maanantai 29. helmikuuta 2016

Karkauspäivä 2016.

"Olipa kerran pieni tyttö, jonka nimi oli Alli. Hän oli muuten kiltti tyttö, mutta hän oli aikamoinen hutilus. Kaikki hänen tavaransa olivat aina hujan hajan, niin että äiti sai alinomaa muistuttaa:
- Alli kulta, järjestä tavarasi. Huoneesi on taas aivan ylösalaisin!"

"Eräänä yönä oli satanut rankasti. Kun Alli aamulla meni ulos, oli kaikkialla suuria vesilätäköitä. Alli pysähtyi erään suuren lätäkön luokse ja jäi katselemaan siitä kuvastuvaa maailmaa. Pilvet kulkivat siellä pohjattomassa syvyydessä, koivut huojuttivat oksiaan, mutta ne olivat kaikki hullunkurisesti ylösalaisin. Lintukin siellä lensi - ja kas kummaa, siellä oli pieni tyttökin, ihan Allin näköinen ja kokoinen."

"Sen enempää ajattelematta Alli astui lätäkköön, ja seuraavassa hetkessä hän oli mitä ihmeellisimmässä seudussa."

"- Missä ihmeessä minä olen? kysyi Alli tytöltä. 
- Ylösalaisin-maassa tietenkin, vastasi tämä.
Nyt Alli ryhtyi tarkastelemaan tyttöä. Hämmästyneenä hän huomasi, että tyttö oli varsin merkillisesti pukeutunut. Hame oli nurinpäin, esiliina napitettu edestä, kengät väärissä jaloissa, tukka pörröinen ja kasvot likaiset.
- Mikä sinun nimesi on? kysyi Alli.
- Illa. Entä sinun?
- Alli. Eikö se ole hassua, sehän on juuri kuin sinun nimesi toisinpäin?
- Mitäs hassua siinä on, vastasi tyttö."

Ja niin Alli lähtee Illan mukaan kesällä kouluun. Siellä opettaja on mielissään kun tunneilta myöhästytään ja kun todistuksessa on pelkkiä nelosia. Allin palmikoitu tukka ja siistit vaatteet herättävät hämmästystä ja lopulta kengät vaihdettiin vääriin jalkoihin. Hänen kasvot tuhrittiin kuravedellä. Tukka sotkettiin ja esiliina napitettiin väärin. Opettaja viittasi ja oppilaan antaessa luvan, opettaja sai esittää kysymyksen. Oikea vastaus sai aikaan toruja. Tunnit kestivät välitunnin verran ja välitunnit tunnin verran. Pojat leikkivät ulkona kotia ja tytöt pelasivat palloa. Kirjoitustunnilla kauniista käsialasta ja oikeinkirjoituksesta paheksuttiin Allia. Voimistelussa hyvä ryhti oli painaa hartiat oikein kumaraan. Taivutus vasempaan tarkoitti oikeaa ja taivutus vasempaan tarkoitti oikeaa. Tähän tapaan meni Allin ja Illan koulupäivä. 

Illan kotona kukkapenkit olivat täynnä rikkaruohoja. Koirankopissa asui kissa. Kengät säilytettiin hattuhyllyllä ja hatut lattialla. Penkit oli keskellä lattiaa ja pöydät seinien vieressä. Illan äiti istui pöydällä ja piti jalkoja lattialla. Isä sirotteli rikkalapiosta roskia lattialle. Ylösalaisin-maassa isät hoitivat kotia ja äidit tekivät maatyöt. Pojat niiasivat ja tytöt kumarsivat. Allin pää oli jo nyt pyörällä ja ruokailu oli vasta alkamassa.

Ruokailun jälkeen Alli tahtoi kotiin. Hän ehti juuri ja juuri lätäkön luokse ennen kuin se oli kokonaan kuivunut. Alli mahtui siitä läpi - ja loiskis - äkkiä hän oli jälleen tutussa rakkaassa kotikylässään. Ja miten hauskan näköistä kotona olikaan. Pilvet olivat taas korkealla taivaalla, siellä mihin puiden latvatkin kohosivat. Kukat kukkivat äidin kukkamaassa ja äiti se näytti niin somalta sileine hiuksineen puhtaassa esiliinassa.

"- Missä ihmeessä sinä olet ollut, Alli? äiti ihmetteli. Olen huudellut sinua monta kertaa. Tänäänhän on lauantai, ja meidän pitäisi saada kaikki siistiksi sunnuntaiksi.

Sanaa sanomattakaan Alli juoksi huoneeseensa ja katseli sitä hetken aikaa. Ei se ollut ihan niin sotkuinen kuin Illan huone, mutta ei paljon puuttunutkaan. Voi, miten Allia hävetti. Päättäväisesti hän kantoi matot pihalle ja puisteli ne, lakaisi ja pesi lattian, järjesti kaapit ja laatikot ja toi tuoreita kukkia maljakkoon.

Ja sen jälkeen ei Allin huone enää koskaan ollut ~ylösalaisin~."

Kursivoidut otteet ovat sadusta Alli Ylösalaisin-maassa, kirjasta Pilvipaimen, kirjoittanut Marjatta Kurenniemi. 

Tuo satu on yksi nuoremman tyttären lemppareista. Se tuli minulle tänään mieleen, kun pohdin tätä päivää. Karkauspäivää. Silloinhan naiset saavat - kerran neljässä vuodessa - kosia miestään ja asiat saavat muutenkin olla nurinkurin. Ehkä ne asiat ovat myös ylösalaisin ja ehkä se on ihan okei. Tänään ja ihan jokaisena muunakin päivänä, jolloin on tärkeämpää olla rakkaiden kanssa läsnä, eikä huolehtia siitä, onko sohvatyynyt sohvalla vai lattialla.

Mukavaa karkauspäivää 2016! Toivottavasti joku lukijoista rohkenee kosia rakastaan tänään <3


sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Design Minna L. Immonen, talvisesonki 2010.

Kuten tiedätte, ihastuin viime syksynä Minna L. Immosen Arabialle vuosia takaperin suunnittelemiin mukeihin, kulhoihin ja purkkeihin. Niitä olenkin metsästänyt kirpputoreilta - sekä paikalliselta facebookin että ihan livekirpputorien kautta. Katson myös aktiivisesti tori.fi:stä Immosen tuotteita, mutta oikeastaan ostan vain noudolla. Liikkeellä on ties millaista myyjää ja ostajaakin, että olen katsonut parhaakseni ostaa ihan kasvotusten niin saa siinä vielä ennen lopullista ostopäätöstä tarkastaa tuotteen kunnon.

Perjantai-iltana katsoin torista, että joku myi Immosen talvisesonkipurkkia vuodelta 2010 hintaan 21€. Otin myyjään yhteyttä ja selvisi, että hänellä oli purkkeja kaksi, molemmat aikanaan lahjaksi saatuja ja kaapissa säilytettyjä. Sovimme treffit lauantaiksi ja minähän ostin molemmat!


Kuvassa on kaksi tismalleen samanlaista keittiöpurkkia, jotka on kuvattu molemmin puolin jolloin sain kuvaan sekä lumiukon että lumiakan. Purkkeja EI ole kahta erilaista (lumiukkoa ja lumiakkaa) vaan ukko ja akka ovat sulassa sovussa keskenään samassa purkissa.

Lumiukko keittiöpurkki

Design: Minna L. Immonen
Valmistaja: Arabia
Valmistusmaa: Suomi (made in Finland)
Tuotantovuosi: 2010
Vetoisuus: 1,2l
Koko: korkeus n.14,5cm ja halkaisija n. 12,5cm
Paino: ilman kantta n. 820g  ja kannella n.1070g
Muuta: puinen kansi tiivisteellä
Valmistus: lopetettu
Maksettu: 21€/kpl (ostettu yksityiseltä myyjältä)


Samaan lumiukko-sarjaan kuuluu vielä lumiukko ja -akka mukit sekä puurokulhot. Olen niitä silloin tällöin kirpputoreilla nähnyt ja ostanutkin, mutta silloin en itselleni näitä vielä kerännyt. Nyt kun kerään, niin arvannet varmasti kuinka nämä ovat kiven alla löytää. Tietäisi vaan minkä kiven! :)

On minulla silti yksi lumiakkamuki:


Lumiakkamuki

Design: Minna L. Immonen
Valmistaja: Arabia
Valmistusmaa: Suomi (made in Finland)
Tuotantovuosi: 2010
Astiasarja: Teema (design: Kaj Frank)
Vetoisuus: 0,3l
Koko: korkeus 8cm ja halkaisija 8cm
Paino: n. 250g
Tuotanto: lopetettu
Maksettu: 10€ (ostettu yksityiseltä myyjältä)

En minä kuitenkaan näitä molempia purkkeja itselläni pidä, toinen menee kälylleni joka pitää Immosen astioista vähintään yhtä paljon kuin minäkin <3

lauantai 27. helmikuuta 2016

Lasipurkit.

Pikkuhiljaa meille on rantautunut lasipurkkeja. Sellaisia monilitraisia. Missä on mukava säilyttää asioita. Niistä lasipurkeista löytyy kuitenkin tosi vähän netistä tietoa. Parhaan tietopaketin löysin täältä, klik!. Minä en tähän nyt tähän hätään alkanut teille tietopakettia näistä purkeista luoda. Tiedän vain, että näitä Riihimäen/Karhulan lasipurkkeja on kirppareilla ja joku väittää löytäneensä näitä myös dyykkaamalla roskiksia. Mene ja tiedä, minä kun en paljon dyykkaile eikä tuo dyykkaileva mieheni oli (ainakaan vielä) mitään lasipurkkia kotiin roudannut. Onneksi se ei muutenkaan juurikaan sieltä mitään tuo, mutta on se joskus itselleen aarteita löytänyt. Mm. Iittalan Ultima Thule sarjan pienen lasikipon.

Otin kuitenkin kuvat näistä meidän lähes jokapäiväisessä käytössä olevista purkeista ja näette samalla mitä ne sisältää.

Ensin pienin lasipurkkini, kyljessä on:
pörröinen KARHU(kuva)
(lukee:) KEITTIÖTÖLKKI
2l

Kansi on tuollainen muovinen vähän kuin tiiviste, missä lukee: RIIHIMÄKI.
2l lasipurkki sisältää pussinsulkijoita.


Tässä lasipurkissa on kyljessä:
ei pörröinen vaan enemmänkin sileäkarvainen KARHU (kuva)
(lukee:) KEITTIÖTÖLKKI

Kansi on metallinen ja kulunut mutta ei kuitenkaan 
ruosteessa oleva KARHULA kansi.

Purkki sisältää muovisia muumifiguureita, joita meidän perheessä käytetään paljon lautapeleissä, jos haluaa jonkun hahmon nappulansa sijaan.


Ja vasta purkin pohjassa on merkki 3l 
(joka valitettavasti näkyy tosi huonosti).


Seuraavassa purkissa näkyy tosi huonosti kyljen kuviointi. Mutta läheltä kun katsoo ja käsin sitä hipelöi niin siinä on toisella puolella lukee
ILVESTÖLKKI
5l


Ja toisella puolella on 
ILVES (kuva) ja 
(lukee:) RIIHIMÄKI


Tässä lasipurkissa on kiva säilyttää keittiössä tarpeellisia kauhoja ja lastoja, jotka ovat päivittäin käytössä.


Isoimmassa purkissani ei ole kyljessä tai pohjassa mitään kuvaa tai tekstiä. Siinä on kuitenkin RIIHIMÄEN ilves kansi ja sen vetoisuus on 10l. Tämän joskus testasimme veden kanssa. Purkki on sen verran painava ja kookas, että sinne menee mukavasti lankoja! 


Viimeisenä 3l:n lasitölkki, jossa ei myöskään ole kuvaa tai tekstiä. Laitoin sinne tuikkuja, joita yritän nyt polttaa viimeisetkin pois kaapista tilaa viemästä. Ostan sitten syksyllä taas uusia! Ei enää paljon, kun tuikut on poltettu :)


Vertailun vuoksi laitoin molemmat 3l purkit vierekkäin. Vasempi on selvästi leveämpi ja matalampi kun taas oikea on korkeampi ja kapeampi.



Siinäpä ne! 1l purkki olisi mukava vielä löytää.. Näitä on kirppiksillä välillä pilvin pimein, mutta kannattaa tutkia vähän hintoja ensin ennen ostopäätöstä. Pienistäkin pyydetään 10-30e, isommista sitten enemmän. Ostopäätökseen kannattaa vaikuttaa millainen on lasipurkin kansi vai onko sitä ollenkaan. Ruosteiset jättäkää niille sijoilleen, mutta muuten hyväkuntoiset voi ostaa. Pelkkiä purkkeja on enemmän myynnissä, kuin pelkkiä kansia. Lasipurkki hyvällä kannella on hyvinkin muutaman kympin arvoinen!

torstai 25. helmikuuta 2016

Uusi ruokapöytä ja pinnatuolit.

Muistatko, kun kerroin että kotiimme on tulossa pieni uudistus, klik!? Kauan tuskailemani ruokailuryhmä meni silloin vaihtoon ja toissailtana saapui tuolien lisäksi myös pöytä kotiimme. Jee! 
Tässä se nyt on!



Pöytä on Sotkan korkeakiiltoinen ICE-pöytä, 140x80cm. Tilasimme sen verkkokaupasta ja toimitusaika oli 2 viikkoa. Alkoi jo hermot kyllä mennä, kun piti viritellä meidät neljä syömään ties minkälaisille ratkaisuille (mm.istuimme lattialla ja söimme rahin päällä tai tuolit saatuamme söimme Ikea Expedit neliön päällä...) ja siksi olin superonnellinen kun vihdoin tuli viesti, että pöytä on haettavissa. Tämä pöytä on neljälle hengelle oikein sopivan kokoinen. Ajattelimme, että pöytä ei ole kuitenkaan niin pieni, etteikö päihin saisi tarvittaessa laitettua vielä tuolit kun iltaa on istumassa useampi ihminen. Pidän tässä pöydässä siitä, että se on niin vitivalkoinen ja kiiltävä. Yllätyksenä tuli kuitenkin se, kuinka liukas pöydän pinta on! Tuollainen poppana pysyy hyvin paikoillaan, mutta eipäs pysynytkään Vallilan Persikka-kaitaliina (klik!) lainkaan. Liukui sen minkä ehti :) Ajatuksena on kuitenkin vielä jossain vaiheessa mittatilata pöydän päälle lasikansi pöytää suojaamaan.

Tuolit saapuivat noin viikossa. Ostimme ne ystävänpäivän aikaan Kodin1:stä saamillamme -40% alelapuilla. Ne ovat Anno Perniö-merkkiset kumipuusta valmistetut mattamustat pinnatuolit. Lisätietoja tuoleista löydät Kodin1:n sivuilta, klik! Toinen tuolivaihtoehtomme oli saman merkkinen Anno pinnatuoli, mutta siinä oli selkänoja hieman matalampi ja siinä on kaarevat käsinojat, klik! Käsinojalliset pinnatuolit olivat myös niin ihanat, että jälkeenpäin ajattelimme tässä kevään aikana tilata niitä vielä parikin näiden korkeaselkäisten lisäksi, lähinnä extraamaan tuolitarpeita vieraiden käydessä plus toinen niistä sopisi mahtavasti mustan sähköpianon kaveriksi tähän olohuoneeseen.


Ja nyt viime vuonna lokakuussa uudistamani kattovalaisin (klik!) sopii ruokaryhmän päälle kuin nenä päähän!


Ja kaiken tämän päälle, tilasin vuodenvaihteessa Paaposta (klik!) mustaa ja valkoista nailonkudetta useamman kilon. Rullat ovat odottaneet sopivaa hetkeä ja nyt sormet syyhyää virkkaamaan niistä penkinpäälliset pinnatuoleille :)

Mitäs pidät? Minä olen jopa niin rakastunut uuteen pöytäryhmään, että sanoinkin miehelleni, että tästä lähtien myös aikuiset syö iltapalansa pöydän ääressä. Joka muuten on nautittu videotykin edessä rahilla, kun tytöt ovat jo sikeässä unessa :) Se on paljon se!

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Niiskuneiti ovikyltti.

Olin lähes täysin varma, että minulla oli lapsena tällainen ovikyltti:



Mutta olin väärässä. Ei minulla ollut. Vaikka en koskaan vanno mitään, nyt voisin jopa vannoa että minulla oli sellainen. Mutta ei. En vanno eikä minulla sellaista ollut.

Nyt minulla on sellainen, koska löysin sen joku aika sitten kirpputorilta. Ovikyltti on 90-luvulta, tarkkaa vuotta en tiedä. Se on kooltaan 8x13cm ja se painaa 91g. Materiaali on kova fajanssi (klik!). Hinta-arvioltaan noita myydään n.30€ hintaan, minä maksoin omastani 15€. Vielä kun löytäisi sellaisen jalan, mihin sen saisi pystyyn vitriiniin... :) 

Mitä minä tällä teen? En niin mitään. Jatkan kuvitteluani siitä, että minulla oli tällainen lapsena ja että tämä on juuri se sama ovikyltti, minkä lapsuudestani (muka) muistan <3

tiistai 23. helmikuuta 2016

Kirppislöytönä Pekka Paikkarin sesonkimukit.

Tässä kun on näitä Minna L. Immosen Arabialle piirtämiä mukeja ja purkkeja alkanut kerätä, on vastaan tullut muutamakin purkki, joista virheellisesti puhutaan Minna L. Immosen tekeleinä. Tässä yksi niistä, Piparit ja pastillit, vuoden 2007 sesonkituotteet, design by Pekka Paikkari (klik!).



Purkin olen saanut jo aiemmin, mutta tällä viikolla kiertäessäni kirppiksellä niin löysin kaksi mukia. Niissä ei ole tarroja, mutta olivat ehjiä eikä kulumisen merkkejä näkynyt yhtään. Maksoin niistä 7€/kpl eikä se ollut mielestäni yhtään paha kauppa! Nyt sai purkki kavesikseen mukit ja voi jo alkaa odottelemaan ensi joulua... NO EI VAAN! Kevättä on jo niin paljon rinnassa, että purkit ja mukit menevät suoraan säilöön ensi talvea odottamaan :)

maanantai 22. helmikuuta 2016

Erkki Vesanto, kynttilänjalka.

Meillä oli taannoin kirppispöytä ja kirppiksellä tuli sen tiimoilta pyörittyä päivittäin. Yritin kovasti ja onnistuinkin suurilta osin pitämään silmäni kiinni kaikkien ostettavien tavaroiden suhteen, ettei tilanne olisi ollut se, että ensin viemme säkkikaupalla sinne omia tavaroita ja samoilla säkeillä kannamme uutta kotiin. Olin siis maltillinen ostoksissani joka on pienen hurraan arvoinen asia! Jei!

Silmiini osui kuitenkin kerran pieni kynttilänjalka. Väriltään se on sellainen sininen, ehkä enemmänkin mustikansininen. Siinä oli Iittalan tarra ja teksti: made in Finland. Paino sanalla oli, koska kun sen kotiin toin ja sen pesin, niin tarra lähti ja lipui viemärin syvyyksiin. Harmi juttu! Mitään tästä kynttilänjalasta tietämättä kannoin sen kassalle ja maksoin siitä 12€.


Kotona googlettelin ja löysinkin hieman tietoja. Kynttilänjalka on Erkki Vesannon suunnittelema, korkeudeltaan n.9cm, halkaisijaltaan 8cm ja painoltaan 125g. Se on vuosilta 1965-70 ja siinäpä se. Kaikki mitä siitä löysin.


En ole tällaiseen ennen tätä ikinä törmännyt, mutta ehdottomasti aion pitää silmäni auki toisen samanlaisen kynttilänjalan sattuessa kohdalle. Goolettelun lomassa hintahaitarina voidaan pitää 30€ ylöspäin, mitä näistä pyydetään. Ja sopiihan tämä nyt vallitsevaan teemaan, mikä meillä on kun kivi- ja kastehelmituikut ovat nyt sinisävyisiä kaikki ;)

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Design Minna L. Immonen: Tähti vol 2.

Meillä juhlitaan hemupäivää. Hemupäivä on mikä tahansa päivä, paitsi joku merkkipäivä. Se on päivä, jolloin voi antaa toiselle jonkun pienen lahjan ilman mitään varsinaista syytä. Hemupäiviä on juhlittu siitä saakka, kun isäni sen keksi vanhimman veljeni ollessa pieni.

Minä sain äidiltäni hemupäivälahjan:



Tähtipurkin! 
Mukini (klik!) sai kaverikseen Tähtipurkin ja nyt minulla on kasassa kaikki viisi Jouluaiheista Minna L. Immosen Arabialle piirtämää joulupurkkia. Täältä se silloin alkoi (klik!) ja nyt saa keskittyä löytämään puuttuvia Immosen mukeja :)

Tähtipurkki:

Tuotantovuosi: 2006
Valmistaja: Arabia
Valmistusmaa: Suomi (made in Finland)
Design: Minna L. Immonen
Koko: korkeus 13,5cm ja halkaisija 10cm
Muuta: puinen kansi tiivisteellä
Valmistus: lopetettu



Siinä ne ovat. Aarteeni. Saavat olla vitriinissä vielä, vaikka ovatkin jouluisia. Minä keskityn laittamaan kevättä ensin muualle huusholliin, kuin vitriiniin :)


lauantai 20. helmikuuta 2016

Risto Räppääjä ja yöhaukka.

Kävimme eilen 19.2 ensi-illassa tyttöjen kanssa katsomassa uuden Risto Räppääjä ja yöhaukka elokuvan. Elokuva on kuudes Risto Räppääjä elokuva, ja yhtä lukuunottamatta me aikuiset olemme katsoneet kaikki elokuvat, tytöt ovat nähneet sen puuttuvankin. Ajattelin tässä kirjoittaa hieman mietteitäni eilisestä elokuvakokemuksesta, kirjoitus tulee sisältämään myös juonipaljastuksia, joten lopeta lukeminen tähän jos haluat säilyttää elokuvaelämyksesi loppuun saakka.


Risto Räppääjä on Sinikka ja Tiina Nopolan kirjasarjan päähenkilö. Risto on punapäinen rumpuja soittava poika, joka asuu tätinsä Rauhan luona ja jonka paras ystävä on naapuriin muuttanut Nelli "Nuudelipää" Perhonen. Ensimmäiset kolme elokuvaa on ohjannut Mari Rantasila ja seuraavat kolme Timo Koivusalo. Risto elää ihan tavallista elämää - paitsi että hänelle aina sattuu ja tapahtuu asioita, jotka eivät suinkaan ole kenellekään oikeasti vaarallisia vaan lähinnä seikkailullisia.

Timo Koivusalon Yöhaukka oli nopeatempoinen. Risto ja Nelli ovat elokuvassa kesälomalla ja löytävät matoja kaivaessaan kultaisen sormuksen. Sormus vietiin arkeologille tutkittavaksi ja se osoittautui niin arvokkaaksi, että paikalle hälytettiin kokonainen kompanja heti arkeologisiin tutkimuksiin sormuksen löytöpaikalle. Seuraavaksi juoni vähän junnasi paikoillaan, mutta toi ihan hyvän pointin eritysesti lasten arkea ajatellen. Arkeologisten tutkimusten siivittämänä Risto alkaa leikkiä aikuisten elokuvista tuttua Indiana Jonesia joka taas ei kiinnosta Nelliä. Nelli kuitenkin suostuu leikkiin aluksi, mutta lopulta kyllästyy ainaiseen samaan neito pulassa Indi pelastaa -leikkiin. 

Tässä kohtaa ajattelin itse, että kuinka tuo on välillä niin totta. Ei kauaakaan, kun meidänkin neitojen sydämet valloitti Frozen elokuvasta tutut Anna ja Elsa. Päivät pitkät he leikkivät vuorotellen jääkuningatas Elsaa, Anna kun oli ihan tyhmä. Piti riidellä kumpi saa olla Elsa, piti mankua jokaisesta kaupasta Elsan kuvilla varustettuja oheistuotteita ja elokuva olisi pitänyt katsoa vähintään kerran päivässä - niiden hoilotettavien laulujen lisäksi. Piti näytellä elokuvasta tuttuja kohtauksia millin tarkasti ja sitten taas riidellä jos käsikirjoituksesta poikettiin. Itseltäni meni jo aikaisessa vaiheessa Elsa-vaihe ohi, kun huomasin, että sen leikkiminen ei kehittänyt leikkiä eteenpäin, vaan se junnasi paikoillaan.

Riston ja Nellin kohdalla olisin toivonut, että se sanoma olisi tuotu lapsille enemmän esille. Että ei aina ole mukava leikkiä sitä samaa leikkiä aamusta iltaan, mitä toinen haluaa. On hyvä oppia jatkamaan leikkiä, eikä aina näytellä sitä samaa kohtausta. On hyvä oppia vastavuoroisesti kuuntelemaan kaveria ja yksinkertaisesti tehdä välillä kuten hän haluaa. Ja vielä, sen lisäksi että leikki kehittyy, kehittyvät lapsetkin. Toiset ennemmin ja toiset myöhemmin, mikä pitää myös ottaa huomioon - ainakin meidän aikuisten toimesta - kun tarjoamme lapsillemme virikkeitä.

Seuraavaksi elokuvassa palattiin takaisin kultaiseen sormukseen. Kuulu arkeologi säilöi sen rasiaan ja vei varastoon. Riston Rauha-täti kokeili sormusta salaa silkkaa uteliaisuuttaan vasempaan nimettömään, johon se sitten lopulta juuttui. Rauha piilotti asian ja siitä alkoi sormusjahti. Sormus ilmoitettiin varastetuksi ennen kuin Rauha ehti saada sen pois sormestaan. Poliisit puhuivat, että rosvon täytyi olla yöhaukka, niin hiljaa ja huomaamattomasti hän oli sen hiipien varastanut. Siitä alkoi kierre, milloin sormus piti palauttaa, milloin varastaa takaisin ja lopulta taas palauttaa. Lennart - Rauha-tädin naapuri ja mielitietty - virui välillä vankilassa ja häntäkin piti yrittää sielä pelastaa. Sormus ehti lentää välillä taivaan tuuliinkin. Kaiken tämän keskellä koululainen kysyi vierestäni: "eikö kaikki tämä olisi voitu välttää, jos oltais vaan heti aluksi puhuttu totta siitä sormuksesta?" NIINPÄ!

Ymmärrän, että elokuvissa sattuu ja tapahtuu, mutta tämä oli minusta jo toinen elokuva, missä oltais pärjätty hieman vähemmälläkin. Edellinen nähty elokuva (Risto Räppääjä ja liukas Lennart) oli jo niin sekava, että tässä tuli sama fiilis. Pärjättäisiin vähemmilläkin juonikuvioilla. Elokuva on itsessään maisemineen ja lavasteineen niin valloittava, että aikuisena niitä yksityiskohtia jäisi katsomaan useammaksikin toviksi. Käytetään paljon värejä ja valoja tunnelmaa luomaan, joka on pääpiirteittäin Risto Räppääjissä aina hyväntuulinen. Mitään oikeaa vaaraa ei kenelläkään todellakaan ole. 

Jäin kuitenkin miettimään, missä oli elokuvan moraalinen opetus? Onko niitä enää 2000-luvun lasten elokuvissa? Vai onko lasten elokuvat lähtöisin aikuisista, jotka yrittävät eläytyä lasten maailmaan, luoden samanlaista hektistä juonikuvioita, kuin mitä esim.videopelit tarjoavat? Täytyykö koko ajan tapahtua jotain? Eikö enää opeteta oikeaa ja väärää? Meillä kotona on tyttöjen kanssa puhutta paljon siitä, että usein kun puhuu totta ja asioista kertoo heti, ne ovat paljon pienempiä juttuja. Jos taas salaa ja valehtelee niin asian tullessa julki (koska kaikki asiat tulevat ennemmin tai myöhemmin aina julki) se alun pieni asia on jo sitten niin iso, että se on paljon pahempi kun sitä pitää monen mutkan takaa selvitellä. Tietystikään elokuvat tai mikään muukaan sosiaalisen median kanavista tuleva ohjelma, peli tai musiikki ei ole vastuussa meidän lasten moraalisesta kasvatuksesta MUTTA kyllä minä muistan paljonkin elokuvia omasta lapsuudestani, joissa on ollut joku moraalinen opetus. Disneyn klassikot ovat niistä oiva esimerkki.

Yöhaukka oli kuitenkin kaikkien meidän neljän mielestä viihdyttävä. Kokemuksena elokuvissakäynti on aina mukavaa, sinne kun mukaan otetaan karkkeja ja mehua. Varsinkin näin herkkuperjantaisin, jolloin meillä aina katsotaan koko perheen voimin joku elokuva. Lapset viihtyivät ja sehän se oli se pääasia. Yhteinen tekeminen vahvistaa meitä perheenä ja tekee meistä vahvemman.

perjantai 19. helmikuuta 2016

Uuniperunat katkarapuhöysteellä.



Jaan teille meidän oman reseptin herkulliseen ruokaan:
uuniperunoita katkaravuilla

Ota katkaravut sulamaan paketin ohjeen mukaan.

Kääri uniperunat (rosamunda tms.) folioon ja laita uuniin 225 asteeseen 30min. Pudota sitten lämpö 200 asteeseen ja anna perunan koosta riippuen kypsyä siellä vielä 30-60min. 

Tee höyste. 

Tarvitset:
Suolakurkkuja 1-2kpl
Punasipulia 1 iso tai 2 pientä
Kermaviilin 200g
Smetanan n.150g
Fetaa n.100g

Pilko suolakurkut, sipuli ja feta pieniksi paloiksi kulhoon. Lisää sinne kermaviili ja smetana. Sekoita. Anna maustua vähän aikaa jääkaapissa.

Kun perunat ovat valmiit, avaa ne varovasti foliosta, laita höystettä perunoiden päälle ja lopuksi katkaravut. Itse kaipaan hieman suolaa perunoiden päälle ennen höystettä, mutta se on makuasia se. Vòila! 

Ps. jos höystettä jää, se kannattaa syödä illalla ruisleivän, palttoonnappien tai ruissipsien päällä!

torstai 18. helmikuuta 2016

Kevät.

Pihalla on valkoista lunta.
Pieni pakkanen.
Eilen paistoi aurinko.
On edelleen talvi.
Kaikki merkit viittaa siihen.
Luistimet on Ikean sinisessä isossa kassissa ihan tuossa.
On talvi.
Päiväkotiin on saanut viedä sukset.
Koulusta ja päiväkodista on saanut tuoda 
talviurheiluvälineet jo kertaalleen poiskin.
On vieläkin talvi.
Vaikka välillä ollaan jo vähän plussan puolella.

Miksi sitten mieli on jo keväässä?
Tekee mieli uudistua.
Uudistaa taas koti.
Tuoda sisään raikkautta.
Puhtautta.
Ottaa ripaus tuota valkoista ja tuoda se tänne sisälle.
Kirkkautta.
Valoa.
Hankkia paljon leikkokukkia.
Istuttaa monivuotisia kukkia.
Mutta kun vieläkin on talvi.

Sen verran voin tehdä ja teenkin.
Keräilen talviset astiat säilöön.
Tällä kertaa vuorossa on Iittalan HotCool lasit.


Vaikkakin mieheni oli vähän sitä vastaan.
Kysyin kuitenkin, että mihin hän näitä nyt tarvitsee?
Onhan ne kauniita.
Hauraita.
Niin hauraita, että tytär sai yhden sellaisen jo rikki.
Se suretti silloin ja piti purra hammasta.
Sellaista elämä on.
Välillä pitää surra ja purra hammasta.
Nyt ne kuitenkin taas lähtevät.
Nukkumaan.
Odottamaan.
Pois kevään tieltä.
Koska se tulee rymisten.
Sitten kun se vaan haluaa tulla.
Kevät. 

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Sinisestä vaaleanpunaiseen.

Heti alkuun pahoittelut kuvien laadusta, ne on otettu vessassa ja mikä tahansa olisi parempi valo kuin tuo loisteputki peilin yllä, mutta kelpaa minulle tähän hätään koska voi tätä riemun tunnetta kun yksi projekti on taas valmis.

Eli virkkasinpa taas maton. Tällä kertaa vessaan. Ja pari koria. Alattekohan te kyllästyä jo näihin virkkauspuuhiin? Minä en, vaikka satunnaisesti kädet on niin voimattomat ja tulessa, että silloin on pakko pitää taukoa. Tavoitteeni on kuitenkin saada tuo motivaattorikasa (klik!) katoamaan ja siksi täällä on tällainen tehovirkkaus päällä.


Yllä olevassa kuvassa näkyy jostain syystä paremmin maton värit, kuin alla olevissa. Kuvassa siis keskeneräinen matto, jota on välillä hyvä mallata paikoilleen. 


Valmis matto on Lankavan Ratas-maton ohjeella (klik!) tehty, mutta sitä hieman soveltaen toki. Ohje on minusta selkeä ja helppo, mutta muistan kyllä miltä ensimmäisiä kertoja tuntui lukea jotain tuollaista ohjetta, missä pieneen riviin oli saatu erilaisia kirjainyhdistelmiä ja numeroita. Eihän siitä selvinnyt muuten kuin suomentamalla ohje omalle paperille ja siitä se lähti.


Olen oppinut matkan varrella, että pidän käsillä tekemisestä. Pidän myös siitä, että erityisesti näiden kuteiden kanssa, työ alkaa nopeasti hahmottumaan eteeni. Olen myös oppinut, että kun työ alkaa kiristymään, kupruilemaan tai vallattomasti aaltoilemaan, on syytä jarruttaa. Usein se tarkoittaa sitä, että on puretava ja aloitettava alusta. Ja hyvin usein kolmannen kerran jälkeen kun samaa työtä puran, olen veitsenterällä lopettaa koko homman siihen paikkaan. Joskus jätänkin. Ja palaan siihen taas. Joko uuden idean kera ja puran kaikki pois tai lisäilen/vähennän silmukoita. Tämän maton kanssa kävi juuri niin.

Ensin tein monta iltaa tähtimattoa. Tiedäthän, valkoinen iso tähti keskellä ja muuten vaaleanpunainen. Joo, ei onnistunut. Jos kuvittelet, että helppo hommahan se olisi sellainen tähti virkata niin olet pahasti väärällä tiellä. Tähtimatto on yksi hankalimmista virkkauksista ja siitä syystä siihen ei ole kunnollista ohjetta - ainakaan suomeksi kukaan postaillut. Sitten päätin kokonaan purkaa ja aloitin ratas-maton. Tiesin tämän helpoksi ohjeeksi, koska olen yhden tällaisen jo tehnyt. Ratas-matto tuli aika kivuttomasti, pari kertaa piti purkaa koska ohjeessa olevat lisäykset olivat liikaa minun käsialalleni ja matto alkoi vahvasti aaltoilla. Piti ottaa vähän takaisin ja tehdä lisäykset harmailla kierroksilla maltillisemmin. Ja loppu olikin pelkkää mukavaa laskettelua. Kierros kierrokselta matto pysyi samankokoisena eikä kupruillut tai aalloillut. Jes!

Sen lisäksi, että virkkasin uuden maton, virkkasin aiemmin pari pientä koria vessaan myös. Pysyy tyttöjen pinnit ja ponkkarit, harjat sekä uusien korvisten myötä myös puhdistusaine ja vanulaput nyt järjestyksesä.



Ennen niin sininen vessa muuttui nyt vaaleanpunaiseksi. Kysyin siitä mieheltäni mielipidettä, niin hän vaan sanoi, että eihän ole olemassa tyttöjen ja poikien värejä joten hän viihtyy ihan siinä missä muutkin vaaleanpunaisessa vessassa <3

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Ystävänpäivä.



Olo alkaa olla jo melkoisen keväinen ja tekisi mieli vaihtaa ja pakata jo kaikki talviset tavarat ja varusteet säilöön ja täyttää koti raikkaalla keltaisella ja hempeällä vaaleanpunaisella. Pieni ripauksia olen sinne tänne jo laittanutkin! Löysin kätköistäni tuon suloisen pienen maljakon, Kasperin, johon olon kertakaikkiaan rakastunut. 

Kasperi on Erkkitapio Siirosen tuotantoa vuodelta 1966. Korkeutta tällä pienellä maljakolla on 125mm ja painoa 507g. Kasperi sarjaa on isompiakin ja eri värisiä. Itselläni on vähän isompi vihreä Kasperi tämän pienen keltaisen kaverina...

Kirkast iso Mariskooli keskellä suuntaa antamassa...
Kasperi kaverina toivotan teille kaikille oikein mukavaa ystävänpäivää! Erityisesti teille kaikille minun lähimmille ystävilleni, joista minä kovin paljon pidän <3

lauantai 13. helmikuuta 2016

Lauantai.

Hei, mitä sinulle kuuluu?

Minulle kuuluu vähän flunssaa, pientä väsymystä ja kodin uudistusta. Tytöt lähtivät eilen toiseen kotiinsa. Toivat sieltä viikko takaperin flunssan tänne tullessaan ja sen tiimoilta ollaankin kaikki suurkulutettu nenäliinapaketti jos toinenkin. Kellään ei onneksi ole ollut kuumetta, mutta sitä räkää ja limaa senkin edestä. Itse vähän jännitin syksyn FESS-leikkauksen (klik!) jälkeen, että miltä tuntuu taas flunssailla, mutta oireet eivät ole olleen kovinkaan voimakkaat. Ajoittain muuten nenää vieläkin vähän särkee, mutta muuten kaikki on kunnossa.

Entäs se uudistus sitten? Muutama viikko takaperin istuin sohvalla ja katselin lopun kyllästyneenä meidän ruokaryhmää. Muistan, kuinka oikein suututti, että meillä on tuollainen aivan liian iso ja vanha, likainen ja kolhuinen ruokaryhmä tässä ihan kodin sydämessä. Puhisin itsekseni ja lopulta tein sen, mitä olin pitkään suunnitellut. Laitoin sen myyntiin. Mitä me muka sellaisella ruokaryhmällä tehtäisiin, jota kukaan ei oikeasti jaksa edes pyyhkiä jokaisen ruokailun jälkeen? Eikä kukaan jaksanut välittää tuliko siihen uusia kolhuja, kun edellisiä näkyi siellä ja täällä. Tuolien päälliset saivat jatkoaikaa, kun värjäsin ne valkoisesta tummanharmaaksi (klik!) mutta tuota koivulaminaattista pöytää ei korjannut enää mikään. Muuten niin valko-harmaa-mustaa olohuonettamme koristi viittä vaille kaatopaikalle kannettava ruokaryhmä. Onneksi toisen romu oli taas toisen aarre ja pöytäryhmä haettiin meiltä eilen.

Sinne meni! :)
Nyt olemme yli viikon aktiivisesti etsineet uutta pöytäryhmää. Ilokseni voin kertoa, että eilen tilasimme pöydän ja tänään aamulla kävimme tilaamassa tuolit! Kaikkien pitäisi saapua ensi viikolla. Haaveena on vielä mittatilata pöytään lasinen kansi, mutta sen voi tehdä vasta sitten kun pöytä on oikeasti kotona.

En malta odottaa!!! :)

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Tyttöjen huoneen virkattu uusi matto ja iso kori.

Muistatteko motivaattorini, tuon kamalan ison kasan ontelokuteita ihan tuossa keskellä olohuonetta? Ilokseni voin kertoa, että pari asiaa on valmistunut, vaikkakin tekeillä oleva matto vessaan tuottaakin päänvaivaa... Tässä kuitenkin kuvia uusista töistäni! Ja nämä kuvat ovat sitten todella arkea ja silottelemattomia kuvia, uunituoreeltaan sellaisia kuin miltä tuolla neitien huoneessa nyt näyttää!


Pehmoleluja alkaa täällä meillä olla jo sen verran, että korilla piti olla sopivasti kokoa jos kaikki pehmot asustaisivat siellä. Tosin ne asustavat paljolti myös unikavereina sängyssä mutta silti. Yllä olevassa kuvassa kori vielä tekeillä, alla olevassa valmiina!


Sitten matto, jonka tein Virkkuri 1-kirjan Hexagon maton ohjeella. Kokoa matolla on n. 140cm ja väreinä pinkki sekä vaaleanpunainen ontelokude Paaposta klik! Kudetta meni n. 3,5kg yhteensä.




Vähän se vielä kiertää eikä viivat ole niin suoria, mutta pienellä venyttelyllä nekin saisi ojennukseen jos haluaisi. Kelpaa kuitenkin meille, tytöt olivat ainakin innoissaan uudesta matosta.

Mitä sitten kävi sille edelliselle klik!? Kyllästyin lopulta niihin väreihin, tai oikeastaan enimmäkseen tuohon lohenpunaiseen kuteeseen, joka ei tuntunut sopivan mihinkään muuhun. Pesin maton koneessa ja purkasin maton. Täytyy kertoa, että oli muuten sellaista hommaa, että toiste en kovin helpolla sellaista hommaa ala tekemään! Mutta nyt se on tehty ja saan uusiokäyttää purettuja kuteita tulevaan vessan mattoon joka onkin seuraava projektini!

tiistai 9. helmikuuta 2016

Laskiaistiistai.

Laskiaispulla hillolla vai mantelimassalla?

Ikuisuuskysymys, johon on selvästi omat kannattajansa. Se on joko tai, harvoin kukaan kummastakin piittaisi yhtä paljon.. Käsittääkseni suomalaiset suosivat enemmän hillolla kun taas ruotsalaiset mantelimassalla. Minä taas lähes tulkoon inhoan hilloja. Siksipä olenkin aina ottanut laskiaispullan mantelimassalla vaikkakin olen myös sen kaapinut puolikkaasta pullasta pois, koska ei sekään ole ollut suurinta herkkua. Kunnes eilen rakastuin. Tein itse mantelimassaa ja voi pojat kun se oli parempaa kuin kaupasta ostettu! Ostin kyllä kaupastakin mantelimassaa, mutta kotona huomasin, että se sisältää pähkinöitä ja koska koululainen on pähkinöille allerginen, päätin googletella. Lopputuloksena aivan järkyttävän hyvää mantelimassaa - ja se kaupan oma jäi suosiolla kaappiin.

Tällä ohjeella tein:

100g kuorittuja manteleita
n.70g tavallista sokeria (vähempikin kyllä riittää!)
n.10rkl kermaa

Ensin jauha mantelit jauhoksi, lisää sitten sokeri. Sen jälkeen lisää rkl kerrallaan kermaa, joka notkistaa jauhoseoksen. Oman mielen mukaan saa kermaa lisäillä, sen verran kuitenkin, että massasta tulee helposti levitettävää - ajattelitpa sitten levittää sitä veitsellä tai käyttää tyllaa. Hetkeksi jääkaappiin tai suoraan pullaan. Valmista!




Minä kun en osaa pullaa leipoa käytin Pirkan pakastevehnäpullia. Tein niistä vain kristallipullia eli uunista tuoreena voitelin pullat voisulalla ja kastoin ne sokeri-vaniljasokeriin. Nams!