sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Pääsiäiskuppikakut (sisältää ohjeen)


Pääsiäisen (ja tytön 5-vuotis kaverisynttäreiden) kunniaksi tein pieniä suupaloja, sitruunaisia kuppikakkuja. Ohje on itse kehittelemäni (ja useasti kokeilemani) ja sitä voi muokata erilaisilla maku-aineilla. Tähän versioon laitoin mukaan sitruunankuoren sekä sen mehun ja maun tarkistamisen jälkeen vielä hyppysellisen sokeria :) Tein tämän ohjeen kaksinkertaisena yhden sitruunan raasteella. Taikinasta tuli paksua ja helposti vuokiin lusikoitavaa. Kaksinkertaisesta taikinasta tuli pellillinen näitä pieniä kuppikakkuja (n.30) sekä 12 keskikokoista ja vielä 2 isoa vuokaa.  

OHJE noin 30kpl pieniä kuppikakkuja:
3 kananmunaa (huoneenlämpöistä)
2½dl sokeria
1½tl vaniljasokeria
100g voita
1dl maitoa
3½-4dl jauhoja
2tl leivinjauhe
Ripaus suolaa

Lisäksi tarvitset:
2dl kermaa
2tl vaniljakreemijauhetta
1tl vaniljasokeria
Valkoista tai keltaista marsipaania (ja valkosipulipuristimen)
Pieniä suklaamunia

1. Lämmitä uuni 175 asteeseen
2. Vatkaa munat ja sokerit vaahdoksi
3. Sulata mikrossa voi ja lisää siihen maito. Sekoita munasokerivaahtoon.
4. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään ja siivilöi taikinaan.
5. Pese ja raasta sitruunankuori (pelkkä keltainen kuori osa!) sekä purista puolikkaan sitruunan mehu taikinaan. Sekoita ja tarkista maku. Lisää tarvittaessa sokeria, jos taikina on liian kirpeää.
6. Täytä vuoat 2/3 taikinalla
7. Kypsennä n.15min

Huom! Voit myös pursottaa taikinan vuokiin keskikokoisella tyllalla. Jos taikina on kuitenkin löysää, lisää jauhoja niin, että saat siitä paksua, eikä se näin ollen valu pursotinpussista tai lusikoista.

8. Kun kuppikakut tulevat uunista, muista jäähdyttää ne.
9. Sen jälkeen vatkaa kerma, lisää heti vaniljakreemijauhe sekä vaniljasokeri. Huomaa, että vaniljakreemi tekee kermavaahdosta vähän kovempaa, eli tarkkaile vaahdottamista.
10. Purista marsipaanista pitkää nauhaa valkosipulipuristimella.
11. Pursota kuppikakkuihin pieni nokare kermaavaahtoa, joka pitää marsipaanin sekä suklaamunan paikoillaan.
12. Ota spagetin näköistä marsipaania ja aseta kermavaahdon päälle niin, että keskelle jää suklaamunalle kolo.
13. Kuppikakun koosta riippuen, laita suklaamuna tai -munia koloon.



Ensimmäisen kokeiluerän tein lauantaina veljen perheelle, jonne vanhempani olivat tulleet remonttiapuun. Siinä käytin sekä suklaamunia, että tuollaisia vaahtokarkkimunia. Minusta kuitenkin nämä ensimmäisten kuvien suklaamunat ovat aidomman näköisiä, kun niissä on suklaaroiskeita pinnallakin. 


VINKKI! Jos haluat hieman erilaista väriä pääsiäispöytään, voit kokeilla tätä: laita kuppikakkuihin pari ruokalusikallista kaakaota ja laita päälle vihreää marsipaania. Näin saat ns. ruskean mullan (suklaakuppikakun) jonka päällä on ruohikko (vihreä marsipaani) missä on pääsiäisiä suklaamunia.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Mustia viiruja muumikulhossa.

Huusin paikalliselta Facebookin huutokauppa-kirpparilta Muurlan muumitarjottimen. Olen epäsäännöllisen säännöllisesti näitä meille kerännyt, ne on niin söpöjä! Yhteystietoja vaihdettaessa kysyin myyjältä, onko hänellä muumikulhoja myynnissä. Hänellä oli! Kiinnostuin hemulista ja hattivateista ja hinta saatiin kohdilleen. Sovittiin treffit ja tänään tapasimme. Kauhistuin nähdessäni kulhot! Ne olivat kyllä täysin ehjät ja ilokseni hiukan painavampia, kuin kaapissa olevat uusimmat muumikulhot ja olivat siis hiukan vanhempia yksilöitä. Syy, miksi kauhistuin oli, koska en ollut tajunnut kysyä mitään kulhoista! En edes sitä, että olivatko ne ehjiä. Onneksi olivat, mutta tämä muumimania on ajanut jo joitain ihmisiä rikoksen tielle (muumiforumeilta ja lehdistä luettua), kun näitä viedään toisilta ja myydään eteenpäin. Kauhistelin, että miten minä, joka muutenkin syynään kaiken tarkasti olin niin huolimaton!! En kuitenkaan perunut kauppoja, koska olin onnellinen saadessani kohtuuhintaisen hemulikulhon (postunut tuotannosta 30.6.2013), mutta jos olisin tämän tiennyt, niin olisin tinkinyt hinnasta vielä puolet pois.

Tässä syy miksi kauhistuin:



Kulhot olivat ympäriinsä tuollaisia mustia viiruja!!!

Onneksi treffit olivat kaupan pihassa ja kävin suoraan hakemassa Taikasienen. Kotona yritin hangata sillä, lähes tuloksetta. Sanoin T:lle, että tässä menee kolme viikkoa, kun tällä hinkkaa. Googlettelin ja löysin vastauksen: ruokasooda.

Kastelin kulhon, hieroin siihen ensin sormella ja sitten ihan tavallisella sienellä ruokasoodaa ja katsokaa tätä jälkeä:



Olen taas onnellinen ja erittäin tyytyväinen, sain kohtuuhintaisen hemulin sekä hattivatit (jotka ovat päiväkotilaisen suosikkeja!) Tämä ei tietenkää varmasti tehoa, jos viirut ovat rikkoneet lasitteen, mutta näin ei tässä tapauksessa kuitenkaan - onneksi - ollut :)

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Kurkistus makuuhuoneeseen.

Kun se oikea tulee vastaan... Tällä kertaa "se oikea" oli uusi sänky. Meidän ensimmäinen yhteinen. Olimme puhuneet uuden hankkimisesta, mutta ei vielä niin tosissaan, että olisimme ryhtyneet sanoista tekoihin. Yhtenä kauniina päivänä viime keväänä istuimme parvekkeella nauttimassa lämpimästä auringosta ja selailimme mainoslehtisiä. Käsiimme osui Suomi soffan-mainos, jonka perässä lähdimme edullisen sängyn perään. Kokeilimme, mietimme, pohdimme ja mallailimme. Viihdyimme liikkeessä ainakin tunnin, jonka aikana pienet neidit ottivat kengät pois jalasta ja omistajan luvalla pomppivat koko hallin ympäri sängyltä sängylle ja sohvalta sohvalle. Pitkän pohdinnan jälkeen päädyimme ostamaan 140x200cm korkean jenkkisängyn. Tulimme siihen tulokseen, että 120cm oli aavistuksen liian pieni ja 160cm liian iso. 
Päiväpeittona palvelee Jukka Rintalan Ritarinkukka. Ihastuin siihen muutama vuosi takaperin Lennolin tehtaanmyymälässä Jalasjärvellä. Kävimme siellä äitin kanssa ja ihastuin päiväpeittoon, mutta en raaskinut ostaa sitä. Tulin kotiin Jyväskylään ja päiväpeitto vaivasi minua niin, että lopulta äiti meni uudestaan Lennolille. Se kyseinen (120cm) päiväpeitto oli myyty ja jäljellä oli vain 160cm leveä Ritarinkukka. Ostimme sen vaikka silloiseen 120cm leveään sänkyyni se oli auttamatta liian iso. Tähän uuteen meidän yhteiseen sänkyyn päiväpeitto sopii täydellisesti ❤ Minä rakastan päiväpeiton silkkistä kahinaa ja ylellistä tunnetta.
Yöpöytinä meillä toimii Jyväskylän Asuntomessuilta (2014) ostetut Luhdan Orsi-korit. Näimme ne eräässä näyttelykohteessa, ihastuin niihin ja lopulta löysimme juuri tismalleen ne samat korit Askosta alennuksella. Askossa (ja muissa Palokan sisustusliikkeissä) myytiin Asuntomessuilla käytössä olleita kalusteita alennuksella ja minä satuin paikalle oikeaan aikaan 😍 Kaksi yhden hinnalla ei ollut paha hinta, varsinkin kun näin sain hieman persoonallisemmat yöpöydät makuuhuoneeseemme.

Yöpöydällä minulla on Fatboyn laturi sekä Ikeasta ostettu Årstid-pöytälamppu. Liinana toimii itse virkkaamani trikookuteinen pyöreä liina. Tuo Fatboyn laturi on muuten aivan ihana keksintö! Siihen vaan puhelin päälle pötköttelemään ja lataus alkaa. Ei tarvitse säätää johtoja ja piuhoja puhelimeen kiinni, varsinkaan kun illalla ei oikein enää jaksa keskittyä olennaiseen.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Onni on uusi sohva!

Jihuu, sohva tuli perjantaina! Vanha on paloina tyttöjen huoneessa, odottaa hakijaa keskiviikkoon. Tämä koko projekti meni niin sujuvasti ja nopealla tahdilla, että on parina päivänä pitänyt oikein pysähtyä sijoilleen ja katsoa ympärilleen. Vanha sohva lähtee ja uusi tulee tilalle. Olohuone saa uutta ilmettä ja ennen kaikkea yhtenäistä ilmettä muuhun tilaan verrattuna. Yleisilme on selvästi kääntynyt ennen joulua harmaaksi ja siihen yhdistettäviin väreihin, mutta kaikkihan sopii harmaan kaverina!

Perjantaina siis uusi sohva oli haettavissa. Minä (taas) sairaana kotona sain viestin mieheltäni, että sohvan saa hakea ja siitähän se mieli virkistyi. Ennen uutta sohvaa roudasimme vanhan paloina tyttöjen huoneeseen säilöön pariksi päiväksi ja sohvan alta paljastui ihana määrä johtoja! Nuo sisustuksellisesti 
kauhistuttavat, mutta elämiselle välttämättömät johdot. Tähänkin on kuulemma tulossa muutos, kun mies tilasi uudet laitteet meidän Elisa viihteeseen, jotka saapuu ensi viikolla.. Ihan en vielä tiedä, miten meidän elämä tästä muuttuu, mutta radikaalisti luulisin! ;)


Perhe O pääsi apuun ja miehet hakivat ja kantoivat sohvan kotiin.


Samana iltana otettu kuva alla, suurien tunteiden kanssa. Miten pieni se onkin (verrattuna kaksi kertaa suurempaan divaaniin) ja miten paljon tilaa tuleekin ikkunan alle. Kuinka saan nyt kukat aseteltua valoon ikkunan alle (kun siinä ei ole divaaniosaa peittämässä ikkunoita), miten tässä istutaan ja onpas tämä napakka!


Tänä aamuna sain otettua kuvia enemmänkin. Ensimmäisenä lastasin kaikki sohvatyynyt sohvalle. Pitääkö siinä muka kenenkään mahtua istumaan?







Vanha sohva oli niin rähjäinen, että joko tein tai ostin siihen sohvatyynyjä. Ne ovat valloittaneet mieheni, joka haluaisi säilyttää lähes jokaisen tällä uudellakin sohvalla (koska kaikilla on oma käyttötarkoituksensa), mutta kyllä me nyt muutaman laitamme säilöön. Ei niitä poiskaan halua heittää, koska ajatuksena on löytää vielä nojatuoli tms. sohvan kaveriksi ja siihenhän voi taas laittaa tyynyjä. Nämä kuitenkin jätimme:



Mitäs pidätte?

Ps. blogilla on nyt oma Instagram-tili, jonne päivittelen kuvia ja tiedot uusista postauksista, käy seuraamassa: arjenkaunisnainen tai reeamariia


lauantai 21. maaliskuuta 2015

Päiväkotilaisen yllätyssynttärit.

Päiväkotilainen täyttää huomenna 5-vuotta ja koska he ovat toisessa kodissaan, niin me päätimme juhlia niitä hieman etukäteen. Ajatuksena oli juhlia niitä alkuviikosta, mutta maanantana kun päästiin kotiin sohvaostoksilta, päiväkotilainen alkoi oksentamaan. Maanantain ja tiistain välinen yö menikin tyttöä hoitaessa ja aamulla mies ja koululainen lompsivat päivän puuhiinsa meidän jäädessä sohvalle telkkarin ääreen. Onneksi oksennustauti oli tytön kohdalta illan ja yön aikana ohi ja tiistaipäivä meni lähinnä palautuessa. Siispä päätimme, että keskiviikkona yllätämme tytön!

Keskiviikkona päivällisen jälkeen päiväkotilainen meni tyttöjen huoneeseen ja koululainen jäi tekemään läksyjä ruokapöytään. Koululainen tiesi meidän suunnitelmat etukäteen, mutta oli puhunut juhlista jo pariin otteeseen vihjaillen sekä ihan ääneen sanoen, että en enää uskaltanut päästää tyttöä synttärisankarin kanssa samaan huoneeseen sillä aikaa, kun laitoin pöytää koreaksi. 

Sain synttäritytön pukemaan juhlivaatteet päälleen, kun pyysin ja sanoin, että isi tulee ottamaan hänestä muutaman kuvan. Kuvaussession jälkeen sytytin kakkuun kynttilät ja pyysimme neidon paikalle...


Yllätys oli melkoinen! Neito oli silmät suurina paikalla kun aloimme laulaa hänelle, eikä oikein tiennyt mitä sitten pitää tehdä kun laulu loppui. Kynttilätkään ei meinannut alkuun sammua, mutta viimeisen kynttilän sammuessa syttyi neidon päähän lamppu: nämä ovat minun synttärit!!

Paketeista kuoriutui Frozen - Huurteinen seikkailu - elokuvan oheistuotteita. Tytöt ovat kovasti pitäneet elokuvasta ja laulaneet niitä lauluja monesti sekä tykänneet katsoa elokuvan monen monta kertaa. Me aikuisetkin tykkäämme siitä!




Paketeista tuli palapelikirja, missä oli 5 Frozen aiheista palapeliä, sekä toinen Frozen kirja, missä oli elokuvasta kaikki tutut hahmot ja heille leikkialustat. Hetken leikittyään uusilla lahjoilla siirryttiin pöytään. Syömisen jälkeen jatkui taas leikit. Hetken päästä olikin jo iltapalan aika ja juhlivaatteet asetettiin näin hienosti lattialle.


Neito itse tykkäsi yllätysjuhlista kovasti. Hänelle ei oltu ikinä järjestetty yllätyssynttäreitä ja oli siitä kovasti mielissään ja hiukan ihmeissään, että onko olemassa tällaisia juhlia. Hän ihmetteli myös sitä, että miten kaikki tämä järjestettiin ilman, että hän huomasi mitään. Voi pientä ihmistä... Viikon päästä sunnuntaina onkin sitten kaverisynttärit eli vielä tässä saa hiukan juhlia. Kun tytöt olivat nukkumassa, puhuimme tästä mieheni kanssa. Huomasin jo pöydässä, kuinka T ei oikein saanut sanottua mitään ja hymyili vaan. Hän oli onnellinen.

Siitä, että kaikki asiat olivat kivoja ja kaikkea oli riittävästi. 
Siitä, että pieni neito nautti ja tykkäsi kovasti. 
Siitä, kuinka pienellä vaivalla saa näin suuren asian aikaan, suuren yllätyksen.
Siitä, että kuinka neito itse piti siitä, että juhlat olivat erilaiset, mihin hän on tottunut. Vaikka varmasti kaikki synttärijuhlat on lapselle kivat, mutta nämä yllätysmomentin vuoksi siinä tilanteessa äärimmäisen kivat.
Siitä, että olimme kaikki yhdessä, meidän perhe.
Siitä, että arkenakin voi olla ja usein onkin aihetta juhlaan.

Koululaisen kuulumisia

Meilläpä sattui sellainen kumma juttu, että tytöt tulivat siis viikko sitten perjantaina meidän kotiin ja koululaisella oli sormenpään kokoinen rakko pikkurillin sivussa. Valitteli, että on kipeä, mutta ei osannut kertoa mistä se oli tullut vaikka kovasti kyseltiin... Rakon keskellä oli kuitenkin pienen pieni reikä, jossa kiilsi jotain. Yritettiin porukalla katsoa, että onko se kivi vai lasinsiru, mutta mitään ei oikein nähty tai saatu pois. Laitoin haavan päälle rakkolaastarin ja asia oli kunnossa. Tai niin luultiin. Parin päivän päästä laastari otettiin pois. Laastarin alta paljastui, että rakko olikin suurentunut niin isoksi, kuin mitä laastari sen päällä oli.


Tässä vaiheessa soitin sairaanhoitajaystävälleni ja hän ohjeisti huuhtelemaan pelkällä vedellä, laittamaan päälle muutaman rasvalapun ja paketoimaan kevyesti.


Aamulla kirjoitin kouluterveydenhoitajalle lapun, missä kerroin mitä oli tapahtunut ja mitä rakolle oltiin kotona tehty ja kysyin ohjeita jatkohoitoon. Terkkari soitti samana päivänä ja ihmetteli moista rakkoa itsekin, mutta sanoi hoidon olleen kaikin puolin hyvää. Jos rakko tulehtuisi, niin sitten yhteys lääkäriin.

Seuraavana päivänä koulussa liikkatunnilla koululaiselta oli irronnut side kädestä ja alta paljastui vieläkin isompi rakko. Terkkari soitti meille ja mies lähti käyttämään koululaista lääkärissä iltapäivällä. Lääkäri sekä sairaanhoitaja molemmat ihmettelivät moista rakkoa. Lääkäri jopa soitti ihotautilääkärille konsultaatiopuhelun. He yhdessä pohdittuaan ja ihmeteltyään, että eikö niitä rakkuloita todella ole muualla, he päättivät kokeilla antiseptista voidetta sekä antibioottihoitoa. Sairaanhoitaja puhkaisi rakon ja tältä se näytti yhden päivän rasvauksen ja antibiootin jälkeen:


Perjantaina tytöt menivät toiseen kotiinsa ja hoitovastuu siirtyi sinne. Jännä nähdä kyllä, että millainen jälki tuohon pikkurilliin jää vai jääkö mitään. Tai ylipäätään, että mikä tuo oikein oli? Ei siellä mitään lasinsirua tai kiveä ollut, koska sitä pystyi ihan reippaasti painelemaan ilman, että koululainen älähti. Jos siellä sellainen olisi ollut ja siitä kohtaa olisi painanut niin ihan varmasti olisi sattunut. Rakkolaastari selvästi ei sopinut vaan sen vaikuttavat aineet jotenkin sai rakon ärhäköitymää noin. Onneksi tytön yleiskunto ei heikentynyt mitenkään, eikä hän suuremmin valitellut kipua. Syynä saattoi olla myös se, että hän kaatui aika pahasti saaden muutaman ruhjeen ja mustelman ja raapauksen, kun juoksien kaatui soraan. Jalkoja ja pyllyä kolotti enemmän :)

Onko jollain tietoa, mikä tuo oikein oli? Vai oliko se vaan rakko, johon ei sopinut rakkolaastari ja jonne meni kuin menikin jotain bakteereja, että se suureni.


tiistai 17. maaliskuuta 2015

Uusi sohva, kropsu ja oksennustauti lapsella = eilinen.

 Olin aikeissa tällä viikolla vihdoin tilata meidän hääkuvat. Ajatusta on siivittänyt myös se, että koska häät olivat pienimuotoiset ystävien kesken, saisin kaikki hääkuvat yhteiseen isoon kehykseen. Löysimmekin kehyksen, missä keskellä oli yksi kolo vähän isommalle kuvalle, mutta se jäi vielä ajatukseksi kauppaan. Eilen lähdimme varta vasten sitä noutamaan, mutta se ei enää ollutkaan sellainen, mitä mielikuva päässä oli. Lähdimme käymään Kodin1:ssä. Arvaatkos mitä sieltä ostimme? Ehei, ei löytynyt kehyksiä vaan SOHVA!

Kuva Kodin1:stä.
Kodin1:sen Yllätyspäivät yllätti hinnoillaan meidät ja hetken pohdittuamme ostimme sohvan. Sohva on siis kuvassa näkyvä 3-istuttava harmaa Denver-merkkinen sohva. Niitä oli 10kpl tarjouksessa hintaan 249€ ja tämä meidän tilaamamme kappale oli toiseksi viimeinen. Ei tämä ollut ihan tuulesta temmattu ostos, meillä kun on tuo T:n vanha iso ruskea divaanikulmasohva, joka on ajanut asiansa, mutta ei ole ollut enää entisen veroisensa vaan paljolti nukkaantunut ja entisten kissa-asukkien raatelema. Aika aikansa kutakin! Olimme siis pohtineet jo jonkun aikaa, että haluamme uuden 3-istuttavan ja harmaan sohvan. En ole oikein koskaan pitänyt divaani/kulmasohvista niiden suuren koon vuoksi ja tarkoituksena onkin sitten tähän rinnalle löytää nojatuoli. Olen kyllä innoissani!


Sohvanoston jälkeen söimme välipalan keväisessä auringossa. On kyllä ihanaa, kun täällä on nyt paistanut päivisin aurinko. Tulee itsellekin kevyempi olo, kun aurinko paistaa! Ainut vaan, että tuo pöly ja hiekka ulkona tulee silmiin ja nenään sekä aurinko paljastaa likaiset ikkunat ja sisälläkin tarpeen kevätsiivoon, mutta ehkä maltan mieleni siihen asti, että suurin osa keskustan kivistä ja katupölystä on siivottu pois, ennen kuin vien omat mattoni ulos.

Päiväkotilainen kysyi eilen, että voisinko tehdä kropsua (pannukakkua). Tottakai! Olemme lisäksi katsoneet suomalaisen lastenelokuvan Herra Heinämäki ja leijonatuuliviiri ja siitä soundtrackia kuunnelleena, meillä olikin jo kropsu-ohje! Tämä ohje poikkeaa omastani, mutta uuden kokeileminen on aina mukavaa ja tästä kropsusta tuli oikein makea (kirjaimellisesti)!

Täältä voit kuunnella laulun, missä on tämä sama ohje!

Tarvitset:
4dl jauhoja
1½dl sokeria
1tl suola
1tl leivinjauhe
1tl vaniljasokeria
2 munaa
8dl maitoa
100g voisulaa

Kropsun teet näin:

Sekoita ensin kuivat aineet keskenään. Sitten toisessa kulhossa riko munat maidon joukkoon ja sekoita rakenne rikki. Lisää vielä voisula. Sitten yhdistä kuivat aineet maito-muna-voisulaan. Anna taikinan turvota puoli tuntia. Paista leivinpaperin päällä 200 asteessa puoli tuntia. 



Kropsua syödään kermavaahdon ja hillon tai kermavaahdon ja nutellan kera, nams!

Tässä vaiheessa päiväkotilainen alkoi oksentamaan. Meillä on päiväkodissa jyllännyt oksennustauti ja norovirus, minkä itsekin sairastin viime viikolla. Hirmu reippaasti tyttö tiesi itse kertoa, millainen olo on ja koska mennä vessaan. Ilta ja yö meni oksentaessa ja huonoa oloa potien, vain kerran hän heräsi sängyssä yskimään ja oksentamaan niin, että yöllä sai pestä yhden koneellisen lakanapyykkiä, muuten hän ehti aina vessaan. Unta hän ja minä sain vain muutaman tunnin kerrallaan, mutta molemmat meistä olivat hereillä 6.30, kun T ja koululainen heräsivät päivän puuhiin. Pieni aamupala ja paljon lastenohjelmia, tuossa sohvalla tyttö nyt reippaasti istuu. Minullakin meni noro ohi sillä, että oksensin yhden illan ja yön, seuraavana päivänä perästä kuului ja sitten se oli ohi. Syömään pystyin silti vasta loppuviikosta, jatkuvasti etoi kaikki ruoka, vaikka ei enää oksettanutkaan. Toivotaan, että tämä oli tällä ohi tytön kanssa, nähtäväksi jää, miten T ja koululainen reagoi ja tarttuuko tämä heihinkin! Toivotaan parasta, nyt sohvalle. Aikeena katsoa tuo Herra Heinämäki ja leijonatuuliviiri, suosittelen kovasti paljon kaikille, on hauska suomalainen elokuva!

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Vispipuuro marjoista.

Viime kesänä keräsimme kilvan naisten kanssa ystäväni marjapuskat tyhjiksi. Keräsin myös puna- ja valkoviinimarjoja, tietämättä mitä niistä tehdä. Jossain välissä ajattelin, että voisin koittaa ensimmäistä kertaa tehdä itse vispipuuroa ja tänään sen tein! Suosittelen lämpimästi, oikein hyvää tuli ja mikä parasta, todella helppoa tehdä! 

Minun versioni oli tällainen:

5dl punaviinimarjoja (pakaste)
3dl valkoviinimarjoja (pakaste)
3dl mansikoita (pakaste)
1,2l vettä
2dl mannasuurimoita
½tl suola
1-1½dl sokeria

Ensin keitä jäiset marjat veden kanssa.



Kun marjat ja vesi kiehuu, siivilöi marjat pois.

(Tästä oltiin eri ohjeissa montaa mieltä, joku jätti marjat puuron joukkoon kuiduiksi ja joku (kuten minä) en ollut kesällä perannut marjoja kunnolla, joten joukossa oli pieniä risuja ja moskia, eli siivilöin siksi marjat ja risut pois...)


Sitten lisää mannasuurimot vispaten kiehuvaan marjaveteen.


Jäähdytä. 

Minä vein kattilan parvekkeelle, jossa se sai levätä tunnin. Missä ajassa se ei kuitenkaan ehtinyt kunnolla jäähtyä, mutta lähes kuitenkin ja niin paljon tarpeeksi, että sen pystyi vispata. Kylmä vispaantuu paremmin kuin kuuma puuro.


Ja ei kun vispaamaan!


Maistele välillä ja lisäile sokeria makusi mukaan. 
Maistuu parhaiten maidon kera, meillä tytöt söi molemmat kaksi lautasellista välipalaksi ja lupasivat molemmat syödä iltapalaksi tätä uudestaan.

Onnistuin! Entä sinä, onko sinulla pakastin täynnä viime kesän marjoja jotka odottaa herkkusuita!

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Kotimme valaisimet.

Viikonloppuna ajattelin tätä kirjoittamista. Suurin ongelmani lienee se, että puhelimeni blogger-sovellus ei toimi joten kaikki kirjoittaminen täytyy tehdä koneella. Ja kun saa töissäkin päivittäin käydä, niin kirjoittelulle jää iltaisin aikaa. Ei siis yhtään niin paljon, kuin mitä haluaisin. Toiveeni olisi, että voisin suoraan kuvan ottamisen jälkeen postata sen tänne, näin tulisi postattua enemmän. Lisäksi toivoisin, että saisin paremman kameran. Iloitsin blogin aloittamisen aikaan, että nyt saan parempia kuvia (kyllä, nämä kuvat ovat paljon parempia, kuin vanhalla puhelimellani), mutta nyt tuntuu monesti, että nämä kuvat eivät tuo esiin kaikkea sitä kauneutta ja syvyyttä, mitä kuvilta kaipaan. Aloin säästämään astianpesukoneeseen, kun se on saatu niin alan säästämään kameraan! 

Ajattelin kuitenkin tätä kirjoittamista ja tätä kamera-ongelmaani. Päädyin siihen, että koska en saa otettua niin hyviä kuvia kokonaisuuksista, niin esittelen teille yksityiskohtia kodistamme, mistä pidän kovasti. Tänään on vuorossa meidän valaisimet.

Viime vuonna lokakuussa osallistuimme naisten kanssa kurssille, jossa meille opetettiin, kuinka pyöritellään palloja paperinaruista. Oppi meni perille ja sitä on kovasti käytetty! Ensimmäinen tuotokseni oli tämä:


Kolmikantainen kattovalaisin. Olen ollut kovin tyytyväinen tähän valaisimena, vaikkakin odotan kovasti jo vappua, koska silloin kauppoihin tulee taas erilaisia ilmapalloja (minä kun etsin yhtä tiettyä mallia) ja ajattelin tehdä uudet pallot vähän ohuemmasta paperinarusta, lisäksi kokonaan valkoisesta narusta. Pidän siitä, että vaikka kotonamme on myös design-valaisimia, näkyy täällä silti minun rakkauteni puusteluun ja käsillä tekemiseen.

Uusin lamppumme on pianon päällä majaileva Block-valaisin. Saimme sen vanhemmiltani joululahjaksi. Blockin on suunnitellut Harri Koskinen ja se koostuu kahdesta lasitiilestä, jonka väliin lamppu jää. Kooltaan tämä on se isompi (9,5 x 9,5 x 16cm). Harri Koskinen teki läpimurtonsa juuri tällä valaisimella vuonna 1996. Pidän tästä lampusta siksi, että sen muoto on maskuliininen. Se valaisee juuri sopivasti vain vähän, on sellainen tunnelmavalaisin.  


Seuraavana ikisuosikkini Tupla Kupla koko M. Suunnittelijana Eero Aarnio, vuosi 2001, tunnetaan myös nimellä Double Bubble. Alunperin Tupla Kupla piti valmistaa lasinpuhallustekniikalla lasista, mutta sitten päädyttiin hyödyntämään muovailutekniikkaa; saatiin valaisimelle kestävyyttä sekä valon parempi hallittavuus. Näin valo suodattuu paremmin ja valo jakautuu tasaisemmin kolmen lamppunsa ansioista. Tupla Kuplaa on kolme eri kokoa; kaksi pöytävalaisinta (koot s ja m) sekä yksi veistoksellinen seisova valaisin (xl). Olen käynyt ihailemassa Kodin1:ssä tuota kaikista kookkainta valaisinta ja onhan se siis iso! Minä joka olen 163cm pitkä, pystyn ihan hyvin piiloutumaan sen taakse...


Muumifanina meillä on tietysti muumivalaisimiakin. Tyttöjen huoneessa toinen ja toinen keittiössä. Alunperin kun näitä ostin vuosia sitten, ajattelin, että jos nämä eivät muualle sovellu niin sitten johonkin vaatehuoneeseen tms. mutta hyvin ovat tänne sopineet. Nämä pienet valaisimet toimivat varjolyhdyn tavoin, saaden kuvat elämään lasin pinnassa. Valaisimet ovat kooltaan pieniä. Pahoitteluni kuvalaadusta, iltaisin kun näitä ehtii kuvailla on luonnonvalo jo kadonnut taivaanrantaan ja saadakseni valaisimeni kuvat näkyviin piti kontrastina ottaa kuvat, joiden tausta on ihan musta.

Vasemmalla Ikuisesti yhdessä, oikealla Pikku myy vedessä.

Eteisen ja keittiön välimaastossa meillä on tunnelmavalaisimena itsetekemäni pallovalaisin paperinarusta!


Makuuhuoneessamme on riippuvalaisin, Anttilasta ostettu nimeltään Vendela. Varjostin on läpikuultavaa mustaa kangasta "timantti" koristein. Tämä valaisin on eniten mielessäni sillä tapaa, että haluaisin makuuhuoneeseemme vähän persoonallisemman valaisimen. En vaan ole vielä löytänyt mieleistäni, enkä oikein kovasti kyllä etsinytkään. Tällä välttää siihen saakka, kun se oikea tulee vastaan! Vaikka kyllä tämäkin hyvin sisustukseen sopii, koska päiväpeittomme on musta hopeilla kukilla, siitä postaus myöhemmin.


Viimeisimpänä esittelyyn meidän yöpöydän valaisimet: Ikeasta ostetut Årstid pöytävalaisimet. Paremman puutteessa nämäkin, en ehkä ihan pidä näiden korkeudesta, vaikka muuten silmää miellyttävätkin.


Yöpöydällä minulle elintärkeä Fatboyn laturi. 
Puhelin vaan "pullukkapojan" päälle yöksi lepäämään ja aamulla sen saa siitä ottaa mukaansa. 
Toimii Qi tekniikalla, langaton lataus.

Mikä miellyttää sinua eniten meidän valaisimista, vai miellyttääkö mikään?

Naistenpäivä ja ensimmäinen Neljän tähden illallinen.

Hyvää naistenpäivää kaikille ihanille, rikkaille ja rakkaille naisille, joita meidän elämässämme on. 


Rakkaani teki minulle aamupalan, hoiti tekstit hyvään sarjaan, mitä seuraamme ja toi eilen kauppareissulta läjän tulppaaneja kotiin. Tästä sohvalta on helppo hymyillä!  ❤

Mitä sinä aiot tänään tehdä, onko Naistenpäivä täysin merkityksetön, merkityksellinen vai jotain siltä väliltä?

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Pari fiilistelykuvaa meidän eteisestä

Meidän eteinen on käytävänmallinen, jonka varrella on wc, tyttöjen huone, meidän huone ja päässä keittiö. Viimeksi kun siivottiin T:n kanssa, niin otin muutaman fiilistelykuvan, koska eteinen jos joku kerää tavaroita ja ulkoa tulevaa likaa. Varsinkin tyttöviikoilla tuntuu, että eteinen räjähtää käsiin, kun kenkiä on parit parit lisää, ulkovaatteita on enemmän ja ihan sitä likaakin tulee ulkoa enemmän.



Käytävällä on kaksi tähtimattoa, kooltaan 80x150cm. Matot ovat helppohoitoiset, pelkkä imurointi on tähän asti pitänyt ne puhtaana. Materiaalista en tiedä, jotain kovaa polyesteria veikkaisin.


Eteisessä on myös Ikean Hemnes-lipasto, jossa kolmessa alimmassa laatikossa on tällä hetkellä rukkasia, lapasia, pipoja ja villasukkia. Käytävällä on myös kaksi kahden kaapin kokonaisuutta, toisessa siivouskaappi ja likapyykkikorit sekä toisessa miehen henkarivaatteet ja sekalaisia kansioita ja tavaroita. Niissä vetimet ovat ihan standardimalliset valkoiset, jotka haluaisin vaihtaa rosterisiin, mutta ehkä sitten seuraavaan kotiin.



Uusi pöllötaulu pääsi lipaston päälle siksi aikaa, että löydän ajatuksissani olevan kirjahyllykön tytöille.. Tykkään myös, että lipastoilla on jotain vihreää, vaikkakaan en yhtään tiedä mikä tuo kasvi on ja miten sitä hoidetaan. Satunnaisesti sitä kastelen ja tuossahan tuo on.

Käytävän varrella on myös muutamia tauluja.




Taulut ovat matkanneet minun kanssani pitkän matkan ja päätyivät tähän. Ne ovat julisteita Picasson tauluista, mutta niiden nimiä en valitettavasti tiedä. Minua on aina miellyttänyt värit, joita näissä on. Likainen sininen yhdistettynä harmaaseen ja muihin tummiin väreihin, vaikkakaan ei suoranaisesti mustaan.

Pieni yksityiskohta, jonka mieheni halusi tytöille mukaansa heidän lapsuudenkodistaan:


Lisäksi käytävän päässä ennen keittiöä meillä on neliöhyllyn päällä tekemäni paperinaruvalo. Pidän siitä, että tuon yksilön sain täydellisen pyöreäksi ja valot tasaisesti ripustettua.

Yksi suosikeistani on Iittalan Vitriinit, joita minulla on muutamia. Niiden sisällä säilytän lähes pelkästään vain korujani.




Kokonaiskuvaa en eteisestä tuona päivänä muistanut ottaa, pelkkiä yksityiskohtia vaan. Pidän siitä, että saan pienillä yksityiskohdilla muutettua paikan luonnetta. Pidän rauhallisesta ja osin pelkistetystä tunnelmasta, mikä on kylläkin vaikeasti saavutettavissa ainakin eteisessä, jossa tosiaan asustaa niin monta eri tavaraa. Aina kuitenkin siivouksen jälkeen on tosi hyvä fiilis ja tahtoisi, että se säilyisi, mutta eihän se olisi arkea - ainakaan lapsiperheen, jos tavarat olisi aina paikoillaan :)

Kivaa alkanutta viikkoa Sinulle!