maanantai 27. kesäkuuta 2016

Kesälomaterveisiä!

Tiedättekö sen tunteen, kun ollaan lähdössä (mökille) ja noin about miljoona asiaa on tekemättä ennen sitä. On pestävä pyykkejä, tarkistettava sääennustuksia, mietittävä mitä kukin haluaisi ottaa mukaan ja mitä oikeasti autoon mahtuu mukaan. Sitten on tiskattava, tyhjättävä roskikset ja jääkaappi, tehtävä eväät ja huolehdittava, että lapset ottavat unikaverinsa mukaan. Koska katastrofi siitä syntyy, kun illalla huomataan, että hippopylly tai lyttylehmä olisikin jäänyt kotiin. (Kyllä, ne ovat ihan oikeita tärkeiden unikavereiden nimiä.) Siinä kun sitä lähtöä sitten viime torstaina tehtiin ja perille vihdoin päästiin, on puhelimet jääneet laukkuun ja vaatteet lentäneet koreihin uimisen tieltä. En toivotellut teille hyviä juhannuksia, mutta voin näin jälkikäteen vain hartaasti toivoa, että teillä oli oikein mukava juhannusviikonloppu. Meilläkin oli.

Me jatkamme lomailua tyttöjen kanssa vielä puolitoista viikkoa ja sitten vielä toiset mokomat heinäkuun lopulla. Olemme nämä puolitoista viikkoa nyt täällä mökillä paria päivää lukuunottamatta, jotka olemme sitten kotona tiukasti legojen ääressä. Meitä nimittäin kovasti polttelee pari isompaa legopakettia, mitkä olemme kirppareilta löytäneet. Muuten päivät menevät varmasti uiden ja grillaten. Otin mukaan pieniä keriä ontelokudetta ja puuvillalankaa, josko niistä saisi jotain aikaiseksi. Mies otti pyöränsä ja on tehnyt pienen pyöräilyreitin läheiselle juuri hakatulle aukiolle. Tytöt nauttivat vesileikeistä ja ulkoilusta. Pieni päiväkotilainen peiteltiin eilen sänkyyn pienin vesikelloin (ja muiden oireiden kera), toivottavasti enterorokkoa enteilevät merkit eivät kovin pahasti meille parkkeeraa. Mikäs meillä kuitenkaan tässä ollessa, kun mökillä on myös miehen puolen sukua ja tekemistä riittää. Palaan blogin ääreen kun muilta puuhiltani maltan, nauttikaahan tekin kesästä.


keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Minnakortista tilaamani kortit.

Viime perjantaina kirjoittelin Minnakortin verkkokaupan alennuksesta, joka päättyi eilen maanantaina. Puhuin viimeksi siitä, kuinka Minnakortilla on nopeat toimitukset eikä ne pettäneet minua tälläkään kertaa. Hain nimittäin EILEN postista nämä:


Tilasin neljä pakkaa erilaisia korttilajitelmia ihan naurettavan parin euron hinnoilla, pari rippikorttia, 40 lumiukko ja -akkakorttia talveksi (olen täysin rakastunut noihin lumisiin hahmoihin!!) ja tilaajalahjana sai yli 25€ ostoksesta magneettikortin sekä yli 50€ ostoksesta taidekalenterin tälle vuodelle 2016. Minulla sellainen on jo edellisistä ostoksista, joten vein tämän toisen tuliaisena ystävälleni.

Suosittelen Minnakortin verkkokauppaa, hinnat ovat kohdillaan, toimitukset nopeita ja mikä tärkeintä: kortit ovat aivan sanoinkuvaamattoman ihania!

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Muumikaatimet

Muistan, kuinka vuoden 2013 loppukesällä kiersin kirpputoria Vaasassa ja silmiini osui tarraton Seikkailukaadin hintaan 19€. En tiedä yhtään, mitä tämä kaadin on maksanut kaupasta ostettuna, mutta edulliselta se silloin vaikutti. Olin aiemmin saanut jo sarjaan kuuluvia muita astioita ja kaadin pääsi välittömästi käyttöön. Tuo mustavalkoinen värimaailma ja kuvitus miellyttää silmiäni edelleen.




Seikkailukaatimen jälkeen en oikeastaan tiedäkään, kuinka loput kaatimet ovat meille päätyneet. Aika hiljan niitä on tässä parin vuoden aikana jostain aina tupsahdellut (sekä meille että markkinoille ylipäätään!), vaikka sitä ainoaa kaadinta en ole malttanut ostaa, minkä todella haluaisin. Nimittäin Perhe-kaadinta vuodelta 2007. Se on 0,6l eli hieman pienempi kooltaan, kuin nämä 1l kaatimet ja väritykseltään ihan samanlainen, kun Perhe-muki. Kaatimen hinta vaan on niin kova, helposti voi joutua maksamaan 150€!!! Hui.

Olisikohan ollut vuosi 2014 kun sain joululahjaksi veljeltäni tämän Muumimamma aprikoosi-kaatimen. Se on poistunut markkinoilta 30.6.2015. Kaadin on mielestäni vahvan väritykseltään ja minua ilahdutti siinä kuva, missä mamma piirtää seinää. Sama kuva on vanhassa sinisessä muumimukissa vuosilta 1990-1996. (Mukin nimi on Muki sininen, mutta sen lempinimi on Muumit maalaa tai maalaavat muumit.)




Sitten on tämä Stockmann-kaadin, joka valitettavasti jäi niin monelta saamatta. Olen kirjoittanut aiheesta parikin postausta ja voit lukea ne täältä ja tuolta.


Seuraavaksi lainaan (vaan tähän kuvaan toki) päiväkotilaisen punaista Pikku Myy kaadinta, joka muuten poistuu tuotannosta nyt kesäkuun lopussa (30.6.2016) eli kipin kapin sellainen (sen pienen purkin lisäksi) hankkimaan, jos ne vielä puuttuu. Meillä tosiaan kerätään pienelle neidille Pikku Myy aiheisia muumiastioita ja neiti saikin mukin, kulhon ja kaatimen synttärilahjakseen keväällä. Purkki vielä puuttuu, mutta ostan jos se tulee sopihintaan vastaan. Me emme miehen kanssa olla yhtään varmoja tästä värityksestä! Kaadin on ehkä liiankin punainen meidän makuun ja tuo punainen ei sovi lainkaan tuohon kuvitukseen. Mielestäni punainen sopisi paremmin jouluun/talveen, kun syksyyn... Saas nähdä josko tätä tulee sitten hankittua ollenkaan itselleen. 



Ja viimeisenä esittelyyn uusin hankintani eli Ystävyys-sarjan kaadin. Kaadin ei ole kovinkaan mieluinen ja ihan vähän harmittelen sitä, että se tuli ylipäätään ostettua. Mutta ehkä se löytää paikkansa joskus kattauksesta, kun sen vaan rohkeasti käyttöön ottaa. Usein se muuten onkin niin, että ihminen (eli minä) jään johonkin tiettyyn väriin (tai muutamaan tiettyyn väriin) kiinni ja sitten ostan vaan niitä. Ihailen ihmisiä, joilla on silmää ostaa hillittyynkin sisustukseen oikein kunnon väriläiskiä ja saada ne näyttämään tosi hyvältä. Eli täytyy vaan uskoa itseensä ja käyttää enemmän värejä! Kyllä tämä kaadin käyttöönkin vielä tulee!




Mikä on sinun suosikkisi?

VINKKI! Jos omistat muumikaatimia (tai mukeja) ja mietit niiden säilyttämistä, muista käydä pyytämässä Iittala outleteista (tai muista Iittalan tuotteita myyvistä liikkeistä) pahvipakkauksia, joissa tuotteet kuljetetaan turvallisesti liikkeisiin. Itse hain eilen (taas!) pari laatikkoa, tällä kertaa näille kaatimille. Joihinkin liikkeisiin voit jättää yhteystietosi, niin he keräävät tarvittavan määrän pahvilaatikoita ja ilmoittavat kun ne saa tulla hakemaan.

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Vuohenjuustoa leivän ja salaatin kera.

Kuinka moni pitää vuohenjuustosta? Minä rakastan sitä ja käytämme sitä usein uunijuuresten kera tai ihan vaan salaateissa. Eilen innostuin tekemään vuohenjuustoleivät salaatin kera iltapalaksi ja voi vitsit kun oli suussa sulavaa!


Leikkasin vuohenjuustosta kiekon ja laitoin sen uunipellille öljyllä voidellun paahtoleivän päälle. Vuohenjuuston päälle valutin hieman hunajaa. Paistoin leipiä uunissa 200 asteessa n.10-15min. Tarkkailin viimeisiä minuutteja, että vuohenjuusto ei palanut. Otin pois uunista, kun juusto oli saanut kauniin ruskean pinnan. Leikkasin paahtoleivästä kovat reunat pois ja asetin leivän juustoineen lautaselle. Viereen kasasin salaattia, kurkkua, viinirypäleitä ja kevätsipulia sekä luottosalaatinkastiketta: Felixin tomaatti-chiliä. Lopuksi sivelin vielä hieman lisää hunajaa vuohenjuuston päälle ja ripottelin auringonkukan siemeniä koristeeksi.

Sopii iltapalaksi tai vaikka lounaaksi isomman salaatin kaverina!

lauantai 18. kesäkuuta 2016

Kermainen kana-ananas-maissikastike.



Ohje helppoon kanakastikkeeseen syntyi mökillä ihan vaan yhdistämällä tuttuja raaka-aineita. Kastike oli niin herkullista, että teimme sitä uudestaan parin päivän sisällä myös täällä kotona.

3-4 henkilölle aineksia tarvitset:

400g kanasuikaleita (minä käytin hunajamarinoituja, mutta naturellit käyvät varmasti myös)
2dl kermaa
200g pakastemaissia
1prk ananasta
1tl hunajaa
currya
suolaa

1. Paista kanat kypsiksi kasarissa tai wokissa (ellet omista kumpaakaan, voit paistaa kanat paistinpannulla ja siirtää ne kastikkeen tekemistä varten sitten kattilaan).
2. Kun kanat ovat kypsät, lisää mausteet (oman maun mukaan) ja lisäksi hunaja.
3. Lisää kerma
4. Kun kerma on hieman kuplinut (varo ettet polta sitä!), lisää jäiset maissit ja ananakset. 
5. Hämmennä kastikketta ja lisää tarvittaessa lisää kermaa tai saosta pienellä määrällä vehnäjauhoja, jos kastike on liian löysää.

Tarjoile riisin kera!

ps. voit tehdä isomman satsin kerralla tuplaamalla ainekset, mutta suosittelen, että maistelet matkan varrella ja lisäilet aineksia sitä mukaa, kun sinusta itsestäsi siltä tuntuu. Kokkaat kuitenkin itsellesi ja perheellesi, pidä siksi ainekset ja määrät vain suuntaa antavina. Paras apurisi on sinun oma suu!

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Minnakortin alennukset maanantaihin 20.6.2016 saakka.

Hei kirjoittelen pikaisen vinkin teille, jotka tykkäätte lähetellä ja saada postikortteja!
Kuten tiedätte, olen ihastunut ja syvästi mieltynyt Minna L. Immosen piirroksiin niin korteissa kuin astioissakin ja tilasin äsken taas ison kasallisen uusia kortteja. Minnakortin vanha verkkokauppa uudistuu ja uusille tuotteille tehdään tilaa ison alennuksen kanssa.

Kuva napattu Minnakortin Facebookin sivuilta.

Eli kaikki tuotteet ovat 50%!! Ainoastaan loppusummasi tulee ylittää 50€ jolloin alennus tulee voimaan. Alennus on voimassa maanantaihin 20.6.2016 asti. Tilasin äsken jo joulukortit ja muutaman sekalaisen korttipakan sekä rippikortteja. Alkaa lähipiirissä olla lapset jo sitä ikäluokkaa, että rippikoulusta pääsy on ajankohtaista... Voin lämpimästi suositella Minnakortin verkkokauppaa, tuotteet tulevat parissa päivässä ja mukana oli viimeksi pieni yllätyslahja.

Kipin kapin siis http://www.minnakortti.fi/verkkokauppa/ !!! :)

torstai 16. kesäkuuta 2016

Ystävyys.

Ajoimme eilen mökiltä kotiin ja pysähdyimme kuumana kesäpäivänä (joka on vain muisto enää kun kuuntelee tuota koleaa rummuttavaa sadetta tuolla ulkona) ostamaan jätskit. Osuin tietysti muumiosastolle ja siellähän oli Ystävyys-sarjan kolme ensimmäistä tuotetta 24,90€/kpl! Eli kannu, kulho ja purkki, joiden hinnat ovat pyörineet normaalisti 42,90€ alaspäin. En tiedä kuinka kauan tarjous on voimassa, mutta jos lähelläsi on Halpa-Halli ja nämä puuttuvat kokoelmastasi, niin mars mars lähimpään halppikseen tai ainakin tiedustelemaan, kauanko tarjous on voimassa.

Tähän väliin on pakko kirjoittaa, että näiden kolmen ensimmäisen (purkki, kulho ja kannu) lisäksi on tulossa markkinoille vielä tänä vuonna kolme muuta Ystävyys-sarjan tuotetta. Missään ei ole vielä tietoa, että mitkä kolme mahtaakaan olla ne uudet tuotteet, mutta veikkaan kahvi- tai jäätelökusikoita, pientä kulhoa ja tarjotinta.

Olin itse ajatellut, että ostan kyllä näitä Ystävyys-sarjan tuotteita, mutta en ole pitänyt mitään kiirettä. Sarja kuitenkin julkaistiin vasta 2016 vuoden alussa eikä ole mikään sesonkituote. Kolmikosta minua viehättää eniten purkki, koska pidämme paljon Hurraa!-mukista, jossa on osittain sama kuva. Hurraa! muuten ilmestyi jo vuonna 2012 ja se liitetään tähän Ystävyys-sarjaan, eli uutta mukia tuskin on enää tähän sarjaan tulossa... Hurraa! oli aikoinaan erikoismuki ja sitä oli saatavilla vain rajoitetun ajan ja moni onkin harmitellut, että se jäi aikoinaan ostamatta. Hurraa!-mukia myytiin vain Iittalan liikkeissä ja sen hinta oli silloin 24,90€. Nykyään näitä mukeja voi löytää yksityisiltä myyjiltä ja hintahaarukka on 40-50€ välillä. Varsinaista tarraa ei muki sisällä, mutta siinä on kumilenksulla kiinni lappunen. Meillä on mukeja kaksin kappalein, koska ostin aikoinaan omani ja nyt vuosia myöhemmin ostin ystävältäni toisen miehelleni, jonka ehdoton lempimuki tämä Hurraa! on.


Ystävyys-sarja on Tove Janssonin kirjasta Kuka lohduttaisi Nyytiä vuodelta 1960.

"Pieni Nyyti Nyytiäinen asuu yksin pienessä talossaan. Hän pelkää, sillä ulkona tallustelevat pelottavat hemulit. Mörkö ulisee. Hän päättää lähteä matkaan, mutta on koko ajan aivan yksin, koska ei uskalla puhua kenenkään kanssa. Homssut ja Vilijaanat vilistelevät ohi tämän tästä. Nyyti löytää merenrannasta pullopostia, jonka on kirjoittanut Tuittu. Tuittu on myös yksinäinen, ja Nyyti päättää lähteä etsimään tätä. Hän saa apua Rontilta, joka on kalastamassa homssujen kanssa. Rontti kertoo, että Tuittu mahtaa olla Mörön luona. Nyyti kulkee läpi karvamönkiäisiä kuhisevan metsän, mutta pelästyy kovin, kun vuoren takaa kuuluu Mörön kammottavaa mörinää. Mörinän loputtua Nyyti suuttuu itselleen ja päättää pysyä urheana Tuitun vuoksi. Pian Nyyti onkin kasvokkain Mörön kanssa, jonka takana Tuittu hytisee. Nyyti esittää kunnon sotatanssin ja puraisee Mörköä hännästä. Sitä Mörkö ei ollut osannut odottaa, vaan ällistyy ja juoksee pakoon. Nyyti ja Tuittu ovat molemmat hyvin ujoja, ja Nyyti päättää kirjoittaa Tuitulle kirjeen, jossa selittää asiat. Se osoittautuu hyvin vaikeaksi, mutta lopussa hän antaa Tuitulle kirjeen ja ruusuja. Vilijaana johdattaa heidät kohti uutta elämää homssujen hurratessa."

(Juoni kopioitu Wikipediasta.)

Minua kiinnostaa aina kovasti tutkia uudet astiat todella tarkasti ja minua kiinnostaa tarina kuvien takaa. Otin Kuka lohduttaisi Nyytiä? kirjan käteeni ja aloin selaamaan kuvia. Aivan ensimmäiseksi huomasin, että kirjan kannessa on sama kuva kun kulhon pohjassa.


Ja kulhon sisäreunoja koristaa vilijaanat ja homssut kärryjensä kyydissä, jotka viilettivät Nyytin ohi (koska hän ei uskaltanut sanoa heille mitään).


Se mikä tekee tästä kulhosta mielenkiintoisen, on minusta se, että kuvitus on sisäpuolella. Alkuun hämmästelin, mutta sitten taas toisaalta onhan se mukavaa, että jos pöytään kattaa vaikka salaatin, niin ulkopuoli sopii mihin tahansa kattaukseen valkoisuutensa puolesta ja sitten salaatin alta paljastuukin kuvia. Kiva uudistus! Ja kooltaan Ystävyys on samankokoinen kuin vanha mustavalkoinen iso Seikkailukulho, vaikkakin se kyllä hämäsi omaa silmää niin, että mittanauhan kanssa oli mitattava. Väitin nimittäin, että tämä Ystävyys olisi hieman isompi ja korkeampi, kuin Seikkailu.. Väärässä olin, millin heitoilla molemma kulhot ovat kooltaan: pohjan halkaisija n.16cm, reunojen halkaisija 23cm ja korkeus 7,5cm.

Purkissa kuvituksena on hemuleitten juhlat.


"Kas, hemuleitten puisto valaistuna hohti
ja raketteja siellä ammuttiin,
ja kansaa puitten alla karkeloi
kun pelit pelasi ja soitto soi!
On karusellit täynnä homssuja (kolmetoista kaikkiaan,
sai Nyyti lasketuksi) ja heidän ilmapallojaan!"

(Ote kirjasta Kuka lohduttaisia Nyytiä?)

Ja noista hemuleitten juhlista tuo kuvan yläreuna on kopioitu Hurraa! mukiin. Tarkimmat huomaavat, että kopio on otettu/tehty/piirretty hieman peilikuvana! Purkin kansi on muuten posliinia ja täytyy sanoa, että tuotekehittely voisi seuraavaksi keskittää uudistuksen kannesa olevaan tiivisterenkaaseen. Ei meinaan ollut oikein mikään kunnolla tiivis, kun kaupassa lähes kaikki purkit kokeilin. Toista se oli puukansien aikana...


Ja lopuksi kannu, joka ei minusta oikeastaan ole yhtään kiva (muttajokaolipakkosiltihankkia). Siinä minua häiritsee Tuittun silmät, jotka olisi voinut piirtää hieman tarkemmiksi (niin kuin kirjassakin ne ovat). Lisäksi tuo kannun pohjavärinä toimiva sininen ei oikein iske, mutta toivon kovasti että se jossain vaiheessa tai oikean kattauksen mukana alkaa silmää miellyttää.


Toisella puolella kannussa on Nuuskamuikkunen, joka kirjassa ei esiinny tuolla kuvalla, mutta joka niin lohdullisesti soitti huuliharppuaan. 

"Ja silloin tuuli lumoavan soiton meren takaa toi,
kun nmuikkunen se kesän poukamassa musisoi.
Ja laukkua ei muikkusella ollut, eikä koskaan tule olemaan
ja kenkiä ei viheriän niityn poika tunne ollenkaan."

(Ote kirjasta Kuka lohduttaisi Nyytiä?)


Kannussa kuvassa on toisella puolella on veneessä Nyyti ja Tuittu, jotka vihdoin löysivät toisensa, eivätkä heidän enää koskaan tarvitse katsoa taakseen vaan yhteiseen tulevaisuuteen.

"Ah, posken punaruusut häntä puki
ja nyytille hän sylin avasi
ja kuiskas: unohda jo mennyt kamaluus
on edessämme kaikki kauneus ja ihanuus
on meri jota nähnyt en mä milloinkaan
ja kauniit näkinkengät joita poimitaan.
He lähtivätkin heti matkaan vilijaanan myötä
ja kaikki homssut hurrasivat heille pitkin yötä,
ja juhlavalot valaiseva meren mustaa selkää.
Nyt lohdutamme toisiamme, emme koskaan enää pelkää!"

(Ote kirjasta Kuka lohduttaisi Nyytiä?)

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Pikku Prinssi 3D.


Pikku Prinssi on ranskalaisen Antoine de Saint-Exupèryn pienoisromaani sodan keskeltä vuodelta 1934. Kirja kertoo kaikessa lyhykäisyydessään monin vertaiskuvin ihmisen onnen tavoittelusta. Pikku Prinssi on yksi kaikkien aikojen myydyimpiä kirjoja ja niitä onkin myyty maailmanlaajuisesti yli 200 miljoonaa kopiota. Kirja mielletään lastenkirjaksi, mutta koska kirja sisältää paljon vertauskuvia se on vedonnut aikuislukijoihin vähintään yhtä paljon kuin lapsiin.

Alkuperäisteos kertoo lentäjästä, joka tekee pakkolaskun Saharaan ja kohtaa siellä avaruusolennon, Pikku Prinssin. Pala palalta Pikku Prinssi alkaa kertoa tarinaansa lukuisten kysymysten lomassa ja pian lentäjälle selviää, että Pikku Prinssi asui yksin asteroidi B 612:lla, mutta hän lähti sieltä muuttolintujen matkassa pois. Asteroidillaan hän hoivasi ja rakasti hyvin kaunista ruusua, mutta se oli kovin turhamainen ja Pikku Prinssi sai siitä tarpeekseen. Yksinäisyys - ja ruusun turhamaisuus - ajoi Pikku prinssin matkustamaan muuttolintujen avulla eri tähdille, missä hän tapasi mm. kuninkaan, Turhamaisen, Juopon, Liikemiehen, Lyhdynsytyttäjän, vanhan Herran ja ketun (jonka hän kesyttää itselleen).

Kuinka monelle Pikku Prinssi on tuttu? Itselleni tämä kirja tuli merkitykselliseksi vasta aikuisuuden kynnysellä. Minut hurmasi täydellisesti Pikku Prinssin sadussa se, että kaikki tapahtumat ja tarinat ovat vaan niin täysin päättömiä, mutta kuitenkin niin loogisia kun niitä vertaa ihan tavalliseen arkeen ja ihmisiin, joita siellä kohtaamme.

Olen myös mieltynyt kovasti Pikku Prinssissä paljon puhuttuihin tähtiin. Ne ovat olleet minun elämässäni hyvin merkityksellisiä, niiden avulla toivotan syksyn aina tervetulleeksi ja keväisin hyvästelen ne hetkeksi. Olen valinnut myös oman tähteni - jo elokuussa 1998 - ja sen minä etsin katseellani aina, kun tähtiin katseeni nostan. Siksipä Pikku Prinssi kirjassa on eräs kohta kirjan loppupuolella, mikä on muodostunut minulle tärkeäksi:


Ja sama englanniksi...


Miten tämä Pikku Prinssi satu tuli minulle näin mieleen? Siitä syystä, että katsoessamme elokuvateatterin valikoimaa, silmiini osui Pikku Prinssi animaation ja 3D:n muodossa. Kävimme tyttöjen kanssa sen katsomassa toukokuun lopulla ennakkonäytöksessa. Elokuva oli hyvin toteutettu animaation keinoin ja sen 3D teki vaikutuksen ainakin meidän tyttöihin, jotka ensimmäistä kertaa katselivat elokuvaa 3D lasien läpi.

Elokuvassa tarinan päähenkilönä ei ole Pikku Prinssi vaan elokuva on tuotu nykypäivään ja päähenkilönä toimii pieni tyttö. Tyttö asuu yksinhuoltaja äitinsä kanssa ja äidillä on suunnitelma. Saada tyttö pärjäämään tässä rankassa maailmassa. Ensimmäinen etappi onkin saada tyttö sisälle huippuyliopistoon. Tytön kesä on aikataulutettu minuutilleen - ilman hauskanpitoa tai ystäviä. He muuttavat vanhan ränsistyneen talon viereen, jossa asuu iäkäs mies. Mies on se lentäjä, joka tapasi Pikku Prinssin autiomaassa ja hän alkaa kertomaan Vesa Vierikon miellyttävällä äänellä tarinaa pienelle tytölle paljastaen kirjan tapahtumia sivu sivulta. Tietokoneanimaation ja perinteisen nukkeanimaation keinoin toteutettu upean näköinen elokuva leikkii ajatuksella, että ehkäpä kirjailija Saint-Exupéry ei kuollutkaan kadotessaan lennolla meren yllä heinäkuussa 1944 vaan elää erakkona isossa omakotitalossa keskellä kaupunkia. Pienen tytön ja Prinssin tarinat kulkevat elokuvassa vierekkäin, kunnes lopulta heidän maailmansa kohtaavat. 


Me kaikki pidimme elokuvasta kovin. Olemmekin siitä lähtien lukeneet Pikku Prinssiä iltasatuna ja ilokseni tästä elokuvastakin on kirja tekeillä. Elokuva oli hyvin toteutettu ja siinä oli selkeä sanoma. Sanoma oli, että ahneuden ja itsekkyyden täyttämä moderni kulutusyhteiskunta tekee ihmisistä sieluttomia ja onnettomia orjia. Jatkuva raadanta ja talouskasvun tavoittelu johtavat vain tuhoon ja epätoivoon, koska elämän todelliset arvot ja merkitykset ovat muualla. Ne ovat toisen ihmisen kohtaamisessa ja kyvyssä rakastaa lähimmäistään.

Pikku prinssi opettaa, että maailmaa on kyettävä katsomaan sydämellään, eikä silmillään.

Pikku prinssi ensi-illassa perjantaina 10.6.2016

Kiitos Pikku Prinssi - missä ikinä oletkin - että muistit, vaikka kasvoitkin aikuiseksi.

tiistai 14. kesäkuuta 2016

Mökillä ja päivä Vaasassa.

Huomenna lähdemme kotiin, mutta fiilistelen vielä parin kuvan kera meidän melkein viikon mittaista pientä kesälomaa täällä pohjanmaalla. Aurinko on paistanut, mutta ei täällä ole pelkillä shortseilla kuitenkaan pärjännyt. Meri on vielä hirveän kylmää, eikä sinne ole kukaan uskaltautunut uimaan, mutta onneksi paljuun saa lämmintä vettä ja siellä on kelvannut kylpeä.  Sitä on käytetty ja se täytetty ja lämmitetty useampaan kertaan. Onhan se aivan ihanaa tuo tuli, joka paljua (ja saunaa ja mökkiä ja kotaa) lämmittää ja joka lähes hypnoottisesti vetää täysin kyselemättä katseeni itseensä.




Lapset leikkivät ja etsivät pitkään kiviä ja kokosivatkin hienon kivikokoelman. Sain veljenpojalta sydämenmuotoisen kiven, jonka yhteistuumin veimme mumman kukkapenkkiä koristamaan. 


Kävimme myös Vaasassa jossa saivat kokeilla benji-trampoliinia. Hintaa lystillä oli 5€/7min ja kovastihan nuo nauttivat. Olisivat halunneet tietysti uudestaan sekä kokeilla kaiken maailman temppuja ja "bäkkäreitä", mutta toisella kertaa sitten. 



Kiersimme keskustassa tovin ja minä löysin ihanan maximekon itselleni!!! Pari mekkoa löytyi myös kirpputorilta koululaiselle ja lounaaksi syötiin burgereita. Lähdimme myös heittelemään frisbeegolfia, missä neiti päiväkotilainen sai itkupotkuraivarit, kun ei päässyt kiipeämään isolle kivelle.. Mutta kaikenkaikkiaan hieno puistoalue tuo Arboretum Vaasassa! Eväät olivat tietysti myös olennainen osa retkeä...




Mökkeily muuten on sisältänyt paljon kenkiä, nyrkkipyykkiä ja valoisia öitä. On tämä Suomen kesä kyllä ihmeellinen, kun yöt ovat yhtä valoisia kuin puolipilviset päivät. Lämpöä on satunnaisesti ja se muuttuu yhdessä yössä helteestä melkein pakkaselle. Illat on valoisassa häirinneet sopivasti iltarytmiämme ja tytöt ovatkin nukahtaneet suoraan sänkyyn 11 aikaan illalla. 




Kyllähän täällä mökillä viihtyisi viikkotolkulla, mutta tytöt on päästettävä välillä toiseen kotiinsakin, ettei ihan ikävä ala vaivaamaan pieniä ihmisiä.

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Lapsuuteni muumimukit osa 2.

Rakkaus.


Keräsin netistä mielestäni parhaimpia lainauksia muumeista ja heidän ajatuksiaan rakkaudesta. Tai ainakin sellaisia, jotka voisivat sopia rakkauteen :)

"Eihän sitä aina ehdi olla ystävällinen ja seurallinen. Ei yksinkertaisesti ehdi." (Nuuskamuikkunen)

"Jos minä löytäisin jostakin tarpeeksi pienen poikaystävän, olisin minäkin kevytkenkäinen" (Pikku Myy)

"Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan." (Muumipappa)

"Kaksi karamellia lasketaan kai yhdeksi, jos ne ovat takertuneet toisiinsa?"  (Pikku Myy)

"Minä en siedä lääppimistä, mutta minä tahdon paljon lahjoja." (Pikku Myy)

"Apua! En minä jaksa kantaa näin painavaa vaimoa!" (Muumipappa)

"Minä tunsin itseni niin onnelliseksi, etten edes pelännyt tämän hetken menevän ohi." (Muumipappa)

"Et kai sinä vain unohda suojella minua?"
"En toki, en ainakaan niin kauan kun sinä muistutat minua siitä."
(Niiskuneiti ja Muumipeikko)

"Jos pidät minusta lupaat poimia minulle kaikki tuikkivat tähdet tummalta taivaankannelta. Jos pidät minusta oikein paljon lupaat noutaa minulle hopeisen kuun taivaalta. Mutta jos rakastat minua et tee turhia lupauksia." (Nyyti)

"Omistaminen merkitsee vain huolia ja matkalaukkuja, joita joutuu raahaamaan mukanaan." (Pikku Myy)

"Tiedättekö eron ensimmäisen ja viimeisen rakkauden välillä? Ensimmäistä rakkautta luulee aina viimeiseksi, ja viimeistä ensimmäiseksi..." (Sirkusprimadonnan hevonen)

"Kultaseni, sinä olet aasi." (Muumimamma)

Rakkaus on mukina sellainen, että se on ollut tuotannossa iät ja ajat. Se ilmestyi vuonna 1996 ja oli jonkun vuoden siinä välissä poissa tuotannossa, mutta tuli sitten uudestaan. Rakkaus on hempeän vaaleanpunainen ja siinä Muumipeikko ja Niiskuneiti halaavat. Muki on suosittu kihlajais- tai häälahjana tai ihan vaikka seurustelun alkuvaiheessa ostettu muki mielitietylleen.

Rakkaus näkyy Muumilaaksossa monin tavoin. Muumimamma ja Muumipappa ovat naimisissa ja he puhuttelevat toisiaan välillä vaimona ja miehenä. Muumipeikko on aikeissa mennä Niiskuneidin kanssa naimisiin - sitten isona. Pikku Myy rakastaisi, jos vain löytäisi tarpeeksi pienen poikaystävän. Vaikka muistelisin, että taitaa hän olla jossain piirretyssä jaksossa hieman ihastunut Nuuskamuikkuseen. Nuuskamuikkunen ei taas rakasta tiettävästi ketään. Hän haluaa olla hieman erakko ja kulkea tätä elon polkua osittain yksin. Sen sijaan Pikku Myyn sisko Mymmelin tytär heilastelee Poliisimestarin kanssa ja Nipsu rakastaa vain kiiltäviä asioita kuten rahaa. Lopuksi mainittakoon vielä ehkä kaikkein tärkein, Muumimamman ja Muumipapan rakkaus poikaansa kohtaan, mikä näkyy kirjoissa monin eri teoin ja sanoin.

Mistä sitten erottaa 1990-luvulla valmistetun mukin juuri kaupasta ostetusta? Ellei mukin pohjassa ole vuosiluku 1996, en usko että sitä voisi erottaa millään muulla. Tosin, itselläni on vanha muki, joka on ollut minulla iät ja ajat eikä siinä ole pohjassa vuosilukua, mutta tiedän sen olevan 1990-luvulla ostettu ja se tieto riittää minulle. Alla on kuitenkin kuva vuosiluvullisesta Rakkaus-mukista, joka löytyi äitini varastosta.

Vuosiluku löytyy Muumipeikon hännän alta.
Muistatkos sinä koska olet saanut oman Rakkaus-mukisi. Tai keneltä olet sen saanut. Onko se muki toisten joukossa vai vaalitko sitä muistojen takia. Itselleni rakkaus muki on merkityksellinen, koska se on niiltä ajoilta, kun olin nuori ja asuin kotona. Ja merkityksellisen tämä muki tekee tyttärilleni sen vuoksi, että laitoin mieheni ostamaan Rakkaus-mukit tytöille ensimmäisiksi mukeisi, mitkä he saivat kun muutimme saman katon alle kaikki neljä.

Edelliset postaukset lapsuuteni muumimukeista voit lukea alla olevista linkeistä.


Lapsuuteni muumimuki osa 1. 

lauantai 11. kesäkuuta 2016

Valmiita virkattuja mattoja.

Mulla on missio. Virkata kaikki varastossa olevat kuteeni matoiksi. Koska mattoja on helpompi säilyttää kokonaisina kuin kerinä plus miten ihanaa se onkaan, kun voi vähän muuttaa sisustusta pienellä virkatulla matolla. Win-win! 

Olen siis tällä viikolla saanut kolmessa päivässä aikaan kaksi pinkkiä samanlaista mattoa. Olin tekemässä yhtä isoa, mutta tarkat silmäni huomasivat pienen sävyeron pinkeissä jämäkerissä ja mattoja oli pakko tehdä kaksi. Olen ostanut tätä pinkkiä kudetta tyttöjen huoneeseen ja teinkin siitä maton ja virkkasin korin pehmoleluille, mutta jossain vaiheessa pinkin ja vaaleanpunaisen yhdistelmä alkoi tökkiä minua. Pesin maton ja korin, purin kuteet ja nyt virkkasin niistä uudet matot.

Tuo pinkki oli värinä vähän hankala kuvattava. Yritin ottaa vaikka millaisessa valossa tai missä tahansa huoneessa ja paikassa kuvaa, lähes tuloksetta. Paras paikka olisi ollut tuo aurinkoinen parveke, mutta koska se on pari päivää ollut mieheni hiomispaikka (tuunataan pientä valkoista lipastoa) niin se ei ollut vaihtoehto. Lopulta päädyin ottamaan pari kuvaa matto heitettynä sänkymme päälle, koska ikkunasta tulviva luonnonvalo antoi lähes oikean sävyn pinkille.



Matto on pinkkiä Eko-ontelokudetta Paaposta. Paapo muuten lopettaa kivijalkamyymälänsä Alajärvellä ja sen takia kaikki myydään -30% alennuksella. Eli jos kuteita tai muita käsityötarvikkeita kaipaat niin kannattaa olla ripeä! Maton ohje on Lankavan Asteri-matto. Halkaisijaltaan matot ovat n.85cm ja kudetta niihin meni n. 2kg. Mattojen kuteet olin pessyt jo aiemmin, joten nämä eivät kutistu sitä luvattua 15-20% mitä matot aina ensimmäisessä pesussa kutistuvat. 

Lopuksi otin kuvaan mukaan kolmannen maton, jonka tein jo aiemmin jämälangoista senkin. Vessassa on samanlainen ratas-matto samoilla väreillä, mutta hieman isompana. 


Lopulta tein vielä inventaarion ja huomasin, että vaaleanpunaista kudetta oli ainakin sen 7 pientä, keskikokoista ja isoakin eri kokoista kerää ja niistä aion virkata niin ison Asterin, kun vaan kuteista riittää. Sen jälkeen kudevarastoni on pienentynyt niin, että siellä on jäljellä vain nailonkudetta ja miniontelokudetta, mistä ajattelin neuloa syksyä varten muutaman torkkupeiton :)

torstai 9. kesäkuuta 2016

Jäätelövohvelit kuppeina.

Kokeilin toukokuussa ensimmäistä kertaa tehdä kotona vohveliraudalla jäätelötötteröitä. (Lue lisää täältä.) Niitä itseasiassa säilyikin aika hyvin tähän asti! Mies niistä piti eniten ja tarkoitukseni oli kokeilla niitä uudelleen, mutta ei ihan näin pian. Veljeni kuitenkin soitti, että kun olimme heidän kauttaan ajamassa mökille viikonlopuksi, niin voisinko tehdä vohveleita jäätelölle. Lupasin, mutta tällä kertaa halusin kokeilla vohvelikuppeja tötteröiden sijaan.

Edellisestä kerrasta viisastuneena muokkasin taikinaa hieman. Kirjoitan nyt tähän alle tämän uuden version, joka olisi vieläkin saanut olla ehkä hieman ohuempaa. Suunta on kuitenkin oikea!

Sokeria 250g
2 munaa
Voita 125g sulatettuna
1tl kardemummaa
1tl vaniljasokeria
2,5dl hieman lämmitettyä vichyä
200g jauhoja

Sekoita sulatettu voi sokerien, kardemumman, munien ja vichyn kanssa.
Lisää jauhot ja sekoita. 
Anna taikinan seistä n. tunti.

Vohveleiden tekemiseen meni tällä kertaa paljon vähemmän aikaa. Taikina oli myös hieman ohuempaa, mutta se ei kovettunut yhtä hyvin, kuin alkuperäisellä ohjeella. Sormet paloivat myös huomattavasti vähemmän, kuin edellisellä kerralla, kun vohvelit vaan nosti KoKo-kulhojen päälle ja painoi niihin hellästi folion päälle patakintaat kädessä. Tältä se sitten näytti, kun siinä tohinassa ehdin yhden kuvan ottaa.


Ja tältä vohvelit näyttivät jätskipallojen ja strösselin kanssa!



Kyllä kelpaa! Tosin yhdestä taikinasta tuli n.14 vohvelikuppia (saisi tulla enemmän, on nämä niin hyviä!) ja osa niistä rakoili hieman (kun joku pihisteli taikinan kanssa yrittäen tehdä superohuita vohvelikuppeja...). 

+ taikina on edelleen maultaan maukas
+ vaikka kupin kovettumisessa menikin enemmän aikaa, pysyi se silti hyvin muodossaan jäätelön kanssa
+ vohvelikuppeja voi tehdä etukäteen ja ne säilyvät kovina pitkään
+ sormet eivät palaneet lähes ollenkaan, jee!

- taikina ei kovettunut yhtä hyvin, kuin tötteröiden kanssa

Seuraavan satsin teen niin, että ohennan vielä hieman taikinaa lisäämällä enemmän vichyä ja kokeilen tehdä niitä tötteröitä. Paikkaan aukot pohjassa sulalla suklaalla!

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

mitentämännytsanoisi - meidän uusi ruokapöytä, ehkä.

Heippa!

Se olisi keskiviikko ja täytyy sanoa, että joka päivä on ollut sellaista hulinaa - ihan toki itse järjestettyä ohjelmaa - että en ole koneelle ehtinyt. Olemme aloittaneet pienen lipaston tuunauksen, haimme uuden ruokapöydän (?!), olen virkannut kaksi mattoa ja käynyt useasti kylässä. Olemme siis molemmat nyt mieheni kanssa kotona ja huomenna kun tytöt tulevat kotiin, lähdemme ajelemaan pohjanmaalle mökille. Isäni täyttää tänään 60-vuotta ja kokoonnumme ydinperheeni sekä muutaman vieraan kanssa mökille nauttimaan elämästä. Odotan sitä kovasti, vaikka tämän päiväinen to do-listani sisältää sanan: pakkaaminen mitä niin kovasti inhoan... En osaa pakata kevyesti ja jostain takaraivosta kumpuaa ajatus, että kaiken tarpeellisen tarvitsee olla mukana. Vaikka eihän se oikeasti niin ole, koska mökillä on kuitenkin kaikki tarpeellinen.

Haluan kuitenkin nyt esitellä teillä uuden ruokapöytämme. Jos olet seurannut blogiani jo pitempään, saatat ihmetellä, että vastahan me uuden ruokapöydän hankimme... Eteen tuli kuitenkin tilaisuus, jota ei voinut ohittaa. Miten tähän siis tultiin? No. Meillä oli ensin se iso ja ruma kuuden hengen ruokapöytä mieheni peruja. En pitänyt siitä oikeastaan milloinkaan sen suuruuden takia. Pöytä oli lastulevyä eikä sitä voinut hioa ja maalata, vaikka pöytälevyssä oli kahden pienen ihmisen aikaansaamat kolhut vuosien saatosta. Annoimme kuitenkin ensiapua entisille valkoisille tuolinpäällisille ja värjäsimme ne tumman harmaiksi kesäkuussa 2015. (Lisää löydät täältä ja täältä.) 



Sitten elimme sen ison pöydän kanssa reilun puoli vuotta, kunnes kyllästyin. (Lue lisää täältä.) Minua inhotti, kuinka käytössä tuo iso pöytä oli niin epäkäytännöllinen! Tyttöjen kanssa söimme ruuat aina pöydän ääressä ja silloin pöytä oli siedettävän näköinen. Mutta aina niillä viikoilla, kun tytöt olivat toisessa kodissaan, oli pöytä täynnä tavaraa ja pölyä. Ja ne tuolit olivat niin korkeat ja kokonaan kangasta, että vaikka kuinka pöydän siisti ja laittoi siihen kynttilöitä tms. niin eihän ne mihinkään näkyneet, kun selkänojat blokkasivat näkyvyyden. Laitoin pöydän toriin ja se haettiin melko nopeasti meiltä pois. Toisen romu oli toisen aarre <3. 

Sitten helmikuun lopulla kotiin kannettiin mutkien takaa uusi korkeakiiltoinen 80x140cm ruokapöytä ja Kodin1:n mattamustat pinnatuolit. (Lue lisää täältä.)



Emme olleet ehtineet hankkineet pöytään lasilevyä, mutta ajatuksissa sen tilaaminen oli monesti. Koska ihan arkikäytössä huomasi nopeasti, että pöytä ei ole puuta. Siis toki tiesimme, että se ei ole puuta, mutta pöydän ominaisuudet alkoi näkyä erityisesti tyttöjen kanssa. Pöytä oli aivan liian liukas kahden tytön harjoitella käyttämään oikeaoppisesti haarukkaa ja veistä. Lautaset luisti alta ja osa pöytäliinoista. Käytimme kuitenkin tabletteja ja niillä onnistui välttämään suurimmat vahingot. Pöytä oli myös aika heppoinen. Tämä näkyi siinä, että isompi on kova heiluttamaan jalkojaan ruokapöydässä ja samalla heilui koko pöytä. Usein joutui myös kieltämään, kun neiti nojasi ruokapöydän päätyyn ja irrotti jalat maasta, että pöytä ei sellaista voimakasta nojailua kestä. Mutta kaikenkaikkiaan emme olleet ajatuksissakaan haluamassa uutta pöytää, koska tämä kiiltovalkoinen sopi niin hyvin meidän kotiin ja tähän tilaan, missä olohuone ja ruokatila ovat yhtä. 

Kunnes. Kävin ystäväni luona kylässä. He ovat ostaneet oman talon ja uudistaneet joitain huonekaluja sen myötä. Puheeksi tuli (ja näkyi) heidän entisessä asunnossaan hyvin palvellut massiivimäntyinen pyöreä pöytä. Ystäväni kertoi pöydän olevan myynnissä, mutta ei siitä ole pahemmin kyselyjä tullut. Jäin miettimään jo silloin pöytää meille, mutta kotona järkeilin asian niin, että emme me tarvitse uutta pöytää. Ja ihan oikeasti, emme me olisikaan tarvinneet! Tuo korkeakiiltoinen valkoinen pöytä oli niin pelkistetyn kaunis ja sopivan kokoinen... Eilen kävin uudestaan saman ystäväni luona ja hän kertoi, että aikoo tänään (siis eilen) soittaa SPR:lle, että hakevat pöydän pois. Arvaat varmaan kuka sen pöydän sitten illalla haki pois. No me tietysti. Ja tässä se nyt on. Ensimmäinen kuva on lainattu netistä mistä näet pöydän kokonaisuudessaan ja alla on kuva pöydästä meidän kotona.



Ihan väärän värinen, mutta ah niin tukeva pöytä! Kansi on osittain kolhuilla - niiltä osin, missä ystäväni lapset ovat opetelleet syömään - ja väri on tosiaan ihan väärä tähän meidän valko-harmaa-musta-pastelliin kotiini, mutta päätimme antaa pöydälle mahdollisuuden. Se saa nyt majailla meillä ja olla hetken käytössä ja sitten teemme päätöksen onko tämä hitti vai huti. Jos tämä meille jää, on miehen otettava käteensä höylä ja hiomakone ja lopulta varmasti pensselikin, mutta kuulemma näin päivän kokemuksella mies on ihan myyty. Korkeakiiltoinen pöytä majailee nyt keskellä tyttöjen huoneen lattiaa ja saa olla siellä hetken. Onneksi olemme lähdössä mökille - eihän se pöytä muuten siellä voisi kauaa kokonaisena olla... 

Olen itse kovasti mieltynyt nyt siihen, että pöytä on sen verran iso (halkaisija 125cm), että pöydän keskellä voi pitää kynttilöitä ja tyttöjen pastillipurkkia ilman, että ne haittaavat kenenkään ruokailua. Lisäksi tässä kirjoittaessa mukavalta tuntuu lepuuttaa jalkojaan pöydän alla olevilla ristikoilla... Ja onhan sekin ominaisuus varmasti käytännöllistä, että tämä pyöreä pöytä on levitettävää sorttia, joten ruokailemaan mahtuisi kerrallaan useampi. 

Sellaista tänään. On ihanaa olla nainen ja muuttaa mieltään! En tiedä vielä jääkö tämä pyöreä pöytä meille vai palaammeko korkeakiiltoiseen pöytään, mutta kerro sinä ensireaktiosi. Hitti vai huti?