tiistai 29. syyskuuta 2015

Mariskooli - historia ja nykypäivä

Oman elämän ja/tai tavaroiden inventaario jatkuu. On ollut jotenkin hurjan terapeuttista käydä läpi omia tavaroita ja järjestää ne kunnolla. Arkistoida, lajitella, kierrättää ja myydä. Ihastua uudelleen ja huomata, kuinka oma maku on vuosien varrella löytänyt paikkansa ja vahvistunut. Tänään oli vuorossa Mariskoolit, jotka tuolta kellarikomerosta sisään kannoimme. Minulla on yhdeksän isoa maljaa ja kaksi pienempää. Luulin niitä olevan enemmän, koska ne oli pakattu isoon yli 30l laatikkoon. Siellähän oli tyhjää tilaa vallan paljon ja saan sen(kin) laatikon parempaan käyttöön, kun säilön nämä ihanuudet uudelleen hieman paremmin.

MIKÄ ON MARISKOOLI?
Minä en tiedä! Oikeinko olen keräilijä, kun en edes tiedä mitä nämä toisten inhoamat ja toisten rakastamat mariskoolit ovat. Aloin tätä selvittämään ja voi pojat tästä suositusta maljasta - sen alkuperästä, suunnittelijasta, löytäjästä - on paljon tarinoita. Näitä asioita kuitenkin löysin:

MALJAN HISTORIAA:
-Malja on vanha saksalainen prässilasimalli, jota on valmistettu jo 1800-luvulta asti. Siitä se on kulkeutunut maasta toiseen, aina tänne Suomeen saakka.
-Suomessa maljaa on valmistanut Riihimäen lasi (ensimmäisten hintatietojen mukaan vuodesta 1892) aina 1950-luvulle saakka.
- Marimekon perustaja Armi Ratia (1912-1979) sai maljan käsiinsä vuonna 1959. Armi Ratia neuvotteli Riihimäen lasin kanssa ensin uudelleen valmistuksen aloittamisesta, mutta kun se ei tuottanut tulosta, Armi Ratia osti Riihimäen lasilta maljan puristemuotin ja vei se ystävänsä Kaj Frankin johtamalle Nuutajärven lasitehtaalle. Siellä maljoja on prässätty Armi Ratian toiveesta milloin minkäkin värisenä.
- Mariskoolit tulivat suosituksi, kun Armi Ratia käytti mariskooleja kuuluisissa puutarhajuhlissaan Bökarsissa. Sen jälkeen niistä tuli suosittuja lahjoja sekä keräilijöiden aarteita.
- Nuutajärven lasi valmisti maljoja Marimekolle, kunnes Marimekon johtokunta karsi vuonna 1969 isolla kädellä yhtiön tuotevalikoimaa: pikkutavaroista hävisi yli 90% ja siinä mukana Mariskooli.
- Mariskooli ei hävinnyt kauaksi aikaa vaan se tuli vuoden päästä uudelleen, kun Armi Ratian poika Ristomatti Ratia perusti Décembren (Joulukuun liikkeen) vuonna 1970. Décembren ensimmäinen uusvanha tuote oli Mariskooli.

- Uudessa Marimekko - Suuria kuvioita -kirjassa Mariskoolien tekijäksi julistautui kuitenkin Marimekon pitkäaikainen suunnittelija Vuokko Nurmesniemi. Kirjan mukaan Nurmesniemi oli aikoinaan töissä Nuutajärven lasitehtaalla ja löysi vintiltä maljoja, joiden historia juontaa juurensa italialaiseen muotokieleen. Nurmesniemi päätti ostaa niistä 12 ja kerran illalliskutsuilla hän tarjoili niistä Armi Ratialle (ja hänen silloiselle miehelleen Viljo Ratialle) jälkiruuan. Armi Ratia ihastui tuolloin maljan muotoon ja samanlainen malli haluttiin Marimekolle.
- Samassa kirjassa kerrotaan myös teoriat siitä, kuinka Armi Ratia olisi itse löytänyt maljan Nuutajärveltä tai kuinka Ristomatti Ratia olisi keksinyt Mariskoolin. 
(Koivuranta, Pehkonen, Sorjanen, Vainio, Karlsson & Ponto : Marimekko - Suuria kuvioita (Info Kustannus) ilmestyi 8.9.2015)

Tässä vaiheessa itselleni heräsi kysymys siitä, miksi Mariskoolin pohjassa on kohokirjaimin MARIMEKKO sekä maljan jalassa on IITTALAn logo? Asiaan oli hyvin yksinkertainen selitys: Mariskooli on Marimekon suunnittelema/löytämä/keksimä ja Iittala Group Oy Ab on sen valmistaja tänä päivänä.

PÄÄTELMÄ:
Mene ja tiedä tässä sitten päättelemään, kuka tämän maljan on aikoinaan keksinyt, luonut, suunnitellut tai löytänyt. Voin vain itse päätellä sen, että tämän inhotun ja rakastetun maljan takana on paljon värikästä historiaa takana. Sen tässä voi kuitenkin todeta, että maljalla ei ole suunnittelijaa, vaan se on matkannut Euroopasta tänne Suomeen ja siitä sitä on alettu jalostaa. Siksi halvempia kopioita on liikkeellä niin paljon. Mariskoolia ei ole tuotesuojattu koska sekin on tavallaan kopio jostain, minkä alkuperästä ei ole tarkkaa tietoa. Mariskooli nimi on kuitenkin tuotenimi eli sen nimisiä kopioita ei saa myydä.

MTÄ MUUTA?
- Mariskoolit valmistetaan läpivärjätystä lasimassasta, jonka ansiosta niiden hehku säilyy vuosikausia.
- Mariskoolit pestään käsin.
- Mariskooleja on kahta eri kokoa; pienemmän korkeus 120mm ja isomman 155mm. Pienempää on valmistettu vuodesta 2008 lähtien. Tämän vuoksi aidon pienen mariskoolin tunnistaa mm. MARIMEKKO pohjatekstistä.
- Englanniksi Mariskooli on Mari bowl. Ruotsiksi Marimekko Skål.
- Keskustelupalstoja lukiessani Mariskooleja moitittiin niiden rumuuden, korkean hinnan tai epäkäytännöllisyyden takia. Siellä pohdittiin myös, että miksi ostaa kallis aito malja kun voi ostaa halvan kopion, joka näyttää samalta ja ajaa saman asian. Tai miten tunnistaa aidon, jos pohjassa ei lue kohokirjaimin MARIMEKKO eikä siinä näy tarraa missään.
- Mariskooleista on tehty kattava listaus niiden väreistä ja tuotantovuosista (listan löydät täältä, klik!). Tämä lista auttaa aidon Mariskoolin tunnistamisessa (väreistä), jos pohjaleimaa ja/tai tarraa ei ole.
- Mariskoolin pohjassa on ollut käytössä paperisia ja silkille painettuja marimekko-tekstillä olevia tarroja. Silkkitarra oli käytössä vuosina 1980-2004.


- Valmistusmuotista tuleva teksti MARIMEKKO maljan pohjassa tuli käyttöön vuonna 2004.
- Muottinumerot ovat olleet Iittalassa valmistetuissa Mariskooleissa aina 2004 lähtien, Nuutajärvellä valmistetuissa 2008 lähtien.

Kuvassa näkyy MARIMEKKO, muottinumero suoraan sen 
alapuolella heti IITTALA-tarran vasemmalla puolella.

MIHIN MARISKOOLEJA VOI KÄYTTÄÄ?
- Mariskoolit sopivat sekä kattaukseen että ruokapöytään. Listasin muutaman esimerkin, mutta lista on yhtä pitkä kuin sinun mielikuvituksesi:
* mantelit, rusinat, pähkinät
* karamellit, konvehdit, vihreät kuulat
* sokeri, sormisuola
* keksit, piparkakut
* dippikastikkeet, kinuskikastikkeet tms.
* tapakset
* viinirypäleet, mandariinit yms. hedelmät
*jälkiruokakulhoina

- Niissä voi polttaa tuikkuja (omalla vastuullaan toki). Jossain suositeltiin tuikun alle ihan tavallista suolaa tai kahvinporoja estämään mariskoolin kuumentuminen. Henkilökohtaisesti olen polttanut mariskooleissani tuikkuja ilman mitään ongelmia. Toki se voisi olla näyttävämpi suolan kanssa, kun tuikun valo nousee hieman korkeammalle.
- Mariskooli sopii viherkasvien suojaruukuksi tai kuivakukille. Erinomainen myös portpourrin säilytykseen.
- Viinipullon korkeille
- Muistilapuille
- Tulitikuille, klemmareille, avaimille
- Koruille, pinneille, ponkkareille
- Ikkunalaudalle, ikkunan väliin, pinottuna päällekäin kuten joissain Iittalan myymälöissä.

Jossain palstoilla annettiin myös neuvo olla heittämättä kohdallesi lahjaksi saatua Mariskoolia pilkkahinnalla kirpparille, koska sen voi aina antaa eteenpäin lahjaksi. Näin oli mieheni tehnyt vuosia sitten useille Mariskooleille entisessä elämässään, mitä minä kovasti kauhistelin! :)

MINUN MARISKOOLINI:

Mariskooli, kirkas 155mm,
tuotannossa 1965-
Mariskooli, koboltin sininen 155mm,
1965, 1988-2006, 2010-2011
Mariskooli 155mm, musta, 1985
Mariskooli, alfan vihreä 155mm,
1960-70
Mariskooli, taivaansininen 155mm,
1988-1995
Mariskooli, keltainen 155mm,
1988-2012
Mariskooli, punainen 155mm,
1988-2014
Mariskooli 155mm, merensininen,
2002-2008
Mariskooli, siniturkoosi 120mm,
2008-2012
Mariskooli, vaalea pinkki x2
120mm ja 155mm, 2013-
Tämän postauksen tekemiseen meni yli neljä tuntia. Ajattelin nopeasti ottaa itseäni ja teitä varten kuvat Mariskooleistani ja fiilistellä näitä. Fiiliksiä tämä tutkimusmatka nostattikin: minä rakastuin. Mariskoolien historiaa en varmasti tämän enempää voi saada tietooni. Ainakaan sen tarkkaa alkuperää. Armi Ratiasta on jo aika jättänyt ja ihmisten mielet kun on sellaisia, että ne muokkaavat muistoja usein itselleen edulliseksi. Kysyttäessä jokainen voisi ottaa kunnian näistä maljoista itselleen. Se minkä tästä matkasta opin, oli tämä: Mariskoolit eivät ole suomalaista designia, mutta suurin osa suomalaista varmasti vastaisi niiden olevan. Se on tullut Euroopasta ja Marimekko on tehnyt siitä suomalaisuuden ikonin. Tämä oli itselleni hassu oivallus, kun sitä oikein mietti. Mariskoolit on kuitenkin matkanneet koteihimme. En varmasti tunne ketään, joka ei olisi näihin maljoihin jossain vaiheessa elämäänsä törmännyt ja sitä kautta mielipiteensä muodostanut. 

Haluan uskoa että oli Mariskoolien matka millainen tahansa suomalaisten koteihin, oli se varmasti hyvin värikäs ja täynnä tunnetta. Jo pelkästään sen vuoksi, että tutustuin tällä matkalla siivuun siitä, millaiseksi Armi Ratiaa on kuvattu. Jos lukemani pitää edes osittain paikkaansa, niin hän jos joku on ollut värikäs persoona! Oma ajatukseni tässä varmistui ja vahvistui: minä en halua ostaa halpaa kopiota. Itselleni maljan aitoudella on väliä. Haluan tukea suomalaista ja vaikka Mariskoolin suunnittelija ei ole suomalainen, on Marimekko kuitenkin tehnyt siitä suomalaisen. Plus tietysti se, että Mariskoolit valmistetaan Iittalan lasitehtaalla. Tuetaan siis suomalaista! :)

maanantai 28. syyskuuta 2015

Iittala City Mugs Helsinki ja Stockholm.

Apua kun ihminen voi ottaa itselleen sellaisen harrastuksen, että sen harrastaminen on välillä lähes mahdotonta. Niin kuin nyt.

Iittalan kaupunki mukit (City mugs) tulivat myyntiin maaliskuussa 2014. Mukeja on kuusi erilaista (Helsinki, Stockholm, Berlin, Amsterdam, Tokyo ja Antwerpen). Niitä myydään vain valikoiduissa liikkeissä em. kaupungeissa. Sehän tämän vaikeaksi tekeekin! Miten tässä Tokioon tulisi lähdettyä, että saisi kokoelman täydelliseksi. Nii-in, ei mitenkään. Löysin sentään tieni Helsinkiin ja kesälomareissulla Tukholmaan. Oli hauskaa, kun sanoin miehelleni ennen reissua, että pitää käydä hakemassa Tukholmasta mukit (äidille tietysti myös!) ja hän muka oikein keskusteli kanssani aiheesta. Oli mukana ostamassakin sitä. Ja vasta nyt, kun näitä kuvasin, hän jotenkin oivalsi, että hei mehän kävimme Tukholmassa ja sieltä sai sen samanlaisen mukin kun se Helsinki-muki. Arvaa huvittiko minua silloin, pöhkö mies...

Näitä grafiikkamukeja on suunnitellut Jopsu ja Timo Ramun luova studio Musuta. Mukeihin on kuvattu jokaisesta kaupungista maamerkit, jotka vangitsevat kunkin kaupungin yksinkertaisen kauniisti perinteisiin matkamuistomukeihin verrattuna.


Helsinki ja vihreät Tuomiokirkon kupolit.


Tukholma, tuo kuninkaallinen kaupunki. Kolme abstraktia kruunua symboloi kaupungin fantastista kunniaa.

Muita minulla ei sitten olekaan! Enkä tiedä mistä tai miten loput neljä saisin käsiini, näitä kun ei myydä missään muualla kuin ko. kaupungeissa. On minulla taas ongelmat! :)

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Minna Immosen Nalle-mukit.

Esittelin viime vuonna joulukalenterissa Minna Immosen nalle-mukeja. (Lisää täällä, klik!) Mukeja, joita olen (yllätys, yllätys) kerännyt myös. Hertta, Ilo, Toivo ja Sulo! Näitä mukeja liikkuu kirppareilla melko vähän. Löysin yhden Toivon, mutta hinta oli huimat 30 euroa ja muki jäi sinne. Sittemmin olen nähnyt näitä pariin otteeseen tori.fi:ssä, mutta yhtään en ole itselleni ostanut. Joko siitä syystä, että hinnat ovat niin korkeat tai siitä syystä, että liikkeellä on usein miten vain Herttaa, Toivoa tai Suloa. Iloa näkyy vähiten. Pari viikkoa sitten tekemäni inventaario toi esiin lisää aarteita! Sain viime vuonna vanhemmiltani joululahjaksi kolme karhua lisää! Arvaa olinko pakannut ne eri paikkaan, kuin missä muut karhut olivat ja nyt inventaarion tiimellyksessä karhut löysivät kaikki yhteen paikkaan. Nyt vihdoin minulla on koko nalle-perhe koossa!






Muita, paitsi Iloa, minulla on tuplat tai enemmän. Nämä mukit tulevat ensi vuonna ehdottomasti käyttöön, kun muumit ovat tällä tietoa jäämässä vuoden tauolle, että muutkin keräämäni mukit pääsevät vuodenajoittain käyttöön.

Eikö olekin söpöjä?

lauantai 26. syyskuuta 2015

Valoa pimeään

Vuodenajat. Nuorena olin sitä mieltä, että haluan muuttaa täältä kylmästä typerästä Suomesta kauas pois lämpimään heti kun siihen tarjoutuu mahdollisuus. Eipä ne tarjoukset oveani tulleet kolkuttelemaan, onneksi. Rakastan Suomea. Rakastan vuodenaikoja. Rakastan sitä, että tämä vuodenaikojen vaihtuvuus on sisäänrakennettu minuun niin, että koko kroppa alkaa jos elokuun jälkeen kaivata pimeitä iltoja. Lehtikasoja. Sateita. Koleaa ja kylmää. Villasukkia. Eniten kuitenkin rakastan syksyssä sitä, että pimeinä iltoina kun kävelee kotiin, näkee paljon valoja. Ihmisten koteja. Siitä tuli minulle aina hyvä olo, silloin kun yksin täällä vielä tallustelin. Valo. Koti. Lämpö.

Viime syksynä olimme ystävieni kanssa Butik Malfatton järjestämällä kurssilla, missä opimme tekemään paperinarusta palloja, jonka sisälle saa laitettua pieniä valoja tai jopa tehdä sellaisesta kattovalaisimen. (Lisää täällä, klik!)Pyörittelin palloja vuosi sitten pukinkonttiin ja sen jälkeen en olekaan niitä tehnyt. Kunnes nyt. Halusin täysin valkoiset pienet pallot olohuoneeseen tunnelmaa luomaan sekä ison mustan makuuhuonettamme valaisemaan. Tässä pari kuvituskuvaa sekä selitystä näiden pienten pallojen tekemiseen.

Ensin puhalletaan läjä pieniä vesi-ilmapalloja. Aina kannattaa puhaltaa muutama ylimääräinen, koska niitä aina kummallisesti puhkeaa ennen tai jälkeen narutuksen.


Sitten vuorataan sopiva tila paperilla, sekoitetaan liima veteen (1/4 liimaa, 3/4 vettä) ja upotetaan paperinaru liimaveteen. Parhaiten onnistut, kun kierität paperinarusta pieniä keriä. Näin ei mene narua hukkaan, jos jostain syystä joutuukin lopettamaan kesken pyörittelyn. Siitä sitten vaan märkää paperinarua kierittämään.


Alku on helpompaa, kun kierität ensin paperinarun ilmapallon ympärille kuin omenan lohkot.


Siitä on helppo lähteä pyörittämään narua ilmapallon ympärille. Tavoitteena saada aikaan pisaranmuotoisesta ilmapallosta pyöreä pallo eli sitä ilmapalloa saa samalla painella ja muokata pyöreäksi :)

Tämän näköisenä ne sitten jätetään kuivumaan ainakin yön yli. Muista käydä kääntämässä ainakin kerran pallot toisinpäin, että vesiliimaseos ei jää klimpiksi yhteen kohtaan. Älä turhaan kuitenkaan herää yöllä tekemään tätä, riittää kun jossain välissä ennen kuin menet nukkumaan käyt kääntämässä pallot. 


Seuraavana päivänä vaan ilmapalloista ilmat pihalle. Huomaat kyllä, jos liimavesi pallojen päällä on vielä kosteaa. Anna silloin lisää aikaa kuivatteluun, maltti on valttia! Sitten vaan puhkomaan ilmapallot narupallojen sisältä. Tässä vaiheessa pieni kuivattelu on taas tarpeen, että pallon sisäpuolikin kuivuu kunnolla. 

Sitten pujotin valot pallojen läpi ja samalla paperinarulla sidoin valojohdon tiukasti palloon kiinni.

Tämän näköiset niistä sitten lopulta tuli:


Pimeällä ne ovat tunnelmallisemmat, mutta silloin puhelimen kamera ei kuvaa niitä niin tarkasti. Minä tein 13 palloa yhteensä, vaikka valosarjassa oli 20 pientä lamppua. Se olisi kuitenkin ollut liian pitkä tähän tarkoitukseen, joten joissain palloissa on kaksi lamppua ja joissain yksi.

Ja sitten pieni varoituksen sana. Älä puhkaise ilmapalloa jos et ole täysin varma, että vesiliimaseos on kunnolla kuivunut. Minäpä en varmistanut tätä vaan innoissani puhkoin pienistä palloista ilmpallot sisältä ja sen perään tästä isosta ja katsokaapa miten kävi:


Köpelösti, eikö?

Jos sinulle käy näin, älä kuitenkaan heitä koko palloa roskiin heti. Kokeile kastella pallo uudestaan ja kierittää naru rullalle ja aloita alusta. Paperinaru on kuitenkin haurasta ja saattaa mennä poikki liiallisesta kastelusta, mutta hellästi vaan. Jos ei onnistu, niin heität sitten epäonnistuneen pallon roskiin ja aloitat alusta. Tämän pallon uusinta on minulla vielä edessä :)

perjantai 25. syyskuuta 2015

Löytyipä kerran inventaariossa...

Hei pitkästä aikaa! Olen pitänyt hieman blogitaukoa koska oma elämäkin on ollut pysähdyksissä pari edellistä viikkoa perheasioiden vuoksi.

Olen tässä parin viikon aikana ollut siis kotona ja nollannut päätäni. Tosin olen sellainen ihminen, että jos pysähdyn niin en enää pärjää vaan on pakko pysyä liikkeessä. Eli pääni nollaus on tapahtunut näin: vaihdoin meidän makuuhuoneen sekä tyttöjen huoneen keskenään ja samalla siivosin puolet kellarikomerosta ja lähes kaikki kaapit täällä kotona. Tein inventaarion lähestulkoon kaikesta, mitä olen vuosia jo keräillyt. Tein raskaitakin päätöksiä laittaa pois sellaisia tavaroita, mitä olen vuosia mukanani kantanut. Piti kuitenkin olla rehellinen itselleni ja miettiä tätä tavaran määrää suhteessa sen käyttöön. Jos en ollut sitä tavaraa käyttänyt ainakaan vuoteen, se jouti pois. Voit uskoa, kuinka hyvä mieli tästä kaikesta tuli. Koska siivouksen yhteydessä löysin paljon kaikkea, minkä olin unohtanut ja mikä kivasti pääsi taas esille.

Muistatko muumipuuni? Siivotessani löysin kahdeksan pientä seinälautasta. Seinälautaset ovat Arabian tuotantoa, suunnittelijana Riittatuulikki Hirvonen. Sarjan nimi on Anna meille enkeleitä ja se oli tuotannossa 1990-luvun alussa muutaman vuoden. Niiden enkelitaulujen seasta löysin kaksi muumiseinälautasta!


Takaisin luontoon, 1990-94


Perheidylli, 1995-2005

Muumipuu siis sai uusia asukkeja ja näyttää nyt tältä:


Kiitos äitini, joka on kaikki nämä aikoinaan kaupasta minulle ostanut yhtä lukuunottamatta!

Entäs ne enkeli seinälautaset? Tässä niistäkin kuvat:


Ylärivi vasemmalta:
Pilvienkeli, Tv-enkeli

Keskirivi vasemmalta:
Lukeva enkeli, Pianoenkeli, Piirustusenkeli

Alarivi vasemmalta:
Suojelusenkeli, Unienkeli, Leikkivä enkeli.

Näitä nimiä olikin kiva netistä kaivella, kun eipä näistä ollut oikein mitään tietoa. Löytyi kuitenkin nimet tauluille ja ehkä ne pääsevät koristamaan tuota muumipuuta, kun talvi tulee :)

Mitä teille kuuluu?

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Tuulihatut suklaahatulla!

Arkiruuan teko on välillä uuvuttavaa. Yritän kuitenkin tsempata erityisesti tyttöviikoilla, jolloin meillä on muutenkin elämässä selkeämpi ruoka- sekä unirytmi. Usein ajattelen ensin vasta pääraaka-aineen (liha, kala, kana, kasvis) ja siihen ympärille lisukkeet. Kasviksia yritän syödä ja syöttää tytöille paljon, että he tottuisivat niiden makuun ja koostumukseen. Jälkiruokia en varsinaisesti harrasta, eikä niitä meillä joka päivä syödäkään, mutta poikkeuksia on. Kuten tänään.



Kaupasta ostetut pakastetuulihatut dipattuna sulatettuun suklaaseen strösselihatulla. Arvaa vaan katosiko parempiin suihin heti ruuan jälkeen, kun pelailimme yhdessä :)

tiistai 8. syyskuuta 2015

Koulupöytä ja tuoliprojekti.

Meillä aloitti koulun tänä syksynä reipas tokaluokkalainen. Viime vuonna läksyt tehtiin ruokapöydässä aikuisen kanssa, mutta opimme tästä, että tämä ratkaisu ei aina miellyttänyt muuta perhettä. Usein olisi ollut mukava nuoremman kanssa katsoa jotain ohjelmaa tai vaan jutella sohvalla, mutta eihän siitä mitään tullut, kun piti antaa läksyrauha. Meillä kun tuo ruokapöytä on samassa tilassa olohuoneen kanssa. Tänä syksynä päätimme ostaa koululaiselle oman pöydän tyttöjen huoneeseen. Ideahan saatiin kesälomalla kun olimme pääkaupunkiseudulla joten mihinkäs muualle kuin Ikeaan.

Pöytä tarvitsi kaverikseen tietysti tuolin. Koitin etsiä netistä ja kierrätyskeskuksista, mutta en kerrassaan löytänyt sellaisia pinna-tuoleja, minkälaisen olisin tytöille halunnut. Seuraavaksi paras vaihtoehto löytyi paikalliselta kierrätyskeskukselta, jonka me sitten kunnostimme, hioimme ja maalasimme sekä verhoilimme uudelleen.

Ennen:



Jälkeen:




Väriksi valikoitui maalipurkinloppu, millä olen aiemmin vuosia takaperin maalannut oman sänkyni. Hento harmaa johon verhoilimme tummemmalla harmaalla olevan tähtikankaan.

Pöytä on Ikean Brimnes sarjan pöytä, missä toisella puolella on laatikko ja toisella nostettava taso, missä peili ja tila pienille tavaroille. Vielä ei tytöt ole piitanneet tuosta kampauspöytä-osuudesta, mutta ehkä senkin aika tulee, kun siitä peilin edestä saa hoputtaa tyttöjä lähtemään :)


Mitäs pidätte? Meidän mielestä onnistunut projekti, pieni koululainenkin oli tästä innoissaan :)


maanantai 7. syyskuuta 2015

Kiviä ja kankaita.

Minä sain vihdoin tehtyäni oman Kivi-inventaarioni.


Onhan niitä. Lahjaksi saatuja ja itse ostettuja. Väreiltään niin kauniita. Siinä meni kyllä tovi, kun näitä valkkailin ja kovasti tutkailin, että mitähän värisävyä mikäkin on. Sinisiä kun on montaa eri sävyjä, mitä minulla on eniten. Valikoimme lopuksi mieheni kanssa väreistä syksyisimmät ja laitoin loput laatikkoon. 


Siitä minä sitten sain idean. Olohuone kun on ollut keväisen-kesäisen vaalea jo pitkään (harmaalla pohjalla) niin nyt on aika tummentua. Halusin jotain kuparia, ruskeaa tai sinapinkeltaista kangasta, mistä ommella pari sohvatyynynpäällistä sekä kaitaliinan. Helpommin sanottu kuin tehty, totesin kangaskaupassa.


Suuntasimme kangaskauppaan, josta löytyi violetti- sekä punainen kangas tytöille hamekankaiksi. Tytöt valitsivat ne itse. Mukaan ostimme resoria sekä kuminauhaa. Omasta päästä minä sitten aloin ompelukoneella huristella tytöille hameita. Tällaiset sain aikaan:




Ihan perushameet siis. Resoriin vaan rypytettynä kangas kiinni. Tuo kangas on sellaista läpinäkyvää ehkä tylliä, mutta ei niin kovaa kuin oman hääpukuni alle ompelemani tyllihame. Kankaan taitoin kaksinkerroin, että vähän peittäisi. Isomman tytön punainen hame tuli liian pitkäksi, mutta ajatuksena on vielä tehdä siitä hieman muhkeampi nostamalla helmaa osittain ylöspäin. Molemmat olivat tyytyväisiä, nuorempi varmisteli moneen kertaan, että saahan hän laittaa hameen päiväkotiin maanantaina. Glitteristä päätellen, mitä hameesta lähti, hame saa jäädä asumaan sinne päiväkotiin :)

Sitten paluu ajatukissa kangaskauppaan. Etsinnässä oli sinapinkeltainen, kupari ja lämmin ruskea. Löysin tasan yhden kankaan, joka edes hieman sopi tähän kategoriaan ja siitä surauttelin tyynynpäällisen. Toivomiani värejä ei vaan muita kertakaikkiaan ollut tarjolla! 




Olin kuitenkin tyytyväinen sinapinkelta-valkoiseen tyynynpäälliseen. Haastetta ompeluun toi myös kankaan kierous, mutta loppu hyvin kaikki hyvin.

Entäs sitten toisessa kuvassa näkyvä roosan värinen pallokangas? Sen ostin ensi kevättä varten, jolloin taas palaan tähän hempeään kauteen syksyn tummuuden ja talven pimeyden jälkeen. Kangas oli alennuksessa, joten eihän sitä voinut kauppaan jättää, onhan se niin nätti! :)

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Brunssi ja omena popsit!

Huomenta! Rakastan viikonloppuaamuja, jolloin saan nukkua pitkään. Eilen lauantaina me nukuimme koko perhe pitkään. Tytöt yleensä heräilevät ennen meitä ja aloittavat päivän leikit. He ovat oppineet myös itse petaamaan sänkynsä sekä pukemaan edellisenä iltana valitut vaatteet. Verhon avaamista sekä hampaiden omatoimista pesua vielä harjoitellaan :) Eilen kuitenkin nukuimme pitkään. Aamupala-aika oli jo onnellisesti ohi kun päätimme loihtia brunssin hotellien tyyliin!

Tarjolla oli munakasta,
pekonia,
lihapullia,
nakkeja,
vuoksen piirakoita,
leipää,
tomaattia,
kurkkua,
paprikaa,
juustoa,
meetvurstia,
suolakurkkua,
voita,
teetä,
kahta erilaista tuoremehua,
pepsiä ja
maitoa. 


Päätimme myös panostaa kattaukseen. Lautasina toimivat muumilautaset, mukeina muumimukit. Nuoremmalla pienen pieni muumimuki (näkyy vilaus oikealla alhaalla). Juomalaseina kartion erivärisiä 2dl laseja (kuvassa näkyvät värit vaaleansininen, harmaa sekä vaaleanpunainen). Nämä lasit meillä kulkee nimellä: "tulee mikä tulee-lasit" koska tytöt niin mielellään joisivat aina noista vaaleanpunaisista laseista, mutta koska ne ovat pääsääntöisesti aina tyttöjen juomalaseina, niitä on ymmärrettävästi myös tiskissä usein. Ei siis ole aina mahdollista antaa sitä lempiväriä, joten "tulee mikä tulee", siitä ei saa suuttua :) Minulla oli isompana juomalasina Ultima Thulen iso juomalasi, minä kun en tuota teetä juo... Isot lautaset keskellä ovat Kastehelmiä. Pari harmaata, yksi omenanvihreä sekä sateen värinen pienin lautanen. Keskellä alhaalla vilahtaa myös kirkas jalallinen Kastehelmi jälkiruoka-astia. Isompi tytär halusi myös laittaa lautasliinat, koska oli oppinut niitä viikkaamaan isovanhempien luona. Olihan siinä kattaus kerrakseen!

Ilta taas herkuteltiin näillä eväillä:



OMENA POPSEJA! En tiedä onko se oikea termi näille jälkiruuille, mutta koska nämä muistuttavat cake popseja ilman sitä kakkua, niin nämä ovat omena popseja. Miten niitä tehdään? Yksinkertaista. 

Tee omenoista lusikalla pieniä palloja tai viipaloi. Jätä kuori paikoilleen, eli pese omenat hyvin. Kunhan omenat ovat suupaloja eikä mitään hehtaariheikkejä niin olet voitolla! Laita omena tikun nokkaan. Dippaa omena kinuskikastikkeeseen (mikä tahansa muukin suklaa-, laku-, tms -kastike käy, kunhan se on enemmän jämäkkää kuin löysää). Meillä käytettiin valmiiksi kondensoitua maitoa eli kinuskia hieman mikrossa lämmitettynä. Kun omenanpala on dipattu kinuskiin, voit vapaavalintaisesti dipata sen mihin tahansa rouheeseen. Meillä rouheina olivat Oreos-keksit, suolapähkinät, suklaa, lakut (jotka eivät toimineet sitten alkuunkaan) sekä pienet suklaakarkit. 
APUA KUINKA OLIVAT HYVIÄ!!!


Ja nättejä! Minä annoin idean ja mieheni toteutti sen tyttöjen kanssa. He halusivat myös kattaa kauniisti joten käyttivät Kastehelmen jälkiruokakulhoja sekä häälahjanamme saatua vaaleanpunaista Kastehelmikulhoa. Lautasiksi valikoitui Iittalan Taika astiaston punaiset lautaset.

Meidän päivä meni myös ompelukoneen äärellä, koska brunssin jälkeen kävin tyttöjen kanssa kangaskaupoissa. Kerron seuraavassa postauksessa mitä näistä oikein saatiin aikaan: