perjantai 26. elokuuta 2016

Aarteita kirpputorilta.

Kiertelimme kesällä monilla kirpputoreilla eri kaupungeissa hyvin lohduttomin tuloksin. Lomailevat ihmiset kun eivät kesäisin kirpputoreille tavaroitaan kanna eikä sieltä siis löytynyt mitään mainitsemisen arvoista. Nyt syksyn saavuttua olemme aikeissa kantaa oman kortemme piristyvään kirpparikekoon ja lähdimme varaamaan sen tiimoilta pöytää. Ehdimme siinä samalla kiertää kaksi kirpputoria ja voi minkälaisia aarteita minä löysinkään!


Jorma Vennolan Iittalalle vuonna 1985 suunnittelema "Corona"-kynttilälyhty.
(Korkeus 7cm, halkaisija 8cm, syvyys 4,5cm, leveys 5cm ja paino n.650g.)


Ja niin ikään Kerttu Nurmisen Iittalalle suunnittelema hiekkapuhallettu "Lumilinna". Lumilinna suunniteltiin vuonna 1994 ja se oli tuotannossa 1995-1997. "Lumilinnaa" on tehty myös kirkkaasta lasista mattapintaisen huurrelasin lisäksi.
(Korkeus 6,2cm, halkaisija 9cm, syvyys 5cm ja paino 560g)

Nämä kaksi painavaa ja muotokieleltään hyvin erilaista kynttilälyhtyä maksoivat yhteensä 9,50€. Otin ensin käteeni tuon "Coronan" ja ihastelin sitä tovin, kunnes mieleeni juolahti, että en tosiaan ole koskaan ennen nähnyt kumpaakaan ja ostopäätös oli sillä tehty. Eikä minua ole kaduttanut tämä päätös pätkääkään, niin mainiosti ne käyvät Sarpaneva Steel teräsvadin päälle tunnelmaa luomaan.

Toiselta kirpputorilta löytyikin sitten kolme Tapio Wirkkalan "Solaris"-lautasta (halkaisija 30cm) hintaan 3€/kpl. Meillä on jo ennestään "Solaris" iso pullatarjotin ja nämä kolme - aikoinaan ruokalautasiksi suunniteltua - lautasta kotiutuivat meille kreivin aikaan. Minä olin nimittäin ihan hetki takaperin harmitellut miehelleni, että haluaisin joskus kattaa ruokalautasiksi kirkkaat lautaset. Siihen tehtävään olin iskenyt jo silmäni Wirkkalan suunnittelemat "Ultima Thule"-sarjan lautaset, mutta joita en ollut vielä malttanut ostaa. Onneksi en ostanut, koska nämä kolme "Solaris"-lautasta ajavat saman asian täydellisesti!


Niinpä katoimmekin värikkään broilerisalaatin kirkkaille lautasille. Sekä silmäni että vatsani söivät tämän annoksen niin suurella ruokahalulla, että lautasten naarmuuntumisen uhallakin aion kattaa näin joskus toistekin. En ehkä lapsille, mutta meille aikuisille silloin, kun ruuaksi ei ole kovasti leikattavaa ateriaa. Lupaankin nyt, että en enää koskaan vähättele astioiden kauneuden voimaa, niin syvän vaikutuksen tämä combo minuun teki. Jos puhtaus on puoli ruokaa, niin on myös kauniisti kattaminen ja ruuan asettelu lautaselle!

torstai 25. elokuuta 2016

Iittalasta Satumetsään.

Vaikka olenkin odottanut syksyä ja viileyttä, tuli tämän aamun +12 ja sade silti yllätyksenä. Villasukat jalassa ja silmät sikkaralla haluan palata Satumetsän lämpöön.





Vuonna 2009 Iittalan tuotantoon (ja ilmeisesti aina kesäisin sen jälkeenkin) tulli Klaus Haapaniemen (s.1970) Satumetsä-sarja. Silloin en sitä tajunnut ja pitkään sitä vuosia harmittelin, joten nyt en todellakaan jättänyt tilaisuutta käyttämättä, kun tämä ihana sarja tuli uudelleen kausituotantoon. Olen mieltynyt tähän mukin kokoon (4dl) ja joskus kun haluan oikein herkutella otan iltapalalla kupposen kuumaa kaakaota leivän kylkeen. Jos taas oikein haluan hullutella, lisään kaakaon joukkoon piparmintun makuisen karamellin ja nautin kuumaa minttukaakaota... nams!

Satumetsän kuviointi on hyvin hento ja jopa haaveellinen. Siinä sinisävyistä peuraa ympäröi herkkä lehtikuvio. Puista kurkkii lintuja, maa on sieniä pullollaan ja kettukin sieltä pilkistää. Puiden ruskeat rungot ovat saaneet kylkeensä sinisiä ja vihreitä pilkkuja. Olin itsekin yllättynyt siitä, miten minä ihastuin tähän vihreäsävyiseen sarjaan, (yleensä en näistä vihreäsävyisistä astioista niin piittaa) mutta jokin tässä viehättää. Ehkä se on tämä aistikkuus, joka on lähes kosketeltavissa ja toimii täytenä vastakohtana voimakasvärisiä Taika-astioita kohtaa, jotka ovat meillä käytössä talvisin.

Mukit ovat vetoisuudeltaan 4dl ja kulho 6dl.
Lautasia on kahta kokoa ja ne ovat halkaisijaltaan 22cm ja 30cm.
Iso kulho (2,8l) oli tuotannossa vain silloin alkuvuosina ja sen uudistuotanto olisi ollut suotavaa.

Eilen kun Iittala outletista ostin lautaset kulhojen ja mukien kaveriksi, huomasin kotona kuinka hyvin Kastehelmi käy Satumetsään. Muutama pieni vihreä (vanhaa tuotantoa) lautanen sopi äärettömän hyvin ja uutta tuotantoa edustava smaragdi-väri sopii jotenkuten kattaukseen mukaan.




Iittalassa oli tarjouksessa Kastehelmi-astiat (ota 6 maksa 4) ja vähän sieltä jäi polttelemaan keltaiset lasit Satumetsän kaveriksi (ja muutenkin)... Kannattaa käyttää tarjous hyväkseen, jos Kastehelmi on suosikkisi ja erityisen valppaana kannattaa olla nyt, kun Satumetsää myydään kaupoista pois. Sen tuotanto on nimittäin taas lopetettu, koska oli vain tämän kesän 2016 kausituote. Vaikka syksyn viileys iski tänä aamuna vasten kasvoja, ei nämä hentomieliset astiat vielä kaappiin lukittaudu talviunille. Ja vaikka onkin aamu, niin päätän hellästi hassutella ja juoda kupposen kuumaa kaakaota ja aloittaa sitten vasta päiväni.

lauantai 20. elokuuta 2016

Kenkäralli.

Tytöt tulivat kotiin ja näin meilläkin alkoi arki. Ensi töiksemme teimme taas inventaarion syksyn tamineista ja varusteista. Kesän ja syksyn kengät sovitettiin ja niistä karsittiin epäsopivat pois. Teimme hankintalistan ja pesin muutamat kesällä paljon käytetyt tennarit ja sandaalit, jotka luulen mahtuvan jalkoihin vielä ensi vuonna lämpimien säiden taas tultua. Laitoin kuluneimmat kengät kierrätykseen ja ihan muutama allekirjoittaneen käyttökelpoinen tennaripari lähti kirppiskasaan.

Siitä heräsi tämä joka syksyinen (ja keväinenkin) kenkäralli. Mitä kenkiä pienet ihmiset tarvitsevat jalkoihinsa näin syksyllä ja talven tullen? (Jos nyt poissuljetaan ennusteiden mukaan luvatut tulevat helleaallot mitä ei ole kyllä kaiken tämän sateen keskellä lupauksista huolimatta näkynyt.) 

Me saimme aikaan tällaisen listan:
* Lenkkarit
* Välikausikengät
* Talvikengät
* Kumpparit

Lenkkarit olivat molemmilla neideillä niin puhkikulutetut, että ostimme heille uudet. Koululainen tarvitsee huomattavasti kestävämmät kengät liikunnallisuutensa vuoksi ja vastaan tulivat alennuksella violetit Vikingit. Eskarilaiselle sen sijaan ostin ihan tällaiset söpöläiset. En voinut vastustaa pohjassa vilkkuvia valoja ajatellen, että pian se neiti on niin iso, ettei hän tällaisia suostu jalkaansa pistämään. Ja lisäksi eskarissa on opet sitä varten, että he ohjeistavat sään mukaisen pukeutumisen, joten nämä lenkkarit eivät (ainakaan toivon mukaan) kuralällyssä ui. Toisin kuin koululaisen, joka saattaa oman mielensä mukaan hyppiä lätäköissä tai olla yhtä hyvin hyppimättä jos siltä tuntuu :)


Näistä vilkkukengistä täytyy kertoa sen verran, että kun eskarilainen tuli kotiin ja esittelin hänelle uudet kengät (siinä vaiheessa ilman vilkkutoimintoa). Hän oli ilmeetön. Katsoi kenkiä ja sanoi tylsästi: "minulla on toisessa kodissakin uudet lenkkarit". Pyysin häntä laittamaan kengät maahan jolloin valot alkoivat vilkkua ja neidin silmät lävähtivät lautasen kokoisiksi ja hän huudahti: "nämähän on mahtavat!!!" Voi sitä äidin riemua, kun koon puolesta summissa ostetut kengät olivat täysin sopivat pienellä kasvunvaralla ja neiti oli yhtä hymyä. Lähdimme myöhemmin kauppaan ja sama neiti oli hyvin huolissaan siitä, että miten hän pystyy nyt kävelemään näillä eteenpäin, kun hän ei voi olla tuijottamatta näitä ihania kenkiä. Voi, äidin tyttö <3

Yleisesti ottaen kenkien ostaminen on aina haastavaa silloin, kun neidit ovat toisessa kodissaan. Pyrimme kyllä tekemään ostopäätöksen sovituksen jälkeen, mutta lenkkareiden kohdalla hätä keinot todellakin keksi! Näin kaupassa nämä koululaiselle sopivat lenkkarit ja arvoin mielessäni kahden koon välillä. Mies sen ajatuksen sitten heitti, että hän voi käydä kotona hakemassa vanhat lenkkarit ja vertaillaan niiden pohjallisia keskenään. Onneksi matkaa oli vain pari korttelia ja pohjallisten vertailun jälkeen uusiksi kengiksi valikoitui koko 35. Koko 34 oli niin sopiva, että se ei olisi mahtunut enää puolen vuoden päästä joten ostimme kengät pienellä kasvunvaralla. Vinkkinä siis mainittakoot, että joskus on hyvä olla mittanauha (jos tietää suurinpiirtein lapsen jalan pituuden) tai vaikka vanhojen kenkien pohjallinen.

Välikausikengät olikin kinkkinen juttu. Koululaisen tammikuussa saadut välikausikengät jäivät pieneksi ja eskarilaisen kohdalla niitä löytyi kotoa oikein kaksin kappalein!


Muistamatta mitään edellisestä ostoksestani, olen ostanut samanlaiset kengät kahteen kertaan! Onneksi koot olivat sentään erit (31 ja 32) eli tässäpä on neidille nyt kengät kasvunvaralla :) Kirppariostoksia nämä molemmat kenkäparit ovat joten eipä tässä kovinkaan korkealta rahallisesti kuitenkaan tiputtu.
(Käykö kenellekään muulle koskaan näin?)

Koululaisen välikausikengät ratkaisimme näin:


Ostimme neidille Crocsin kumisaappaat koska hän sovittaessa auttamatta rakastui niihin. Täytyy kyllä myöntää, että onhan nämä superkevyet jalassa ja itsekin pidin näitä varteenotettavina vaihtoehtoina kumpparijahdissani. Näihin mahtuu vähän paksumpikin sukka ja ilmankin pärjää. Täytyy vähän tarkastella tätä tulevaa syksyä paremmin ilmojen puolesta, että pärjääkö neiti näillä vai täytyykö etsiä "kunnolliset" välikausikengät. Ainakin hän oli itse niin tyytyväinen, että heti kassan jälkeen hän vaihtoi upouudet lenkkarit pois ja laittoi nämä jalkaansa.

Koululaisen talvikenkinä on toiminut kahden edellisen talven ajan Reiman loskakelien saappaat sekä Kuomat. Loskakelien kengät olivat nyt sovittaessa jääneet pieniksi ja Kuomat sopivat jalkaan ilman villasukkaa. Hankimme hänelle konkurssipesän alennusmyynnistä Vikingin täysin vedenpitävät paksut talvikengät. Näihin mahtuu villasukka jos kovat paukkupakkaset yllättää.

Eskarilaisella on ollut niin ikään kahtena perättäisenä vuonna Haltin loskakengät, jotka menivät hänelle vieläkin villasukan kanssa. Ostimme kuitenkin hänellekin samasta konkurssipesästä seuraavan koon Kuomat, mihin mahtuu myös villasukka kovien pakkasten varalta.


Kumpparit on molemmilla tytöillä käyttökelpoiset Nokiat ja nyt kun koululainen sai vielä Crocsit, niin niilläkin pärjätään varmasti kesään asti. Tosin kumpparit ovat kyllä mustikassa kesän metsäretkistä, mutta sehän ei haittaa. Päinvastoin, muistuttaa vaan kivoista kesäpäivistä sateen ja harmauden keskellä!

Kenkäralli on siis tehty! Jei! Olemme todenneet muutaman kenkämerkin äärettömän hyviksi niin lapsille kuin aikuisillekin. En kuitenkaan yhtään paheksu tai halveksu vähän halvempia (ja ns. merkittömiä) kenkiä, mutta me olemme tässä vuosien varrella todenneet, että ne eivät vaan kestä. Merkkikengät on usein kaupoissa ne kaikkein tyyriimmät kengät, mutta kun osaa pikkuisen ennakoida niin usein tekee löytöjä kun sesonkikenkiä myydään uusien tieltä pois. (Nämäkin kaikki esitellyt kengät on hankittu alennusmyynneistä ja ne eskarilaisen välikausikengät kirpparilta.) Niissä on yleisesti ottaen niin monta hyvää ominaisuutta, että kyllä laadusta vaan kannattaa maksaa. Meillä menee ihan hyvin samat kengät monta vuotta - jos ei yhdellä niin varmasti kahdella lapsella. Ja sanonta "köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa" pitää todellakin paikkansa myös ja ehkä erityisesti kenkien suhteen.

Tärkeitä ominaisuuksia ovat siis
* että kengät on sopivat. Ei liian pienet eikä liian isot.
* että ne tukevat jalkaa ja pitävät yllä hyvää ryhtiä
* että kasvavan lapsen kengissä on kasvunvaraa n.12-15mm
* että kengissä on vedenpitävyyttä (gore-tex)
* että kengät kestävät
* että ne näyttävät hyviltä

Tämän vuoksi - jos ihan tarkkoja ollaan niin - kirppariostoksia kenkien suhteen ei suositella. Koska jokaisen pienen ihmisen jalka jättää kenkään oman jäljen ja seuraava käyttäjä saattaa alkaa kävelemään huonosti muotoutuneella kengällä ihan väärin. Tässä kuitenkin oman järjen käyttö on sallittua. Me ostamme kirpparilta välillä tytöille kenkiä, mutta kyllä minä tarkkaan syynään kengät läpi ennen ostopäätöstä. Niiden on oltava ominaisuuksiltaan lähes uudet tai uudenveroiset ja pienet ulkonäölliset seikat eivät meitä haittaa. 

Meidän perheen jalkojen puolesta syksy saa tulla! Eikä ne sandaalit ja muut kevyemmät kengät kovin kauas ole varastoitu, jos niitä helleaaltoja meille asti vielä saadaan tuon ropisevan sateen sijaan.

perjantai 19. elokuuta 2016

Oiva the keinutuoli.

Kävimme viime viikolla Ikeassa. Lähdimme ostamaan ihan muuta ja tulimme kotiin erään haaveeni kanssa. Ostimme toki myös ne tarpeelliset asiat, mutta se mistä olen erittäin onnellinen on tämä.



Nimittäin keinutuoli. Kyllä, huolimatta mieheni ihan todellisista estelyistä huolimatta kotiimme kannettiin mustanruskea puinen keinutuoli, koska hinta. Tuolin ovh. on 119€ ja nyt se myytiin hintaan 39€. Eikä mies sitten edes vastustanut, kun jäin lukemaan silmät lautasen kokoisena edessäni olevaa tarjouslappua (ehkä noin kymmenen kertaa alusta loppuun), jonka jälkeen tyynesti pyysin häntä nostamaan kyytiin yhden laatikoista. Alan jo uskoa, että tämä pohojalaanen päättäväisyys näkyy kilometrin päähän, tai ainakin mieheni tunnistaa sen jo tarpeeksi hyvin, että tietää milloin kannattaa vastustaa ja milloin ei.

Olen pitkään - vuosia - haaveillut omasta keinutuolista ja kun pari vuotta sitten sain mieheltäni lahjaksi aidon lampaantaljan, päätin jo siinä hetkessä, että sen paikka tulee olemaan keinutuolissa. Ja siihen se haettiin varastosta välittömästi, kun keinutuoli oli koottu. Eikä sitä siitä kovinkaan nopeasti oteta pois.

Nyt kun keinutuolissa on keinutellut muutaman päivän, voin todeta, että tämä kyseinen malli on vaan ensiapua siihen kaipuuseen, mitä koen keinutuolia kohtaan. Tämä mustanruskea yksilö on oikein oiva, mutta se ei keinu yhtä hyvin kuin ne sellaiset mummoloissa olevat. Edessä ei myöskään ole jalaksia niin, että niissä voisi lepuuttaa kantapäitä samalla kun varpailla antaa vauhdin hurmata. Eikä tämä värikään valkoista voita, mutta kuten sanottu, tämä on oikein oiva tähän hätään. Jään odottelemaan täydellistä siroa pientä valkoista keinutuolia kohdalleni, joka ihan varmasti minua jossain odottaa.

Sitä ennen, tervetuloa mustanruskea "Oiva"-keinutuoli kotiini!
Olet kovasti odotettu ja tervetullut.

torstai 18. elokuuta 2016

Lipastosta vitriiniksi.

Ostin alkuvuodesta (?) facebookin kirpparilta pienen lipaston. Ihastuin lipastoon pelkän kuvan perusteella ja päätöstäni siivitti ihastuttavat numerovetimet. Lähetin miehen hakemaan lipastoa 20€:n kanssa. Kotona minua odotti kuitenkin pieni pettymys. Numerovetimet olivat jotain halpiskamaa eli tässä tapauksessa todella isot ja kömpelöt. Lipasto oli maalattu suurpiirteisesti ja sisältä paistoi vaalea puu. Pieni lipasto jäi kuitenkin meille ja löysi melko nopeasti paikkansa tuosta keittiön edestä ja ruokapöydän vierestä. Lipasto toimi hyvänä aputasona, kun meillä oli vielä se entinen kiiltovalkea ruokapöytä, joka sitten käytössä osoittautui liian pieneksi meidän perheelle.

Hyvin nopeasti alkoi päässä raksuttaa ajatus siitä, että pieni lipasto olisi maalattava samalla valkoisella, kuin samassa tilassa oleva vitriini. Ja muutenkin siitä pitäisi entisöidä saman henkinen kaluste. Halusimme lipaston kannesta hieman pienemmän ja mies ehdotti lasiovia ja -hyllyjä. Vienosti siihen suostuin, koska alkuperäinen ajatus oli saada lipastosta säilytystilaa meidän lukuisille kirjoille. Mielessäni ajattelin, että hommaamme oviin sitten vaikka maitolasia, ettei kirjojen värikirjo sitten häiritse liikaa. Lopuksi mies ehdotti, että ylhäällä sijaitsevat laatikot saisi helpostikin siirrettyä alemmas. Se näytti hauskalta! Ja suunnitelma oli sitä myöten selvä!

Suunnitelma:
* Pienentää kansilevyä
* Hioa pinnat
* Maalata pinnat
* Siirtää laatikot alas
* Hommata lasiovet ja -hyllyt
* Täyttää uusi vitriini kirjoilla

Alkuperäinen lipasto näytti tältä


Matkan varrella mallailtiin ovien ja laatikoiden paikkoja. Kesäkuussa mies alkoi operoida lipastoa oikein todenteolla. Parveke osoittautui käteväksi hiontapaikaksi, kun lämpimät säät sen salli. Kyllä me varmasti vielä joskus asutaan isossa omassa talossa, jossa on varasto tai autotalli, missä tällaisia projekteja saa huoletta tehdä. I hope.


Lipaston kansi käytiin pienentämässä sirkkelillä veljeni luona. Ja sitten sitä maalailtiin joka välissä missä ehdittiin. Maalia oli juuri tarpeeksi jäljellä ison vitriinin entisöinnistä vaikka sitä riittävyyttä vähän jännitettiinkin. Olimme kesä-heinäkuussa tosi paljon poissa kotoa ja joka kerta tuntui siltä, että eikö tuo projekti ole vieläkään valmis. Ei tietenkään ollut (koska emme olleet juurikaan kotona!), mutta tiedätkö kun joskus alkaa harmittaa joku sellainen homma, minkä olet joskus aloittanut ja se vaan muistuttaa olemassaolollaan, että sitä ei ole vieläkään saatu valmiiksi.. Alkuviikosta saimme tilattua lasit ja samana päivänä kun ne haettiin, ne asennettiin paikoilleen. Hain myös sisustusliikkeestä pastelliset vetimet ja vihdoin. Pieni lipasto oli muuttunut pieneksi lasivitriiniksi!


Ylhäältä luit tämän projektin suunnitelman, tässä sen toteutus:

* Pienentää kansilevyä CHECK!
* Hioa pinnat CHECK!
* Maalata pinnat CHECK!
* Siirtää laatikot alas CHECK!
* Hommata lasiovet ja -hyllyt CHEKC!
* Täyttää uusi vitriini kirjoilla 
* Osta vetimet CHECK!
* Käy vaihtamassa yksi vino vedin uuteen CHECK!
* Huomaa matkan varrella, että vitriinin suunnitellut kirjat olivat niin isoja,
ettei lasihyllyjen paikka enää näyttänyt yhtään järkevältä CHECK!
* Muuta suunnitelma miehen iloksi, että vitriiniin muuttaa asumaan
kaikki minulle rakkaat purkit ja kauneimmat Arabian mukit CHECK!


Ja vielä ennen/jälkeen kuvat päällekäin!

What can I say. I'm in love.

En ehkä noihin vetimiin, jotka näyttää liikaa pastilleilta (ja kaupassa kädessäni täysin erivärisiltä mitä kotona), mutta annan niille mahdollisuuden. Saatan vaihtaa ne tyttöjen huoneeseen, jos löydän tähän tilaan sopivammat nupit.. Onko vinkkejä mistä saisi tilattua suht nopeasti sellaisia kirkkaita pieniä vetimiä? eBaystä niitä jo ihastelin, mutta josko saisi suomestakin... Otin vetimistä kuvia aiemmin ja ihan vahingossa sain otettua tällaisen valovirheellisen otoksen. Minusta siitä tuli aika kiva!


Sellainen entisöimiskertomus tällä kertaa.
Ei voi kun olla rakastunut omaan taitavaan mieheen,
joka ihan kirjaimellisesti toteuttaa mun ideat ja unelmat <3

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Täytetyt kesäkurpitsat ja tomaatit.

Meillä käytiin viime viikolla keskustelua ruuasta. Yleisesti ottaen minä hoidan meillä ruokalistat ja ruuan valmistuksen. Isossa marketissa käydään noin kaksi kertaa viikossa ja tuoreet leivät haetaan parin korttelin päästä tuoreina. Viime viikkoinen keskustelu käytiin aiheesta, että minulta alkaa ideat loppua. Haluaisin osata tehdä erilaisia ruokia tai opetella maustamaan enemmän. Kuten varmasti jokaisessa (lapsi)perheessä, on meilläkin välillä ideat aivan lopussa. Pyrimme syömään kalaa, kanaa, punaista lihaa ja kasviksia tasaisesti, mutta eipä niitä reseptejä ole plakkarissa määräänsä enempää. Ja makaronilaatikkoa inhoan, enkä tee sitä mielelläni vaikka se tytöille maistuukin. Mikä sitten avuksi? Olen selaillut nettiä ja etsinyt ideoita. En halua tehdä ruokaa seuraamalla orjallisesti reseptejä enkä halua käydä kaupassa ostamassa sellaisia ruokatarvikkeita, joita en välttämättä koskaan sen kerran jälkeen käytä. Enkä katso hyvällä ruuan hävikkiä, mitä väistämättä välillä meidänkin kotona tulee. Onko teillä apuja? Vinkkejä, ideoita, ajatuksia? Miten te olette selvittäneet tällaiset ajatukset. Meillä kun tehdään viikoksi kerrallaan ruokalista, että söisimme mahdollisimman monipuolisesti kaikkea, mutta jotenkin tässä on nyt sellainen taistelu tuulimyllyä vastaan.

Eilen ja tänään kuitenkin teimme miehen kanssa jotain sellaista, mitä emme ole pitkään aikaan syöneet. Nimittäin täytettyjä kesäkurpitsoja ja täytettyjä tomaatteja.




Täytteinä käytimme:

sipulia (tavallista ja punaista)
naudan jauhelihaa
kesäkurpitsaa (jonka kaavimme kesäkurpitsasta pois)
riisiä
tuorejuustoa (valkosipulista kesäkurpitsaan, tomaattista tomaatteihin)
juustoa
suolaa, pippuria

Kaikki ainekset pyöräytimme pannulla (riisin ja jauhelihan toki kypsensimme ensin) ja maustoimme tuorejuustolla ja mausteilla. Määristä sen verran, että sipuleita oli 2, jauhelihaa 400g, 1 iso kesäkurpitsa ja riisiä keitin 1dl. Tuorejuustoja lisäilin maun mukaan. Kaiken näiden (ison kesäkurpitsan ja 7 tomaatin) jälkeen, jääkaapissa on vielä 1/3 osaa jauhelihaa ja pieni määrä sekä riisiä että kesäkurpitsaa (mikä kaavittiin pois) eli huomisellekin saa kehitellä vielä jotain uuniruokaa.. 

Kesäkurpitsaa kannattaa esipaistaa 225 asteessa (hieman suolattuna) 10min ja täytteiden kanssa kypsentää 15-20min, että päällä oleva juusto on hieman saanut väriä.

Tomaateista leikkasin hatun pois ja kaavin sen puhtaaksi. Täytin ja paistoin voidellussa vuoassa 20min. Hatun voi halutessaan laittaa tomaatin päälle, mutta minä joka inhoan tomaatin kantoja jätin ne laittamatta.

Maistui ihanalle ja kevyelle! Vaikka ei minulla ole mitään hajua, kuinka paljon ruuat sisältävät kaloreita... Hyvää silti! Jos mietit huomisen ruokia, niin näistä voit ottaa vinkkejä. Sopivat lisukkeiksi tai sellaisenaan. Ja kaupoissa näitä vielä saa ja vieläpä edullisesti kotimaisia! Suosittelen!

tiistai 16. elokuuta 2016

Torkkupeitto helmineuloksella.

Eilen putosi puikoilta iso torkkupeitto. 


Idean ja ohjeen löysin jo aiemmin Ideataskun blogista, ja teinkin samalla ohjeella alkuvuodesta pienelle prinsessalle peiton. Tämä peitto jäljittelee samaa mallia eli materiaali on miniontelokuteesta neulottua helmineulosta ja tehty pyöröpuikoilla nro 15.


Työ on melko vaivatonta ja sellaista, että sitä pystyy tekemään telkkarin ääressä tai vaikka ihan kun samalla vaihtaa kuulumisia ystävän kanssa. Kokoa peitolle tuli 175x120cm ja sitä oli melkoisen vaivalloista ison kokonsa vuoksi käännellä sylissä. Kudetta meni n.2kg. Nopeasti tämä kuitenkin valmistui, kun joka ilta sitä rivin jos toisenkin neuloi. Arviolta noin kaksi viikkoa... 


Lopulta torkkupeitto sai mustan silkkinauhan ympärilleen. Tämä torkkupeitto on menossa lahjaksi, mutta poltteleehan tällaisen tekeminen ihan tänne kotiinkin... Ensin käsityövuorossa on kuitenkin päätellä pari mattoa, virkata pieni kori ja ommella tyynynpäällisiä ja trikoopipoja :) Ihana syksy, joka on jo ihan ilmassa, kun sitä haalii iltaisin kynttilöitä palamaan ja lämmikettä ympärilleen <3

perjantai 12. elokuuta 2016

Arabian muumimuki, talvi 2016: Lumihevonen.

Lokakuun alussa julkaistaan uusi muumien kausisesonkimuki. Talviaiheinen muumimuki on saanut kuvituksensa Tove Janssonin Taikatalvi-kirjasta (1957), jossa seikkailee Muumipeikon lisäksi lumesta tehty Lumihevonen, hiihtoasuinen hemuli ja Surku-koira. Tässä kohtaa on ehkä selvennettävä, että mukissa oleva hemuli ei ole Se Hemuli, joka on muumien ystävä ja joka keräilee kasveja. Hemuli on samalla hahmon että lajin nimi. Vähän kuin ihmiset tai koirat. Niin on myös hemulit.


Mukin lisäksi markkinoille tulee myös tuttuun tapaan kulho, kaksi lusikkaa (Surku-koira ja Muumitalo) sekä minimukit. Kuvituksesta vastaa tuttuun tapaan Tove Slotte joka on hyödyntänyt Tove Janssonin alkuperäisiä piirroksia.


Täytyykin ottaa Taikatalvi-kirja taas käteen ja etsiä hieman sanoja näiden kuvien taakse (niin kuin Tuu-Tikin ja Esi-isä-mukien kanssa kirjoittelin). Olemme nyt mökillä ja vaikka ihan ei mieli olekaan vielä talvessa (vaikka nämä talven uutuudet saivatkin minut pienen ohikiitävän sekunnin maistamaan vaalean glögin huulillani) niin on täällä sen verran syksyn tuntua ilmassa, että ei tulevasta suunnasta voi erehtyä. Syksy on käsinkosketeltavaa vaikka puissa olevat lehdet ovatkin vielä vihreitä. Tuuli riepottaa paljon puita, niin että risut ja oksat maassa saavat jalkojen alle samanlaista ratisevaa ääntä kuin keltaiset lehdet konsanaan. Kotiin kun päästään on kaivettava syksyiset vaatteet esiin ja tehtävä taas inventaario siitä, mitä neidit tarvitsevat arjessaan.

Mitäs pidät uutuuksista?

Viralliset kuvat ovat lainattuja, lisätiedot löydät moomin.com:in sivuilta.

torstai 11. elokuuta 2016

Kinuski-juustokakku.

Jos puhutaan juustokakusta, monelle tulee mieleen joko tai. Joko juustokakku liivatteella tai juustokakku uunissa. Jos pitäisi valita, sanoisin, että minulle sana juustokakku on se kakku liivatteella - ihan vain siksi koska olen tehnyt niitä itse enemmän. Ja vähintään yhtä monta kertaa olen epäonnistunut sen liivatteen kanssa kuin kuka tahansa! Sunnuntaina päätin kuitenkin kokeilla uunissa paistettavaa juustokakkua ja mikäs sopisi juustokakun päälle paremmin kuin kinuski. Tämä juustokakku on niiiiiin mehevää. Usein kun olen juustokakkuja tehnyt keksipohjalla, ne pohjat tuppaavat olemaan kovia. Sellaisia että niistä pohja irtoaa helposti itse kakusta. Tässä ohjeessa pohja sulaa suussa kinuskin ja juustokakun mukana kuin vesi imeytyisi rantahiekkaan. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan, vaikka onkin ohjeena haastava kaiken sen jäähdyttelyn kanssa.


Tein juustokakun 24cm irtopohjavuokaan, jonka vuorasin leivinpaperilla. Yhtä hyvin voit tehdä juustokakun vaikka samankokoiseen piirakkavuokaan, koska juustokakusta tulee ihanan ohut tällä ohjeella tai vastaavasti hieman pienempään vuokaan, jos haluat muhkeamman kakun.

Pohjaa varten tarvitset:
170g Digestive-keksejä murskattuna
80g sulatettua voita

Sekoita murskatut keksit ja voisula keskenään ja painele keksiseos leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan TAI voideltuun piirakkavuokaan.
Esipaista pohjaa uunissa 160 asteessa n. 12min. 
Anna pohjan jäähtyä vähintään puoli tuntia.

VINKKI! Reunoilla olevat leivinpaperisuikaleet saat helposti pysymään irtopohjavuoassa kiinni, kun sipaiset niihin nokareen voita.


Juustokakkuun tarvitset:
400g Philadelphia tuorejuustoa
1½dl sokeria
1tl vaniljasokeria
ripaus suolaa
1rkl sitruunamehua
2 kananmunaa
1rkl maissitärkkelystä

Sekoita tuorejuusto huoneenlämpöisenä, vatkaa sitten joukkoon sokerit ja kuohkeuta seosta.
Lisää sitten suola ja sitruunamehu.
Riko kananmunat yksi kerrallaan joukkoon.
Lopuksi sekoita vielä voimakkaasti maissitärkkelys juustoseokseen.

Kaada seos jäähtyneen pohjan päälle ja paista uunissa 160 asteessa 30-35min.
Käy välillä avaamassa uunin luukkua hieman, että kosteus pääsee uunista ulos.
Kun juusto on hyytynyt, anna sen seistä uunissa luukku auki vielä tovin.
Anna jäähtyä huoneenlämmössä tunnin verran, vältä suuria lämpötilan muutoksia, ettei juustokakku repeä.


Kun juustokakku on jäähtynyt, voit tehdä kinuskin.

2dl kermaa
1,25dl fariinisokeria

Sekoita ainakin 10min tasaisella lämmöllä, kunnes kinuski on tummentunut ja paksuuntunut.
Kinuski on valmista, kun voit tiputtaa sitä tipan juustokakun päälle ja pisara säilyttää muotonsa.
Kun kinuski on valmista, jäähdytä sitä minuutti sekoittaen ja kaada sen jälkeen juustokakun päälle.
Kinuski jäähtyy nopeasti joten levitä se niin tasaisesti kuin saat.

Anna kakun levätä hetki huoneenlämmössä, ennen kuin siirrät sen jääkaappiin. 
Anna asettua jääkaapissa seuraavaan päivään.


Lisää halutessasi sormisuolaa kinuskin päälle ennen tarjoilua!



Parhaiten onnistut, kun leikkaat juustokakkua terävällä veitsellä ja nostat kakkulapiolla lautaselle.

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Kinkkupiirakka

Lähdimme maanantaina mökille asentamaan uusia keittiönkaappeja ja halusin tehdä mukaan oikein runsaan ja ruokaisan piirakan. Luotto-ohjeeni ei pettänyt minua tälläkään kertaa ja jaan nyt hieman alkuperäisestä muunnellun ohjeen teille. Piirakka on tehty syvälle 40cm pellille, jos peltisi on sitä isompi niin tee puolitoistakertainen annos.

Ensin pohja:

300g voita
6dl jauhoja
1tl suolaa
1dl kylmää vettä

Mittaa jauhot kulhoon, lisää suola ja sekoita.
Nypi voi jauhosuolaseoksen joukkoon.
Lisää kylmä vesi ja tee massasta tasainen.
Anna taikinan jähmettyä jääkaapissa puoli tuntia.

Levitä levännyt taikina syvälle uuninpellille. 
Tarkista, että leivinpaperi on tasaisesti.
Esipaista pohjaa 225 asteessa n.15min


Täyte:

300g kinkkua
4-6 tomaattia
2 kevätsipulia varsineen
300g juustoraastetta
240g smetanaa
2dl kermaa
6 kananmunaa
suola
pippuri

Pilko kinkku, tomaatit (koverra tomaatin sisus pois), sipuli ja raasta juusto, laita ne kulhoon.
Lisää kulhooon smetana, kerma ja kananmunat (huolehdi, että niiden koostumus menee rikki).
Sekoita kunnes seos on tasaista.
Mausta.


Levitä täyte esipaistetun pohjan päälle.


Huomaa, että täytteessä on paljon nestettä, joka menee kyllä leivinpaperin 
ja pohjan väliin - tämä ei haittaa. 
Paista 225 asteessa 20min tai ainakin siihen asti, kun pohja on saanut kauniin ruskean pinnan.


Nautitaan lämpimänä!

maanantai 8. elokuuta 2016

Birka pinnatuoli.

Vuosi takaperin syyskuussa entisöimme koululaiselle tuolin koulupöydän ääreen. Olemme olleet hyvin tyytyväisiä tuolin entisöintiin ja väreihin ja se onkin palvellut koululaista läksyjen ääressä hyvin. Nyt kun syksy tästä lähtee väistämättä koulun ja eskarin muodossa käyntiin, olemme miettineet myös eskarilaiselle oman pöydän hankkimista. Hiljaa mielessämme olemme päätyneet samanlaiseen Ikean Brimnes-kampauspöytään, kuin mikä koululaisellakin on. Pöytä on sopivan kokoinen, siinä on kivasti yksi pieni laatikko (ettei sitä omaa rojua kasaudu liiaksi) ja pieni kampauspöytä-osio, missä on peili. Se on ollut sopiva säilytyspaikka tyttöjen koruille. 

Emme ole kuitenkaan ihan tässä lähiaikoina pöytää hankkimassa, mutta tässä syksyn aikana varmasti. Ajatusta siivitti eteenpäin myös lauantainen hankintani, jonka bongasin facebookin paikalliselta kirppikseltä. Nimittäin Birka pinnatuolin! Se osui silmiini newsfeedillä ihan sattumalta ja koska 25€ pyyntihinta tuntui sopivalta (ovh pitkälle yli satasen), laitoin myyjälle viestiä. Haimme samana iltana sen kotiimme ja täällä se nyt on.




Muistin virkistämiseksi otin kuvan myös vanhasta ja uudesta vierekkäin


Enkä kyllä osaa sanoa, kummasta pidän enemmän. Toki tämä uusi pinnatuoli viehättää puhtaan valkoisuudella ja on se jotenkin tukevampi myös. Mutta tuo itse hiottu, maalattu ja verhoiltu vetoaa jotenkin minuun myös. Onneksi ei kummastakaan tarvitse tähän hätään luopua! Toinen tuoli saa mennä eteiseen peilin eteen siihen saakka, kun saamme hankittua eskarilaiselle oman (koulu)pöydän myös. Tässä kohtaa saakin kysyä, että kumpi tuoli sinne eteiseen sijoittui? Sitä en tiedä vielä itsekään :)

lauantai 6. elokuuta 2016

Arabian Muumi-uutuudet, syksy 2016

Tällaista postausta en ole koskaan kirjoittanut, mutta haluan nyt kirjoitella hieman näistä tulevista Muumiperheen astioista, mitä tämä syksy tuo tullessaan. Kirjoittelin kesäkuussa Ystävyys-sarjan astioista ja kovasti odotin tulevia uutuuksia. MIKÄ PETTYMYS! Uudet saman sarjan tuotteet ovat tarjoiluvati ja lautanen. Ei kyllä ollut ollenkaan minun makuuni ne. Katsokaa vaikka itse.


Tarjoiluvati on halkaisijaltaan 26cm ja alla oleva lautanen 30cm. 


Lähinnä minua mietityttää se, että mihin niitä oikein käyttäisi? Meillä kun on tarjoiluvateja ja -lautasia vaikka ja kuinka, toki nämä sopisivat muihinkin Ystävyys-sarjan tuotteisiin, mutta blaah. Katsotaan näitä sitten kun kauppoihin tulevat että sykähdyttävätkö.

Se mikä minua tulevissa uutuuksissa ei innostanut myöskään, on tämä uusi kaadin ja siihen sopiva pieni purkki.





Ensin ihmiset olivat, että jee kun vuoden 2015 kausisesonkimukissa talvella mukiin ilmestyi pieni pörröinen muumien esi-isä. Sitten kuului lähes hurraa-huutoja kun esi-isä painettiin tämän vuoden 2016 alussa mukiin. Ja nyt, syksyn kynnyksellä kun kauppoihin ilmestyy esi-isä kaadin ja purkki, vastaanotto oli kirjavaa. Itse sisällyn siihen joukkoon, joka ei näitä tuotteita todennäköisesti osta. En halua kerätä kaatimia suurta määrää ja hieman ihmettelenkin, miksi. Miksi tehdä ihan heti Stockmann-ja juuri (30.6.2016) poistuneen punaisen Pikku Myyn kaatimen tilalle uusi. Toki se on musta ja se itsessään vetoaa moniin kerääjiin, mutta mjaa... Katsotaan nyt kun näen tämän livenä. Toki yritän kaikin keinoin välttää näitä kaatimia ja ostaa seuraavaksi sellaiset, jotka oikeasti sykähdyttää, mutta minusta kun ei koskaan tiedä. Sellainen hyvä tarjous kun tulee eteen niin siinä usein tiedetään, miten siinä käydään :)

Sokerina pohjalla täytyy sanoa, että kerrankin olin oikeasti tyytyväinen seuraavaksi ilmestyviin keräilylautasiin.


Pidän itse kovasti paljon molemmista mukeista ja nyt saan niille kaverit. Minua huvittaa, että lautaseen on painettu silmälasit (rillit), koska mukin ilmestyminen aiheutti niin suuren kohun aikoinaan, ettei siitä ole vieläkään toivuttu muumifoorumeilla. Edellisestä viisastuneena Arabia on nyt painattanut kaikkiin keräilylautasiin rillit, eikä vain joka kuudenteen... Näitä minä odotan!

Lisää uutuuksia on vielä muumipuuhun uudet laatat sekä tuleva talven kausimuki, jossa muuten seikkailee Muumien Taikatalvesta (1957) tutut Muumipeikko, Lumihevonen, Surku (päiväkotilaisen lemppari!) ja hemuli. Talven kausiuutuuksista ei ole vielä julki kunnollista kuvaa, joten en uskalla julkaista mitään toisen ottamaa. Muutoin nämä kuvat on lainattu Moomin.com:in sivuilta, jossa tulevat uutuudet on kerrottu julkaistavan 1.9.2016.

Miellyttääkö jokin uutuuksista sinun silmiäsi?