tiistai 31. toukokuuta 2016

Muumimuki Tuu-tikki.



Esittelyyn toinen 1.3.2016 markkinoille tullut muumimuki Tuu-tikki. Tuu-tikista on tehty vuosina 2006-2015 sinipohjainen muki ja tämä uusi violettipohjainen muki on tullut tuotantoon pysyvästi. Tuu-tikki esiintyy myös näiden kahden mukin lisäksi Muumipeikon ja Pikku Myyn kanssa lumilyhdyn ympärillä mukissa Lumilyhty (talvisesonkimuki vuodelta 2007).

Tuu-tikki esintyy muumeissa ensimmäisen kerran kirjassa Taikatalvi - esi-isän tapaan - ja kirjoitankin hänestä ja Muumipeikon ensikohtaamisesta pienen referoinnin.

On siis talvi. Muumilaaksossa nukutaan talviunta. Muumipeikko heräsää eikä saa enää unta. Hän lähtee tutkimaan tuota kummallista valkoista ihmemaata ja tapaa matkalla monia tuttuja ja tuntemattomia otuksia. Muumipeikko vaeltaa ympäri Muumilaaksoa. Hän ikävöi parasta ystäväänsä Nuuskamuikkusta, joka lähtee aina talvisin etelään. Muumipeikko on mietteissään, kun hän yhtäkkiä näkee valon kajastuksen puiden välistä. Tullessaan valoa kohti hän huomaa sen olevan ihan tavallinen steariinikynttilä. Kynttilän ympärillä on lumipalloista tehty kekomainen talo. Pallot ovat läpinäkyviä ja lievästi punaisenkellertäviä. Valon takana on joku kaivautunut keskelle kinosta mukavaan kuoppaan ja sieltä kuului hyvin hiljaista viheltelyä. Muumipeikko kysyy uteliaana, "mikä laulu tuo on?"  "Laulu on Tuu-tikista, minusta itsestäni, joka on rakentanut lumilyhdyn", kuuluu kuopasta. Kertosäe on sitten jotain aivain muuta, se käsittelee revontulia. Muumipeikko ymmärtää, mutta Tuu-tikki oikaisee häntä ystävällisesti. Revontulista kun ei voi tietää ovatko ne olemassa vai näkyvätkö ne vaan. Kaikki on hyvin epävarmaa ja se tekee Tuu-tikin hyvin levolliseksi. Sitten Tuu-tikki laskeutuu takaisin kuoppaansa ja tuijottaa taivaalle. Muumipeikko seuraa esimerkkiä ja näkee ensimmäistä kertaa elämässään revontulet - ensimmäisenä muumina koko maailmassa. Hetken kuluttua Tuu-tikki nousee ylös ja ottaa kynttilän lumilyhdystä. Hän ottaa sen mukaansa kotiin ennen kuin Mörkö tulee ja istuu sen päälle. Muumipeikko muistaa Mörön, nyökkää totisena ja lähtee seuraamaan Tuu-tikkia uimahuoneelle.


Tässäkin mukissa - esi-isän lisäksi - uutuutena on mukissa esiintyvän hahmon nimi pohjassa. Tämä uudistus tulee pikku hiljaa kaikkiin tuotannossa oleviin mukeihin jo tämän vuoden puolella.



Minusta on mukavaa, kun välillä tulee uusia mukeja. Pidän erityisen paljon siitä, että voin tutkia ja oivaltaa, mistä tarinoista kuvitukset ovat saaneet alkunsa. Tässä uudessa mukissa Tuu-tikki soittaa posetiivia puna-valkoinen nuttu päällä, koska hän on suuri musiikin ystävä. Takana on muumipeikko istumassa uimahuoneen portailla ja vieressä Pikku Myy, joka seikkaili hänen kanssaan kirjassa Taikatalvi. Mukin toisella puolella on Tuu-tikin toinen mieltymys, kalastus. Huomaa purkissa nimi Tove. Kuvitus on selvästi keväässä, koska muuttolinnut ovat palaamassa etelästä ja meri on vielä hieman jäässä. Kaulahuivi kertonee vielä hieman hyisestä ilmasta. Hyvään saumaan - siis keväällä 2016 - julkaistu uusi muki!

maanantai 30. toukokuuta 2016

Muumimuki Esi-isä.



Esittelyyn 1.3.2016 markkinoille tullut muumimuki Esi-isä.

Muki on ollut monelle mieluinen uutuus, koska se on ns. perusmuki täysin uudesta hahmosta. Esi-isä vilahti kuitenkin jo vuoden 2015 joulumukissa joka oli kuvitukseltaan yksityiskohtaisempi. Ja sitä ennen esi-isä näyttäytyy ainakin lastenastiasto Eväsretkellä kuvituksessa. 

Mukin (0,3l) lisäksi samalla kuvituksella ilmestyi kulho (15cm) ja lautanen (19cm). Hintaa mukilla on n. 10-15€ välillä ja sitä saa kaupoista varmasti vielä useankin vuoden.

Esi-isän taustaa.

Muumipeikko tapaa esi-isän ensimmäistä kertaa kirjassa Taikatalvi. Siinä koko muumiperhe on talviunilla, mutta Muumipeikko herää jostain syystä ennen kevättä. Hän lähtee liikkeelle ja tapaa kylmyyttä, jäätä ja lunta sekä hereillä olevia uusia ja vanhoja ystäviä. Esi-isä asustaa muumien uimahuoneen komerossa. Muumipeikko ei tätä tiedä ja Tuu-tikin varoituksesta huolimatta hän avaa komeron oven ja päästää esi-isän karkuun. Esi-isä on pitkäkarvainen ja -häntäinen pieni peikko jolla on iso kuono. Muumipeikko järkyttyy hieman kuullessaan, että tuhat vuotta takaperin hänkin olisi näyttänyt esi-isältä. Muumipeikko lähtee kotiinsa mietteliäänä ja hieman häpeillen. Hän ei voi uskoa, että esi-isä olisi hänelle jotain "sukua" - onhan heidän ulkomuotonsa niin erilaiset. Kotona Muumipeikko huomaa esi-isän kristallikruunussa. Muumipeikkoa ei jännitä ja hän yrittää tehdä tuttavuutta esi-isän kanssa. Esi-isä ei kuitenkaan vastaa mitään. Muumimamman tapaan Muumipeikko alkaa näyttää taloa vieraalleen. Hän ottaa lampun ja valaisee sohvaa, pöytää ja erästä kaunista, käsinmaalattua taulua, jonka nimi oli: Vilijonkka ikkunan ääressä. Muumipeikko jatkaa salongin esittelyä, mutta esi-isä ei pahemmin kiinnostu. Hän kiinnostuu vasta sitten, kun muumipeikko jättää lampun kaakeliuunin reunustalle. Silloin esi-isä innostuu ja se tulla mätkähtää alas kristallikruunusta ja vilistää kuin pieni harmaa lumppuläjä ympäri kaakeliuunia. Se tutkii ja nuuhkii kauan uunia ja silloin Muumipeikko muistaa Muumimamman sanat siitä, että heidän esi-isänsä elivät kaakeliuunien takana... Sinä yönä esi-isä kalustaa uudelleen koko talon, aivan hiljaa kenenkään kuulematta. Hän kääntää sohvan kaakeliuuniin päin ja ripustaa kaikki taulut uusiin paikkoihin. Jotkut taulut hän ripustaa ylösalaisin - kuka tietää, että pitikö hän juuri niistä eniten vai vähiten. Kaikki huonekalut on siirretty paikoiltaan ja ullakolta oli raahattu paljon vanhaa rojua kaakeliuunin ympärille. Tuu-tikki arvelee, että esi-isä oli siirrellyt tavaroita tunteakseen olonsa kodikkaammaksi. Näyttää siltä, että esi-isä oli tehnyt kaakeliuunista kotinsa ja tehnyt vanhoista ja jo salongissa olleista tavaroista viihtyisän tiheikön sen ympärille.

(referointi kirjasta Taikatalvi)

Täysin uutena juttuna mukissa on pohjaan painettu hahmon nimi.


Tällä hetkellä nimi on vain tässä ja samaan aikaan markkinoille tulleessa Tuu-tikki-mukissa. Tätä uutuutta aletaan päivittämään tänä vuonna myös muihin muumimukeihin. Mukava lisä, vaikka toisaalta pidän itse enemmän yksinkertaisesta pohjasta eli vanhasta hyvästä kruunuleimasta, joita on vanhemmissa mukeissa.

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Design Minna L. Immonen: Vihreä omena vol.2

Purkkikokoelma täyttyi viimein vihreällä omenalla. Jee! Serkkuni löysi kirpputorilta suht edullisen (tarrattoman) vihreä omena-purkin ja seuraavana päivänä kun olimme mökillä, sain äidiltäni hemupäivälahjaksi (tarrallisen) vihreä omena-purkin. Mikä sattuma! :) Nyt kokoelmani on siis purkkien osalta täysi. Toki niitä ostelen lisää jos tulee edullisesti ehjiä vastaan kirppareilta, on ne sen verran ihania kuvitukseltaan. Taidan kerätä neideille omat kappaleensa kapioihin... Vaikka kyllä minä välillä mietin, että mitähän neidit sitten isompana tykkäävät kun saavat kapionsa mukaan omaan kotiinsa. Ennustaa kun en osaa, voin vain toivoa, että esineet ja asiat joita heille keräämme muistuttavat heitä meidän kodistamme ja viedessään omaan kotiinsa sitten samanlaisia esineitä, heille tulee kotoisa olo. 





Vihreä omena

Tuotantovuosi: 2009 (sesonkituote)
Valmistaja: Arabia
Valmistusmaa: Suomi (made in Finland)
Design: Minna L. Immonen
Purkin vetoisuus: 1,2l
Purkin koko: k 145mm, kannen kanssa 160mm
halkaisija 125mm (ilman kantta)
Muuta: puinen kansi tiivisteellä
Mukin astiasarja: Teema (Design Kaj Frank)
Mukin vetoisuus: 0,3l
Valmistus: lopetettu
Mistä voi löytää? Kirppareilta, yksityisiltä myyjiltä
Hinta? Muki 10-15€, purkki 20-25€

Tässä nämä aarteet nyt ovat. Pari purkkia on vielä matkalla Tampereelta tänne, mutta muuten ne ovat tässä. Minna L. Immosen suunnittelemat ja Arabian aikanaan valmistamat purkit.


Aikaisemmat postaukset Minna L. Immosen tuotteista voit lukea klikkaamalla alhaalta tunnistetta Design Minna L. Immonen

lauantai 28. toukokuuta 2016

Kinuskiset suklaaruudut.

Törmäsin Yhteishyvän ohjeeseen kinuskisista mokkapaloista ja ajattelin leipoa niitä viikonlopun kunniaksi. Tutkailin ohjetta pitkään ja ainut mikä minua huolestutti oli vuoan koko (25x32cm), mihin mokkapalat piti leipoa. Halusin leipoa rehdisti pellillisen, mutta en saanut jotenkin kiinni siitä, minkä kertaisena pohja kannattaisi tehdä. Sitten muistin kälyni superherkullisen ohjeen mokkapaloihin ja päätin tehdä pohjan sillä ohjeella ja lisätä sitten kinuskia päälle. Tällä pohjaohjeella tulee muuten sitten niin paksu ja mehevä pohja, että ei paremmasta väliä! Yhteishyvän ohjeesta poiketen käytin kinuskina kondensoidusta maidosta keitettyä kinuskia sekoitettuna mascarponejuustoon - mitä yllätys yllätys löytyi laktoosittomana Prismasta! Jee, sitä ei nimittäin ole ollut laktoosittomana tarjolla ennemmin. 


Eli oikeastaan en käyttänyt tuota Yhteishyvän ohjetta, vaan otin siitä idean minkä toteutin näin:

Pohjaan tarvitset:

5 munaa
3,5dl sokeria
2dl maitoa
6dl jauhoja
2rkl kaakaojauhetta
4tl leivinjauhetta
4tl vaniljasokeria
300g voisulaa

1. Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri keskenään vaahdoksi.
2. Sulata voi mikrossa ja jätä jäähtymään.
3. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne maidon kanssa vuorotellen munasokerivaahtoon varovasti käännellen.
4. Lisää lopuksi voisula ja kääntele taikina tasaiseksi.

Paista 200 astetta ja n.20min

Anna pohjan jäähtyä kunnolla ja tee sitten vasta kinuski. 

Kinuskiin tarvitset:

1prk kondensoitua kinuskia
250g mascarponejuustoa
tomusokeria

Sekoita vatkaimella kinuski ja mascarponejuusto kuohkeaksi ja pehmeäksi, lisää tomusokeria varovasti mukaan pieniä määriä. Tomusokerin tarkoitus on kiinteyttää kinuskimascarponea niin, ettei se olisi niin juoksevaa. Tarkistele makua kuitenkin, että kinuskista ei tule ällömakeaa...

Kaada sitten kinuskiseos pohjan päälle ja ripottele vielä suolapähkinöitä (tms. pähkinöitä) päälle.
Säilytä jääkaapissa.


Meillä koululainen pystyy syödä ainoastaan pistaasipähkinöitä joten teimme puolet pistaasipähkinöillä ja puolet suolapähkinöillä. Pistaasipähkinät murskasimme hieman pienemmiksi ja lisäsimme ripauksen suolaa mukaan.


Aika helppo ja kiva muutos perinteiseille mokkapaloille. Kannattaa kutsua vieraita ja herkutella - tällaista pellillistä kun ei yksin tai kaksin kannata alkaa syömään, ei nimittäin ole aineksien perusteella mitään superfoodia vaan juuri sellaista rasvaista ja sokerista ja mehevää herkkua, mitä joskus tekee mieli :)

torstai 26. toukokuuta 2016

Erikoismukit Pidä Ruotsi siistinä-kampanjasta.




Viime vuonna 2015 ilmestyi Ruotsissa Arabian valmistama erikoismuki Pidä Ruotsi siistinä, Håll Sverige Rent I (pinkki). Mukissa on kuvituksena Tove ja Lars Janssonin Pelasta Itämeri-kampanjan piirroksia vuodelta 1970. Mukissa Muumimamma on pesemässä mattoja meren rannalla ja hän piilottelee fosfaattia sisältävää pesuainetta selkänsä takana merikäärmeeltä. (Fosfaatin käyttö pesuaineissa on haitallista luonnolle ja Suomessa sen käyttäminen tiskikoneaineissa on rajoitettu 30.6.2013 alkaen ja vastaava rajoitus tulee voimaan pyykinpesuaineissa 1.1.2017.) 

Tätä ihanuutta oli myynnissä vain Ruotsissa ja ruotsinlaivoilla sekä myöhemmin myös Helsingin Forumin ja Itäkeskuksen Moomin shopeissa. Hintaa mukilla oli 299kr/29,90€ (ovh.). Mukista menee 15 kruunun tuotto Håll Sverige rent-säätiölle, joka on toimii aktiivisesti paremman luonnon puolesta. Muki on erikoismuki ja se oli tuotannossa vain vuonna 2015. 

Tänä vuonna 2016 ilmestyi sitten toinen samaa sarjaa oleva Pidä Ruotsi siistinä II (sininen), our coast. Tai tätä löytyy myös nimellä Pidä vedet puhtaina, Håll vatten rent. Sininen erikoismuki oli jatkoa pinkille mukille ja se jäljitteli samaa kaavaa myyjien ja hinnan suhteen. Muki on tuotannossa tämän vuoden 2016 loppuun.




Tässä sinisessä mukissa kuvitus on myös Tove ja Lars Janssonin käsialaa samasta kampanjasta samalta vuodelta. Mukissa on Niiskuneiti joka hieman harmistuneen näköisenä yrittää siivota öljyä merestä. Tähän mukiin liittyy hauska feissarimoka netistä. Muki kun tuli alkuvuonna markkinoille ja joku huomasi takana olevan punaisen laivan muistuttavan Viking linen laivaa ja se oli hauska "mainoskikka" - aina siihen saakka, kunnes tajuttiin, että öljy jota Niiskuneiti siivoaa lähtee juuri tuosta punaisesta "Viking linen" laivasta ja sekös oli huonoa mainosta se.




Itse katselin ja vertailin mukeja pitkään - nyt kun vihdoin sain tuon sinisenkin mukin kotiini. Ihmettelin ääneen miehelleni, että on se hassua kuinka sinisessä mukissa juuri Niiskuneiti siivoaa öljyä merestä, koska onhan Niiskuneiti kuvattu hyvin turhamaiseksi ja ulkonäkökeskeiseksi hahmoksi - eikä yhtään ainakaan siivoavaksi kodin hengettäreksi! Mies totesi siihen vierestä, että tietysti se on Niiskuneiti (ja pinkissä mukissa Muumimamma) - onhan kuvat vuodelta 1970 jolloin naisten asema yhteiskunnassa oli hieman erilainen kun nykypäivänä.

Pidän kovasti näiden mukien väreistä, vaikkakin hieman enemmän minuun vetoaa tuo pinkki väri, täytyy nyt myöntää. Siinä mammalla saisi vaan olla essussaan tutut punaiset raidat, mutta muuten kuvitus on väreiltään harmoninen. Sinisessä mukissa pidän veneessä olevista nimistä: Lars och Tove. Siitä näkee, että piirrokset ovat heidän molempien käsialaa, vaikka muumien luojana Tovea enemmän pidetäänkin.

Joko sinulla on nämä erikoismukit kotona? Jos ei, niin älä huoli! Vielä näitä molempia on saatavilla ruotsinlaivoilta tai verkkokaupoista!

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Kastehelmi-purkki.



Tiedätkös mitä nuo purkit ovat? Nämä ovat kirppislöytöjä, joita ei markkinoilla pitänyt olla ollenkaan. Palataanpa vähän aikaa taaksepäin. Olimme muutama viikko takaperin Lahdessa ja kiersimme siellä Lanttilan kirpputorin. Kiersin lasivitriinit ja silmiini osuivat nämä purkit. Niissä oli jotain tuttua ja jotain niin hassua. Olin kaupoissa nähnyt vastaavia Kastehelmi-sarjan purkkeja muovikansilla, mutta en koskaan korkkikansilla. Yritin etsiä googlesta apua, mutta tuloksetta. Pyysin myyjää avaamaan vitriinin ja pohdin pitkään käsissäni olevia purkkeja. Hinta lopulta ratkaisi ostopäätökseni, purkit kun olivat -50% ja näin hinnaksi jäi 9€/kpl. Kyllä nämä purkit sillä hinnalla käyttöön pääsisivät!

Googlettelin lisää ja harmikseni en löytänyt sieltä yhtään kuvaa korkkikansisista Kastehelmi-purkeista. Sen sijaan löysin lukuisia kuvia uusista muovikansisista purkeista. Vertailin ja huomasin, että kyllä nämä ovat samankokoisia kuin kaupoissa olevat Kastehelmi-purkit, mutta kun tuo kansi. Pohdin jopa, että joku olisi tehnyt kannet itse, mutta hylkäsin ajatuksen. Kannet sopivat purkkeihin kuin valetut. Otin yhteyttä Iittalan asiakaspalveluun ja sain pari päivää sitten vastauksen:

"Kastehelmi-purkki ei ole missään vaiheessa ollut tuotannossa korkkikantisena. Ainoastaan tuotteen ensimmäisissä esittelyversioissa on ollut tuo korkkikansi ja näitä ei ole pitänyt päätyä mihinkään myyntiin."

Aika hyvä löytö siis! Vaikkakin on selvää, että purkit on saatu lahjaksi tai ne on varastettu tuotekehittelystä, en kuitenkaan aio näitä mihinkään palauttaa. Mihin edes voisin ne lähettää? Kirpputori ei niitä takaisin ota ja Iittala ei pyytänyt lähettämään niitä heille takaisin. Olen siis onnellinen kahden Kastehelmi-purkin omistaja, joilla on uniikki korkkikansi :)

Kastehelmi-purkki

Valmistaja: Iittala
Design: Oiva Toikka
Valmistusvuosi: 1964-
Koko: 116x114 mm
Väri: kirkas
Muuta: kaupoissa myytävänä purkit muovikansilla,
nämä kaksi ovat näytekappaleita kirpputorilta
Hinta: ovh. 32,90€ (Iittala verkkosivut)

maanantai 23. toukokuuta 2016

Torkkupeitto pienelle prinsessalle.

Serkkuni sai pienen tyttövauvan alkuvuodesta ja halusin virkata hänelle jotain söpöä. Googlettelin ja harjoittelinkin tuttinauhojen virkkausta sekä helistimien ja pohdin jopa erilaisia pieniä töppösiä. Mitkään niistä ei kuitenkaan olleet mieluisia tehdä, koska olivat niin pientä näpertämistä. Halusin tehdä jotain isompaa. Niinpä googlettelin taas ja ilokseni löysin helpon ohjeen neulottuun torkkupeittoon. En ole koskaan neulonut, joten siinä meni tovi harjoitellessa... Neulos oli alkuun ihan liian tiukkaa ja sitten liian löysää. Lopulta kuitenkin pitkällisen harjoittelun - pienten ja suurten epäonnistumisten jälkeen sain pienen peiton valmiiksi. Ja eilen sain annettua sen uudelle omistajalleen <3





Peitto on tehty Mini-ontelokuteesta pyöröpuikoilla nro 20. Ohjeen löysin täältä. Ontelokudetta meni vähän yli kilo ja kokoa peitolla on l 65cm ja k 70cm. Mielestäni peitto tarvitsi vielä pitsireunuksen ja sen virkkasin ihan omasta päästä. Peitto on äärimmäisen lämmin ja sopivan painava rauhoittamaan pientä ihmettä. Sopii vaunuihin tai vaikka lattialle pienen neidin pehmikkeeksi pötköttelyyn. Viimeisessä kuvassa otin päiväkotilaisen malliksi peiton todellista kokoa kuvaamaan. Sopii siis vähän isommillekin torkkupeitoksi. Toivottavasti tämä tulee käyttöön :)

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Virkatut tiskirätit päiväkotiin.

Eilen vietettiin päiväkotilaisen kevätjuhlia. Heidän ryhmänsä suuntasi aamulla bussilla metsän siimekseen, jonne meidät aikuiset oli kutsuttu iltapäivällä paistamaan makkaraa ja seuraamaan ohjelmaa. Pääsin klo16 töistä ja suuntasimme juhliin... vain huomataksemme, että tulimme paikalle kuulemaan lasten ohjelmanumeron viimeiset tavut. Emme olleet myöhässä vaan he olivat vaan päättäneet yksinkertaisesti aloittaa ohjelman aiemmin. Arvaa harmittiko meitä! Neiti oli itse odottanut meitä kovin ja me tietysti olisimme halunneet nähdä kaikki laulut ja leikit, koska niistä on kotona ahkerasti tällä viikolla puhuttu ja niitä pohdittu. Täytyy myöntää, että minulla meni vähän ilta pilalle.

Olimme kuitenkin varautuneet kevätjuhlaan pienin lahjoin. Halusimme taas muistaa neidin opeja, jotka tekevät päivittäin tärkeää työtä meidän lapsen ja muidenkin lasten kanssa. Neiti itse väritti värityskuvia ja kirjoitti heille kortit ja minä virkkasin pienet tiskirätit jämälangoista. 



Lankana käytin Novitan bambulankaa ja vyötteen teki mieheni. En laskenut silmukoita, mutta aloitin ketjusilmukoilla, sitten pylväillä ja siitä aloin vuorottelemaan pylväitä ja ketjusilmukoita. Vaaleansiniseen tein ns. nirkkoreunuksen. Tavoitteena oli tehdä mahdollisimman yksinkertainen ja reikäinen, että rätti kuivuisi mahdollisimman hyvin aika käyttökertojen välissä.


Meidän perheessämme on pienet lahjat ja muistamiset lähes viikottaisia juttuja. Aina sen toisen huomioiminen ei tarvitse olla halausta, piirustusta tai kirpparilöytöä kummempi asia. Siksipä haluamme opettaa tytöille tätä antamisen ja tekemisen riemua ja iloa - erityisesti silloin, kun on kiitoksen aika.

Edelliset postaukset päiväkotilahjoista voit lukea:

maanantai 16. toukokuuta 2016

Asiakaspalvelusta.

Haluan jakaa kanssanne kolme asiakaspalvelutilannetta, jotka ovat osuneet kohdalleni.

Ensimmäinen. Vuosia sitten, kun Hobitti-elokuvat ilmestyivät joulun alla ensi-iltaan, olimme suunnitelleet naisten kanssa pikkujouluja. Kaava oli vanha tuttu; ensin ruokaa ja sitten elokuvaa. Varasimme liput ja ravintolasta pöydän ajoissa ja kaikki näytti hyvältä. Kunnes. Minä olin ollut kuumeessa jo useamman päivän ja sinä perjantaina edelleen pienessä flunssassa. Pohdin pitkään omaa vointiani, jäänkö kotiin vai lähdenkö iltaa istumaan. Vaikka sydämessä painoi huono omatunto siitä, että en ollut voinut olla töissä pariin päivään, halusin kuitenkin lähteä pikkujouluilemaan, koska kaikki oli jo varattu ja/tai maksettu. Päätin lähteä ja juhlia ihan vaan rauhallisesti.

Pääsimme klo19 paikalliseen ravintola Jaloon, jossa meillä oli pöytävaraus. Tilasimme ruuat ja jäimme odottelemaan herkullisia annoksia. Kun kello läheni klo20, aloimme jo kysellä ruokiemme perään. Muille tuotiin annokset pöytään, omaani ei kuulunut. Kyselin sitä uudestaan. Hetken kuluttua - kello jo yli klo20 - ruokani vihdoin tuotiin minulle. Normaalina pikkujoulukautena tuo tunnin odotus ei varmasti olisi ollut juuri mitään, mutta koska ravintola ei ollut läheskään täynnä ja koska meillä oli Hobittiin liput varattuna klo20.30, meillä alkoi olla jo tuli takamuksien alla. Kun vihdoin leikkasin kasvishampurilaisesta palan ja nostin sen huulilleni, tajusin ruokani olevan kylmää. Ties kuinka kauan annokseni oli seissyt valmiina tiskillä! Pyysin tarjoilijan pöytään. Kerroin, että annokseni on kylmää MUTTA en ehdi odotella uutta annosta, koska meidän oli kiirehdittävä elokuviin. Tarjoilija pahoitteli kovin ja sanoi, että minun ei tarvitse maksaa annoksestani mitään. Odottelimme muiden laskuja ja laitoimme jo takkeja niskaan, kun pöytään tuodaan uusi kasvishampurilainen. Yritin selittää, että en halunnut/tilannut uutta annosta, koska olemme lähdössä juuri pois... Yksinäinen lautanen jäi kuitenkin pöytään, kun me lähdimme. Sama tarjoilija tuli vielä lähtiessämme pahoittelemaan ja antoi minulle pari pääsylippuja paikalliseen baariin.

Elokuviin päästyämme olin vieläkin nälkäinen (ylläri, kun en ollut saanut syödäkseni) ja päätin ostaa isot popparit ja ison pepsin leffaherkuiksi. Pääsimme saliin ja elokuva alkoi. Hyvin pian huomasimme, että ystäväni oli vahingossa potkaissut lattialla seisseen pepsin kumoon ja lattia lainehti juomaani. Totesimme nauraen, että minun olisi selvästi pitänyt jäädä kotiin vielä lepäämään flunssaani pois - eihän ilta täysin pilalla ollut, mutta moni asia meni mönkään :)

Toinen. Tämän vuoden puolella - kun oli ne kovat paukkupakkaset - tilasimme viikonloppuna pizzat pizzeria Mariasta kotiinkuljetuksella. Pohdin pitkään mitä täytteitä ottaisin ja ne jotka minut tuntevat tietävät, kuinka välillä olen rasittavan kranttu ruuan kanssa. Teimme tilauksen ja jäimme odottamaan pizzoja. Kotiinkuljetus toi pizzat sisäpihalle, mistä mieheni ne haki. Pöydässä katsoin pizzalaatikkoa, missä luki: "ei ollut tomaattia, laitoimme aurinkokuivattua tomaattia". Raivostuin! Listalla kun oli tavallisten tomaattien ja aurinkokuivattujen tomaattien lisäksi vielä kirsikkatomaatteja. Miksi ei laitettu niitä!! Tai soitettu, että sopiiko aurinkokuivatut tomaatit. Tilausta tehdessä oli kuitenkin jätettävä yhteystiedot pizzeriaan. Ehkä olen ainoa mutta minusta lähimpänä tavallista tomaattia on kirsikkatomaatit eikä etikkaiset säilykkeet. Niinpä pizza oli TÄYNNÄ etikkaisia aurinkokuivatun tomaatin paloja ja se etikka valui pitkin pizzaa. Sitä makua ei vaan saanut millään pois, vaikka ne aurinkokuivatut tomaatit sielä pois nyppikin... Koko pizza maistui pahalta ja etikkaiselta ja se jäi kyllä syömättä.

Kolmas. Kävimme tässä eräänä iltana mieheni kanssa Burger Kingissä. Minä kun en varsinaisesti jauhelihaa enempää punaista lihaa syö, tilaan usein hampurilaiseni kanalla. Burger Kingissä on monta kanavaihtoehtoa ja tällä kertaa päätin rohkaistua ja kysyä mitä eroa kahdella kanahampurilaisella on. Neiti kassalla ei oikein osannut kertoa sämpylän koon lisäksi mitään järkevää eroa (kuten esim. minkälainen osa kanasta pihvinä on) ja päädyin samaan vanhaan tuttuun kanahampurilaiseen. Kun ruokamme tuli pöytään, huomasimme pian, että kassalla neiti oli painellut nappeja väärin ja minulle tuli juuri se toinen, ei tilaamani kanahampurilainen pöytään. Mies meni siitä sanomaan ja kuulin kassalla olevan pojan ääneen. Hän pahoitteli kovasti tapahtunutta ja laittoi uuden hampurilaisen tulemaan. Korvasi erotuksen loppusummasta ja antoi väärän kanahampurilaisen mukaan, että sitä voi nyt vaikka maistella, koska se menee heillä vaan roskiin. Poika katsoi myös kuittia ja totesi, että koska teitä näytäisi olevan kaksi ihmistä (kahdelle tilatut annokset) niin tulkaa hakemaan kaksi jälkiruokaa kun olette ruokanne syöneet. 

Voitte varmasti uskoa kun kerron, että olen käynyt uudelleen Jalossa. En ole tilannut enää mitään Mariasta. Tulemme varmasti käymään vielä uudelleen Burger Kingissä.

Kuinka erityisen tärkeää on kohdata ihmiset ihmisinä ja korjata ne virheet mitä on tehnyt. Saada toinen ihminen tuntemaan, että hän on tärkeä ja että hänet on kohdattu ihmisenä. Voi kumpa itsekin osaisin niin tehdä päivittäin töissä ja muuallakin.


sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Neljän kuukauden uurastus on nyt ohi!

Tammikuussa aloitimme tyttöjen kanssa pisteiden keräämisen. Ajatuksena lyhyesti se, että tytöt keräsivät molemmat omista arjen haasteistaan pisteitä aina kun ne suoritettiin kunnialla. Päiväkotilaisen haasteita olivat mm. siirtymät, pukemiset ja puhuminen. Hän rähjäsi ja riiteli. Koululaisen haasteena oli huolellisuus niin läksyissä kuin tavaroista huolehtimisessa. Olimme sopineet tyttöjen kanssa pelisäännöt ja niistä saatavat pisteet. Iltaisin mietimme päivän kulkua ja laitoimme pisteinä toimineet Plus plus palat purkkeihin. Aina viikon päätteeksi purkit tyhjennettiin isompaan lasipurkkiin. Pieniin viikkopurkkeihin piirrettiin kaksi viivaa, jotka merkkasivat pienen välipalkinnon määrää. Luin itse tuon edellisen postauksen tammikuulta ja täytyy sanoa, että silloin ajateltu herkkujäkkäri muuttui nopeasti aineelliseksi. Meillä kun neidit alkoivat kerätä silloin R-kioskista ostettavia Filly-poneja ja siitä se sitten lähti.

Näin neljän kuukauden pisteiden keräämisen jälkeen voin ilokseni kertoa, että matkaan on mahtunut monia hetkiä. On ollut hetkiä, kun tytöt ovat onnistuneet. 
Iloinneet omista saavutuksista. 
Riemuinneet pienistä palkinnoista. 
Itkeneet, kun pisteiden kerääminen ei enää huvita. 
"Kun maailmassa olisi niin paljon tärkeämpiäkin asioita, kuten rakkaus", sanoi koululainen kerran. 
Raivonneet kun kaikki kerätyt viikkopisteet on kaadettu takaisin suurien hölmöilyjen takia. 
Ja taas iloinneet, kun ovat huomanneet, että iso purkki täyttyy täyttymistään.

Neljän kuukauden jälkeen tänään oli se päivä, kun purkit vihdoin tyhjennettiin kaikki. Viikkopurkit ja se iso. Palkinnot sai hakea meidän sängyn alta. Voi sitä riemua! Kiljahduksia, halauksia ja pieni onnen kyynelkin koululaisen silmäkulmasta. 


Puhuimme ennen palkintojen varsinaista avaamista tyttöjen kanssa siitä, mitä he ovat oppineet. Päiväkotilainen ei enää rähjää. Ei huuda. Ei riitele. Pukee vaatteet reippaasti. Ei enää suutu jos on viimeinen. Koululainen sanoi itse, että hänen ei ole enää tarvinnut varastaa muilta kyniä koulussa. Kun kynät on ollut omasta takaa mukana. Hän on oppinut hurjasti matematiikkaa kaikkien lukuisten läksyjen ja lisätehtävien muodossa. Hän osaa kirjoittaa kaunista käsialaa jos siihen keskittyy. Hän ei enää sotke kirjojaan niin paljon. Ei tee läksyjä kuulakärkikynällä. Muistaa liikkavaatteet ja haluaa käydä usein suihkussa. Hän on oppinut katsomaan itseään vähän eri tavoin. Huono itsetunto on kohonnut asteen verran ylöspäin, kun hän ei ole aina koulussa se, jolta on tavarat hukassa. Tai se, jonka hiukset on rasvaisina pitkin poskia. Hän pitää itsestään.

Oliko kaikki tämä sen arvoista? Neljä kuukautta pisteyttää heidän tekemisiään. Vaikka tuo lause kuulostaa aivan kamalalta, pisteyttää nyt lapsen tekemisiä. Niin meillä tämä on toiminut. He ovat onnistuneet ja tunnistaneet itse asiat, jotka eivät ihan menneet putkeen. He ovat oppineet välttämään niitä kompastuskiviä. He ovat oppineet.

Palkinnot olivat tällaiset


Ne ovat kyllä yhteisiä, mutta koululainen sai rakennettavakseen Lego Elves paketin ja päiväkotilainen sai leikkeihin kauan odotetun Kukkatornin Filly poneille.






Loppupäivä meillä meneekin leikkien merkeissä, ei tuonne sateeseen kukaan haluaisikaan nyt mennä.

lauantai 14. toukokuuta 2016

Vohveliraudalla jäätelötötteröitä.

Kävelimme kävelykadulla tyttöjen kanssa ja puheeksi tuli katukuvaan ilmestyneet jäätelökioskit. Tytöt tietysti halusivat jäätelötötteröt! Olimme kuitenkin kävelemässä kotiin syömään joten jätskit jäi ostamatta. Kauhistuimme kuitenkin mieheni kanssa jäätelötötterön hintaa: 3,20€ per pallo!!! Aivan järkyttävä hinta! Kaksi palloa oli 3,70€. Vohvelista sai maksaa erikseen. Ja strösseleistä. Ja kastikkeesta. Hyvällä säkällä siis meidän nelihenkinen perhe saisi 20€:lla jokainen yhdet tötteröt lisukkeilla. Melkein mistä tahansa kaupasta saa melkein mitä tahansa makua litran tuolla yhden pallon hinnalla. Päätimme siinä samassa hiljaa toisillemme, että me emme tyttöjä näihin kioskeihin jäätelölle tuo.

Asia jäi vaivaamaan ja kotona googlettelin vaihtoehtoja. Löysin täältä ohjeen itsetehtyihin jäätelövohveleihin. Ohje tuntui hyvältä ja halusin itse kokeilla nyt viikonloppuna miten minulta taipuu vohvelit. Jos et muuten ole ennemmin törmännyt tuohon Ruususuu ja Huvikumpu -blogiin niin suosittelen tutustumaan! Aivan ihana blogi, täynnä hempeää inspiraatiota niin arkeen kun juhlaankin.

Tällaisia näistä minun tekeleistäni tuli



+ oli se, että taikinan ainekset löytyivät kaapista
+ taikina oli maultaan maukasta
+ taikinassa oli sopiva koostumus, tötteröt ei ollut löllöjä tai ne ei murtunut
+ on se vaan kivempi syödä jätskit tötteröistä kuin perinteisestä kulhosta!
+ taikinasta voisi kokeilla tehdä myös jäätelökuppeja

- taikina oli ehkä hieman paksua, vaikka sitä yritti kuinka saada laitettua vähän vohveliraudalle
- toisen käden peukalo sai kyllä kuumasta osumia, 
kun vohveleita pitää kuumana saada muotoiltua muotin päälle
- aikaa saa varata paljon, minulla meni lähes 1,5h aikaa 
pelkästään vohvelien paistamiseen ja muotoiluun
- minä en osannut tehdä tötteröistä kovinkaan tiiviitä 
ja siksi pohjaan jäi aina pieni reikä josta valui jäätelöä

Kaikenkaikkiaan jäi hyvä fiilis tehdä näitä ja erityisesti syödä jäätelöt tötterössä. 
Tytöt ja mies pitivät näistä kovasti ja taitaa meilläkin alkaa nyt jäätelökesä <3

perjantai 13. toukokuuta 2016

Design Minna L. Immonen: Appelsiini vol.2

Esittelyyn Minna L. Immosen Appelsiinipurkki.





Purkki löytyi yksityiseltä myyjältä täältä Jyväskylästä tori.fi:n kautta. Olen näitä metsästänyt (erityisesti tätä ja sitä vihreää omenaa) lähes tuloksetta livekirpputoreilta. Kyllähän niitä joskus aina näkee, mutta hinnat ovat järjestäen olleet +30€ joka on minulle liian kallis purkista. Tämä oli löytö, jota piti hieman tinkiä. Muistakaa hyvät ihmiset sitten aina tinkiä kaikesta jos kasvokkain jotain ostatte, säästö se on pienikin säästö joka kotiin päin tulee ;)

Appelsiini purkki

Tuotantovuosi: 2009 (sesonkituote)
Valmistaja: Arabia
Valmistusmaa: Suomi (Made in Finland)
Design: Minna L. Immonen
Purkin vetoisuus: 1,2l
Purkin koko: korkeus 14,5cm, kannen kanssa 16cm, 
halkaisija 12,5cm (ilman korkkia)
Muuta: puinen kansi tiivisteellä
Mukin astiasarja: Teema (Design Kaj Frank)
Mukin vetoisuus: 0,3l
Valmistus: purkki ja muki lopetettu
Mistä voi löytää? Kirppareilta
Mitä kannattaa maksaa? Mukeista 10-15€, purkista 20-25€

Vielä uupuu pari mukia ja se vihreä omena purkki. Onneksi, en tiedä mitä minä sitten alkaisin keräilemään ;) Edellisen postauksen voit lukea täältä.

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Lapsuuteni muumimukit osa 1.

Muistat varmasti ne lukuisat eri postaukset keräämistäni muumimukeista? Ja ehkä mieleesi on myös piirtynyt, kuinka minun lapsuudessani muumimukit olivat juuri ne mukit, jotka ihan joka päivä kulki aamusta iltaan käytössä. Juhlissa ja arkena. Ne pyörivät aikuisten ja lasten käsissä. Päivittäin tiskikoneessa. Siitä syystä nuo ihanat ja värikkäät muumit ovat osa minun lapsuuttani. Ja siitä syystä kerään niitä tänä päivänäkin, sekä meidän perheelle että likoillekin. Osaksi heidän lapsuuttaan, kapioina kotoa mukaan, kun ovat valmiit lentämään pesästään.

Joku aika sitten äitini löysi varastosta nämä lapsuuden mukimme. Sain ottaa ne lainaan, kuvattavaksi. Arvaatte varmasti, että itken verta ja kyyneleitä jos ja kun nämä aarteet pitää palauttaa, mutta en ainakaan vielä siihen suostu. Tällä hetkellä nämä aarteet ovat pakattuna varmassa tallessa - ainakin yhtä turvallisessa kuin markkinoiden varmin kassakaappi! Tai sitten ei... Tässä ne silti ovat. Ulkoilemassa pöydällä ihailevan katseen alla. 

Pahoittelen vesileiman käyttöä, mutta koska huijarit vaanivat pahaa aavistamattomia muumimukeja ja höynäyttävät näin kanssaihmisiltä rahat niin oli pakko vesileimata nämä.



Siinä ne kaikki ovat! Mahtuivat hyvin samaan kuvaan. 

Rakkaus (1996)
Muumipoika (minun sekä pikkuveljeni omat)
Tummanvihreä.
Tumma roosa.
Tumma keltainen.
Tummansininen a.k.a Pullopostia.
Muki sininen a.k.a Maalaavat muumit.
Rauha.
Muumityttö.
Eväsretkellä.

Esittelen mukit yksi tai kaksi mukia kerrallaan. Kuvasin niitä tarkasti. Tarkkailin sitä kuuluisaa 1990-luvun laatua, sitä Arabian kulta-aikaa, verrattuna ainakin tämän päivän halpistuotantoon Thaimaassa. Eroja on, se täytyy myöntää. Ja todeta, että silloin 25-vuotta sitten ei laaduntarkkailusta ollut tietoakaan. Siitä kuitenkin myöhemmin. Ei kaikkia herkkuja heti kerralla! <3