keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Lasagne.

Olen aina pitänyt pastaruuista. Erityisesti niistä, joissa on tomaattinen kastike. Pidän mahdottoman paljon tomaatin ja basillikan yhdistelmästä ihan sellaisenaan leivän päällä tai ruuassa. Tämän siivittämänä tällä viikolla pohdin taas erilaisia ruokia ja totesin, että minä en ole koskaan ennen tehnyt lasagnea! Olen kyllä tehnyt lasagnea (ja lasagnettea) kaupan valmiista pusseista (lisää vain jauheliha ja vesi-tyylisiä), mutta koskaan tätä ennen en ole tehnyt lasagnea itse. Asia piti korjata pikinmiten.

Sukelsin internetin ihmeelliseen maailmaan ja etsin pitkään hyvää reseptiä. Löysin kyllä "maailman parhaan lasagnen" sekä "valmistaudu kosintaan - lasagnen" joidenka luvattiin olevan ehkä parasta lasagnea mitä maa päällään kantaa. Voisin kyllä väittää, että italialaiset mammat nauraisivat partoihinsa tällaisista suomalaisista kommenteista, mutta koska en yhtään sellaista mammaa tunne, niin pidän tuon kommentin itselläni. En löytänyt yhtään sellaista ohjetta, mitä olisin halunnut suoraan kopioida, joten poimin ohjeen sieltä ja täältä. Tällainen on minun oma versioni lasagnesta.

Lasagne kahdeksalle nälkäiselle.

Paista 800g jauhelihaa.
Purista jauhelihan joukkoon puolikas valkosipuli (eli ainakin 6 kynttä).
Pilko jauhelihan joukkoon myös 2 sipulia.
Ruskista ja kuullota.
Lisää myös paseerattua tomaattia (yrtti-basillika) 500g x2.
1 lihaliemikuutio. (Itse murskaan sen sormissani kastikkeeseen, ettei suuhun tule sattumia.)

Mausta suolalla, pippurilla, basillikalla ja oreganolla.
Vinkki! Tuore basillikaruukku tai pakastebasillika toimii myös.

Jos kastike on kitkerää, laita mukaan ripaus sokeria.
Anna kiehua hiljalleen sillä välin kun teet valkokastikkeen.


Laita puhtaaseen kattilaan n.45-50g voita ja sulata se.
Lisää voisulan mukaan n.½dl jauhoja.
Sekoita koko ajan, älä ruskista.
Lisää sitten pikkuhiljaa 5dl punaista maitoa.

Sekoittele ja varo, ettei valkokastike pala pohjaan.
Kun kastike on lämmintä (ei kuitenkaan kiehuvaa), lisää mukaan n.80-100g raastettua juustoa.
Vinkki! Koskenlaskijajuusto voisi toimia myös.

Sekoita. Mausta tarvittaessa suolalla.
Ota pois liedeltä ja anna hetken jäähtyä.


Voitele iso vuoka voilla ja ala kerrostamaan lasagnea.
Jauhelihakastiketta
Valkokastiketta
Lasagnelevyjä
(Minulla lasagnelevyjä meni 4kpl/kerros ja kerroksia tuli kolme.)


Toista tätä niin kauan, kun aineksia riittää.
Laita viimeisenä pinnalle valkokastiketta ja lisää n.50g juustoraastetta.

Paista uunissa 175-180 asteessa n.50min jonka jälkeen anna vetäytyä 15min.


Tämä lasagne on sellaista mehevää ja täyttävää. Sen vuoksi se tarjoillaankin raikkaan salaatin kanssa tai ainakin herkullisten kirsikkatomaattien ja valkosipuliöljyn kera. Nams!

maanantai 26. syyskuuta 2016

Kastehelmi kattaus.

Kuten varmasti tiedätte, minä olen äidinmaidossa saanut perinnöksi rakkauden suomalaiseen lasiin. Olenkin Iittalan ja kirpputorien suurkuluttaja ja innostun suunnattomasti, kun saan uusia astioita. Hirveän vähän minä näitä ns.parempia astioita arjessa käytän, mutta aina silloin tällöin on mukava panostaa. Usein viikonloppuisin tyttöjen kanssa syömme brunssin, jolloin heidän aloitteestaan katamme hieman parempaa ylle.

Kävimme viikonloppuna Iittalan Iik!-päivillä. Jos ylimääräisiä satasia olisi ollut taskussa useampi, olisin varmasti vartissa saanut ne sinne kulutettua, mutta tällä kertaa mukaan lähti Kastehelmi-sarjan sitruunankeltainen ja lohenpunainen 30cl lasit tuplana. Siitä innostuin kotona niin, että päätin oikein harjoitella pöydän kattamista. Ja voi kuinka hauskaa minulla oli! Ihastelin, ihmettelin ja nautin siitä mitä silmäni näkivätkään. Olen nimittäin jo vuosia takaperin aloittanut Kastehelmi-sarjan keräämisen siitä yksinkertaisesta syystä, että sarjan tuotteet ovat suurimmaksi osaksi niin hempeän värisiä. Ei kirkkaita eikä kovia värejä, kuten mm. muumimukeissa tai siinä Teeman astiastossa, jota meillä käytetään arkena. Vaan tällaisia keväisiä. Hempeitä. Herkkiä. Jos voisin piirtää sinulle kuvan Kastehelmen astiastosta, kuvailisin sitä näin:

Se on kuin kesäinen aamu. Kävelet aamukasteen kastelemalla kostealla nurmella ja tunnet, kuinka pienet pisarat tarttuvat varpaiden alle tuoden pienen viileyden jalkoihisi. Juuri sellaisen viileyden, että haluat hyppelehtiä nopeammin eteenpäin. Alat kaivata sitä tunnetta kun auringon kirkkaat ja lämpimät säteet lämmittävät kasvosi. Kätesi. Rintakehäsi. Lantiosi. Jalkasi. Tunnet kuinka sielusi odottaa tulevaa päivää. Kiireetöntä. Huoletonta. Haet päivän lehden ja juot aamukahvin vielä muun perheen nukkuessa. Talo on hiljainen.

Nyt minulla on jokseenkin kattava kokoelma Kastehelmeä. Olen keskittänyt hankintani pelkästään näihin tiettyihin vaaleisiin sävyihin ja punaisena lankana olenkin kuljettanut mukanani tätä väriloistoa. Täällä on tuplat jokaista väriä yhtä astiaa varten (lasia, kulhoa, lautasta tms.) ja se on tuntunut juuri sopivalta määrältä. Tässä kattauksessa käytin myös Essencen kuohuviinilaseja, turkoosia karahvia, Ultima Thulen snapsilaseja sekä Hackmannin eläinaiheisia lusikoita. Toivoisin hartaasti kuitenkin, että nämä Kastehelmen sesonkivärit (sitruunankeltainen ja lohenpunainen) tulisivat taas ensi keväänä takaisin tuoden mukanaan samanväriset pienet lautaset.

Tämä kattaus on tehty neljälle ystävälle.
Tarjoiluna toimisi juustovalikoima kekseineen 
sekä jälkiruuaksi valkosuklaamousse vadelmilla.
Juomaksi tarjoiltaisiin kuohuviiniä sekä illan pimeinä tunteina pienet snapsit.




Kattauksessa käytetyt astiat:

Kastehelmi
- lasi sitruunankeltainen 30cl 2kpl
- lasi lohenpunainen 30cl
- lasi smaragdinvihreä 30cl
- lautanen 170mm aqua/vedensininen 2kpl
- lautanen 170mm vihreä
- lautanen 170mm sade
-lautanen 248mm vaaleanvihreä
- kulho 35cl vaaleanpunainen
- kulho 35cl vaaleanvihreä
- kulho 35cl karpalo
- kulho 35cl mattakirkas
- kulho 85cl sitruunankeltainen
- kynttilälyhty 64mm karpalo
- kynttilälyhty 64mm väliväri

Essence
- karahvi/kaadin 100cl turkoosi 
- kuohuviinilasit 4kpl

Ultima Thule
- ryyppylasi 5cl 4kpl

Kivi
- vaaleanpunainen
- kirkas

Hackmann
- eläinaiheiset pienet lusikat (apina, kettu, jänis ja sammakko)
poistuneet tuotannosta 2010.

lauantai 24. syyskuuta 2016

Meidän perheen säännöt.

Lapsiperheen säännöt ja yhteiset normit helpottavat arkea huomattavasti. On erilaisia sääntöjä liittyen erilaisiin arjen tilanteisiin kuten ruokailuun (syödään lautanen tyhjäksi, ei puhuta ruoka suussa, opetellaan oikeiden aterimien käyttöä jne.), omaan hygieniaan (kädet pestään kun tullaan ulkoa ja WC käynnin jälkeen, hampaat harjataan kahdesti päivässä ja suihkussa käydään tarpeen vaatiessa), yhteisiin tiloihin (siivotaan jäljet ja kaikki auttavat viikkosiivoissa) sekä omista tavaroista huolehditaan. Sitten on ne kirjoittamattomat säännöt jotka liittyvät käytökseen (ei rähjätä, asioista jutellaan, muistetaan kiittää, anteeksi pyydetään kun hölmöillään jne.) ja vielä erikseen sitten ne sanktiot jos asiat eivät suju sovitusti.

Meillä on se periaate, että asioista aina jutellaan. Ne puhutaan selväksi. Käsitellään siinä samassa, mitä tunteita tämä asia herättää kenessäkin. Jos puhuminen ei riitä, meillä on käytössä aikasakko. Aikasakko toimii niin, että hölmöilijä istuu max.10 minuutiksi eteisen penkille. Hän miettii mitä tuli tehtyä. Sen jälkeen asiasta jutellaan/korjataan mahdolliset vahingot. Kuulostaa ihan tavalliselta jäähypenkiltä. Mutta. Aikasakon aikana muu perhe jatkaa toimiaan normaalisti. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että joskus hölmöilijän istuessa penkillä muut ottavat vaikkapa jälkiruokaa, joka jää aikasakon vuoksi hölmöilijältä saamatta. Tai jos muu perhe on aloittamassa lautapelin, hölmöilijä ei pääse juuri siihen peliin mukaan vaan odottaa sitten seuraavaa peliä. Tällä olemme halunneet opettaa sen, että toistuvat tahalliset hölmöilyt vievät muulta perheeltä aikaa. Eikä se ole reilua, että hölmöilijän hommat aiheuttavat sen, että koko muu perhe odottaa siinä sitten vieressä, kun asioita selvitellään, korjataan tai siistitään. Tämä on toiminut meillä loistavasti ja totuuden nimissä täytyy kertoa, että vain kahdesti neidit ovat jääneet toinen ilman herkkuja ja toinen ei päässyt lautapeliin mukaan. He ovat ymmärtäneet jutun juonen kiitettävästi, että jos tahallisesti tekee jotain tyhmää, niin sen asian korvaamiseen kuluu aikaa, jota ei sitten oteta muulta perheeltä pois.

Sitten on vielä erikseen sääntö, että jos neidit eivät pidä tossuja päivän aikana, he imuroivat illalla kotona. Tämä on toiminut erinomaisesti, koska erityisesti eskarilainen inhoaa imurointia. Yhden itkuisen imurointikerran jälkeen tossut ovat pysyneet tiukasti molempien jaloissa ja imurointivastuu on jäänyt meidän aikuisten harteille. Harmillista sinänsä ;)

Näillä me olemme oikeastaan pärjänneet. Kyllä lapset usein kysyvät, että mitä sitten tapahtuu jos asiat eivät sujukaan sovitusti. Sanon yleensä, että sitten jutellaan asiasta. Niin, mutta mitäs jos sittenkään ei onnistu? Sitten tapahtuu kaameita asioita. Ja jos minulta kysytään, kaamea asia saattaa olla vaikka että haamu juokin piimää maidon sijasta ja se saa vatsanväänteitä ;)

Tämä sääntö-asia tuli minulle mieleen, kun koulun aloituksen tiimoilta koululaisen luokassa oli sovittu yhteiset säännöt. Hän toivoi sellaisia kirjoitettuja sääntöjä meille tänne kotiinkin, mitkä jäi silloin kirjoittamatta. Eilen illalla surffailin netissä ja läheisessä paperikaupassa oli myynnissä eri fonteilla kirjoitetut "meidän perheen säännöt" julisteita ja siitä se idea lähti. Ensin tarkoitus oli vain kopioida kaikki kliseet, mutta sitten ajatus muuttui ja lähdin muokkaamaan säännöt ihan meidän perheen näköiseksi. Tulostin ja kehystin ne. Nyt kehys odottaa tuossa vieressä sitä, että keksin sille oikein hyvän paraatipaikan.

Meidän perheen sääntöjä siis ovat:

PELATAAN LAUTAPELEJÄ - kyllä, lautapelit ovat osa ihan viikottaista arkeamme.

LUETAAN PALJON SATUJA - tällä hetkellä kesken ovat Ronja Ryövärintytär, Katto Kassinen sekä lukuisat satu-cd:t ja kirjastosta lainatut kirjat.

SYÖDÄÄN YHDESSÄ - Tämä on enemmän sääntö kuin poikkeus. Ruokapöydässä on niin helppo jutella päivän tapahtumista ja ottaa esille välillä hankaliakin asioita. Kaikki on siinä ja läsnä, kukaan ei puuhastele mitään muuta joten puhutut asiat menevät ruokapöydässä usein parhaiten perille.

TUNTEIDEN NÄYTTÄMINEN SALLITTU - erityisesti allekirjoittaneen sekä koululaisen tunneskaala on valtava ja se näkyy niin hyvässä kuin pahassakin. Yhteenotoilta emme välty, mutta pyrimme aina nimeämään näitä tunteita ja puhumaan siitä, että se on ihan okei, että minusta tuntuu nyt tältä ja tältä. Olemme huomanneet, että tunteiden sanoittaminen on lapselle tärkeää, kun hän ei pysty välttämättä vielä kertomaan mikä tunne aikuisella on/mistä aikuinen on tällä kertaa harmissaan. Sanoittakaa tunteitanne aikuiset lapsille ja vaatikaa heiltä samaa!

EI VALEHDELLA - Inhoamme Miehen kanssa valehtelua yli kaiken. Haluamme kitkeä sen tytöiltä pois jo tässä vaiheessa niin hyvin kuin suinkin. Uskomme, että tällaisiin asioihin panostaminen tässä hetkessä tuottaa hedelmää eteenpäin, varsinkin tulevaisuudessa kun pahin teini-ikä painaa päälle ja koko maailman paino kulkee heidän harteillaan.

MUISTETAAN KIITTÄÄ - Kun toista autetaan, kun ruoka on syöty. Kun jotain ojennetaan sinua kohti tai kun saat jotain uutta. Aina ja joka tilanteessa kun siihen on pienikin aihe.

PUHUTAAN KAUNIISTI - Meillä ei rähjätä milloinkaan. Kovaan äänenkäyttöön puututaan ja puhalletaan peli hetkeksi aina poikki. Sitten jutellaan. Ihan nätisti asiat halki ja jatketaan hommia.

HUOMIOIDAAN MUUT - Joskus tuntuu, että itse kullakin on sellaisia itsekkyyden kausia, jolloin koko maailma pitäisi pyöriä vain yhden navan ympärillä. Silloinkin on hyvä muistaa, että tässä perheessä asuu muitakin ja kuinka yksilön tekemiset vaikuttavat ryhmään. Jos joku on hyvällä tuulella niin pian kaikki muutkin ovat. Jos taas joku ärhentelee pian muutkin alkavat puhua ikävästi. Huomioidaan toista myös niin, että vastataan kun jotain puhutaan. Ihan sillai pienikin vastaus on tyhjää parempi, koska monesti ohjeet annettuamme huomataan, että tyttöjen korvat olivatkin pelkät koristeet ja siellä ne nököttää huoneen lattialla edelleen vaikka pitäisi jo olla menossa.

HASSUTELLAAN - Meillä höpötellään paljon. Minä olen sellainen höpöttelijä, joka voi ihan pokalla naamalla kertoa vaikka millaisia satuja tahansa lapsille. Joskus ne menee läpi ja usein pelkästään epäusko saa heidät miettimään, että eihän tämä tai tuo nyt voi tosiaankaan olla totta. Hassutellaan. Nauretaan. Iloitaan tästä hetkestä.

PERJANTAISIN HERKUTELLAAN - Meillä on ollut käytössä koko meidän uusperheen ajan herkkuperjantait johon yleensä liittyy koko perheen elokuvailta herkkujen kera. Joskus saatamme myös pelailla lautapelejä, mutta herkut ne eivät koskaan poistu pöydästä!

RAKASTETAAN - Enemmän kuin taivaalla on tähtiä.

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Käsityöpaja osa 1



Olemme aloittaneen koululaisen kanssa kansalaisopiston käsityöpajan, jossa lapsi ja aikuinen saavat yhdessä kokeilla erilaisia käsityömuotoja. Käsityöpaja järjestetään joka toinen tiistai aina kevääseen asti (miinus tietysti loma-ajat). Olemme olleet nyt kaksi kertaa käsityöpajassa ja täytyy kyllä sanoa, että onhan se aivan loistava tapa viettää laatuaikaa tyttären kanssa. Käsityöpaja on neidille ensimmäinen "oikea" säännöllinen harrastus ja sinne lähteminen on ollut meille molemmille mieluista. Ensimmäisellä kerralla eskarilainen jäi surkeana kotiin, mutta hän taas vastaavasti saa viettää laatuaikaa kahdestaan isin kanssa (eli katsoa formuloita). Käsityöpaja aloitettiin toissaviikolla mikrovärjäämällä kangas. Koululaiselle tämä oli tuttu juttu, mutta minulle vain käsitteenä etäisesti tuttu. Toisella kerralla jatkoimme mikrovärjättyjen kankaiden silittämisellä ja ompelulla ja teimme tulevaan pussukkaan nyörin. Koululainen oli haka ompelemaan ja nyörittämään! Täytyy kyllä sanoa, että on minulla käsistään kätevä tytär! Ja se mikä tällaisessa pajassa on mukavaa, on näin äidin näkökulmasta ne pienet kärsivällisyyden harjoitukset, kun käsityöpajassa on muitakin kerholaisia ja välineitä vaan rajattu määrä. Koululainen on myös luonteeltaan melko kyllästyvää sorttia, joten tässäkin on ihana patistaa neitiä odottamaan vuoroaan ja tekemään asiat loppuun.

Eilen saimme siis pussukan lähes valmiiksi, vain nyörin kiinnitys jäi tänne kotiin, koska käsityöpajan neulat olivat hukassa. Ehdimme siis tehdä vielä pari sudenkorentoheijastinta ennen kuin parituntinen oli ohi. Eikö niistä tullutkin suloisia? Sisällä on rautalankaa, johon pujotimme helmet ja heijastinkankaasta tehdyt siivet. Ei kai näitä virallisesti saisi heijastimiksi edes kutsua, kun ei näissä ole kaiketi heijastimiin vaadittavia heijastinominaisuuksia ja mitä lie standardeja, mutta kyllä minä väittäisin, että nämä sudenkorennot näkyvät kyllä pimeässäkin!


Nämä pienet heijastimet olivat kertakaikkiaan niin söpöjä, että aamulla jo lähdössä askartelukauppaan, mutta sain toppuuteltua itseäni. Minulla on tuolla nimittäin jemmassa heijastinlankaa, josta virkkaamalla saisi myös heijastimia aikaan, mitä jossain välissä kovasti suunnittelin. Täytyykin nostaa ne seuraavaksi työn alle :)

maanantai 19. syyskuuta 2016

Kanaa ja kalaa uunissa.

Viikonloppu meni taas yhdessä hujauksessa! Arjen tuntua on lisännyt kuumeinen eskarilainen, joka jäi vielä ainakin täksi päiväksi kotiin kovan yskän ja sahaavan kuumeen takia. Mies on myöskin ominut koneen melko tehokkaasti kouluhommiinsa, että minä en ole kertakaikkiaan päässyt yhtään koneelle kirjoittamaan. Nyt aamupäivällä ajattelin ottaa vahingon takaisin ja antaa pienelle neidille käteen kaukosäätimen ja istahtaa itse oikein pitkän kaavan mukaan kirjoittamaan.

Tänä viikonloppuna olemme syöneet sekä kanaa että kalaa. Kuvia on taas hävettävän vähän, mutta ihan näin ruokavinkkinä ajattelin teille kertoa, että meillä erityisesti neidit rakastavat uunissa pitkään grillattua broileria. Broileri on kilohinnaltaan usein alle viisi euroa ja siksipä sillä on hyvin edullista ruokkia perhe. Me tykätään tästä (olisiko se Atrian) yrttibroilerista. Se on usein vähän reilu kilon painoinen vakuumipakattu broileri ja hirrrveän hyvän makuinen. Uunissa se sai olla 2h vaikka ohjeessa sanotaankin 1,5h (175 astetta). Siitä tulee ihanan mureaa, eikä se tarvitse ollenkaan maustaa yrttimarinadinsa vuoksi. Lisukkeiksi sopii salaatti tai ranskalaiset perunat! Alla kuvassa meidän melkein koluttu broileri!


Toinen mitä tänä viikonloppuna söimme oli kirjolohi. Mies bongasi sen marketin tiskiltä kilohintaan 7,99€. Paistoimme kalan suolakuoressa eli kalan alle vaan pari senttiä merisuolaa ja päälle loput niin, että koko kala peittyy suolaan. Kalan sisälle Mies laittoi yrttejä sekä sitruunalohkoja. Uunissa kala sai olla n,25min/kilo (225 astetta) ja sen jälkeen se lepäsi vartin pöydällä. Suolakuori sitten vaan irti ja kalasta nahka pois. Voi pojat oli mureaa tämäkin, oikein sellaista mehevää kalaa. Pidän toki pienemmistäkin kalanpaloista mitä pannulla tai uunissa paistetaan, mutta tämä suolakuori piti kalan kyllä hyvin suojassa kuivumiselta. Eikä tuo suuri suolamäärä mitenkään maistu kalassa! Se on vaan kuori, joka uunissa kovettuu ja suojaa kalaa kuivumiselta. Kala tarjoiltiin tytöille eilispäivän perunamuusin kanssa ja aikuisille salaatin kera. Nams!


Kanaa ei jäänyt yhtään, mutta kalaa jäi sen verran että siitä sai sopivast seuraavan päivän lounaan pastan muodossa. Tällä viikolla voisinkin pitkästä aikaa tehdä vaikka lasagnea tai pyttipannua!

torstai 15. syyskuuta 2016

Talvivarusteiden järjestely.

Mies haki kellarista kolme laatikkoa. Yhdessä oli luistimet, toisessa monot ja kolmannessa paksumpia rukkasia, pipoja ja villasukkia. Katsoin ne läpi ja laitoin pieneksi jääneet kirpparille ja rikkonaiset vein kierrätykseen. Monot ja luistimet lähtivät takaisin kellariin ja loput talviset asusteet ajattelin ihan vaan kepeästi järjestellä eteisessä sijaitsevaan isoon lipastoon. Ihan vaan tuosta noin vaan heitellä ne paikoilleen.

No, eihän siitä mikään kevyt pieni homma tullut vaan ihan sellainen kolmen tunnin urakka. Äkkiäkös se kauan kestää sanoisi miehen edesmennyt isovanhempi ja se piti taas paikkansa. Järjestämiseen ei itsessään olisi mennyt kauaa aikaa, jos kaikille varusteille olisi tilaa, mutta koska sitä ei oikein ole niin minun piti improvisoida. Meitä kun on perheessä neljä ja jokaisella on vähintään parit pipot ja rukkaset, lapaset ja villasukat niin kyllä nämä asusteet vaan vievät tilaa. Sen lisäksi laatikoissa on nyt käytössä olevat syksyiset asusteet, joten pipoja, lapasia, rukkasia ja villasukkia on varmasti lähemmäs sata paria tai kappaletta, kun laskee yhteen syksyn ja talven asusteet. Voit varmasti ihmetellä, että eikö vähemmällä pärjäisi? Ehkä tosiaan pärjäisi, mutta minulla kun on tapana myös säilyttää hyväkuntoisia asusteita (plus ostella niitä alennusmyynneistä jo etukäteen), niin mielummin teen niille tilaa kun ostan tarpeen mukaan.

Meillä on siis eteisessä kaksi kaappia, toinen toimii siivouskaappina ja toisessa on parin hyllyn lisäksi pyykkikorit. Eteisessä sijaitsee myös iso mustanruskea lipasto, jossa pääosin säilytetään päähineet ja käsineet. Tytöillä on oma laatikko, miehellä oma ja minulla oma. Tämä järjestely on toiminut meillä hyvin, koska laatikosta on kätevä napata matkaan tarvitsemansa, eikä ne ole kuitenkaan näkyvillä silloin kun niitä ei tarvitse. Minulla oli kuitenkin iso laatikollinen talvisia asusteita, jotka rehellisyyden nimissä järjestelin ensin laatikoihin. Sen jälkeen totesin pian, että jos tahdon pitää yllä järjestystä, en voi vaatia ketään perheenjäsentä jatkuvasti järjestämään omaa laatikkoaan, jos siellä on niin paljon kaikkea, että ensimmäiset kriittiset minuutit kuluu siihen, ettei sieltä tavaranpaljoudesta yksinkertaisesti löydä mitään. Piti keksiä toinen suunnitelma. 

Avasin lipaston vieressä olevat kaapit. Näin sieluni silmin, kuinka laskemalla alemmas toista hyllyä saisin pienille laatikoille tarpeeksi tilaa. Sen tehtyäni huomasin, että ne laatikot, jotka olin ajatellut päällekäin hyllylle, eivät mahtuneetkaan niin kuin suunnittelin. Laskin katseeni alas ja aloin miettiä, että miksi kahden pyykkikorin alapuolella oli ainakin 25cm tilaa? Pyykkikoreja laskemalla kun saisin toiselle hyllylle tarpeeksi tilaa, että siihen mahtuisi laatikot päällekäin ja ongelma olisi näin ratkaistu. Tuumin ensin odottaa miestä kotiin, mutta malttamaton ihminen kun olen, päätin ryhtyä tuumasta toimeen.

Tällaisen lopputuloksen minä sain aikaan.



Laskin pyykkikorit alemmas ja pesin kaapin. Naureskelin matkalla, että tällaisia asioita sitä itsekin aikoinaan teki elämässä ilman Miestä. Miehen tultua elämään täytyy kyllä myöntää, että suurimmaksi osaksi hän hoitaa lähes kaikki korjauspuuhat. Tällä kertaa sain kuitenkin pörhistää rintaani hieman ylemmäs ja todeta, että minäkin osaan :) Ihan itse ja vain yhdellä APUA-viestillä, kun porakoneesta tippui holkki lattialle. Siinä puuhastellessani ajattelin, että miksen ole hoksannut tehdä tätä aiemmin? Missä on se taito nähdä asioita laatikon ulkopuolelta ja kyseenalaistaa ihan tuttujen ja arkisten - kuten pyykkikaapin - käyttötarkoitus. Harmi kun en tajunnut ottaa ennen-kuvaa, koska olisitte nähneet miten epäkäytännöllinen tämäkin kaappi oli. Olemme kuitenkin asuneet tässä jo lähes kolme vuotta ja nyt tuli mieleen, että laskemalla korit ja hyllyn alemmas saan lisää säilytystilaa. Ja nimenomaa lisää säilytystilaa varusteille, joiden säilytyspaikka kaiken järjen mukaan tulisikin olla eteisessä. Ties millä kiireellä sitä joutuu joku aamu lähteä ja siinä sitä on sitten pulassa, vaikka tietäisi tavaroiden olevan siinä tai tässä laatikossa, joka kuitenkin on jossain kellarissa. 

Joskus pienikin muutos tuo hymyn huulille koko päiväksi.

tiistai 13. syyskuuta 2016

Tomaattinen jauhelihapasta.


Tämä tomaattinen kanapasta sai minut tekemään tomaattista jauhelihapastaa koska näitä aineksia nyt vaan sattui olemaan kaapissa. Pastasta tuli aika hyvä ja sitä jäi pieni rippunen minulle seuraavan päivän lounaaksi, mikä on aina hyvä juttu. Tein tämänkin pastan yhteen isoon paistokasariin ja se syötiin pehmeän vaalean leivän kera. Kastiketta ei ollut ihan niin runsaasti lautasella kuin kanapastassa, mutta liekö pakkasesta napatut jäiset makeat maissit vieneet osan liemestä.

Tomaattiseen jauhelihapastaan tarvitset:

400g naudan jauhelihaa
1 iso tai 2 pientä sipulia
nokare voita sipulin kuullottamiseen
3-4 valkosipulinkynttä
1 paprika
2dl jäisiä makeita maisseja
70g tomaattipyrettä
120g smetanaa
7dl vettä
1 lihaliemikuutio
2 tomaattia/100g kirsikkatomaattia
5dl (11-14min) pastaa

Pilko ensin sipuli ja kuullota sitä hetken voissa.
Paista sitten jauheliha sipulin kanssa.
Murskaa tai pilko valkosipulinkynnet jauhelihan sekaan.
Pilko paprika ja lisää se ja maissit.


Lisää vesi.
Lisää lihaliemikuutio.
Lisää tomaattipyre.
Anna kiehua tasaisella lämmöllä n.10min.


Lisää lopuksi smetana, pilkotut tomaatit ja pasta.
Anna muhia niin kauan kunnes pasta on kypsää.
Maista ja lisää halutessasi pippuria ja suolaa. 

Tämä on aika perushyvä resepti tällaiseen nopeaan maistuvaan pastaan. Emme lisänneet suolaa tai pippuria lainkaan, koska tomaattinen maku on niin mainio itsessään. Tykkään erityisesti siitä, että pastaa ei tarvitse tehdä erikseen kastikkeen kanssa. Tämä helpottaa arkea huomattavasti, kun likaisia astioita ei tule leikkuulaudan ja kasarin lisäksi kuin valkosipulinpuristin. Eikä tähän mene kuin 30-40min kaikenkaikkiaan ja mikä parasta. Perhe tykkää tästä <3

maanantai 12. syyskuuta 2016

Vallilan Charlotte & Poem Lurex.

Olen tänä vuonna ihastunut kahteen Vallilan kankaaseen. Molempien kankaiden kuosit on suunnitellut Tanja Orsjoki vuonna 2015. Ensimmäisenä ihastuin alkuvuodesta valtavasti Charlotten yksityiskohtaisiin ruusuihin, jotka loivat kotiin levollisen fiiliksen. Ruusut ovat suuria ja niissä on ripaus violettia. Terälehdet ja oksat ovat väritykseltään ehkä jopa hivenen kylmät ja se tasapainottaa nätisti muuta väritystä. Charlotten kaunis ja herkkä vanha roosa luo jopa romanttisen tunnelman eikä se ole lainkaan huomaamaton vaikka niin pehmeä onkin. Ihastuin oikopäätä Charlotteen, kun se alkuvuodesta 2016 kauppoihin ilmestyi. Charlotte on muuten osa Vallilan SS16-kokoelmaa "Etäisyydet", joka toi kevään ja kesän kankaalle ja sisustukseen. Kokoelman ovat suunnitelleet Vallilan kuosisuunnittelijat: Tanja Orsjoki, Matleena Issakainen, Riina Kuikka ja Saara Kurkela. Inspiraatiot kuoseihin ovat löytyneet niin suurkaupungeista kuin oman kodin kulmiltakin.

Ostin maaliskuussa ensin Charotten tyynynpäällisen ja lopulta päädyin ompelemaan kaksi kaitaliinaa. (Muistin virkistämiseksi voit lukea lisää täältä.) Sen jälkeen haaveilin kahdesta valmisverhosta (ja Kodin1:n alennuslapuista), mutta olin konkurssin alkamisen aikaan mökillä, enkä saanut kotiutettua Charlotteja. Edellisen Ikea-reissun yhteydessä kävimme vielä Espoon Kodin1:ssä ja sieltä löytyi kun löytyikin 1,6m pala Charlottea, joka sopi kuin ihmeen kaupalla täydellisesti tämän pyöreän pöydän ylle pöytäliinaksi! Ompelin reunat ensin saumurilla ja sen jälkeen ompelin käänteet ompelukoneella ja tässä se nyt on.



Toinen rakkauteni syttyi elokuussa. Olin jo aiemmin ajatellut tulevaa talvea sekä joulua ja haaveillut hopeisista verhoista kirkkaan punaisen Marimekon tamburiini-verhoni tilalle. Kiertelin Anttilan konkurssipesässä ja silmiini osui Vallilan Poem Lurex. Kävelin ensin sen ohi, mutta palasin ja onnistuin ostamaan kaksi viimeistä valmisverhoa hyvällä alennuksella. Kyllä mies hieman kotona ihmetteli, että enkös minä ostanut nämä talvea silmällä pitäen, mutta ei kai näitä kaappiin voinut jättää. Vaihdoin verhot ja ostin vielä metrin samaa kangasta josta sain ommeltua kaitaliinan sekä kaksi koristetyynynpäällistä. Eivät nämä ehkä talvisimmat verhot ole vaikkakin kuosin kukat näyttäisivät olevan kuihtumaan päin eikä täydessä loistossaan kuin Charlotten ruusut.






Olin supertyytyväinen tyynynpäällisten ompeluihin ja tuohon kaitaliinaan jäi kangasta sopivasti tuollainen metrin siivu. Sain siinä pähkäillä ja harjoitella hieman jiirikulmien ompeluakin... Kaitaliina ei kuitenkaan jäänyt ruokapöytään, koska ne (pöytä ja kaitaliina) eivät yksinkertaisesti sopinut väreiltään yhteen vaan lopulta kaitaliina muutti pienen valkoisen vitriinin päälle. Olen yrittänyt netistä etsiä enemmän tietoa juurikin tästä Poem Lurexista, tuloksetta. Löysin vain muita Poem-värejä eri materiaaleissa. Mikä tämä lurex sitten oikein on? Lurex-kangas on tällaista hohtavaa. Päivisin ikkunoista tulviva valo saa hopean häviämään ja verhot näyttävät beigen värisiltä. Illan hämärä tuo hopean takaisin ja silloin se kuulkaas vasta kimaltaakin. Lurex-kankaaseen on sekoitettu metallilankoja muihin materiaaleihin (polyester, akryyli) koristeellisen vaikutelman aikaansaamiseksi ja kangasta käytetäänkin usein mm.juhlapuvuissa. Kangasta on hankala pestä kotioloissa ja uskon, että aikaa myöten nuo koristetyynynpäälliset rispaantuvat, mutta se on sen ajan murhe sitten. Nyt ne näyttävät niin kimaltavilta ja kauniilta, ihan kuin täällä tuikkisi iltaisin sadat tähdet.

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

DIY narureppu vol.2

Kirjoittelin keskiviikkona narurepuista. Olin niihin itse melko tyytyväinen, paitsi tuohon ensimmäiseen pannukakkuun, jossa saumurin saumat paistoivat lankoineen läpi. Päätin tehdä siitä pannukakusta jotain muuta ja purkasin repun (tai sen mitä purettavissa oli) ja tein kolme uutta. Ensimmäisen ihan ilman koristeluja, toiseen pitsireunuksen ja kolmanteen löysin vanhoista verhoista vaaleanpunaista pompom-nauhaa. Se olikin hyvä löytö tähän saumaan, koska olin aikeissa purkaa verhoista pompomit kokonaan pois muutenkin, mutta se puuha oli aikoja sitten jäänyt. Nyt verhot on myyty kirpparipöydässä ja pieni siivu pompomeja on kiinnitetty eskarilaisen narureppuun.


Eskarilaisen narureppuun tuli pompomit ja koululaisen narureppuun pitsireunus.


Kolmas ompelemani narureppu ilman koristereunoja lähtee joululahjaksi.



Tämä oli muuten roosanväristä Clarke & Clarken "Dotty" kangasta, jonka ostin ainakin vuosi takaperin läheisestä sisustusliikkeestä. Kangas on 100% puuvillaa ja toivon mukaan kestää tyttöjen käytössä. Tästä samasta kankaasta tein viime vuonna myös tetran muotoisia hernepusseja tytöille jouluksi. Ne ovat olleet hävettävän vähän käytössä tai leikeissä, mutta täytyy yrittää itse tsempata niiden kanssa, koska ne ovat niin monikäyttöisiä. (DIY tetran muotoisen hernepussit löydät täältä.)

Kivaa sunnuntaita kaikille!

perjantai 9. syyskuuta 2016

Lihapullat ja perunaporkkanamuusi.

Taas jatkuu ruoka-aiheinen postaus ILMAN kuvia. Valitan, mutta tässä viikolla ajatuksena oli tehdä sellaista ruokaa, että siitä riittäisi minulle ja tytöille iltaruoka seuraavaksi illaksikin. Sen sijaan teimme sellaista ruokaa, että 40 lihapullaa ja kuuden perunan ja viiden porkkanan sose katosi kattiloista vartissa parempiin suihin. Ja vaikka eskarilainen mankui, että kyllä ne äidin ostamat kaupan lihapullat on parempia (mitä en siis oikeasti koskaan osta!) niin kyllä neitiin kuusi lihapullaa upposi ilman suurempia suostutteluja.

Perunaporkkanamuusiin idean synnytti puutteellinen jääkaappi. Perunat olivat huvenneet niin ripeästi, että niistä ei olisi riittänyt muusiin joten pilkoin porkkanat joukkoon ja keitin kypsäksi. Kaadoin kuumat vedet melkein kokonaan pois, muusasin ja maustoin ihan vaan suolalla ja voilla.

Lihapullat taas tein ulkomuistista. Me saimme näistä 40 lihapullaa, mutta toki se määrä riippuu paljolti minkä kokoisia pullia haluat tehdä. Isommat tarvitsevat tietysti pidemmän paistoajan ja pienet valmistuu 15-20 minuutissa. Lihapulliin tarvitset vain:

400g naudan jauhelihaa
1 iso sipuli
voita sipulin kuullottamiseen
1 kermaviili
½dl korppujauhoja
1 muna
mausteeksi suolaa, pippuria ja jotain lihamausteseosta jos kaapista löytyy.

Uuni 225 asteeseen.
Sekoita ensin kermaviili korppujauhojen kanssa. Anna turvota.
Pilko sipuli ja kuullota se voin kanssa.
Lisää jauheliha, muna, sipulit ja mausteet kermaviiliin ja korppujauhoihin.
Sekoita hyvin.
Muotoile pullat kosteilla käsillä leivinpaperilla vuoratulle uuninpellille.
Anna paistua uunissa 15-20min.

Nautitaan perinteisesti ketsupin ja hyvän seuran kanssa!

keskiviikko 7. syyskuuta 2016

DIY narureppu.

Minulla on ollut ompelukone ja saumuri kovassa käytössä viime viikkoina. Olen ommellut pipoja, pari koristetyynynpäällistä sekä kaitaliinan ja nyt viimeisimpänä sain viimeisteltyä narurepun. Narureppu toimii meillä neideillä jumppakassina ja miksei sen voisi heittää selkäänsä ihan tavallisen repun asemasta, kun kantamukset ovat minimaalliset. Narureppu on erityisesti koulussa kätevä, kun luokasta lähdetään liikkatunneille. Sen sijaan, että raahaisit koko repun mukanasi, voit ottaa narurepun ja kirmata pukkariin vaihtamaan liikkavaatteet ylle ennen tuntia.

Eskarilainen ei tällaista vielä varsinaisesti tarvitse, mutta koska kangasta oli ja narut tilasin niin samallapa surautin hänellekin omansa. Alla on kuvia kahdesta eli mallista, tuo mustanaruinen oli täydellinen ensimmäinen pannukakku. Siinä kangas oli leikattu niin pieneksi, että narut eivät repun suuhun menneetkään sulassa sovussa vaan ottivat lopuksi niin kovasti yhteen, että saumat repesivät. Hätä keinot keksii ja tuo kaunis pitsi on ommeltu reppuun ihan vaan kiinnittämään huomio, heh :)



Tuo musta naru on muuten peräisin edellisestä kylkiäisenä saadusta narurepusta. Se toimi testinaruna. Kävin kangaskaupassa aikeena ostaa lisää narua, mutta sielläpä ei ollutkaan tarpeeksi valkoista mitä olisin halunnut. Päätin tutustua internetin ihmeelliseen maailmaan. Tässä liikoja mainostamatta, suosittelen googlettamaan nettikauppoja, joissa myydään erilaisia naruja koirille. Siellä oli värivalikoimaa yllin kyllin, mutta päädyin vaaleaan pinkkiin ja ostinkin sitä monta metriä. Naru on Paracord eli laskuvarjonaru. Halkaisija siinä on 4mm ja se sopi hyvin 5mm reikäniitteihin repun alaosassa. Naru on kaksiosainen eli siinä ydin on punottu seitsemästä ohuemmasta narusta ja siinä on vaalean pinkki ulkopunos. Narun päät poltin tulella koviksi etteivät ne lähde purkaantumaan.


Toinen narureppu onnistui sitten vähän paremmin, kun oikein ajatuksella huolittelin repun reunat. Alla kuvassa reppu ilman silitystä ja naruja. Mitat ovat suurinpiirteisiä, tarkoitus oli päästä eroon tästä puuvillaisesta roosanvärisestä pallokankaasta.




Täytyypä vielä kysyä koululaisen mielipide nyt tästä pitsittömästä repusta, mutta tuosta ensimmäisestä pannukakustani hän piti kovin. Sanoi ihastuksesta huokaillen, että "mitähän ne minun kaverini tästä uudesta repusta sanovat, kun kuulevat että se on itse tehty".

Jos innostut ompelemaan narureppuja, kankaaksi käy mikä tahansa hieman kestävämpi kangas.  Mittaat siitä n. leveys 35cm - korkeus 40cm palan ja huolittele reunat. Tärkeää on leikata repun pituudesta reilu, että jätät kääntövaraa tarpeeksi ja muista tietysti myös ne saumavarat. Minä surautin kankaan reunat ensin saumurilla ja sitten vielä käänsin ne ja ompelin ne kiinni ompelukoneella. Sitten käänsin repun yläosaan käänteet. Käänteiden alle pitää mahtua hyvin kaksi narua eli minun repun yläosan käänteet olivat n.2cm. Repun alaosaan tarvitset reikäniittejä (5mm) ja jämäpaloista kolmionmuotoiset vahvikkeet molempiin reunoihin. Ompelin reunat ja vahvikkeet pitkiltä sivuilta yläosan käänteisiin saakka. Käänsin repun oikeinpäin ja ompelin nurkkiin kolmiot, että vahvikkeet (jotka ovat vain yhdeltä sivulta ommellut) pysyvät paikoillaan. Sitten reikäniitit paikoilleen, ensin tein saksilla rei'ät ja painoin vasaralla reikäniitit kiinni tiukasti kankaaseen. Lopuksi pujottelet narut. Narua tarvitset 2x 1,5-2m pätkät. Yksi naru ensin toisen puolen käänteeseen ja samantien toiseen niin, että sama naru kulkee molemmat käänteet ja hännät palaa samalle puolelle, josta pujotat ne saman puolen reikäniitistä läpi ja teet tiukan solmun. Toista sama toiselle puolelle. Näin sinulla on narureppu, joka sopii hyvin lapsen selkään ja pysyy rypistettynä kiinni.

Itse pidän enemmän tuosta huolitellummasta oikeanpuoleisesta narurepusta, entäs sinä?

tiistai 6. syyskuuta 2016

Kaalikeitto.

Jatkoin ruokavallankumoustani tekemällä viikonloppuna omaa henkilökohtaista lempiruokaani (ja miehen inhokkiruokaa). Nimittäin kaalikeittoa. Sellaisen suuren kattilallisen. Samalla ihmettelin suuresti, että miksen ole koskaan aiemmin tätä tehnyt, vaikka rakastankin sitä kovasti. Mies ei tosiaan tästä niin piittaa ja uskoin saavani enemmänkin vastustusta tyttöjen osalta, mutta ei. Eskarilaisella ei ollut mitään valittamista ja koululainenkin vaan totesi, että tämä olisi parempaa jos tässä ei olisi niin paljon kaalia. Mihin mies totesi, että tämä olisi parempaa kokonaan ilman kaalia.


Kaalikeittoa varten minulla oli käytössäni iso paistokasari sekä iso (5l) kattila.

Tarvitset:

150g voita
1 kaali (600-800g)
2 keskikokoista sipulia
400g naudan jauhelihaa
2 lihaliemikuutiota
4-5 porkkanaa
6-8 perunaa
3rkl tummaa siirappia
suolaa
pippuria
vettä

Laitoin voita sulamaan kasariin, pilkoin joukkoon sipulit ja kaalin. Sekoitin niin, että kaali pehmenee, mutta ei saanut juurikaan väriä. Siirsin sipulit ja kaalit kattilaan. Paistoin jauhelihan ja maustoin sen suolalla ja pippurilla. Kaadoin jauhelihan kattilaan. Kuorin ja pilkoin porkkanat ja lisäsin ne kattilaan. Kaadoin kattilaan vettä niin, että kattilan ainekset peittyy ja lisäsin lihaliemikuutiot ja siirapin. Sitten kaalikeitto saa porista tunnin keskilämmöllä. Muista sekoittaa välillä, ettei kaalikeiton vesi keity kasaan liikaa. Lisää vettä tarvittaessa. Tunnin kiehumisen jälkeen maista keittoa ja lisää mausteuta tarvittaessa. Jos laitoit liikaa pippuria, voit lisätä siirappia makua taittamaan. Lopuksi kuori ja pilko perunat ja lisää keittoon. Lisää viimeistään tässä vaiheessa hieman vettä ja anna perunoiden kypsyä 20-30min (riippuen pilkottujen perunoiden koosta).

Nautitaan höyryävän kuumana!

maanantai 5. syyskuuta 2016

Desing Minna L. Immonen: Lumiukko ja -akka.

Kävimme viikonloppuna tekemässä kirpparipöytä-sopimuksen ja samalla kierroksella löytyi pitkästä aikaa lumiukko ja lumiakka! Näitä on metsästetty säädyllisellä hinnalla jo alkuvuodesta, jolloin löysin purkit. Samassa pöydässä oli muitakin Immosen mukeja (mm. sydänomena ja se punainen ihan tavallinen omena, joka minulta puuttuu ja mitä en tajunnut ostaa, grrr!!), mutta katseeni kiinnittyi niin vahvasti ukkoon ja akkaan, että en nähnyt sitten enää mitään muuta.




Lumiukko ja lumiakkamuki

Design: Minna L. Immonen
Valmistaja: Arabia
Valmistusmaa: Suomi (made in Finland)
Tuotantovuosi: 2010
Astiasarja: Teema (design: Kaj Frank)
Vetoisuus: 0,3l
Koko: korkeus 8cm ja halkaisija 8cm
Paino: n. 250g
Tuotanto: lopetettu
Maksettu: 14,90€/kpl (ostettu kirpputorilta)

Puhuimme koululaisen kanssa samana iltana iltapalalla toiveista. Hän kysyi, onko minun toiveeni enimmäkseen toteutuneet silloin kun olin lapsi (eli ennen vanhaan), ovatko ne toteutuneet lähiaikoina, mikä on viimeisin toiveeni ja toteutuiko se. Kerroin, että kyllä varmasti toiveeni ovat toteutuneet ihan yhtä montaa kertaa, kun olen joutunut pettymäänkin. Toiveet on erilaisia näin aikuisiällä, kun sitä on tiedostanut, että toiveet ja niiden toteutuminen on pitkälti itsestään kiinni. Koululainen itse kertoi toivovansa yhden tietyn legopaketin rakentamista. Pystyin kuitenkin konkreettisesti esittelemään toiveita ja niiden toteutumista, kun otin käteeni samana päivänä kirpparilta löytämäni aarteen (mukin) ja toisella kädellä nappasin miestä vyötäisiltä kiinni, että tässä taitaa olla suurin toteutunut toiveeni <3


Edellisiä Design Minna L. Immonen postauksia onkin vino pino!

lauantai 3. syyskuuta 2016

Tomaattinen kanapasta.

Puhuin taannoin, että olen jämähtänyt ruuanlaittaja ja vailla uusia ideoita. Kyselin tytöiltä ja mieheltä, että millaista ruokaa he haluaisivat syödä tai mikä on hyvää. Vastaukset olivat aika samanlaisia kuin minunkin eli he toistelivat niitä samoja vanhoja (hyväksikin havaittuja) ruokia. Heiltä ei siis herunut apua joten päätin ottaa ohjat käsiini. Päätin, että teen parit seuraavat ruuat omien mieltymysteni perusteella ja heidän on nyt vaan kestettävä se.

Ensimmäisenä tein kanapastan yhden pannun taktiikalla. Tästä ruuasta ei valitettavasti ole kuvaa, mutta voin kertoa, että koko pasta syötiin siltä istumalta.

Tomaattinen kanapasta neljälle.

Tarvitsen yhden ison paistokasarin, missä voit valmistaa tämän koko ruuan.

300-400g kanaa (suikaleita tai pilko itse rintapaloja tms.)
öljyä paistamiseen
2 keskikokoista sipulia pilkottuna
3-4 valkosipulinkynttä puristettuna
1 punainen paprika
70g tomaattipyrettä (se sellainen pieni säilyketölkki)
6dl vettä+kanaliemikuutio (kasvisliemikuutiokin käy)
200g kirsikkatomaatteja
120g smetanaa
5dl farfalle (perhos) pastaa

Paista kanat pannulla öljyssä.
Pilko kypsien kananpalojen joukkoon sipuli ja purista valkosipulinkynnet mukaan.
Pilko paprika ja heitä mukaan.
Lisää tomaattipyre ja vesi+kanaliemikuutio.
Anna kiehua n.10min keskilämmöllä.
Lisää joukkoon pasta ja smetana. 
Sekoita ja mausta suolalla ja pippurilla tarvittaessa.
Lisää pilkotut kirsikkatomaatit.
Anna kiehua kunnes pasta on kypsää (n. 10-14min).

Tarjoile parmesanraasteen ja tuoreen basillikan kera!

Ps. tuore leipä sopii pastan kaveriksi, koska niitä leivänpaloja voi sitten dippailla kastikkeeseen, jota lautaselle jää... 

Alkuperäisen ohjeen nappasin täältä ja ajattelin seuraavaksi kokeilla ihan perinteisellä jauhelihalla maissin tai papujen kanssa tätä pastaa... Tämä tomaattinen kanapasta sai meillä niin hyvän vastaanoton, että täten lisään tämän meidän kanaruoka-ruokalistaan!

perjantai 2. syyskuuta 2016

Arkinen metatyö.

Syksy on virallisesti täällä. En ole ehtinyt koneelle koska täytyy ihan rehellisesti myöntää, että näin äkkiseltään tämä arjen pyöritys on vienyt mehut ja se kuuluisa metatyö on vienyt loputkin ajatukset muistikapasiteetista. Metatyö tuli näkyväksi näkymättömistä kun Jenny Lahtinen (Ylen:n toimittaja) antoi nimen tälle kovasti vanhempien päitä kuormittavallekin ilmiölle. En missään tapauksessa halua yleistää, mutta voin meidän perheen puolesta puhua, että tämä kuuluisa metatyö taitaa majailla enimmäkseen minun pääkopassani. Tässä perheessä se olen nimittäin minä, joka useimmista asioista huolehtii tai nakittaa niiden hoitamisen muille. Välillä tuntuu, että pää räjähtää kun yksinkertaisia asioita ei muisteta/tehdä/huomata, mitkä minun haukansilmäni huomaavat välittömästi. Ja sitten taas välillä sitä pakahtuu ylpeydestä, kun huomaa iltaa kohden, että kaikki pienetkin asiat on mennyt tänään putkeen ja aikaa jää vaikka yhteiseen pelailuun.

Välihuom. tämä metatyö saattaa olla useille teistä vanha juttu, onhan tästä kohistu jo lähes vuosi sitten. Mutta tämä on juuri nyt sitä itseään, meidän arkipäivää joka vie minulta ajatukset.

Metatyö on siis sitä työtä, joka on näkymättömissä, mutta mitä ilman ei lapsiperheen arki rullaa. Se on sitä ajatustyötä, mitä illalla tai viimeistään aamulla kiiressä tehdään, kun huomataan, että aamulla sataakin kaatamalla tai tänään meidän pikku Petterillä on koulun jälkeen jalistreenit. Missä on kuravaatteet, entä kumpparit (sateenvarjot tai muut), mihin laitoimme ne kengät tai kuka Petterin sitten hakee ja mites se välipala. Ärräpäät lentää ihan varmasti ja sitten ollaan myöhässä.

Meillä tämä metatyö näkyy minun kunnianhimona. Minulle on tärkeää, että aamulla kun tuosta ovesta ulos astutaan, sinne ei mennä miten sattuu varustettuna. Meillä pakataan jo illalla asiat valmiiksi eteiseen ja tarkistetaan jo siinä vaiheessa huomisen sää. Tämä ihan puhtaasti siksi, että minä inhoan odottamista eli inhoan toistuvasti myöhästyviä, enkä todellakaan halua opettaa sitä tapaa tytöille. Metatyö on siis ikuista, kun tavoitteet ovat näinkin korkeat. Siihen lisäten olen viimeiset kaksi viikkoa järjestänyt enemmän ja vähemmän ompelukaappiani. Olen ommellut tusinan verran trikoopipoja, metsästänyt täydellistä pipokaavaa ja haluan vielä oppia koristelemaan pipoja (koska ne rusettipipot ovat vaan niiiin söpöjä!!!). Sen lisäksi olen ommellut kaitaliinan, kaksi koristetyynyä ja viimeisimpänä eilen aloitin narureppujen ompelun. Ompelupostaus on tulossa kun ehdin kuvata tuotoksia! Ja koska olen tarkka ja viivat täytyy olla suoria, voit uskoa, että ei ole olemassa sellaista käsitettä, että minä vaan tässä ihan vähän ompelen...

Nämä kaikki asiat, omat tavoitteet ja jatkuva koko perheen kattava metatyö, toi minulle arjen vasten kasvojani. Ihan läpsähti niin, että korviin asti sattui. Perhekalenteri alkaa olla täynnä kun mieskin aloitti opiskelut ja muistettavaa riittää. Tämä kirjoitus alkaa kuulostaa siltä, että jotenkin valittaisin tästä kaikesta. En valita, mutta jos joku tietää kuka keksi rakkauden, niin hän varmasti tietäisi myös miten lisätä (erityisesti tyttöviikoilla) meidän kelloon hieman enemmän tunteja. 

On tässä syksyssä jotain mukavaakin. Nyt taas puuhastellaan, käydään koulussa ja harrastetaan. Olen aloittanut ajatustyön joululahjoihin liittyen ja aloitamme koululaisen kanssa kansalaisopiston käsityöpajan ensi viikolla ja sitä tässä odotetaan. To do-listoja ollaan tehty ja saatu listalta jotain yliviivattuakin. Kyllä se vaan niin on, että ihminen on tehty puuhastelemaan ja olemaan liikkeessä. Kyllä sitä kroppa taas kaipaakin kesän jälkeen!