelaamaan tuntikausiksi. Silloin ei tosin vielä kenelläkään ollut edes töitä, puolisoita tai perheitä ja ainut velvollisuus oli päästä aamuksi kouluun :) Voi niitä aikoja....

Välillä tällaista arkea!

Pahoittelut heti alkuun siitä, että postauksia on tullut tänä vuonna hurjan vähän. Syynä siihen oli tammikuussa vaihtunut työvuorokierto, mikä johti omalla kohdallani siihen, että viitenä päivänä viikossa minulla oli neljä eri työvuoroa. Alkoi univaikeudet. Ja univaikeuksista johtuneet selkäkivut. En mitenkään päässyt rytmiin, kun öisin heräilin jokaisessa käännöksessä miettimään, koska kello soi ja heräänkö oikeaan aikaan. Samaan aikaan töissä myllersi remontin aiheuttamat muutokset ja niistä kärsi sekä aikuiset että lapset. Yritettiin montaa eri tapaa. kunnes oli vaan itkuisin silmin todettava, että ei enää yhtään muutosta. Mennään tällä nyt siihen saakka, kunnes remontti saadaan oikeasti loppuun, talviloman jälkeen. 

Sitten tämä viikko onkin mennyt sohvalla! Maanantaina kävelimme töihin ja sanoinkin miehelleni, että jotenkin ihan tosi uupunut olo tästä parin korttelin kävelystä. Töissä aloin yskiä hillittömästi sellaista keuhkoista kaikuvaa yskää, joka sykki päähän hirveää kipua. Meitä lähti kolme naista peräkanaa työterveyteen. Jäin alkuviikoksi kotiin, kunnes nousi kuume. Ei mikään paha, mutta sen verran, että keskiviikkona en pystynyt menemään töihin. Olo oli muutenkin kurja ja väsynyt, päätä särki edelleen. Lääkäri totesi keskiviikkona poskiontelotulehduksen näin niin kuin flunssan jälkitautina. (Huom! poskiontelot katsottiin myös maanantaina eikä niistä silloin löytynyt mitään.) Loppuviikko sohvalla, ulkonaliikkumiskielto sekä en saanut olla kontaktissa ihmisten kanssa, koska olin juuri se, joka nyt tartuttaa tätä muihin. Eilinen oli vielä todella huono päivä, tänään on ollut helpompi. Otin rohkeasti aamulla pelkän antibiootin ja katsotaan mihin asti se riittää. Tavoitteena päästä maanantaina takaisin töihin, sillä voin kertoa, että tämä sohvalla makoilu on ihan typerää, mitään ei jaksa tehdä eikä mikään maistu, telkkarista ei kertakaikkiaan tule mitään katsomisen arvoista ja maailman eniten harmittaa, kun mies tuli illalla lasten kanssa kotiin, hoiti niiden iltapuuhat ja lähti taas aamulla töihin. Kun ei voinut auttaa. 

No, tänään teen vihdoin niitä asioita mitä olen viikolla miettinyt: pelattiin jokunen viikko sitten tyttöjen kanssa joka ilta lautapelejä ja aion tehdä postauksen niistä. Samoin kuin olohuone on saanut uudet verhot ja keväisemmän ilmeen, aion raivata täällä vähän, niin että saan kunnollisia kuvia (missä ei näy satoja nenäliinoja, peittoja, tyynyjä tai likaisia astioita rahilla...) ja lisäksi aion ehtiä askarrella muutaman ystävänpäiväkortin. Niistä postaus ensi viikolla! Tänä vuonna aloin tekemään tukun erilaisia kortteja, koska onhan ne vaan niin söpöjä lähes kaikki, mitä Pinterestistä on nähnyt, joten tänä vuonna en tyydy pelkästään yhteen!

Elämä alkaa siis vihdoin voittaa! Töissä on saatu työvuorokierto kuntoon ja minä nukun taas yöni. Nyt kun näyttäisi siltä, että tämä flunssa on pian selätetty, niin on se vaan ihanaa päästä näkemään töihin lapsia ja aikuisia, onhan niitä ollutkin jo ihan hurjan kova ikävä!