sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Kirppislöytö!

Kävimme tänään kirppiskierroksella miehen kanssa. Sain sieltä meille pöydän alkaen ensi keskiviikosta, mikä onkin todella hyvä juttu, koska turhaa roinaa on taas kertynyt JA tytöt kasvaneet niin, että viime kesäiset kengät ja vaatteet ovat jääneet pieniksi. Tämä ilta meneekin sitten kirpparikamoja lajitellen. Se on aina mukavaa, kun saa katsoa kaappeja sillä silmällä, että mitä sieltä ei ole käyttänyt ainakaan vuoteen eli joutanee pois.

Takaisin kirppikselle. Kuten kaikki tiedätte, me käytämme muumeja vuodenaikojen mukaan ja huomennahan se vaihtuu jo kesäkuuksi jolloin uudet mukit valtaavat kaapit ja keväiset pääsevät takaisin laatikoihin. Olen inventoinut mukit ja kulhot sitä mukaa, että tiedän kulkiessani mitkäkin mukit tai kulhot minulta puuttuu (niitä kun on niiiin paljon, että usein voisin vannoa, että minulla on/ei ole jotain ja kotiin päästyäni ihmettelen) ja tänään eteeni sattui kohtuuhintainen puuttuva muumikulho.


Kulho nimi on Siesta, kesäsesonkikulho vuodelta 2009. Maksoin siitä 30€, mikä oli ihan ookoo hinta mielestäni. Pikkuisen sitä pohdin, mutta perustelin tämän itselleni sillä, että huomenna vaihtuu kesäkuuksi jolloin tämä on vuodenaikojen mukaan meillä käytössä, joten mitä iloa siitä olisi, jos löytäisin halvemmalla saman kulhon sanotaan vaikka marraskuussa. Tämän sai heti käyttöön!


Siesta mukihan meillä jo oli, joten sai mieheni nyt täyden Siesta-paketin kokoelmaan. Meillä kun ollaan mieletty niin, että nuorempi on Pikku Myy, koululainen on Niiskuneiti ja mieheni on Muumipappa. Kerään heille kaikille täydet sarjat Pikku Myitä, Niiskuneitejä ja Muumipappoja. Mikäs minä sitten olen? Kaikki ne muut mukit ja kulhot ja hahmot :)

lauantai 30. toukokuuta 2015

Pieni onnenpotku!

Kävimme eilen illalla Prismassa. Olen ottanut tavakseni kiertää aina ns.Iittala puolen isoista kaupoista aarteiden toivossa. Aarteet ovat minulle alennettuja - yleensä poistettuja tai tarjouksia. Harvoin ostan mitään oikealla hinnalla, enkä tälläkään kertaa.

Taustaa
Miira Zukalen suunnitteli Arabialle vuonna 2012 desingpääkaupunkivuoden kunniaksi neljä mukia, teemalla Helsinki. Zukalen kuvailee Kotikaupunki-mukiprojektia mm. näin: hänellä oli heti selkeä visio siitä, että haluaa tehdä mukeihin neljä eri teemaa: kaupunki, puisto, meri ja hänelle itselleen kotoisia elementtejä sisältävä kortteli. Hän lähti työstämään aihetta kynän, paperin ja saksien avulla. Hän leikkasi piirtämänsä kuvion ja sovitteli sitä Teema-mukin ympärille. Haluamansa raikkauden hän mukeihin sai käyttämällä murrettuja pastellivärejä. Aikaa tähän meni noin viisi kuukautta.

kuva lainattu täältä.
Suuren suosion saaneet Kotikaupunki-mukit saivat jatkoa 2014 ja matkaavan nyt kaupungista ulos. Neljä uuden Hetkiä-mukin sarja tuo esille lämpimällä otteella suomalaisille yhteiset hetket. Mukeissa liikutaan torilla, mökillä, vesillä ja metsässä.

kuva lainattu täältä
Meillä on nuo ylemmän kuvan mukit kaikki. Ne ovat tällä hetkellä vaan pakattuna varastossa, joten siksi lainasin kuvat Arabian sivuilta. Minusta ne ovat kauniita. Hauskaa oli myös se, että silloin kun tutustuin nykyiseen mieheeni nuo mukit olivat minulla käytössä. Hän paljasjalkaisena espoolaisena tunnisti heti mukeista pääkaupunkimme maamerkkejä. Itse en ollut mukeista niitä "huomannut" vaan keskittynyt itse ihailemaan täysin eri asioita - värejä ja muotoja - näkemättä metsää puilta. Tunnustettakoot, että ei ne kaikki maamerkit ole minulle tuttuja koska en minä ole siellä päin paljoa hengaillut. Nykyään enemmän miehen sukulaisten luona verrattuna siihen kerran parissa vuodessa aikaan. 

Eilen siis Prismassa kiersin Iittala-puolen. Jäin katsomaan hyllyn reunassa olevaa punaista ale-tarraa ja huomasin, että muutamaa Kotikaupunkini mukia oli vielä saatavilla edullisesti. Siinä hetken ihmeteltyäni en päässyt millään selvyyteen siitä, mikä muki oli minkäkin hintainen. Hintalapuissa kun oli eri nimet, kuin mitä mukit oli hyllyssä. Otin kaikkia kolme eri mukia käteeni ja lähdin hinnantarkistuspisteelle. Nämä kaksi (kortteli ja kaupunki) eivät olleet kumpikaan alennuksessa (vaan ilmeisesti jo myydyt meri ja puisto olivat) MUTTA kolmas, jonka tunnistin Hetkiä-sarjan torilla mukiksi oli hinnaltaan vaivaiset viisi (5) euroa!!! Oikea onnenpotku! Meillä ei ollut vielä yhtäkään näistä uusista Hetkiä-sarjan mukista, joten tämä torilla oli ensimmäinen. Hyllyssä niitä oli neljä (4) kappaletta ja otettiin ne kaikki mukaan - täytyyhän niitä tytöillekin kerätä omat sarjansa :)

Tarina jatkuu vielä sen verran, että kassalta tuli mukeille hinnaksi 10€/kpl. Minä siihen sitten ihmettelemään, että kuinka on mahdollista, kun hyllyssä ei ollut hintaa ja hinnantarkistuskone antoi hinnaksi 5€/kpl. Kassalla ollut Otto yritti soittaa ja lopulta lähti yhden mukin kanssa itse tarkistamaan hintaa hinnantarkistuskoneelta. Muutaman minuutin päästä hän tuli takaisin ja ihmetellen itsekin kassan ja hinnantarkistuskoneen eri hintaa. Hän kuitenkin myi mukit kuitenkin 5€/kpl. Pahoitteli vielä viivytystä, mutta ei siitä paha mieli kyllä jäänyt. Tottakai kassan täytyy tarkistaa hinnat, jos kone näyttää jotain kun asiakas sanoo toista. Tyytyväisenä poistuimme kaupasta :)

Tässä vielä kuvia tästä ihanuudesta!

muki joka suunnasta.


Mitäs pidätte?

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Raparperipiirakka - sisältää ohjeen.

Voi pojat että tein hyvää raparperipiirakkaa!! Eilen käytiin ystäväni luona, joka perkasi raparperipuskan meille mukaan. Vähän epäillen niitä mukaani otin, koska lähinnä mieheni niitä meille halaji hillon ja piirakan muodossa... Sitten googlettelin ohjeita. Tähän piirakkaan piti ensin pilkkoa raparperit ja keittää ne hillokkeeksi (miten se eroaa hillosta, voin vain arvata. Ehkä siten, että tähän käytettiin tavallista sokeria eikä hillosokeria). Tein hillokkeen eilen että se jäähtyi kunnolla. Tänään oli vuorossa marenki ja piirakan pohja. Aikaa tähän meni ehkä se puoli tuntia ja uunissa 20min. Pikainen jäähdyttely ja kokoaminen. Sanoisin, että tunnin homma. Ja todellakin sen arvoista! Syötiin kaikki neljä kukin kaksi palaa piirakkaa iltapalan jälkeen, enkä usko että tuo tuolla jääkaapissa kauaa säilyy. Onneksi tein hilloketta litran ja tuohon meni n.250g (tosin aika vetistä, vedet poistettuna hilloketta on varmasti määrällisesti vähemmän). Voi tehdä viikonloppuna uuden satsin. Haluatteko ohjeen? Tässä olkaa hyvä:

Hilloke
Raparpereita
n.2dl sokeria

Pese ja pilko raparperit. Päätä itse kuoritko niitä vai et, minä kuorin. Keitä hiljalleen niin, että raparperit ovat pehmeitä. Maista ja lisää sokeria tarvittaessa - älä kuitenkaan liikaa. Hillokkeen kuuluukin olla terävää. Anna jäähtyä kunnolla - tee mahdollisuuksien mukaan tämä tunteja aiemmin tai edellisenä päivänä.


Laita tässä välissä uuni lämpenemään 175 asteeseen. Sitten sulata pohjaan tuleva voi ja anna sen jäähtyä sen aikaa, että teet marengin.

Marenki
3 valkuaista
1,5dl sokeria

Erottele keltuaiset valkuaisista kahteen eri kulhoon. Lisää valkuaisiin sokeri ja vatkaa kovaksi vaahdoksi. Marenki on valmista, kunnes voit kääntää kulhon väärinpäin, eikä marenki valu alas. Laita valmis marenki odottamaan, että teet pohjan.

Pohja
3 keltuaista
1,5 dl sokeria
150g sulanutta voita
1,5dl maitoa
3dl jauhoja
1,5tl leivinjauhetta

Sekoita kaikki aineet keskenään vatkaimella.
Levitä sitten nuolijalla pohja leivinpaperin päälle uunipellille. Pohja (ja marenki) paisuu, joten sitä ei tarvitse levittää ihan reunoja myöten. 


Levitä sitten marenki pohjan päälle nuolijalla. Uunin alatasolle 20 minuutiksi. 

^ pohja ja marenki paisuu.

Anna sitten pohjan jäähtyä. Tämä tapahtuu nopeiten, kun nostat varovasti leivinpaperilla piirakan pöydälle jäähtymään. Leikkaa sitten pohja kahtia. Nosta tarjoiluastian (meillä leivinpaperi tarjottimen päällä) päälle toinen puolikas.

Sitten on vuorossa hillokkeen ja creme fraisen (ranskankerman) levitys. Hilloke oli sen verran vetistä, että se kannattaa siivilöidä tai puristella ylimääräinen neste pois. Ei kaikkia nesteitä, mutta suurin osa. 


Levitä sen jälkeen tarjoiluastian päällä olevan pohjan päälle hilloke sekä creme fraise. Nosta sitten toinen puolikas päälle, marenkipuoli ylöspäin. 



Eikä muuta kuin herkuttelemaan! 

Ohje on pienillä muunnoksilla Kati Napan ja se on esitetty Huomenta Suomessa joskus 90-luvun alussa. Kestosuosikki siis!

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Asut tyttöjen kevätjuhliin.

Niin se kevät on jo joutunut, että oman ryhmän kanssa juhlittiin päiväkodin kevätjuhlia jo viime viikolla. Huomenna on vuorossa päiväkotilaisen 5-vuotiaan kevätjuhla ja torstaina koululaisen ihka ensimmäinen, ekan luokan päätösjuhla. Tämähän aiheutti tietysti paineita äidille, jolla on päävastuu asuista, joita perhe päällensä pukee. Mekot olivat valmiina, eilen shoppailtiin loput!


Kengät ovat tyttöjen ensimmäiset korkkarit! Iik, isoja tyttöjä. Arvaa vaan mikä mallikoulu täällä on ollut käynnissä, kun niillä on opeteltu kävelemään kuin oikeat mallit ja aikuiset... :) Olisin halunnut molemmille hopeat kengät, mutta isommalle ei ollut enää kokoja, joten piti kehitellä hiukan lisää...

Hiuksiin päähineet:


Koska kengät olivat eriväriset ja mekot samanväriset, piti kehitellä toiselle jotain kokonaisuuden yhdistävää mustaa ja toiselle hopeaa. Alunperin halusin tytöistä hempeät roosanväriset kevätpallerot kukkaseppelein, mutta tiedättehän kuinka ärsyttävää on, kun jättää jonkun asian viime tippaan ja joutuu tekemään kompromesseja. Nyt ei enää harmita, mutta eilen nälkäkiukun yllättäessä purin kyllä hammasta, että ärräpäät ei lennä, kun tuntui että mitään ei löydy. Sitten päätin itse tehdä asialle jotain: ostin molemmille tuollaiset pannat ja kuumaliimasin niihin kukkia. Hopean pienensin, että pysyy pienemmän päässä, isompi musta sopi koululaiselle oikein hyvin (ja minulle, jatkokäyttöä silmällä pitäen). Enkä minäkään tässä ilman jää, minullekin on kaapissa hopea päähine ja kukka huomiseksi!

Sitten oli vielä pähkäily, mitä löytyy tytöille hartioille. Bolerot olivat kaupoista mystisesti kadonneet ja eräässäkin vaateliikkeessä myyjätär kertoi, että niitä on tänä vuonna tullut niin vähän, että he aikovat laittaa palautetta maahantuojalle. Puhuttiinkin siitä, kuinka täällä kevät ja kesä on niin arvaamatonta sään suhteen, että ei sitä ihan pelkällä kesämekolla välttämättä tarkene juhlissa...

Päiväkotilaiselle löytyi kuitenkin ihan samanvärinen bolero! Voi sitä helpotusta! Tässä päiväkotilaisen asukokonaisuus:


Koululaiselle löytyi sitten tuollainen pitsinen takki. Mihin olinkin hyvin tyytyväinen, koska se on monikäyttöinen arkeen ja juhlaankin. Lisäksi kevyempi, kuin mustat kokonaan puuvillaiset takit, joita kyllä oli tarjolla muutamia...



Huh! Onnistuin omasta mielestäni oikein kivasti, vaikka shoppailureissulla meinasikin paniikki iskeä. Ei voinut ostaa kenkiä ennen kuin löytyi pitsitakki ja bolero ja siinä sitä ravattiin kaikki keskustan liikkeet ennen kuin ostopäätöksiä tehtiin. Sitä kun allekirjoittanut on sen verran sävy-sävyyn ihminen, että ei voinut kuvitellakaan mitään eriparitouhuja!

Mitäs pidät? Hitti vai huti?

Viirilippunauha.

En varsinaisesti seuraa muita blogeja, mutta huomaan silti ajautuvani muutamille sivustoille aina uudestaan siinä toivossa, että sieltä löytyy uusia inspiraatioita virkkaukseen. Kaiken maailman hienot pöllöt, ponit ja korit odottavat vielä minua, koska viimeisin ihastukseni oli nämä herkulliset Novitan Miami lankojen värit:


Olin aikeissa ostaa hempeää vaaleanpunaista sekä harmaata, mutta niitä en ole mistään nyt tähän hätään täältä keskisuomesta löytänyt. Jos joku tietää, missä niitä on tai mistä voi tilata (Novitan omilta sivuilta oli loppu!) niin vinkatkaa. Ja sukulaiset huom! Pitäkää silmät auki Tampereen ja pohjanmaan seuduilla ;)

Päädyin kuitenkin näihin melko vahvoihin väreihin, koska ostimme viime kesällä Nizzasta ne valopallot, jotka ovat samaa värimaailmaa. 

Pallot ovat La Case de cousin Paulin valopalloja, jotka ostimme eräästä liikkeestä Nizzasta vanhasta kaupungista. Koko liike oli täynnä eri värisiä palloja, joista sai valita värit mielensä mukaan ja tehdä oma combonsa. Jos kävisimme siellä uudestaan, ostaisin tällä kertaa hempeät roosan ja valkoisen värisävyt höystettynä hopealla. 


Viirejä kuitenkin muodostuu sitä mukaa, kun tässä sohvalla niitä istahtaa tekemään. Aikaa yhteen menee noin tunti. Aloitan virkkaamisen tekemällä 30+1 ketjusilmukkaa ja vähennän joka kierroksella yhden ja käännän joka kierroksen välissä työn ja jatkan toiselta puolelta. Sen jälkeen viimeistelen reunat ja osaan teen valkoiset kehykset.



Saas nähdä mistä nämä saavat paikkansa! Valopallot ovat nyt säilössä, kun karsin kevätauringon tieltä lamppuja varastoon. Ehkä nämä päätyvät lastenhuoneeseen tai tähän olohuoneeseen kaikkien iloksi! Tekemisen ilo on tässä kaikkein kivointa, vaikka tässä onkin keskeneräisiä töitä jo pari kertynyt... :)

lauantai 23. toukokuuta 2015

Mango-jättikatkaravut riisipedillä

Tänään piti keksiä jotain ruokaa pakastetuista jättikatkaravuista. Aluksi ajattelimme tehdä risottoa, mutta jotenkin sitä aina (ehkä vain olettaa), että risoton tekemiseen menee niin kauan, että hirveän nälän ja iltaruuan venyttyä se ei enää houkutellutkaan. Pikaisen googlettelun jälkeen päädyin mangokastikkeeseen, jota hieman muokkasin oman jääkaapin tarvikkeiden mukaiseksi.

Mango-jättikatkaravut riisipedillä kahdelle:

voita
jättikatkarapuja 250g (pakaste)
suolaa
pippuria
1tl currya tai mangocurrya
iso sipuli
1d kermaa
½-1dl vettä
2rkl mangochutneytä
ripaus jauhoja

riisiä

1. Sulata jättikatkaravut kylmässä vedessä pussin ohjeen mukaan. Valuta vesi pois, poista pyrstöt ja mausta jättikatkaravut suolalla ja pippurilla.
2. Keitä sitten riisit ohjeen mukaan.
3, Laita pannulle 1rkl voita ja freesaa jättikatkarapuja pari minuuttia, niin että ne ovat käpristyneet ympyrän muotoiseksi ja maistuvat rapeilta sekä ovat saaneet rusketusta pintaansa.
4. Laita sitten katkaravut kulhoon odottamaan.
5. Pilko sipuli pieneksi ja laita pannulle 1rkl voin kanssa. Freesaa pari minuuttia, niin että sipuli on pehmeää.
6. Lisää curry, kerma, vesi ja mangochutney. (JOS haluat, voit lisätä vielä makeutta tai koostumusta lisäämällä tuoreita mangonpaloja, mangopilttiä tai purkkimangoa.)
7. Anna kastikkeen muhia n.10min. Jos haluat siitä ohuempaa: lisää vettä/kermaa. Jos haluat paksumpaa: lisää ripaus jauhoja ja odota hetki.
8. Loppuvaiheessa lisää jättikatkaravut kastikkeeseen.

HUOM! Ohjeen mitat ja määrät ovat noin arvioita, minä kun en hirveästi mittoja käytä vaan heitän joukkoon ripauksia - isoja ja pieniä - mitä maistelen matkalla saadakseni omaan makuun sopivan ruuan.


Ulkonäkö ei ollut kaikista kaunein, mutta maku oli ihanan makea. Hieman omaan suuhun lisäsin vielä loppumetreillä suolaa, kannattaa siis maistella kastiketta matkan varrella. Ajattelin, että paistettu ananaskin sopisi tämän kaveriksi tai naan-leipä. Kai tämän ohjeen pohja tulee jostain Karibian auringon alta, jossa ruokaan käytetään laajalti erilaisia hedelmiä.

Suosittelen! Mies söi suurella ruokahalulla myös, vaikka ei kai se mikään varsinainen mittari ole, koska hän syö lähes mitä vaan muutenkin. Minä olen meidän perheessä se kranttu! Uskaltaako joku muukin kokeilla tätä reseptiä?

tiistai 19. toukokuuta 2015

Virkattu kori korivaunuun.

Onko joukossa joku muukin, joka on innostunut virkkaamisesta? Minä hurahdin siihen hommaan täysin viime syksynä. Muutenkin olen löytänyt tämän käsillä tekemisen ihan uudella tavalla löydettyäni tuon elämäni mieheni. Kai se on tätä jatkuvaa sisustusvimmaa ja/tai pesän rakennusta, mitä kaikki nämä muutokset parin vuoden sisällä on minussa aikaan saanut. Mutta virkkaus. Voi että on raivostuttavaa, kun jälki ei aina ole sitä samaa, mitä ohjeessa tai ajatuksissa sanotaan. Ja sitten sitä riemun määrää, kun onnistuu! Se on ihanaa. Nähdä omin silmin omin kätösin tehtyä arjen piristäjää. 

Olen tuskaillut, kun meillä on kylppärin nurkassa pieni korivaunu. Tiedäthän, sellainen korivaunu, missä on pyörät alla. Tämä on neliön mallinen, hiukan pienempi kuin sellainen suorakaiteen muotoinen. Noh, tämä korivaunu on siis aina - siis AINA - ihan hyrskyn myrskyn jäljiltä. Se on se paikka kylppärissä, mihin aina jätetään kaikki tavarat. Päätin virkata siihen korit, jospa se innoittaisi meidät pitämään tavarat paikoillaan. Ensimmäisen sain ihan juuri valmiiksi. Tässä tuoreeltaan kuvat:



Koristeeksi löysin huopaisen sydämen, joita ostin viime kesänä kirpparilta pussitolkulla. Ajattelin laittaa kaikkiin koreihin eri väriset sydämet! Taidanpa aloittaa toisen korin heti, pyykit kun pyörii koneessa ja mies virittelee tuolla iltapalaa. Laitan ohjeen seuraavan korin valmistuttua.

Mitäs pidät?

perjantai 15. toukokuuta 2015

Ravintola Taikuri Jyväskylä ydinkeskustassa.

Jyväskylään on rantautunut uusi Street Foodia tarjoileva ravintola ihan ydinkeskustaan. Ravintola Taikuri. Muutama kaveri on siellä käynytkin ja kehuneet paikan hinta-laatusuhdetta ja perjantaina kävimme mekin testaamassa paikan lounaan merkeissä.

Lista on aika lyhyt eikä niin monipuolinen, mutta ruoka tehdään silmien edessä eli on takuulla kuumaa eteen tuotaessa. Minä joka en lihaa juurikaan syö oli tarjolla pari vaihtoehtoa. Funtsin kanataskun ja jättikatkarapuvartaiden välillä, päätyen rapuihin. T otti possutaskun. Lisäksi otimme kouruperunoita ja vettä.



T:n annos oli muhkea ja suuri. Alkuun ajattelimme ottaa ruuat mukaan ja syödä ulkona, mutta pöydässä totesimme ainakin possutaskun syömisen käsin jossain penkillä mahdottomaksi. Tai mahdolliseksi, jos ei haittaa että haukatessa suuri osa taskua valuu pitkin rinnuksia... T piti annoksestaan kovin. Siinä oli sopivasti lihaa ja runsaasti salaattia sekä makua. Hintakaan ei päätä huimannut 7,90€. Minun annokseni oli hintavampi 11,90€ sekä kouruperunat 1,90€. Minun annokseni oli salaatti, missä oli kolme varrasta. Kolmessa vartaassa oli 9 jättikatkarapua, tomaattia, paprikaa ja kesäkurpitsaa. Alla salaatissa oli monenlaista: kahta eri salaattia, rucolaa, paprikaa, punasipulia ja chilimajoneesia. Chilimajoneesi oli melkein liian hallitseva ja rucola ei sopinut minun suuhuni lainkaan. Se maistui enemmänkin ei pestyltä, kuin hyvältä. Ilman perunoita olisi voinut jäädä nälkä, tosin ei tuo annos kovin pitkälle nälkää pitänyt. Oli kuitenkin mukava syödä välillä jotain muuta take outia, kuin hampurilaisia tms. mitä tässä on eri kaupungeissa nyt tottunut syömään. Jättikatkaravut olivat hyviä, joskin en maistanut listassa luvattua valkosipulia, missä ne olivat paistettu. Liekö maku jäi chililmajoneesin alle...

Suosittelenko? Uskoisin niin. En ehkä enää ota jättikatkarapuvarrasta, joka oli mielestäni hintava siihen nähden, mitä annokseen kuului. Aion kyllä maistaa seuraava kerran kanataskua ja päättää sen jälkeen, pidänkö paikasta! T piti kovasti, joten kyllä varmasti sieltä taskut ja burgerit vielä tullaan hakemaan.

Oletko sinä käynyt syömässä Taikurissa?

tiistai 12. toukokuuta 2015

Päivitetty muumikokoelmani

Tein viimeksi muumimuki-inventaarion viime vuonna marraskuussa (voit lukea sen täältä). Silloin laskin, että mukeja on kertynyt 48kpl sekä muutama pienempi muki. Tänä vuonna muumimukeja julkaistaan: 
- Ruotsissa kaksi (osana Håll Sverige Rent- kampanjaa)
- Suomessa muumien 70-vuotisjuhlavuoden kunniaksi muki Muumitalosta
- uudet kuvitukset Pikku Myystä sekä Nuuskamuikkusesta
- Kesäsesonkimuki Hetkiä
- tuleva talvisesonkimuki, jonka nimeä en vielä tiedä.

Eli tänä vuonna on tulossa/julkaistiin yhteensä viisi mukia ja lisäksi Ruotsista saatavat kaksi erikoismukia. Tämä on tietysti aiheuttanut taas närää keräilijöiden joukossa, välillä puhutaan rahastuksesta ja välillä puhutaan siitä kuinka muumimukien laatu on kärsinyt, kun osa tehtaista on siirretty Thaimaahan. Minä olen kuitenkin sulkenut korvani tältä puheelta, vaikkakin olen huomannut paljon laatueroja tämän päivän mukeissa ja syynään mukit tarkasti ennen ostopäätöstä.

Nyt uuden inventaarion tehtyäni mukeja on kertynyt 55kpl sekä kolme pienempää vanhempaa lastenmukia.


Onhan noita kertynyt! En juurikaan edes haaveile niistä vanhemmista, joihin saisi upotettua useita satoja euroja. Vielä hankkimatta on tälle vuodelle kesäsesonki Hetkiä, toinen ruotsin muki, talomuki sekä tuleva talvisesonkimuki. 

Lajittelin mukit viimeksi vuodenaikojen mukaan ja nyt uusien mukien myötä niitä piti hieman lajitella uudestaan. Tällaiseen järjestykseen päädyin:

KESÄ
(Kesä-kokoelmaan on tulossa uusi kesäsesonki Hetkiä 
sekä muumitalo-muki täydentämään sarjaa.)

 SYKSY

 TALVI

 KEVÄT

 ERIKOISMUKIT

Erikoismukit eivät ole ainakaan vielä käytössä, paitsi Hurraa, joita on kaksi kappaletta joista toinen on päivittäin mieheni käytössä.

Mitä tähän voisi sanoa. Hullutta on monenlaista, osa perittyä ja osa itseaiheutettua. Tämä hulluus on peritty äidinmaidosta, äitini kun on esikuvani keräilijänä ja suomalaisuuden käsityön arvostajana. Perässä tullaan äiti!

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Äiti(puoli)enpäivä.

Tänään oli minun ensimmäinen äitienpäivä. Monella on tästä mielipide, onko äitipuoli äiti lapsille, miten isän uutta vaimoa pitää kutsua ja vähentääkö se bioäidin arvoa. Ei vähennä, sanon minä. Äiti on aina äiti, vaikka missä tervassa ja höyhenissä hänet paistaisi! Minä olen kuitenkin tyttöjen elämässä mieheni kautta ja näin ollen tasavertainen aikuinen meidän perheessä. Maksan laskuja, ostan ruokaa ja vaatteita, huolehdin tyttöjen hyvinvoinnista ja peittelen heitä iltaisin. Olen aamusta iltaan läsnä silloin kun he ovat meidän luona joka toinen viikko. Olen siis äitipuoli ja meidän perheessä minua kutsutaan äidiksi.

Tämä oli siis ensimmäinen laatuaan, kun minua juhlittiin. Tämä päivä on herättänyt monia tunteita, olenko äitienpäivän arvoinen ja miltä tämä tytöistä tuntuu. Olemme kuitenkin paljon puhuneet tästä aiheesta tyttöjen sekä mieheni kanssa ja mieleni on nyt saanut rauhan sen suhteen. Tuntui silti kummalliselta ja samalla ihanalta, kun aamulla heräsin siihen, että oven takaa kuuluu kuiskintaa. Sisään hiipi kaksi pientä ihmettä ja mies.


Sain paketteja, joista paljastui päiväkotilaisen savesta muovailema ja väritetty sydän sekä koululaisen tekemä kortti. Lisäksi mieheni oli ostanut minulle kolme muumimukia: uudet Pikku Myyn, Muumimamman sekä Nuuskamuikkusen. Mieheni pääsi yllättämään! Hän ei ole omasta mielestään kovinkaan hyvä ostamaan lahjoja, joten muumit ovat aina nappisuoritus. Hän pääsi kuitenkin yllättämään tänään siten, että olin lähes täysin varma siitä, että hän ostaa minulle muumikulhoja, mutta mukejahan sieltä tuli. Puhuimme jo aiemmin siitä, että onko sopivaa miesten ostaa vaimoilleen äitienpäivänä lahja. Eihän vaimo ole miehensä äiti. Entä onko sitten sopivaa ostaa vaimolleen äitienpäivänä lahja, kun tämä ei ole lasten bioäiti. Me puhuimme ja päätimme näin: koska minä olen mieheni rinnalla täysipäiväisesti läsnä tyttöjen elämässä ja erityisesti silloin, kun he ovat täällä meillä, niin on meistä sopivaa, että tämä päivä on myös minulle lahjoineen päivineen. Eikä lahjoja voi ikinä saada liikaa! Varsinkaan näin aikuisena, kun kaiken pystyy ostamaan itse.

Eikä tämä tähän loppunut! Lounaan jälkeen tarjolla oli tätä:




Marjainen juustokakku kinuskikastikkeella. 

Mieheni leipoi tämän eilen tyttöjen kanssa ihan itse, kovin oli kyllä vaikea olla sekaantumatta, mutta onnistuin olemaan etäällä. Kakku ei ollut yhtään makeaa, joten tuo kinuski oli hyvä lisä kakun kaveriksi. Olin oikein ylpeä miehestäni, koska hän oli tehnyt lähes täydellisen kakun. Pohja oli joka puolelta tasainen keksipohja, kakku oli tasainen ja se oli tasaisesti paistunut. Ainut miinus ehkä omaan makuun oli se, että kakku olisi voinut olla makeampi. Tähän kakkuun voi käyttää mitä tahansa marjoja, meiltä löytyi pakkasesta vattuja ja kaupasta karpaloita.

Ohjeen kakkuun löydät täältä.
Kinuskin mieheni teki kondensoidusta maidosta sitä keittämällä pari tuntia.

Kiitos mieheni tästä ihanasta päivästä, joka jatkui aurinkoisena kotipäivänä, olet rakkain! Kiitos tästä mahdollisuudesta olla vaimo sinulle ja sitä kautta äitipuoli tytöille. 

lauantai 9. toukokuuta 2015

titiMadam

Minä olen ihminen, joka ei hirveästi perusta eläimistä. Elin lapsuuteni ja nuoruuteni kovasti allergisena eläinhilseelle, joka pahimmassa tapauksessa tukki hengitystiet. En siis ole tottunut eläimiin lähes lainkaan. Sitten muutin vuosia sitten toiselle paikkakunnalle, missä koulussa tutustuin naisiin, joilla molemmilla oli kotonaan koiria. Siedätyin pikku hiljaa ja nykyään voin olla eläinten lähellä. En kuitenkaan niistä juurikaan pidä, mutta pystyn olla niiden lähellä. Enkä myöskään ymmärrä eläimiä sisustuksessa. Usein hylkään muuten ihan kivan kuosin sen vuoksi, että niissä on eläimiä. Kuka haluaa nukkua lakanoissa, joissa on lehmiä? Tai pitää ikkunoissa verhoja, joissa on koiria? En tokikaan paheksu niitä joilla kotona näin on, mutta mieleni on rajallinen enkä sitä ymmärrä. Siksi onkin hassua, että muutaman kerran silmiini on osunut koruja, joissa on joku eläin. Ja olen pitänyt niistä!

Eilen kävin etsimässä jotain ihan muuta, kuin mitä löysin. Löysin nimittäin tuosta ihanasta Pieni kamari  liikkeestä näitä eläinkoruja, joihin olin silmäni iskenyt!



titiMadam on suomalainen yritys, jonka toimipiste sijaitsee Helsingissä, mutta 95% koruista tehdään Tampereella. titiMadam perustettiin vuonna 2007 ja pystyy tänä päivänä toimittamaan koruja ympäri maailman. Heillä on myös toimipisteitä useissa eri maissa. He rakastavat värejä, taivasta ja heillä on erityinen side eläimiin. He toimivat yhteistyössä erilaisten organisaatioiden kanssa, mm.WWF, Ateneum ja Amnesti International. Jokaisella eläimellä on oma nimensä, jonka he ovat saaneet titiMadamin tyyppien läheisiltä ystäviltä ympäri maailman. Kaikki korut ovat yllättäviä ja niitä voi pitää koska vaan - missä vaan. Ne ovat kevyitä ja niitä on kohdeltava varoen.
Lisää infoa: titimadam.com


Miksi minä sitten innostuin näistä? Olen töissä päiväkodissa 2-3-vuotiaiden ryhmässä, missä kohtaan päivittäin erilaisia iloja ja suruja. Harmituksia tulee ja menee, mutta sen olen oppinut, että lapsia voi hämätä unohtamaan surut erilaisin keinoin. Koska lapset ovat luonnostaan uteliaita heidän kiinnostuksensa pystyy kiinnittämään usein mihin tahansa ympärillä olevaan asiaan. Ostin nämä korut siis sillä ajatuksella, että seuraavan harmituksen sattuessa tai kun pitäisi keskittyä istumaan vaikka potalla, voin saada lasten huomion kiinnittymään kaulassani roikkuviin asioihin.

Miksi sitten pingviini ja lintu? Pingvinit ovat vain söpöjä, mitä niitä on luontokanavilta nähnyt viipottavan ympäriinsä. Pingviinikoru on myös musta, mikä on ehdottomasti yksi lempiväreistäni ja joka sopii mihin asuun vaan. Toinen koru onkin sitten peilikoru, jonka halusin siksi, että peilaaminen on lasten mielestä aina hauskaa, varsinkin kun tuosta ei ikinä tiedä, kuka linnusta kurkkaa! Lintu siksi, että muistan siitä aina ystäväni, joka pelkää lintuja ja koska taiteellisuuteni perustuu lauluun. Se on siis laululintu!

Mitäs pidät? Oletko ennemmin tututstunut titiMadamin koruihin vai oliko ihan uusi tuttavuus?

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Antibiootit ja tarina pullonkorkista.

Flunssa jatkuu! Eilen kävin uudelleen lääkärissä ja sieltähän löytyi - jo toistamiseen tänä vuonna - poskiontelotulehdus. Taas jälkitautina flunssasta. Tällä viikolla olen kuitenkin ollut ihan työkuntoinen, jospa nämä antibiootit ja Duact (allergisen nuhan oireiden lievitys) nyt auttaisi, eikä tarvitsisi enää niistää. Alkaa nenä olla jo niin kuiva sisältä ja ulkoa, että uskon sen putoavan pian kuivuuttaan alas. Tai no, ei ehkä oikeasti.


Meille muuten kävi tässä viikonloppuna näin hassusti:


Avattiin kuoharipullo johon laitoin tuollaisen väliaikaiskorkin - ja tietenkin väänsin sen ihan loppuun saakka täysiä. Aloin ottamaan pois ja se korkki tietenkin repesi keskeltä kahtia. Tämä toi mieleen eräänkin kerran vuosia sitten, kun juhliminen oli lähes viikottaista neljän suoran kanssa. Ei me nyt aina juotu, mutta juhlat ne oli kahvitreffitkin ja kaikki muut kokoontumiset. Eräänä kertana kuitenkin haimme viinipullon, josta ei suinkaan korkki irronnut samoin kuin yllä, vaan me luulimme ostaneemme kierrekorkillisen viinipullon. Yllätys oli suuri, varsinkin kun ei minulla ollut mailla ei halmeilla korkinavaajaa. Googlettamalla löytyi näppärä ja silloin hyväksi havaittu ohje:

Ruuvaa porakoneella (tai käsin, joka kestää hiukan kauemmin) ruuvi korkkiin ja vedä korkki sitten vasaran ja ruuvin avulla pois. Näppärää eikö! Ja todella toimi. Tässä kun meille kävi  näin, aloin muistella hymyssä suin tätä tapahtumaa ja olin jo innoissani selittämässä, kuinka vaan nyt haetaan porakone ja sitten... kunnes mieheni katsoi hetken ja kysyi: mikä vika on tavallisessa korkinavaajassa?

Mukavaa sateista keskiviikkoa!

maanantai 4. toukokuuta 2015

Kanahampurilainen + tzatziki

Sitä aina etsii jotain uutta ruokaa, mitä tekisi niiden perusruokien sijaan, mitä normaalisti tekee. Joka toinen viikko meillä on T:n kanssa mahdollisuus kokeilla erilaisia ruokia ihan kahdestaan, vaikkakin meidän pienet pampulat syövät kyllä ihailtavan paljon kaikkea erilaista, eikä ruokapöydässä pahemmin tapella mistään. Halusin kokeilla jotain uutta ja tein tällaisia kanahampurilaisia ja siihen tzatzikikastikkeen. Tzatziki oli ihan uusi tuttavuus, eikä kyllä jäänyt viimeiseksi kerraksi, kun tätä teen.

Hampurilainen:
sämpylä
salaattia
tomaattia
mozzarellaa
broilerinsisäfileitä
tzatzikia
mustaapippuria

Tzatziki:
1 kurkku
2-3dl turkkilainen jogurtti
tilliä
suola
mustapippuri
hunaja
1-2 valkosipulinkynttä

Raasta ensin kurkku ja valuta nesteet pois. Saat oikein kunnolla puristella ja painella, on nimittäin vetistä. Sekoita sitten turkkilainen jogurtti ja mausteet. Suolaa ja mustaapippuria oman maun mukaan, aloita varovasti koska tzatziki maustuu jääkaapissa ja maut voimistuu. Tilliä kourallinen pilkottuna, 1-2 valkosipulinkynttä puristettuna ja teelusikallinen hunajaa. Sekoita kurkun kanssa ja anna maustua jääkaapissa vähintään tunti. Valkosipuli ei maistu tässä vaiheessa vielä paljoa, mutta malttia.


Voi pojat tuli hyvää!

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Pizzeria Napoli - pakko hehkuttaa!

Aikoinaan vietin paljonkin aikaa Tampereella. Siellä asui vakituisesti kaksi hyvää ystävääni, joiden luona vierailin usein. Erääksi vakiopaikaksi muodostui ihan Tampereen ydinkeskustassa sijaitseva pizzeria Napoli. Sinne on aina jonoa, eikä sinne oteta varauksia viikonloppuna vastaan ollenkaan. Enkä ihmettele! Listalla on 100 pizzaa, jotka ovat maultaan uskomattomia. Koska Napoli on lähes pelkästään vain pizzeria (listalla on myös muutama pasta-annos), pizzan täytteet näyttävät asetelluilta ja ihanan herkullisilta.






Eikö näytäkin herkulliselta? Listalta löytyy kaikkeen makuun pizzoja, jos pizzojen ystävä on. Napolin sivut täältä

Oletko käynyt kokeilemassa?

Omavarainen vappu.

Vappu tuli ja meni, minä makasin lähinnä sohvalla. Ylähengitystiet ovat olleet niin tukossa, että eläminen (lue: hengittäminen) on ollut erityisen hankalaa jo viikon päivät. Eikä voi sanoa mitään positiivista, hengitys kulkee, mutta limaa on edelleen ja se on vaan siirtynyt muualle esim.keuhkoihin. Joten sympatiat kaikille teille, jotka olette flunssan kourissa siellä kotona, koittakaa jaksaa.

Tänä vuonna kuitenkin olin omavarainen ja tein itse siman. Ihan ensimmäistä kertaa! Tosin tajuttuani, että se on tehty pelkästään sokerista, ei diabeetikko sitä voinut hyvälläkään omalla tunnolla paria lasillista enempää juoda. Ihan hyvää siitä silti tuli ihan tällaisella perus ohjeella:

4l vettä
500g fariinisokeria
2 sitruunan mehu  ja kuori
herneen kokoinen pala hiivaa
sokeria, rusinoita

Ensin kiehautin 2l vettä ja kaadoin sen fariinisokerin päälle. Lisäsin loput vedestä joukkoon (suoraan vesihanasta), anna seoksen jäähtyä kädenlämpöiseksi. Ota seoksesta ½dl seosta ja liota siihen hiiva. Purista sitruunoiden mehu ja kuori sitruunat. Kuori niin, että mahdollisimman vähän sitruunan kuoren alta olevaa valkoista pääsee mukaan, se on kitkerää. Lisää sitruunamehu ja -kuoret seokseen. Lisää hiiva. Anna seoksen olla (meillä oli sangossa) 1 vuorokausi. Pullota sima sen jälkeen. Muista laittaa pullojen pohjalle ripaus sokeria (n.1tl) ja rusinoita. Älä täytä pulloa kokonaa ÄLÄKÄ SULJE PULLOA TIIVIISTI! Sima käy huoneenlämmössä 3-4vrk tai viileässä n.viikon. Sima on valmista, kun rusinat ovat nousseet pintaan.


Vappuaattona soittelin äidin kanssa, joka kysyi olenko paistanut munkkeja. Ajattelin, että en niitä teekään, mutta äitini kertoi, kuinka oma mummani on aikoinaan tehnyt meille pikamunkkeja (eli kouran mokkoosia) ja ne on niin helppoja tehdä, että en voisi epäonnistua. Tuumasta toimeen tällaisella ohjeella:

5dl jauhoja
½dl sokeria
1tl suolaa
3tl leivinjauhetta
2tl kardemummaa
2½dl maitoa
2dl kermaa
2kpl munia

auringonkukkaöljyä paistamiseen ½-1l
sokeria

Ensin kuivat aineet kaikki keskenään ja lisäsin siihen maidon, kerman ja munat. Öljy oli kiehumassa hellan kolmosella. Öljy alkaa liikkua pohjassa, kun se on tarpeeksi kuumaa. Voit koittaa ensin pienellä nokareella taikinaa: pudota se öljyyn ja jos se jää pintaan ja alkaa ruskistua on öljy tarpeeksi kuumaa. Jos se painuu pohjaan, odota vielä hetki. Jos sinulla on mittari, öljyn pitäisi olla 180 asteista.



Kun öljy on tarpeeksi kuumaa, laitoin puolikkaita ruokalusikallisia taikinaa öljyyn. Nämä pikamunkit kääntyilevät öljyssä itsekseen, mutta hyvä paistoaika on n.4min per munkki, että ei tule taikinaisia. Ensimmäiset munkit on syytä tarkistaa, näin tiedät laskea tai suurentaa hellan levyä isommaksi tai pienemmäksi. Öljystä munkit paperin päälle ja hieman jäähdyttyään kierimään sokeriin. Nautitaan kylmän maidon tai asiaankuuluvasti siman kera!

Ja pieni varoituksen sana: älä missään tapauksessa laita vettä kuumaan öljyyn. Pienikin määrä vettä voi aiheuttaa tulipalon. Tämän vuoksi älä päästä lapsia keittiöön, kun uppopaistat jotain öljyssä ja pidä palosammutin tai -peite käden ulottuvilla. Pelkkä kattilan kansikin on kätevä olla lähellä, sillä saa tukahdetutta pienet liekit kattilasta.



Näitä munkkeja voi tehdä arkenakin, taikinaa kun ei tarvitse kohotella! 

Mites teillä vappu sujui?