sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Kaasa-sisustustakka.

Pari vuotta sitten Iittala toi markkinoille Kaasa-sisustustakan. Minä en moisesta paljoakaan innostunut, mutta äitini monesti mainitsi puheissaan tuon karpalon värisen Kaasan ja mielenkiintoni heräsi. En kuitenkaan siinä vaiheessa siitä niin piitannut ja hintakin oli aika muhkea...

Kunnes. Viime viikolla kävimme Mieheni kanssa pyörähtämässä keskustassa. Siellä Sokkarilla oli jo alennetuista tuotteista lisäale ja kävimme siellä kiertämässä. Pari mukia löysin ja olin jo menossa kassalle kunnes Mies pyysi luokseen. Hän oli parkkeerannut alepöydän ääreen jossa oli karpalon värinen Kaasa. Kertoi, kuinka hän oli tätä salaa jo ennemmin katsonut ja meille halajanut. Hän laski alet ja alkoi puhua minua ympäri. Sydän pamppaillen se kuljetettiin kassalle, jossa minulla oli tilaa sitä hieman vielä tutkia. Kaasa oli viimeinen ja siitä löytyi pari pientä nirhaumaa uloimmasta lasista. Se ei tietysti käyttöä haittaisi, koska sisälasi oli se joka ensisijaisesti blokkasi lämmön, mutta... Siinä sitä sitten oltiin. Minä kahden vaiheilla (meillekö tuollainen sisustustakka!!), mutta Mies oli vahvasti sitä mieltä, että se ostetaan. Kassalla tingin hinnasta uloimman lasin nirhauman vuoksi (aina kannattaa tinkiä!) ja hinnasta putosi pari kymppiä luoden mukavan tasasumman. Ja niin se sitten ostettiin. Minua ihan oikeasti JÄNNITTI! Vatsaa kiersi ja ties minkälaiset kylmät ja kuumat aallot sitä pyyhkäisi minut päästä varpaisiin. Takaraivossa jyskytti ajatus, että kyllä äiti tämän minulta ostaa, jos en sitten kotona enää pidäkään... Ja nyt se on täällä kotona.
Karpalon värinen sisustustakka.


Onhan se kaunis kun siinä liekit leiskuvat illan hämärässä. Ei siitä lämpöä juurikaan tule, mutta vähän kuitenkin. Se ei todellakaan sovi juuri nyt vallitsevaan sisustukseen värinsä puolesta! Mutta sovittiin, että se saa majailla tuossa tv-tason päällä siihen saakka, kunnes etanolipurkki on kulutettu loppuun. Sitten se saa mennä nukkumaan kesäksi untaan ja herätä taas syksyn pimeinä iltoina. Itselläni heräsi kuitenkin huoli tulipalon mahdollisuudesta. Sammutuspeite tuotiin lähemmäs olohuonetta ja palovaroitin testattiin. Edelleen epäilytti pitää Kaasaa kaitaliinan päällä ja vastoin mieheni tahtoa hain meille Sarpaneva Steel teräsvadin Kaasan alle.


Teräsvadin avulla sisustustakkaa on helpompi liikutella, vaikka ei sen purkaminen osiin ole hankalaa muutenkaan. Ulompi kuorilasi vaan pois ja sitten suojalasi. Jäljelle jää teräsosat ja siirto on mahdollinen. Nyt kuitenkin mieli on levollisempi tuon alla olevan teräsvadin kanssa ja olenkin hieman rentoutunut Kaasan käytössä.

Loppuun hieman tietoja Kaasa-sisustustakasta.

Kaasa-sisustustakka on Ilkka Suppasen suunnitelema. Se tuo kauniilla ja modernilla tavalla elävän tulen sisälle kotiin. Sen muotoilun taustalla on muinaisille merenkulkijoille tärkeä merimerkki - kaasa. Tässä kohtaa piti vähän googletella, että mikä sellainen merimerkki kaasa oikein oli. Wikipedia tiesi kertoa, että "Kaasat olivat muinaisia merimerkkejä, joita käytettiin Perämeren rannikoilla. Kaasat oli koottu kivistä tai puusta, ja ulkonäöltään ne muistuttivat syttymätöntä riu'usta koottua nuotiota tai kokkoa. Jotkut kaasat olivat opasteita merenkäyntiä varten, toiset merkitsivät hyvää verkonlaskupaikkaa. Joskus kaasa oli tai kaasan päällä oli vihollisesta varoitava nuotio. Sana kaasa on tullut sanasta kasa eli röykkiö."

Mikä? Kaasa-sisustustakka
Suunnittelija? Ilkka Suppanen
Valmistaja? Iittala Group Oy Ab
Koko? 255mm ja 475mm
Paino? n.3kg (255mm)
Muuta? Toimii etanolilla, palamisaika 4-6h.
Pohja ruostumatonta terästä.
Sisäosa kuumuutta kestävä lasiosa ja
ulompana suupuhallettu kuori jossa mahdollinen väri.
Värit? Karpalo, harmaa ja kirkas
Käyttöohjeet? klik!
Lisäksi? samaan sarjaan kuuluvat Kaasa kynttilälyhdyt:
Aavikko, karpalo. harmaa ja hiekka 141x115mm
Palkinnot? Kaasalle on myönnetty vuonna 2012 kansainvälisesti arvostetun Red dot -muotoilukilpailun korkein mahdollinen tunnustus: Best of the best.
Vinkki? Sarpaneva Steel teräsvati 32cm sopii erinomaisesti 255mm Kaasan alustaksi.

Tuotanto lopetettu 30.06.2016 (Kaasa 255mm karpalo, kirkas ja harmaa).

Mitä tämä meidän ihanuus sitten maksoi? Ovh Iittalan sivuilla tälle kyseiselle karpalon väriselle sisustustakalle on 429€ ja me maksoimme siitä kaikkien alennuksien jälkeen 150€. Vähän se tuntui minusta alennuksien jälkeen ylihinnoitellulta silti, mutta harvoimpa Mies mitään oikeasti haluaa ja miksen minä sitä jotain hänelle soisi :)

Kuvat ovat minun omiani, vaikka kuvissa näkyy arjenkaunisnainen vesileima. Blogi kulki aiemmin nimellä arjenkaunisnainen, mutta muutti nimeä ja yleisilmettään alkuvuodesta 2016.

perjantai 29. tammikuuta 2016

Pisteiden kerääminen sekä herkkujälkkäri.

Meillä tytöt alkoivat kerätä viikko takaperin pisteitä. Pisteitä saa kun on reipas ja huolellinen. Kun pisteitä tulee viikossa tarpeeksi, saa jonkun herkkujälkkärin tai jos on extra reipas tai huolellinen ja auttaa kotitöissä, saa pienen palkinnonkin. Viikon lopuksi omat pisteet kaadetaan yhteiseen purkkiin. Kun iso purkki on täynnä, odottaa molempia tyttöjä isot lahjapalkinnot. Miksi, saatat kysyä.

Siksi, että meidän tokaluokkalaiselta puuttuu päivittäin joku asia koulusta tai kotoa. Tavarat on aina hyrskyn myrskyn. Siksi, että päiväkotilaisen maailma järkkyy, jos hänen vaatteet eivät ole saumoilleen suorassa. Hän rähjää ja riitelee. Siksi, että haluamme tukea molempia tyttöjä heidän omissa päivittäisissä haasteissaan onnistumaan ja oppimaan! Lahjonta, uhkailu, kiristys ja katteettomat lupaukset eikö vain? :)

Meillä on siis käytössä tämä pisteiden kerääminen. Me teimme pistetaulukon molemmille omista haasteista (mm.repun pakkaaminen ja purkaminen, tavaroista huolehtiminen tai reipas pukeminen) ja he voivat ansaita pisteitä toimimalla huolellisesti tai reippaasti. Listasimme myös ne kohdat päivästä, jolloin pisteitä voi ansaita esim.koulupäivät ja läksyt tai ulos lähteminen ja sieltä kotiin tuleminen. Emme me heitä pisteytä koko ajan, mutta aina kun on tarve olla ja oppia olemaan huolellinen tai reipas. Lisäksi he saavat itse arvioida omaa suoritustaan kun puhumme asioista siinä hetkessä tai jälkeenpäin, että miten meni noin niin kuin omasta mielestä :)

Pisteitä saa myös esim.tiskikoneen täyttämisesta tai tyhjäämisestä tai pyykkien lajittelusta. Omien leikkien tai yhteisen huoneen siivoamisesta ei tule pisteitä. Myös oma-aloitteisesta positiivisesta toiminnasta tai käytöksestä tulee pisteitä. Haluamme näin rohkaista tyttöjä tekemään enemmän hyvää ja auttamaan arjessa.


Pisteinä käytämme PLUS PLUS mini rakennuspalikoita klik! joita toimme Tanskasta tuliaisena ja viime viikolla ostimme ison jättipakkauksen keskustan BR:stä, joka valitettavasti sulkee ovensa tämän viikon lopussa :( Erityisesti isompi ihastui näihin jo lähes kaksi vuotta sitten ja onkin usein harmitellut, kun niitä on niin vähän. Nyt niitä on tulossa lisää, koska heti kun tämä pisteprojekti saadaan päätökseen, niin kerätyt palikat tulevat ehdottomasti leikkeihin!

Tällä viikolla tytöt ovat keränneet omat purkkinsa puolilleen ja siitä on luvassa herkkujälkkäri. Minä opin eilen katsoessani Master Chef Australiaa helpon suklaamousseohjeen ja teinkin meille suklaamoussejälkkärit.

Tarvitset vain kermaa ja suklaata. Mikä tahansa suklaa käy!

6dl kermaa
350g suklaata

Kuumenna kerma kattilassa, ÄLÄ KEITÄ.
Pilko suklaa kulhoon.
Lisää suklaan joukkoon kuumennettu kerma.
Sekoita.
Laita jääkaappiin jäähtymään.
Kun suklaakermaseos on jäähtynyt ja hieman paksuuntunut, voit vispata sen vaahdoksi.
Laita mousse välittömästi tarjoiluastiaan, koska siitä tulee nopeasti kovaa moussea.

Itse en kehdannut ottaa kuvaa, kun siinä jonkun aikaa pohdin miten moussen laitan kulhoon ja kun vihdoin päätin pursottaa sen tyllalla, niin mousse olikin jo niin kovettunut, että se ei enää ollut erityisen kaunista katsottavaa. Hyvää se silti oli!

torstai 28. tammikuuta 2016

Uusi vitriini.

Olemme monta kertaa puhuneet ja haaveilleetkin vitriinistä. Emme kuitenkaan ole halunneet ostaa mitään isoa ja massiivista tähän kämppään ja sellainen pienempi vitriini on ollut haaveissa. Sellainen, joka helposti muuntautuu pieneksi kirjahyllyksi, lasivitriiniksi tai vaikka tytöille legorakennelmille. Sitten se löytyi kun sitä vähiten odotti!

Silmiini osui paikalliselta facebookin kirpparilta vanha pieni vitriini. Vitriinissä ei ollut jalkoja ja se oli sellainen tummuneen kirsikan värinen. Neuvottelin hinnan kohdilleen ja illemmalla mies lähti hakemaan vitriiniä. Monta mutkaa oli matkassa, mm. myyjä kertoi vitriinin olevan puuta (ei lastulevyä mitä se olikin) eikä sen koon ilmoittaminenkaan ollut ihan hanskassa.. Kotiin mies kantoi siis lastulevyisen vähän isomman vitriinin kuin mitä ilmoituksessa oli.


Eihän se kaunis ollut ja vähän harmittelin, kuinka mies tuollaisen kotiin sitten kantoi. Eihän se ollutkaan puuta vaan sellaista vanhempaa lastulevyä ja kokokin oli väärä. Suunnittelemani paikka vitriinille piti muuttaa ja miettiä vähän uudestaan.

Mieheni on kuitenkin äärimmäisen kätevä käsistään ja hän ahkeroi monta iltaa hioen, korjaten ja maalaten ja tällainen oli tulos:



T lisäsi Ikeasta joskus aikoinaan ostamani irtojalat ja uudet vetimet.




Eikö olekin ihana! Mittoja tällä pienellä vitriinillä on k 133cm, l 89cm ja s 37cm. Juuri passeli siis meille! Monta iltaa olen pohtinut ja vaihtanut ja siirrellyt ja pohtinut että mitä sinne sitten oikein laittaa. Kirjoja olisi ollut enemmän kuin yhdelle hyllylle, mutta en halunnut tuosta pelkkää vitriiniä kirjoille. En halunnut muumeja esille. Lopulta päädyin Essencen viinilaseihin, Kastehelmen jälkiruoka-astioihin, Minna Immosen Arabialle piirtämiin astioihin sekä lasten kirjoihin. Vitriinin lisäksi siellä sisällä on kaksi lamppua, jotka saa halutessaan päälle. Alempaa emme ole käyttäneet, mutta ylempi on useinkin päällä. Pieni valo luo sopivan valaistuksen iltaisin, koska se valaisee pääasiassa vitriiniä eikä kohdista valoa suoranaisesti mihinkään.

Onni on oma mies joka toteuttaa pienetkin haaveet!

lauantai 23. tammikuuta 2016

Kinuski-popcorn-juustokakku


Löysin tällaisen ohjeen herkulliseen - ja suolaiseen - juustokakkuun. Pitihän sitä kokeilla ja sitä maisteltiin tänään tyttöjen kanssa brunssilla. Meillä kun on tapana syödä viikonloppuisin ainakin toisena aamuna pitkä brunssi ja kakku kuuluu asiaan ainakin jossain muodossa. Tämä juustokakku oli suolainen, helppo tehdä ja ehdottomasti kokeilun arvoinen!

Tarvitset:

22-24cm irtopohjavuoka
leivinpaperia

150-200g digestivekeksejä
50-75g sulatettua voita
4 liivatelehteä
165g kinuskikarkkeja
4dl kerma
65g valkosuklaata
400g tuorejuustoa
1,25dl tomusokeria
2tl vaniljasokeria
popcorneja

Ensin tee pohja. Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla. Laita myös suikaleet leivinpaperia reunoille, voitele voilla reunat niin että leivinpaperi tarttuu paremmin. Murskaa keksit, sulata voi ja yhdistä ne. Taputtele irtopohjavuokaan ja laita se jääkaappiin odottamaan, että teet täytteen.

Laita 4 liivatelehteä jääkylmään veteen likoamaan.

Sulata kattilassa 165g kinuskikarkkeja (minä käytin Tsinuskikarkkeja, jotka olivat melko suolaisia, mutta esim. Omarit käyvät varmasti myös) ja 1dl kermaa. ÄLÄ KEITÄ, vaan sekoita miedolla lämmöllä niin että kerma ja kinuskikarkit sekoittuvat juoksevaksi ja tasaiseksi seokseksi. Siirrä pois levyltä jäähtymään kun on valmista.

Sulata 65g valkosuklaata mikrossa. Tarkkaile, että valkosuklaa ei pala eli mikrota n.5s kerrallaan ja sekoita. Toista niin kauan kunnes valkosuklaa on sulanut. Jätä jäähtymään.

Vatkaa 3dl kermaa vaahdoksi.

Laita 400g tuorejuustoa + 1,25dl tomusokeria + 2tl vaniljasokeria kulhoon ja sekoita ne pehmeäksi massaksi.

Yhdistä kerma + tuorejuustoseos + 2/3 kinuskiseoksesta + valkosuklaa yhteen. Vatkaa varoen tasaiseksi massaksi. Jätä 1/3 kinuskiseosta jäähtymään. Laita seos jääkaappiin mikron kestävässä rasiassa.

Lopuksi purista liivatelehdistä vesi pois ja sekoita ne 0,5dl kiehuvaan veteen. Lisää sitten liivatevesi ohuena nauhana kerma-juustomassaan koko ajan vatkaten.

Tässä vaiheessa kannattaa maistaa kakkuseosta, että tietää onko seos enemmän suolaista vai makeaa poppareita varten...

Laita valmis kakkuseos keksipohjan päälle ja sekoita tasaiseksi. Sitten vaan kakku jääkaappiin ainakin 4h tai mielellään yön yli.

Kun kakku on hyytynyt yön yli, tee poppareita. Minä tein perinteisiä kattilapoppareita ja suolasin niitä ihan vähän, koska tsinuskikarkit olivat melkoisen suolaisia... Popparit vaan kakun päälle miten haluaa ne asetella ja sulata rasiassa ollut kinuskiseos mikrossa ja levitä poppareiden päälle. Kinuskiseosta ei tarvitse kauaa mikrottaa, ihan jo 10s oli taas juoksevaa.




Makutuomio: kakku oli äärimmäisen pehmeää. Suolaista, johtuen ehkä kinuskivalinnastani mutta kuitenkin juustokakkumaista. Popparit hauskoja tuossa päällä, niistä kun voi tehdä vaikka millaisen keon kakun päälle, kunhan muistaa laittaa väliin kinuskiseosta pitämään niitä paikkoillaan. Ehdottomasti kokeilkaa ihmiset hyvät, jos ei popparit kiinnosta niin kinuskijuustokakkuna. Voisihan tuohon yhdistää vaikka vadelma/puolukka/karpalo hyytelön päälle... 

Nyt pulkkailemaan!

Kuvat ovat omiani, vaikka vesileimassa lukeekin arjenkaunisnainen. Blogi muutti nimeä ja ulkoasuaan vuoden 2016 alussa ja kulkee nyt nimellä Pastellipurkki.

perjantai 22. tammikuuta 2016

Postimerkit.

Lähetelläänkö teillä postikortteja? 

Meillä lähetellään. Kävimme eilen mieheni kanssa postissa hakemassa lisää postimerkkejä, kun edelliset varastot olivat huvenneet tyhjiksi. 




Merkit ovat 1.luokan merkkejä, joita jo ihan siitäkin syystä nyt hamstrasin, koska Postin hinnat kallistuvat ensi kuussa, 15.2.2016 alkaen klik! Halusin ostaa värikkäitä merkkejä ja nuo ensimmäisen kuvan merkit ovat aivan valloittavia! Siinä merkkien lisäksi toisella sivulla on paljon pieniä tarroja, millä saa koristella merkkejä miten haluaa, kunhan muistaa vain olla peittämättä tuota 1.lk kohtaa. Voin vain kuvitella, kuinka innoissaan pienet ihmiset ovat, kun saavat postimerkin lisäksi liimailla tarroja :)

torstai 21. tammikuuta 2016

Fiilikset kirpputoripöydästä.

Tuntuu, että kaikki aika mikä nyt parin viikon aikana meillä on ollut käytettävissä, on mennyt kirpputorille. Olemme pitäneet nyt toista viikkoa pöytää paikallisella livekirpputorilla. Viimeinen päivä on ensi viikon maanantai, joten loppurutistuksessa tässä ollaan. Kaikki vapaa-aika on siis koostunut tavaroiden järjestelystä, penkomisesta, hinnoittelusta, pakkaamisesta ja viemisestä kirpputorille. Tuottoa on tullut kiitettävästi, vielä on matkaa tavoitteeseen mihin toivon mukaan päästään, kun huomenna käydään laittamassa kaikki puoleen hintaan lappu pöytään.

Tavaraa on siis liikkunut paljon. Kaapeista lattioille, kellarista yläkertaan, varastoista pois ja uusille paikoille sekä - mikä parasta - myös uusiin koteihin. Olemme järjestäneet säästettävät tavarat laatikoihin ja sitä kautta kaappeihin. Kaapitkin on pyritty nyt järkeistämään niin, että minä (163cm) sain tavaroita tälle korkeudelle mistä yletyn. Useamman kerran on täytynyt sydän syrjällään nimittäin pelätä, että suuri askartelulaatikko tippuu kasvoille tai raskaat astialaatikot rämähtävät lattialle. Tämä on ollut todella raskastakin välillä, kun ihan pikkutunneille saakka ollaan tavaroita hinnoiteltu, mutta palkitsevaa. Lähes yksi häkkivarasto ollaan saatu tyhjäksi ja täällä kotona sisällä varastona toiminut sauna on saanut jälleen käyttäjiä! Jee!

Tämä on ollut puhdistavakin juttu (vaikka ei olekaan ihan vielä ohi) ja herättänyt minussa paljon ajatuksia. Tavaraa kun kertyy kenen tahansa nurkkiin paljon, saati sitten kun pari vuotta sitten löimme hynttyyt yhteen mieheni kanssa ja voit vain kuvitella paljonko tavaraa tuli kerrostaloasunnosta ja omakotitalosta yhteensä. En ole koskaan ollut ihminen, joka säilyttää tavaroita epämääräisissä pusseissa tai mosseissa, mutta muutossa sitä väistämättä tuli. Pikku hiljaa olen omani käynyt läpi, ensin kantanut lukuisat kengät, asusteet, laukut ja muut tyttömäiset tavarani, millä - nyt jälkikäteen sen tajuan - olen täyttänyt sitä tyhjiötä mikä sisälläni oli asuessani yksin. Siitä pääsin lautapeleihin, koriste-esineisiin ja kodin verhoiluun. Makuni on matkan aikana muuttunut ja olen ollut rehellinen itselleni. Voi se maku vieläkin muuttua, mutta sellainen sekalainen "ah tämä on ihana" ja "tämä on ihana" ajatusmalli on lähes kokonaan poistunut. Ostan tavaroita edelleen, mutta muutoksena edelliseen elämään, ostan niitä ajatellen jo mitä meillä on kotona. Sopiiko se väreiltään, kooltaan tai käyttöasteeltaan kotiimme. Mihin vuodenaikaan se liittyy, voiko sitä käyttää useammin. Lisäksi huomaan ajattelutapani muuttuneen radikaalistikin siinä, että minkä laatuista tavaraa kotiimme kannan.

Kaikki se ja ne, mitä emme ole käyttäneet pitkään aikaan. Kaikki ne, jotka nostalgiasyistä on säästetty. Kaikki se, mikä ei enää mahdu kenenkään päälle. Kaikki ne, jotka ovat käyttökelpoisia mutta aivan väärän värisiä. Kaikki se, mikä vie tilaa. Kaikki se tai ne on kannettu rakkaudella kirpputorilla. Rakkaudella siksi, että toisen romu on toisen aarre. Rakkaudella myös siksi, että hinnat ovat todellakin olleen alhaisia, että jokainen joka kirpputoria on kiertänyt ja meidän pöydästämme on jotain löytänyt, on voinut ajatella löytäneensä aarteen itselleen.

Onko siellä ruudun toisella puolella muita, jotka jaksavat ryhtyä tällaiseen rumbaan ja kokevat tällaisen samban palkitsevana? Muitakin kuin meidän perhe. Joka tästä hetkestä seuraavaan lähteekin taas siivoamaan pöytää ja viemään vielä viimeiset tavarat, mitkä mies omista sekalaisista laatikoistaan löysi.

lauantai 16. tammikuuta 2016

Pilvipaimen

Apua kuinka nämä päivät taas rullaavat eteenpäin hurjaa vauhtia! Mielessä on ollut kirjoittaa tänne paristakin aiheesta, mutta tiistaina alkanut kirppispöytä on vaatinut päivittäisen veronsa joko tavaroiden hinnoittelun, roudaamisen tai pöydän siistimisen suhteen. Täytyy silti todeta, että tavaraa on lähtenyt kiitettävästi uusiin seikkailuihin ja tulostakin ollaan saatu. 
Toisen romu on toisen aarre!

Luetaanko teillä iltasatuja? Meillä luetaan. Ja jos ei lueta, niin kuunnellaan satu cd:ltä. Viimeisimpiä iltasatuja, mitä meillä on kuunneltu tai luettu: 
Maailman paras Katto Kassinen (Astrig Lingren), 
Yökirja - mitä kaikkea tapahtuukaan yöllä (Mauri Kunnas), 
Onneli, Anneli ja orpolapset (Marjatta Kurenniemi) sekä 
erilaisia pienempiä satuja kirjasta Pilvipaimen (Marjatta Kurenniemi).


Tämä viimeksi mainittu kirja tuli meille postissa ihan pari päivää sitten. Olin tätä kirjaa jo hetken aikaa etsinytkin kirppareilta, koska Pilvipaimenta ei enää kaupoista saa ja antikvariaateissa näiden hinta hipoo useita kymppejä. Pilvipaimen on satukokoelma vuodelta 1979. Se on muhkea valikoima rakastetun ja palkitun Marjatta Kurenniemen kauneimpia satuja: herkkiä luonnonsatuja, pieniä hassuja kertomuksia, totisia tarinoita, herttaisia iltasatuja - kaikkiaan 56 tekstiä niiltä neljältä vuosikymmeneltä, mitä Kurenniemi kirjoitti. Minun kirjani löytyi halvalla netistä ja vieläpä erinomaisessa kunnossa. Mieltä lämmitti vielä tieto siitä, että tämä on ensimmäinen painos vaikka ei sillä ollut minulle niin paljon väliä, kuin kirjan kunnolla.

En ole itse lukenut tätä vielä kokonaan, mutta muutama lempisatu luettiin heti pariin otteeseen, kun kirja postiautomaatista haettiin. Nämä sadut ovat tulleet minulle tutuksi ja tytöille kovin rakkaaksi, koska niitä luetaan heille usein mummun ja vaarin toimesta. Heti kun kirja avattiin paketista, nuorempi halusi kuulla minkäs muun kuin:


Alli Ylösalaisin-maassa. Siinä tytöllä - Allilla - kaikki tavarat on aina hujan hajan ja nurin kurin. Eräänä päivänä Alli tutustuu Illaan ja huomaa, kuin eläminen maassa jossa kaikki asiat tehdään täysin päinvastoin ei olekaan mitään herkkua.

Toinen - ja minun mielestäni kovinkin ihana ja hauska satu on:


Tonttu Tohelo ja maailman järjestys. Siinä Tonttu Tohelo toheloi ja saa kaikki asiat joko rikki tai mullinmallin pelkästään tulemalla paikalle. Lopulta Tonttu Tohelo ajetaan pois kotoaan ja hän tapaa Maailman Asioiden Suuren Järjestelijän joka kauhistuu nähdessään Tonttu Tohelon, koska hänen kyseenalainen maine oli jo kiirinyt hänenkin korviinsa.

Tarinat ovat kaunosieluisia, herkkiä ja täynnä elämän tuomaa viisautta. Itse olen laiskistunut kirjojen lukemisessa, mutta tämän kirjaa aion nyt lukea pikku hiljaa, tarina kerrallaan. Arkea myös helpottaa uusi vitriini, jonka mieheni meille entisöi, jonka alahylly sai kaikki tärkeät lastenkirjat, mitä meillä on. Siinä vitriinin edessä on jo tunti jos toinenkin tutkittu kirjoja tyttöjen kanssa... (Vitriinistä tulossa oma postaus lähipäivinä!) 

Nyt lähdemme siivoilemaan taas kirppispöytää, mukavaa pakkaslauantaita teille!

maanantai 11. tammikuuta 2016

Avokadopasta - sisältää ohjeen.

Herkut satokauden antimista jatkuu! Avokado Hass on nyt kypsä ja sitä saakin monesta kaupasta ihan sopuhintaan. Ostin itse pussillisen (n.6-8) avokadoa ja ne olivat niin kypsiä, että ne piti laittaa jääkaappiin jossa niiden maku valitettavasti vähän kärsi. Kaksi oli lisäksi huonoa ja muutama sen verran ruskeaa jo sisältä, että minä en niitä halunnut syödä.

Käytän avokadoa ruisleivän päällä tai salaatissa, kerran olemme tehneet guacamolea siitä ja se ainakin pesi kaupan valmiit mennen tullen. Tätä kuuluisaa avokadopastaa klik! olemme tehneet kerran jos toisenkin, mutta emme vielä tytöille. Täytyy kyllä kokeiluttaa heidät siihenkin makuun, vaikka he eivät avokadosta juurikaan pidä. Tai heidän sanoin: se on vähän hyvää, vähän pahaa. Avokado on mielestäni hyvin kypsytettynä oikeinkin kermaisen makuista ja pehmeää. Maistuu rasvaiselle olematta kuitenkaan sellaista rasva-rasvaa. Se sisältää kasvikseksi paljon energiaa ja sitä hyvää tyydyttyätöntä rasvaa, joka edistää sydämen terveyttä.

Avokadon tunnistaa kypsäksi kaupassa, kun sen päästä ottaa pois sen pienen kannan. Jos kannan alta paljastuu keltaiseen taittuvaa vihreää ja avokado tuntuu sopivan pehmeältä, se on kypsä. Kovat ja sisältä vielä vihreät ovat raakoja ja tosi pehmeät ja sisältä ruskeat ovat ylikypsiä. Avokadon kypsyttämisestä kotikonstein on lukuisia neuvoja. Itse kokeilin kerran laittamalla avokadon folioon ja uuniin tuloksetta. Avokado hapettuu nopeasti ja muuttuu ruskeaksi jos se on aukaistuna pöydällä/tarjolla kulhossa pitkään. Tämä ei tietysti ole vaarallista, mutta esteettisesti epämiellyttävää.. Tätä ruskistumista voi ehkäistä puristamalla limeä tai sitruunaa avokadon päälle, kun se on halkaistu ja tarjolla. Avokadon sisällä on kivi, jota ei syödä. Avokado halkaistaan ja siitä poistetaan kivi, tehdään veitsellä viillot puolikkaaseen avokadoon viiltämättä kuitenkaan kuorta rikki ja ottamalla avokadon lohkot tai palat lusikalla pois. Suosittelen tutustumaan avokadoon jos et sitä vielä tunne. Ja jos tunnet mutta et pidä, niin nyt ne ovat kaupoissa parhaimmillaan (lue: tuoreina, kypsinä ja hinnaltaan sopivina) kaikille.

Minun versioni avokadopastasta:

Laita pastavesi kiehumaan, lisää runsaasti suolaa (tavoitteena merivesi) ja laita pasta kiehuvaan veteen.

Heitä pieneen blenderiin tai korkeaan kulhoon, missä voit sauvasekoittimella sekoittaa kaikki ainekset - pastaa ja avokadoja lukuunottamatta.

1-2 valkosipulinkynttä
puolikas chili
öljyä
lime puristettuna
suolaa
mustaapippuria
kourallinen tuoretta basillikaa
parmesanjuustoa n.50-70g

Blendaa nuo , maistele ja lisää tarvittaessa mitä tahansa aineksia lisää
ja kuori 2-3 avokadoa.


Vasemmalla blendattuna ainekset ja oikealla pilkotut avokadot. 

Kun pasta on kypsää (tai lähes kypsää), ota ½dl keitinvettä talteen ja muuten kaada pastasta vesi pois. Kaada takaisin kattilaan pasta, ½dl keitinvettä, blendatut ainekset ja avokadot. Sekoita ja tarjoile.


Mukaan sopii siivu paahdettua leipää ja valkoviiniä.

Bon appêttit!

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Rapu-appelsiini-pasta ohje

Pitkästä aikaa ruokapostaus!
Ostin joku aika sitten kuningaskatkarapuja pari pakettia, kun ne olivat alennuksessa lähellä päiväyksensä päättymistä. Ensin T teki yhdestä paketista salaatin, marinoiden ravut sitruunalla. Sillä kerralla rapujen paistoaika oli niin pitkä, että ravut olivat sitkeitä ja ne maistuivat aivan liikaa sitruunalta. Ei hyvä.

Tällä kertaa ajatuksena oli viikon ruokalistaa tehdessä, että syömme niin paljon kuin mahdollista pakastimesta ruokia pois. Lisänä tähän ruokaan halusin käyttää satokauden antimia ja mikä olisikaan parempaa juuri nyt, kuin appelsiini! Pakastimesta kaivettiin siis esiin kaksi pakettia rapuja: toinen paketti kuningaskatkarapuja ja toinen paketti jättikatkaravun pyrstöjä. Googlettelin ja löysin ohjeen klik! jota sovelsin itse hieman.

Tässä minun versioni rapu-appelsiini-pastasta.

Tarvitset:
Rapuja 20-30kpl 
(mitkä tahansa ravut käyvät, mutta muista noudattaa 
niiden sulamisohjeita sekä paistoaikoja!)
Sipulia 2-3 isoa tai 4-5 pientä
Öljyä paistamiseen
3-4 appelsiinia puristettuna (n.3dl mehua riittää)
2dl kermaa vatkattuna
Ripaus suolaa
Ripaus timjamia
½-1 rkl jauhoja (tai muuta suurustetta)
(ja sitä persiljaa, mitä minun versiossani ei ollut...)

Ravut:
Sulata ensin raput pakkauksen ohjeen mukaan. 
Kuori niistä (tarvittaessa) suolet ja pyrstöt.
Jätä hetkeksi ravut lautaselle, kun teet muut valmistelut.

Pasta:
Laita pastavesi kiehumaan, kun ravut ovat sulaneet ja alat valmistaa kastiketta.

Kastike:
Pilko sipulit niin pieniksi, kuin osaat ja laita ne pannulle öljyn kera.
Purista appelsiineista mehu (n.3dl).
Vatkaa kerma.

Sitten alkaa valmistus:
Kuullota sipuleita öljyssä kunnes ne saavat vähän väriä.
Lisää joukkoon ravut (ja tarvittaessa vähän lisää öljyä).
Paista rapuja n.minuutti per ravun puoli, kunnes ne ovat hieman vaaleanpunaisia.
Kaada joukkoon kerma ja appelsiinimehu.
Lisää suola.
Lisää kuivattu timjami / tuore persilja (jos käytit persiljaa)
Maistele ja lisää suolaa / timjamia tarvittaessa.
Lisää vielä ½-1 rkl jauhoja. Huomioi, että saat kaikki jauhokökkäreet liukenemaan kastikkeeseen...

Maista taas ja jos kastike on mielestäsi tarpeeksi maukasta sekä koostumukseltaan kastikemaista (eikä muistuta keltaista vettä) niin tarjoile pastan kanssa!

Tärkeää:
NOUDATA RAPUJEN PAISTOAIKAA!! 
Joka on yleensä minuutti per ravun puoli. 
Jos käytät eri rapuja, huomioi niiden omat paistoajat koska
ravuista tulee sitkeitä, jos niitä paistaa liikaa.
Kerma alkaa vaahdota, jos sitä paistaa liian kuumalla pannulla eli tarkkana kastikkeen sekoituksen kanssa.


Omasta versiostamme tuli oikein appelsiinista ja vähän keittomaista. Siksi lisäsin ohjeeseen tulevaa kertaa varten jauholla suurustamisen, koska itse tykkään enemmän kastikkeesta, kuin keitosta. Suolaa sai lisätä enemmän kuin ripauksen, mutta sekin on makuasia. Oikein hyvä kokeilu tämä kuitenkin oli, suosittelen! 

Mitäs muuta voisi tehdä tämän satokauden antimista? Onko vinkkejä?

lauantai 9. tammikuuta 2016

Helpot sämpylät! Ohje!

Heräätkö aamulla tuoreen leivän tuoksuun? Tuodaanko vastapuristettu tuoremehu eteesi, kun istahdat pöytään? Tuoksuuko hampaasi aamuisin pelkiltä ruusuilta? Jos vastasit kaikkiin KYLLÄ, voit huoletta jatkaa elämääsi, koska sinulla on mitä ilmeisimmin paras lääkitys! :) Jos taas asiat eivät ole ihan noin hyvin, kuin ensimmäisellä, voit korjata tämän asian. Hampaitasi en pysty pelastamaan, hajua en muuttamaan ruusuiksi enkä valitettavasti tiedä missä sinä asut, että voisin tulla puristelemaan tuoremehua aamiaispöytään. Mutta tuoreen leivän tuoksun voit itse korjata tällä ihan uudella jutulla - ainakin minulle.

Teet vaan illalla jääkaappiin valmiiksi taikinan kohoamaan ja paistat aamulla tuoreita sämpylöitä. Mikä voisikaan olla parempaa, kuin kunnon oikea voi ja tuore ihan uunista tullut lämmin sämpylä. Voi sulaa leivän päälle ja sormiasi polttelee, mutta et kertakaikkiaan voi olla jo haukkaamatta. Tuliko vesi kielelle? Hyvä. Tässä helppo ohje!

Tee illalla taikina valmiiksi ja laita se yöksi kohoamaan kylmään. Luit oikein, kylmään. Taikina jääkaappiin n.12h kohoamaan, jonka jälkeen taikinan saa nostaa pöydälle ja siitä kylmään uuniin. Sitten vaan pyörittelet pallot ja nakkaat uuniin. No okei, ei tätä ihan jokaisena aamuna ehkä ehdi, mutta kannattaa kokeilla viikonloppuaamuisin tai vapaapäivisin.

Tarvitset 10-12 sämpylään:

3dl maitoa (piimä tai vesikin käy)
15g tuorehiivaa (noin kolmannes paketista)
1tl suolaa
1rkl siirappia
n.5-6dl jauhoja
(mitä vaan jauhoja! sämpyläjauhoja, tavallisia jauhoja,
hiivaleipäjauhoja, kaurahiutaleita yms.)
2rkl öljyä

Kaikki ainekset saavat siis olla kylmiä. Ensin liota hiiva maitoon. Lisää sitten suola ja siirappi. Sitten desi kerrallaan jauhot, minä käytin 5dl sämpyläjauhoja ja 1dl tavallisia. Vähemmän on enemmän jos haluat kuohkeita sämpylöitä!
Lopuksi öljyä.

Kulhon päälle kelmua ja siihen päälle vielä liina. En tiedä mitä virkaa liinalla on kelmun päällä, mutta minä laiton. Tämän näköisenä meni jääkaappiin:


Ja tämän näköisenä tuli sieltä ulos:


Kohoamista ei kuvissa oikein selvästi näe, mutta on taikina kohonnut lähes kaksinkertaiseksi. Sitten vaan taikina pienen määrän kanssa jauhoja pötköksi ja siitä 10-12 palaa. Voit halutessasi pyöritellä sämpylät palloiksi, mutta minä laitoin ne lähes samanlaisena kuin muhkut klik!. Eli vähän neliönmallisesti. Sitten kylmään uuniin 200 asteeseen niin että uunin kuumentuessa taikina ehtii vähän kohota. Vähän pitää tarkkailla koska sämpylät on valmiina, mutta n.20min aika riittänee (riippuu toki paljon kuinka nopeasti uunisi kuumenee).


Ajatukset:
+ nopea taikinan tekeminen
+ ei tarvinnut pohtia onko neste liian kuumaa/kylmää hiivan kannalta
+ aamulla ei mennyt kauaa aikaa, että sai sämpylät uuniin
+ kaappi tyhjeni taas pikkuisen, kun kaikki ainekset löytyivät sieltä.

- melkoisen kovia noista tuli. Voi tietysti olla, että sämpyläjauhot tekevät niistä kovia, koska olin maltillinen jauhojen lisäämisen kanssa.
- kaipasin itse enemmän kohottamista. En usko, että ½-1h kohoaminen liinan alla huoneenlämmössä ennen paistamista olisi ollut huono asia.

Kaiken kaikkiaan ajattelen, että kyllä nämä sen verran hyviä olivat, että täytyyhän näitä kokeilla pienten parannusten kanssa uudestaan :)

perjantai 8. tammikuuta 2016

Aarikan tontut

Joulu on ohi jo ja koristeet on kerätty ensi kertaa varten säilöön. Tänä jouluna ostin itse miehelleni keräämiämme Aarikan tonttuja ja sain yhden ison itsekin lahjaksi. Jostain syystä erityisesti tänä jouluna (lue: tänä jouluna = jouluna 2015) pienet tontut myytiin kaupoista super nopeaa vauhtia. Lieneekö syynä, että Aarikka on tehnyt mielestäni uuden paluun upeilla uusilla valaisimilla, mm. Reitti-kattovalaisimella ja kauniilla pöytävalaisimilla ja siksi pienet punaiset tontutkin olivat tämän vuoden hittilahja. 

Tontut ovat kaikki materiaaleiltaan puuta ja huopaa. Ne on sesonkituotteita, tehty koriste-esineiksi ja niitä voi käyttää niin koristeena kuin kattauksessakin. Usein - ja niin tässäkin - vain mielikuvitus on rajana tonttujen käytössä! Ihanan syvä punainen väri herättää eloon joulun ja tuo lämpöä pimeän keskelle. Tonttuja on tehty 1970-luvulta alkaen ja 1980-luvulla ne vakiinnuttivat paikkansa tuotannossa. Aarikan historian voit lukea täältä klik! ja ehdottomasti suosittelen vierailemaan Aarikan virtuaalisessa museossa klik! jossa itselläni vierähti hetki aikaa ihmetellen ja ihastellen.

Itselläni tonttuja on kertynyt parin vuoden aikana muutama ja aloinkin mielenkiinnosta etsimään jonkin sortin listausta erilaisista tontuista ja niiden nimistä. Minä kun itse muistan, että äitini on niitä antanut veljilleni lahjaksi männä vuosina eli pitkään ne ovat olleet markkinoilla... Tein siis itselleni tällaisen listan kuvineen, mitä tonttuja minulla on. Tässä ensin pienimmät tontut, kooltaan 9cm korkeat.

*Älä suinkaan hämmenny kuvissa olevasta arjenkaunisnainen tekstistä, tämä Pastellipurkki-blogi kulki aiemmin sen nimisenä.















Sitten keskikokoiset tontut, korkeudeltaan 11cm.




Ja lopuksi isoimmat tontut, korkeudeltaan 18cm



Vielä lisää tonttuilua:





"Aarikka haluaa olla ilontuoja, inspiroija:
Eläkää aarikkasatua missä olettekin, minne menettekin. 
Missä on harmaata ja kylmää, sinne sytyttäkää pieni lämmin liekki 
ja helisyttäkää puisia palleroita. 
Lahjoittakaa ystäville hopean kimallusta ja muodon rikkautta. 
Siellä ilo elää ja kasvaa." 

(Mainosteksti vuodelta 1969, ote Aarikan sivuilta klik!)

torstai 7. tammikuuta 2016

Onnekasta vuotta 2016!

Hei hyvät ystävät!

Joulu on juhlittu ja uusi vuosi vastaanotettiin perheen kesken. Tietoisesti jätin puhelimen mökillä ja kotona ollessa vähemmälle käytölle ja keskityin pelkästään olemaan muutoin läsnä. Pelasimme lomalla paljon lautapelejä, ulkoilimme ja leikimme. Kävimme otattamassa koululaiselle korviin ensimmäiset reijät ja vietimme 1. hääpäiväämme. Ajattelin jouluaaton jälkeen, että palaan blogin ääreen sitten se tuntuu hyvältä ja siltähän se nyt tuntuu. Hyvältä taas uppoutua tähän kirjoittamiseen.

Paljon kivoja asioita on tapahtunut sisustuksessa, olen löytänyt kirppiksiltä löytöjä ja joulun punainen on siivottu laatikoihin seuraavaa joulua varten. Joulun ja uuden vuoden välinen viikko välipäivien jälkeen oli täynnä elämää: meillä oli 6/7 päivän aikana vieraita. Yökyläilijöitä sekä pikaisia piipahtajia että pitempiäkin istujoita. Kaikki olivat tervetulleita ja olipas mukava huomata, kuinka me molemmat mieheni kanssa pidämme siitä, että ihmisiä käy kylässä. Ei pelkästään siksi, että vieraiden kanssa viihtyy vaan myös siksi, että saimme käyttää monia eri astioitamme ja kattaa kunnolla pöydät notkuviksi. Siinä samassa tein ensimmäistä kertaa red velvet kakun, siitä postaus erikseen tulevaisuudessa! Ja tuo joululahjamme tiskikone... Onhan se nyt ihan eri asia kuin käsin tiskaaminen! :)

Pieni kriisi oli verhojen kanssa, mutta valitsin valkoiset punaisten tilalle koska vihdoin tuolla ulkona on lunta ja pimeys alkaa pikku hiljaa hellittämään. Pakkanen on paukkunut pari päivää lähellä -30 astetta ja kahtena peräkkäisenä päivänä on kaikki petivaatteet ulkoillut parvekkeella +10h tappaen toivottavasti mahdollisimman paljon pölypunkkeja. Olethan sinäkin käyttänyt pakkaset hyödyksi? Ajattelin vielä loppuviikosta kun pakkanen hellittää sulattaa pakastimenkin...

Virkkauksia on tullut lisää ja tuntuu, että aika ei ihan riitä siihen kaikkeen käsillä tekemiseen, mitä haluaisi saada aikaan. Ihan en ole vielä varma tuleeko tästä vuodesta 2016 se vuosi, kun minä opettelen kutomaan sukkia... Paljon on kuitenkin asioita ja ajatuksia mitä tässä taas voisi tehdä ja se tuntuu hyvältä.

Siinäpä ne kuulumiset! Pari viikkoa tässä on mennyt ja tuntuu ihan kuukausilta. Mitä teille kuuluu? Olisi kiva saada joku elonmerkki teiltä lukijoilta, näen kuitenkin kävijämääristä, että kyllä täällä joku käy näitä kirjoituksia lukemassa :)


Kuva otettu mökiltä aattoaamuna, jolloin pieni lumikerros peitti maan!