sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Halloween herkut - ohjeet.


Mummo-muumio

Voitaikina
Marmeladia
Silmiksi sokerimassaa tai mitä tahansa nonparellia

Jaa voitaikinalevy kahteen tai kolmeen osaan.
Kauli yhtä osaa hieman suuremmaksi.
Aseta levyn toiseen reunaan marmeladia ja toisen reunan leikkaat repaleiseksi.
Sitten vaan asetat riekaleet marmeladin päälle. 
Muista jättää silmille aukko.
Paista n.15min 200 asteessa.
Lopuksi laita silmät paikoilleen.

Alkuperäinen resepti löytyi täältä.

Hämähäkki-Heikki

Valmista pipareita.
Sulata tummaa suklaata mikrossa. Varo ettei suklaa pala!
Piirrä lusikan ja cocktailtikun avulla pipariin Heikki.
Aseta silmät paikoilleen.

Lady-Lepakko

Valmista pikkuleivät etukäteen tai vähintään niin, että ne ehtivät hyvin jäähtyä. Varoituksen sanana sanottakoot, että taikina on murenevaa ja sitä myöten myös keksit ovat helposti halkeilevia valmiina. Hyvät hermot on näiden kanssa tarpeen :)

Lady-Lepakko kekseihin tarvitset:

150g voita
1dl tomusokeria
1 muna
2tl vaniljasokeria
1tl leivinjauhetta
4dl vehnäjauhoja

-Vaahdota hieman pehmeä voi ja tomusokeri vaahdoksi.
- Vatkaa mukaan muna.
-Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne vatkaamalla seokseen.
- Kauli jauhotetulla alustalla ja paina muotilla pikkuleipiä.
- Paista uunin keskitasolla 200 asteessa n.8min.

-Pikkuleipien jäähdyttyä sulata tummaa suklaata mikrossa (varo ettei suklaa pala!). 
-Sivele sulanutta suklaata lusikan avulla pikkuleipien päälle.
-Laita pikkuleivät jääkaappiin odottamaan tarjoilua.

Huomio, että keksit tosiaankin ovat murenevia ja kovilla otteilla menetät sekä hermot että ehjät keksit. Yritin aluksi dipata puolikkaan pikkuleivät sulatettuun suklaaseen, mutta suklaan paino katkaisi keksit keskeltä poikki.

Alkuperäinen resepti löytyi täältä.

Hirrrrmuinen (sokeri)haamu-kuppikakku 12kpl.

2dl kerma
4 Hopeatoffee tai Kick's patukkaa
1tl Vaniljakreemijauhetta

Aloita sulattamalla pilkotut patukat ja 2dl kermaa keskenään. Älä keitä! Anna jäähtyä jääkaapissa täysin kylmäksi. Vatkaa sitten kuohkeaksi vaniljakreemin kanssa.

Kauli valkoisesta sokerimassasta ½cm paksuinen levy ja paina siihen haamun muotoisella muotilla pieniä haamuja. Anna haamujen kuivua kovahkoiksi, että ne pysyvät kuppikakkujen päällä pystyssä. Kuivuttuaan haamuihin voi piirtää elintarviketussilla silmät ja suun.


Tee sen jälkeen kuppikakut ja sitruunatäyte. Niihin tarvitset:

75g huoneenlämmössä sulanutta voita
2dl sokeria
2 kananmunaa
1½dl kevytmaitoa
1½tl leivinjauhetta
3dl vehnäjauhoja

120g smetanaa
1dl Lemon curdia

- Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.
- Vatkaa voi ja sokeri kuohkeaksi seokseksi.
- Lisää munat yksi kerrallaan koko ajan vatkaten.
- Sekoita keskenään jauhot ja leivinjauhe.
- Sekoita maito ja kuivat aineet vuorotellen seokseen.
- Lusikoi taikina muotteihin.
- Paista uunin keskiosassa 15min tai kunnes kuppikakut ovat kypsiä.

Vatkaa smetana ja Lemon curd yhteen.

Kun kuppikakut on valmiita, anna niiden jäähtyä kunnolla.
Leikkaa sen jälkeen kuppikakun sisään pieni kolo. Ei pohjaan saakka!


Täytä sen jälkeen kolot smetana-Lemon curd tahnalla ja laita halutessasi päälle pieni pala kuppikakkua.


Pursota lakritsikerma kuppikakun päälle ja lisää haamut ennen tarjoilua kakun päälle.

lauantai 29. lokakuuta 2016

Halloween herkut!

Halloween. En itse piittaa sitä juhlia, eikä meillä kukaan käynyt ovella kyselemässä karkkia tai kepposta. En ostanut tänä(kään) vuonna kurpitsaa tai tehnyt siitä keittoa ja kovertanut siitä kynttilälle asuinsijaa. En ostanut erityisiä Halloween aiheisia koristeita, enkä tehnyt nakeista ja voitaikinasta verellä (eli ketsupilla) höystettyjä sormia syötäväksi. Täällä ei näkynyt hämähäkinseittejä (villakoiria vaan jos oikein tarkkaan katsoo), ei pelottavia lääkäreitä eikä edes noita-akkoja. Ja tämä ihan puhtaasti siksi, että a. Halloween on minusta turha juhla ja b. olemme tässä pari päivää kuunnelleet kuinka neitien päässä mielikuvitus on ottanut vallan kaikista näistä jo nähdyistä Halloween aiheisista koristeista ja muusta hömpänpömpästä ja olemme päättäneet kahta kauheammin välttää kaikki painajaiset ja pelkotilat.

Tämän kaiken sanottuani, voin kertoa miten me juhlimme Halloweenia. Päätin ottaa herkullisen lähestymistavan tähän pimeään juhlahumuun ja olen viettänyt tänään keittiössä suurimman osan päivästäni. Ja myönnettäkööt, minulla on oikeasti ollut mukavaa. Koen, että olen oppinut hellittämään ja olemaan jopa ihan hitusen luova. Minun ei tarvitse jatkuvasti silmäillä ohjetta ja osaan luovia oman reseptini vaikkapa kolmesta eri ohjeesta. Pieni sisäinen hurraa-huuto! Halloween juhlittiin tänään jälkiruuan merkeissä. Tytöt selvästi yrittivät keksiä pelottavia asioita meidän tarjoiluista, mutta hyvin pian heille selvisi, että Mummo-muumio, Hämähäkki-Heikki, Lady Lepakko ja Hirrrrmuinen (sokeri)haamu eivät ole pelottavia vatsasta käsin, joihin me heidät nautiskellen söimme. Katsokaa vaikka, voiko näitä jälkkäreitä pelätä?





Ei pelota, ei sitten yhtään! Kirjoittelen näistä herkuista erikseen ohjeet lähipäivinä, vaikka melko perusherkuilla tässä mentiin. Hämähäkki-Heikki on suklaata piparin päällä hopeasilmineen, Mummo-muumio on voitaikinaa ja marmeladia sokerimassasilmineen, Lady-Lepakko on fantasiakeksi sulatetulla suklaalla ja Hirrrrmuinen (sokeri)haamu on sokerimassaa sitruuna-lakritsi kuppikakun päällä. Edellisessä postauksessa näkyneet kurpitsa-keksit menivät bioroskiin, koska sokerimassa kuivui reilussa viikossa niin, että keksit muuttuivat lähes kivikoviksi. Tässä sokerihumalassa ei se haittaa yhtään, tytöt saatiin äsken peiteltyä yöpuulle ja taidan vielä napata ihan vaan yhden Hämähäkki-Heikin suuhuni.


Mukavaa Halloween iltaa!

perjantai 28. lokakuuta 2016

DIY tonttulakki

Alkuviikosta saimme nauttia pienen hetken ensilumesta. Se muistutti tulevasta joulusta ja tästä ihanasta joulunodotuksesta. Minä ihan avoimesti pidän joulusta ja muutaman joululaulun lisäksi olen juonut jo monta lasia glögiä, leiponut pipareita ja ottanut käyttöön joulu- ja talviaiheisia astioita. Nyt viikonloppuna tarkoitus olisi hakea varastosta lyhdyt tuonne parvekkeelle valaisemaan, sellaisiin ihan oikeisiin jouluvaloihin minä sentään vedän rajan vielä tässä vaiheessa!



Ensilumesta innostuneena aloin ompelemaan tonttulakkeja. Idea tonttulakkeihin syntyi, kun näin myynnissä hieman totutusta poikkeavia tonttulakkeja. Myynnissä oli perusvärien lisäksi raitaisia- tai tähtikuosisia lakkeja. Ne oli koristeltu rusetilla tai kulkusella, joissain oli myös kulkusen tilalla värikäs puinen pallo tai lankatupsu. Mietin hetken, että tuollainen voisi olla helppo ommella myös kotona. Löysinkin sopivaa punavalkoraitaista kangasta ja päätin kokeilla. Kangaskaupasta tarttui matkaan myös valkoista teddyä, josta haaveilin lakkeihin karvareunukset, mutta vähänpä tiesin. Ei trikoo ja venymätön teddy sopineetkaan yhteen ja tuloksena siitä kokeilusta oli monia hukattuja tunteja ja pari ärräpäätä. Kun ymmärsin pysytellä trikoossa ja valkoisessa resorissa, sain muutaman nätin lakin aikaan.


Alkuun googleilin erilaisia malleja. Mistään ei löytynyt tarpeeksi yksinkertaista kaavaa niin piirsin sen itse. Halusin tonttulakkien hiipasta tarpeeksi pitkän, että sitä voi käännellä mielensä mukaan sivulle tai taakse. Eskarilaiselle tein selvästi pienemmän, koska hän pitää sellaisista napakoista asusteista. Oman lakkini ompelin saumanvaroilla, koululaisen (pian 9v) lakki meni suoraan kaavalla ja eskarilaisen (6v) lakki oli epäonnistuneen teddy-kankaisen lakin onnistunut muunnos :)


En ottanut työvaiheista kuvia, mutta yritän ohjeistaa sanallisesti.

1. Leikkaa kaava kaksinkertaiselle kankaalle, oikeat puolet vastakkain.
2. Ompele saumurilla tai jousto-ompeleella lakin toinen reuna.
3. Ompele sitten lakin hiippaan nauha, missä roikkuu kulkunen.
4. Lopuksi toinen sivu.
5. Käännä lakki oikeinpäin ja mallaa tontun päähän. Tässä vaiheessa voit vielä pienentää lakin leveyttä tai määritellä sitä, minkä pituiseksi haluat hiipan ylettyvän.
6. Lopuksi mittaa resorista hieman päänympärystä pienempi kaistale. (Leveys PY ja korkeus 10cm.) Ompele resori ympyrän muotoon ja käännä kaksinkerroin niin, että sauma jää resorin sisälle.
7. Nuppineuloita resori kiinni lakkiin niin, että resorin alla on lakki oikeinpäin ja resori on nurinpäin.
8. Ompele resori saumurilla tai jousto-ompeleella yhteen ja käännä resori oikeinpäin.
9. Aseta valmis lakki tontun pääähän!




Lakit ovat pysyneet tyttöjen tiiviisti päässä heti valmistuttuaan!



Seuraavaksi kun käyn kangaskaupassa, aion hankkia lisää raitakangasta että Mieskin saa oman tonttulakin. Ja tietysti nälkä kasvaa aina syödessä, saattaapi olla että lakkeja tulee tehtyä vielä harmaasävyisiäkin :) Kysy ja kommentoi jos ohjeesta ei saa selvää tai siinä mättää jokin.

torstai 27. lokakuuta 2016

Muumi keräilylautaset 1-3/10

Arabia toi markkinoille vuonna 2014 uuden keräilylautassetin. Lautasia julkaistaan kaksi kerrallaan yhdessä pakkauksessa ja niiden kuvitus jäljittelee vanhoja jo julkaistuja mukeja. Ensimmäisen setin lautasia koristi ehkäpä halutuimmat ja harvinaisimmat muumimukit Fazer ja Muumipeikko unelmoi. Fazer on saanut kuvituksensa Tove Janssonin 1950-luvulla piirtämästä joulumainoksesta. Mukeja valmistettiin vuonna 2004 vain 400kpl ja niistä jokainen muki on numeroitu. Mukin hinta hipoo useita tuhansia euroja yksityisten myyjien väillä. 


Muumipeikko unelmoi mukin kuvitus perustuu Tove Janssonin kirjaan Vaarallinen juhannus, 1954. Kirjassa joka kevät Muumimamma teki kaarnalaivan ja antoi sen jollekin läheiselleen. Mukin (ja nyt lautasen) kuvituksessa Muumipeikko odottaa rantakaislikossa jännittyneenä, saako hän kaarnalaivan tänä keväänä. Muumipeikko unelmoi mukia on valmistettu vuonna 2005, 2005kpl. Tämänkin mukin hinta hipoo tuhansia euroja.


En ollut kovinkaan innostunut näistä ensimmäisistä lautasista, vaikka pidän erityisesti Fazerin kuvituksen yksityiskohdista. Siinä 14 muumipeikkoa kiipeää suurta joulukuusta pitkin. Eikä tämän setin toinen puolikas Muumipeikko unelmoikaan saanut minulta suurta hurraa-huutoa, koska se muistutti yksinkertaisuudessaan mustavalkoista Seikkailu-kuvitusta, joka on jo poistunut tuotannosta. Kaikenkaikkiaan halusin ehdottomasti kerätä kaikki 10/10 lautassettiä, mutta vain kaappiin pölyyntymään. 

Näihin ensimmäisen setin lautasiin liittyy sellainen yksityiskohta, että ilmeisesti Arabialla oli kovin kiire saada julkaistua tämä ensimmäinen keräilylautassetti ja ensimmäisen erän lautaset olivat jääneet ilman viivakooditarraa. Minä ja moni muu saimme kyllä tarramme, kun lähetimme Iittalaan postia puuttuvista tarroista. En tiedä mitä minä näillä tarroilla teen, mutta onpahan ne nyt sievästi laatikossaan lautasten kaverina :)

Lautassetti 2/10 (2015) kuvitus oli hieman parempi, mutta ei vieläkään sellainen, että ehdottomasti olisin halunnut ottaa ne käyttöön. Lautasten kuvat perustuvat Muki vihreän sekä Joulutervehdys-mukin kuvituksiin. Muki vihreä on yksi neljästä ensimmäisestä mukista, joita Arabia valmisti Teema-mukin muotoon. Keramikko ja suunnittelija Tove Slotte aloitti tuolloin Muumi-aiheisten kuvituspiirron Arabialla. Muki vihreä (1990-1993) kuvitus on poimittu Tove Janssonin sarjakuvasta "Aloitamme uuden elämän" jossa Muumipappa kiipeää puuhun ja toteaa -"Takaisin luontoon, hiiteen velvollisuudet, elämme vain kerran." Tämän mukin kuvitus on yksi harvoista, jonka Tove Jansson on hyväksynyt. Muki vihreä on hinnaltaan useampia satasia yksityisiltä myyjiltä.


Joulutervehdys-muki ilmestyi vuonna 1997-2002 ja se oli ensimmäinen joulu- tai talviaiheinen muumimuki. Mukia myytiin useampana jouluna, seuraava talviaiheinen muki olikin Millenium vuosilta 1999-2000. Joulutervehdys-muki oli ensimmäinen Teema-muotoon tehty muki, jossa käytettiin enemmän kuin kahta väriä. Moniväriset muumimukit ovat kehittyneet oikeastaan vasta 2000-luvun alussa. Joulutervehdys-mukin kuvituksena on käytetty osittin pohjana Tove Janssonin Unicefille piirtämää rauhanaiheista postikorttia ja osittain kuvaa sarjakuvasta Vaarallinen talvi. Tämäkin muki on useamman satasen arvoinen yksityisiltä myyjiltä.


Lautassetit 1/10 ja 2/10 ovat valmistettu vielä Suomessa. 
Setit 3/10 ja siitä eteenpäin ovat valmistettu Thaimaassa.

Kolmas setti (2016) kolahti myyntiin tämän lokakuun alussa. Tässä vaiheessa riemullani ei ollut rajaa, koska olin toivonut lautasta (tai kulhoa) Tove 100vuotta mukin kaveriksi ja tässä se nyt on.


Pientä kohua tämä lautanen aiheutti, kun muumifoorumit täyttyivät uutuuksien kuvista ennen varsinaista myyntiä. Moni kertoi avoimesti tykkäävän tästä, mutta monia painoi selvästi vieläkin paljon puhuttu "rillimuki" (jossa vain joka kuudennessa mukissa oli mukin sisälle painettu silmälasit). He eivät aikoneet tätä hankkia ja moni sarkastisesti kyselikin, onko näitä rillejä painettu lautasiinkin joka kuudenteen. Minun iloani se ei kuitenkaan pilannut tai estänyt. Minä ihan avoimesti pidän tästä lautasesta ja iloitsen siitä, että jokaisessa Tove 100 lautasessa on rillit.

Toinen 3/10 pakkauksen lautasista perustuu vanhempaa tuotantoa olevaan Muumimuki sininen-mukiin (tunnetaan myös nimellä Maalaavat muumit). Tämäkin lämmitti mieltäni, koska minulla on pitkäaikaislainassa äitini Maalaavat muumit-muki, joten sain ainakin kauniin kuvan niistä yhdessä.


Nämä kaksi viimeistä lautasta selvästi taistelevat mielessäni paikastaan käyttöesineinä. En ole vielä hennonnut niitä ottaa käyttöön, koska yhtenä päivänä oikein hämmästyin, kuin pintanaarmuisia meidän käytössä olevat muumilautaset ovat. Eihän siinä mitään, käyttöön ne on tarkoitettu ja paljon niistä on syötykin, mutta se tässä nyt hieman minua pidättelee. Täytyy jäädä kuulostelemaan itseään sekä ihan vaikka katsomaan, löytyykö tuolta käyttöastiakaapista vielä tilaa parille lautaselle. Yleensä sieltä löytyy kyllä, kun oikein järjestelee ;)

maanantai 24. lokakuuta 2016

Kurpitsaiset fantasiakeksit.

Tähän vuodenaikaan kun halloween on taas ajankohtainen, olen ajatellut ottaa siihen uuden näkökannan. Siis sen ehdottoman nollalinjan sijaan, mitä haluaisin, että meillä kyseisen juhlan kanssa pidettäisiin. Tytöt ovat kuitenkin sen ikäisiä, että kaikki kummitusjutut ja zombit kiinnostavat näin juhlan muodossa ja siksipä kauppojen kassojen läheisyydessä sijaitsevat halloween koristeet ja veriset hampaat kiehtovat heitä kovin. 

Aloin pohtia. Miten juhlan saisi käännettyä niin, että halloween ei olisi pelkkiä zombeja, verisiä käsiä ja päättömiä kummituksia? Miten meidän perhe voisi viettää halloweenia ihan sillai pikkuisen. Miten voisin tuoda ihan vain vähän ja pienesti jotain halloweenia kotiimme niin, että pieni juhlan tuntu säilyy emmekä aiheuta tarpeettomia pettymyksiä tytöille. Koska en todellakaan aio koristella koko taloa hämähäkin seiteillä!

Päätin ottaa tähän uuteen asiaan pehmeän lähestymistavan. Nimittäin halloween herkut. En väitä olevani mikään sokerileipuri, vaikka olen minä joskus rohkaistunut käyttämään sokerimassaa. Harvemmin kylläkin, koska olen enemmän sellainen kuppikakkujen ja juustokakkujen ystävä, joihin ei sokerimassa sovi kuin ehkä koristeeksi. Teen koristelut mielelläni  pursottamalla joten harvemmin meidän keittiössä näkee sokerimassaa ylipäätään. Tämän uuden halloween-teeman tiimoilta minä kävin ostamassa elintarviketussin, elintarvikeliimaa ja kurpitsan sekä lepakon muotoiset muotit. Sokerimassaa minulta löytyi kaapista. Päätin siis kokeilla leipoa fantasiakeksejä sokerimassapäällysteellä.

Löysin keksiohjeen, mitä kehuttiin kovasti useassa blogissa. Minun mielestäni se oli kuitenkin niin hirveä työstää, että en halua sitä tänne julkaista. Maultaan se oli ihan okei, mutta keksien leipominen olisi selvästikin pitänyt suorittaa ulkotiloissa, eikä sisällä lämpimässä. Koska taikina pehmentyi välittömästi kun se pääsi kosketukseen lämpimien käsien kanssa niin sen kaulitseminen tasaiseksi oli lähes mahdotonta. Niinpä minä seilasin jääkaapin ja pöydän väliä taikinan kanssa ja yritin parhaani. Sain minä kolme pellillistä kurpitsakeksejä tehtyä, mutta loput taikinasta lensi lähes kaaressa bioroskiin.

Seuraava ihan mielenkiintoinen ja mukava osuus oli ensin värjätä valkoinen sokerimassa, kaulita se ja tehdä muotilla siitä kurpitsoja. Sitten kurpitsojen piti hieman kuivahtaa, ennen kuin ne pystyi liimaamaan jäähtyneen keksin päälle. Ja sen jälkeen niiden piti taas kuivahtaa, ennen kuin niihin pystyi piirtelemään kasvoja. Aikaa tähänkin huviin meni, mutta totesinpa sen taas - minä tykkään hirveästi tehdä tällaistakin käsityötä!




Vinkki! Keksien päälle tuleva sokerimassa kannattaa kaulita niin ohueksi kuin sen suinkin vaan saa. Sokerimassa on niin makeaa, että sitä ei tarvitse paksua kerrosta, vaikka paksun kerroksen liikkutteleminen onkin helpompaa, kuin ohuen. Tomusokeri auttaa jos massa jää alustaan kiinni!


Sitten liimataan elintarvikeliimaa jäähtyneen keksin päälle ja asetellaan kurpitsat.


Annetaan kuivua ja piirretään elintarviketussilla hauskoja kasvoja!


Aika veikeitä näistä tuli! Makukin on juuri sellainen, millä pääsee halutessaan hyvinkin helposti sokerihumalaan :) Hauskan tästä tekee se, että halutessaan keksit voi jättää kasvoitta ja antaa pienten innokkaiden ihmisten piirtää kurpitsoille ihan itse sellaiset kasvot kun he haluavat! Nämä keksit tein jo aiemmin ja nämähän säillyvät kuivassa hyvinkin pitkään. Elleivät sitten katoa parempiin suihin halloweenin aikana :)

torstai 20. lokakuuta 2016

Syyslomaterveiset!

Terveisiä syyslomalta! Olemme lomailleet kotiseudullani sunnuntaista lähtien, tänään suuntasimme mökille. Alkuviikkoon on mahtunut paljon puuhaa. Serkkujen näkeminen on aina meistä kaikista mukavaa ja lapset ovat viihtyneet hurjan kivasti nelistään. On leikitty sisällä majaleikkiä, ase- ja muita kauppaleikkejä, hoidettu vauvoja ja pelattu lautapelejä. Ulkona lapset ovat pomppineet trampoliinilla sekä leikkineet majassa ja leikkimökissä. Hoidossa ollut veljeni koira oli suosittu lenkkikaveri ja lenkittäjiä lähti aina mukaan. Maanantaina olimme Urheilutalolla Lasten liikuntamaa-tapahtumassa serkkujen kanssa. Siellä vierähti nopeasti pari tuntia hyppien, keinuen, pomppien ja köydessä riippuen. Lapset kokeilivat myös akrobatiaa erilaisin liikeratojen kautta. Huomasi kivasti, kuinka meidän koululainen on kiinnostunut liikkumisesta, erityisesti tanssimisesta ja akrobatiasta. Liekö sillä vaikutusta, että koulussa luokan tytöistä osa harrastaa voimistelua joten spagaatit ja spiraalit ovat kovasti usein mielessä.

Tiistaina vietimme kotipäivän joka sisälsi minulle kirpparikierrosta äitini kanssa. Löysin kaksi Arabian pientä seinälautasta, ihania trikookankaita, eskarilaiselle mekon (joululahjaksi), Iittalan pienen Jars-purkin ja Immosen omenamukin. Minä vaan erityisen paljon pidän kirppareilla kiertelystä. Eikös se huutokauppakeisari sanonutkin jotenkin näin: ikinä ei voi tietää minkä aarteen sitä kohdalleen saa. Lisäksi siinä on se tietty viehätys, että usein löytää jotain sellaista, mitä ei etsinyt. Ja usein sitä menee ensimmäisenä etsimään tytöille vaatteita tai varusteita ennen kauppoja. Löysinkin muuten viime viikolla kahdeksalla eurolla tosi hyväkuntoisen Ticketin vähän lämpimämmän takin eskarilaiselle. Se on väriltään tummanvioletti ja siinä on vaaleanvioletteja tähtiä. Kaupassa uutena tuo takki maksaisi helposti yli 50 euroa. Neiti piti siitä erityisesti, koska takissa on karvareunuksinen huppu ja tälle mammalle se sopi erityisesti siksi, koska takki sopi väreiltään kivasti neidin tummanvioletteihin välikausikenkiin ;)

Eilen vietimme neljän P:n päivän lasten kanssa, aikuiset saivat extra-P:n vielä illemmalla. Leivoimme pullaa ja pipareita, niitä sai syödä jälkiruuaksi pepsin kera ja illalla kävimme pulahtamassa uimahallissa. Illalla aikuisilla oli vielä peli-ilta jossa nähtiin ensimmäistä kertaa tämän vuoden puolella hyvä ystäväni herra P. Piparien leivonta meni puoliksi mönkään, mutta oli puoliksi täydellinen menestys. Nimittäin meidän neljä pientä leipuria saivat leipoa sellaisia pipareita kun kukin halusi (ja juuri siksi ne paloivat uunissa eriparisuutensa vuoksi), mutta vähintään yhtä paljon taikinaa katosi parempiin suihin, kuin mitä päätyi pellille :) Pullat sen sijaan onnistuivat ja kaikki neidit tekivät omat pitkonsa. Voi niitä ilon silmiä ja riemun kiljahduksia, kun pitkojen letitys alkoi itse kultakin sujua. Uimahalliin päästiin iltaruuan jälkeen. Siellä meni pari tuntia niin reippaasti, että ihan helposti siellä olisi viettänyt vielä tovin lisääkin. Seinäjoen uimahalli on minulle hyvinkin tuttu ja oli mukava päästä esittelemään tytöille minun lapsuuden huudejani. Toki siellä on tehty perusremontti jokunen vuosi takaperin ja näin lapsiperheen silmin muutokset olivat oikein mukavat. Uimahalliin oli tehty vesiliukumäki sekä siellä oli kaksi uutta allasta. Viihdyimme koko konkkaronkka hieman muita altaita lämpimämmässä monitoimialtaassa, jossa sukeltelimme kilpaa ja roikuimme toisten niskassa kiinni. Täytyy vielä vertailun vuoksi kertoa, että meidän nelikolta (2xlapsi, aikuinen ja opiskelija) uimahalliin meni pääsylippuihin yhteensä 13,50€. Jyväskylässä Aalto-Alvari on selvästi kalliimpi, lähes yhtä kallis kuin leffaliput ja herkut meiltä kaikilta. Aivan varmasti jos asuisimme pohjanmaalla tuo uiminen olisi viikottainen juttu. Oli se niin mukavaa!




Tänään saavuimme mökille. Ilta on mennyt mökkiä lämmittäessä sekä herkkuja syöden. Huomenna ulkoilemme ja tarkoitus olisi ainakin kerätä käpyjä metsästä :) Saattaa olla, että paljuttelemme tyttöjen vaatimuksesta sekä saunomme kun ilta pimenee. Illat muuten pimenevät taas ihan yhtäkkiä ja pitääkin kotona tarkastaa kaikille monta heijastinta takkeihin ja reppuihin kiinni. Heijastinliivitkin meillä on, tosin aloin googletella josko saisin ommeltua tytöille uudet ja vähän nätimmät niiden ilmaisjaettujen heijastinliivien sijaan, jotka ovat meillä palvelleet monta vuotta. Sitä ajatusta pitää vähän sulatella, että onnistuisiko se ja mistä materiaalista sellainen olisi paras ommella...
Muistakaa tekin tarkistella näkyvyytenne liikenteessä! 

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Hyvää syyslomaa!




Tulin pikaisesti toivottamaan hyvää alkavaa syyslomaa kaikille! Me olemme Miehen kanssa pakanneet vimmatusti tänä aamuna pohjanmaata varten; tulossa on ainakin mukavaa yhteistä laatuaikaa veljeni perheen kanssa sekä loppuviikosta mökkeilyä. On meillä tiedossa yhdet synttäritkin sekä jumppaa ja leffateatteria, lukusia lautapelejä unohtamatta! Mukava viikko on siis tulossa! Ihana päästä kotimaisemiin pitkästä aikaa ja vielä ihanampaa on ottaa sinne nämä meidän neidit mukaan. Kyllä me aikuiset kelpaamme, mutta usein serkut kaipaavat erityisesti näitä meidän neitejä leikkikavereikseen, joten nyt on monta leikkisää päivää edessä. Näihin kuviin ja tunnelmiin toivotankin oikein syksyistä syyslomaa niille, jotka sellaista viettävät! Muistakaahan villasukat ja lämmin pukeutuminen ja uskaltautukaa silti ulos, vaikka kylmyys tuntuisi luissa ja ytimissä. On siellä vielä hetken niin kaunista kaikkine ruskan väreineen! 

torstai 13. lokakuuta 2016

#TBT Uuniperuna katkarapuhöysteellä.


Täytyypä kirjoitella pikaisesti ruokavinkki ja ottaa tämä taas torstain kunniaksi ylös arkistoista. Teimme viime viikonloppuna Mieheni kanssa uuniperunoita katkarapuhöysteellä. Ohje on vanha tuttu ja hyväksi havaittu meidän perheen klassikko, jonka jaan kaikessa yksinkertaisuudessaan nyt tänne. Elikäs:

Osta Rosamunda-perunoita, samankokoisia niin monta kun haluat syödä.
Pese perunat hyvin ja pistele niihin haarukalla reikiä.
Kääri jokainen peruna yksitellen folioon ja laita uuniin.
Uunissa ne saavat asustella ensin 225 asteessa 30min, sen jälkeen tiputa lämpö 200 asteeseen ja anna perunoiden kypsyä perunan koosta riippuen 20-40min.

Katkarapuhöyste:

Sulata 250g katkarapuja pussin ohjeen mukaan.
Kuori ravut ja laita ne pieneen kauniiseen kulhoon.

Tee toiseen (isompaan) kulhoon höyste.
200g kermaviiliä
120g smetanaa
1 iso punasipuli
Suolakurkkuja maun mukaan pilkottuna
Fetajuustoa pilkottuna
Yhdistä yllä olevat aineet (ei katkarapuja) ja sekoita.

Ota peruna pois uunista, avaa folio ja tee perunaan ristikkäiset viillot päälle.
Kuori hieman perunankuorta pois, lisää höyste ja viimeisenä ravut.
Nautitaan hyvässä seurassa!

Vinkki! Jos höystettä jää yli, se sopii erinomaisesti ruisleivän päälle.

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Rölli ja kaikkien aikojen salaisuus.

Olen syntynyt 1980-luvulla ja olen katsonut aikoinaan hyvin paljon Pikku Kakkosta. Kukapa 80-luvulla syntynyt ei olisi! Pikku Kakkosen postilokeron numero on syöpynyt mieleeni niin syvästi, että aikoinaan kun hyvä ystäväni asui Tampereella, lähetin hänelle useammin kortin sinne Pikku Kakkosen postinumeroon kuin siihen hänen oikeaan postinumeroonsa.
 Piiikku kaakkosen poosti. Postilokero 347, 30101 Tampere kymmenen!
En sentään lähettänyt kortteja tuonne postilokeroon, mutta tuo postinumero tuli väistämättä kynäni terästä silloin, kun Hämeenkadulle korttini lähetin. Mainittakoot nyt vielä, että osoitetta miettiessäni Hämeenkadun (30100) sijaan kirjoitin monesti Hämeentie (30101). Noh, kyllä ne kortit aina välillä päätyivät perille saakka, vaikka aikaa siinä saattoi kulua. Toki se oli meistä myös hurjan hauskaa välillä lyödä vetoja, että koska se kortti tällä kertaa osuu perille.  Että on siinä ollut postimiehellä tai -naisella pähkäiltävää :) Vieläköhän lapset muuten lähettävät kirjeitään tuonne samaan postilokeroon?

Kuva napattu netistä.
Tämä postinumero ja -lokero tuli mieleeni viime perjantaisesta Rölli ja kaikkien aikojen salaisuus - elokuvasta. Koululainen pääsi katsomaan elokuvaa koulusta päin jo viikolla ja koska eskarilaisella oli päiväkoti perjantaina kiinni, hän vietti sen päivän kanssani kotona. Päätimme mennä mekin katsomaan tätä uutta Rölli-elokuvaa. Ja voi mikä pettymys se oli!

Näitä asioita minä arvostin/halusin nähdä:

Halusin tukea suomalaista joten menimme katsomaan Rölliä.
Kyllä, suomalainen leffa tämä oli.

Halusin nähdä Röllin ja valtavasti muitakin röllejä puuhastelemassa Röllikylässä tai sen lähiympäristössä.
Sen sijaan näinkin enemmän Espanjan auringon alla kuvattuja kohtauksia kuin suomen metsien.

Halusin kuulla kaikkien aikojen parhaan Rölli-laulun eli Usvametsän neidon laulun.
Sen sain kuulla!!

Halusin nähdä sellaisen lapsekkaan seikkailun, missä ensin kaikki on hyvin ja siitä sitten jotain tapahtuu jota lähdetään selvittämään, matkalla tapahtuisi jotain odottamatonta ja kaikki selviäisivät siitä sitten onnellisena. Tiedättekö. Sellainen oikein perinteinen lastenelokuva.
Mitä vielä! Näin elokuvan, joka alkoi tökerösti, kiersi ihmeellisissä ikimetsissä ja ties missä ikiaikoisissa miljöissä ja lopulta merellä Rölli näkee harhoja ja "taistelee" viimeistä dinosaurusta vastaan, joka on ihan tyhmä. Lopulta ne menevät sinne missä on kaikkien salaisuuksien alku, mutta eivät sitten kuitenkaan menekään.

Minulla on tästä elokuvasta hyvin vähän positiivista sanottavaa. Jopa meidän eskarilainen jolle normaalisti uppoaa leffa kuin leffa (tai jopa pitkät mainokset), oli vähän vaisu tästä. Minun mielestäni elokuva oli täynnä mitäänsanomatonta matkaamista päämäärään, jota ei koskaan saavutettu. Se oli kuvattu pääosin jossain muualla kuin suomessa ja alun jälkeen vain matkattiin johonkin antimaatiohahmot seuranaan. Alussa Rölli ja hänen ystävänsä Juurakko-tyttö olivat Rölli-kylässä, jossa olisi ollut monta hyvää röllihahmoa, joiden kanssa kehittää ties millainen tarina. Sen sijaan keskityttiin animaatiohahmoihin, vaikka Rölli-kylässä oli ihan oikeasti hyviä suomalaisia näyttelijöitä mukana. Harmikseni heistä näkyi elokuvassa vain vilaus. Tarinan loppua ei oltu mietitty yhtään. Rölli ja Juurakko-tyttö halusivat mennä sinne, mistä haikarat tuovat lapset maailmaan. Sinne piti matkata läpi kaikkien ikiaikoisten miljöiden läpi, jotka vain vilahtelivat elokuvassa. Siinä kohtaa tuli todellakin tunne, että tässä sitä on saatu elokuvalle lisää pituutta. Loppua kohti kuitenkin yksi asia virvoitti minun mieleni ja hieman raskaan silmäluomet. Nimittäin Usvametsän neidon laulu. Kun se alkoi soida, lähdin itsekseni tuonne lapsuuteni vuosiin, jossa rakastuin niin syvästi tuohon lauluun ja koko siihen jaksoon. Silmäni lähes kostuivat, koska pidin ja pidän siitä laulusta ja tunnesiteestä lapsuuteeni niin paljon. Hetkellisen ilon jälkeen elokuva alkoi taas ajautua hämärän rajamaille, kun Rölli ja Juurakko-tyttö poikkesivat reitiltä (mitä ei tietenkään missään tapauksessa saanut tehdä, mutta minkä he tietysti tekivät). Loppuhuipennus on "taistelu" viimeistä dinosaurusta vastaan, joka ei puhua pukahda mitään ja jonka kesyttää animaatiohahmo Röllin roikkuessa kallion kielekkeeltä.

Toivoisin, että tämä olisi ollut parempi elokuva. Haluan uskoa, että aiemmat Rölli-elokuvat, joita en siis ole koskaan nähnyt, olisivat tätä parempia. Sellaisia lapsekkaita. Kokonaan suomalaisia. Koska mikä muu voisi olla enemmän suomalaista, kuin Rölli-peikko, joka on jo vuodesta 1985 ilahduttanut meitä lapsia ja meidän jälkipolviamme. Toivon myös, että tämä ei jää Allu Tuppuraisen viimeiseksi Rölli-elokuvaksi. On Rölli sen verran, noh. Rölli <3

perjantai 7. lokakuuta 2016

Tuulihatut ja tuulisukat a.k.a èclair-leivokset.

Yksi lempisarjoistani on Australian Master Chef. Seuraan sitä neljänä päivänä viikossa ja välillä katson kertaukseksi uusintoja. Viime viikolla yhdessä jaksossa kilpailijoiden piti tehdä Chocolate Èclaireja eli suklaisia tuulihattuja. Voi pojat kun minun alkoi tehdä niitä mieli myös! En ole eläessäni tehnyt tuulihattuja, mutta olen monesti ostanut sellaisia valmiita pakastealtaista. Päätin heti seuraavana päivänä kokeilla niitä, jos vaan aineksia löytyisi ilman kauppareissua.

Ja löytyihän niitä. Tuulihattutaikina on melko simppeli aineksiltaan (vesi+sokeri+voi+jauho+leivinjauhe+muna), mutta pari pientä niksiä taikinan onnistumiseen liittyy. Googlettelin sekä tuulihattujen että èclairien reseptejä ja tulin siihen tulokseen, että kokeilen ihan perinteisellä tuulihattuohjeella näitä molempia. Erilaisia ohjeita lukiessani huomasin, että tuulihattujen ja èclairien ero on taikinan makeus. Tuulihattujen taikina on enemmän sellaista "mautonta" mikä takaa sen, että samat hatut sopivat sekä suolaiseen, että makeaan tarjoiluun. Kun taas èclairet olivat selvästi makeampia. Valmistusvaiheesta minulla ei ole kuvia, mutta esim. Kinuskikissan tuulihattutaikinan ohje oli sitäkin selvämpi. Sieltä minä ohjeen rungon kopion, mutta laitoin mukaan vähän sokeria makeuttamaan taikinaa.

Tuulihatut ja èclairet eli tuulisukat.
Tuulisukat tuli suoraan neitien suusta, kun he näkivät valmiit èclairet.

Tällä ohjeella sain 16 tuulisukkaa ja n. 30 tuulihattua.

Laita kattilaan 100g voita3dl vettä ja 1½rkl sokeria. Anna kiehua!
Lisää sitten 2dl jauhoja kerralla kattilaan ja sekoita niin, että taikina irtoaa reunoista.
Siirrä taikina kattilasta kulhoon ja anna jäähtyä hieman. Voit halutessasi laittaa kulhon kylmään vesihauteeseen nopeuttaaksesi jäähtymistä. Jäähdytä, mutta älä kylmetä!
Lisää sitten taikinaan 3 munaa, lisää ne yksitellen. Sekoita hyvin.
Sekoittaminen on hankalaa ja sähkövatkaimeen taikina jää ikävästi kiinni. Mutta se onnistuu, kun olet tarkkana. Viimeisen munan mukana lisää ½tl leivinjauhetta
Pursota pursotinpussilla ja isolla tähtityllalla tuulihattuja pellille, jätä kohoamiseen varaa.
Jos pursotat èclaireja, pursota n.3cm tasaisia pötköjä pellille. Muista jättää niihinkin kohoamisvaraa!

Paista pellillinen ensin 10min 200 asteessa, jonka jälkeen pudota lämpö 175 asteeseen.
Èclairet ovat uunissa n.30min ja tuulihatut n.20min.
Huom! Älä avaa uuninluukkua ensimmäisen vartin aikana, etteivät hatut ja sukat lässähdä!


Kun otat hatut tai sukat uunista, ota ne pois pelliltä ja käännä ympäri.
Koputtele hieman pohjaa.
Jos sisus tuntuu ontolta (ja tietysti päällinen mukavan ruskealta) 
on hatut ja sukat valmiita. Anna jäähtyä.
Minä pistelin vielä tikulla hattujen ja sukkien kylkeen pienet reiät, että lämpö pääsee haihtumaan niistä  nopeammin. 


Tuulihatut ja -sukat eivät säily rapsakoina kauaa. Siksi suositellaankin, että ne tehdään samana päivänä kun niitä tarjoillaan ja että ne täytetään vasta vähää ennen tarjoiluja. Minä katsoin mitä kaapissa oli ja pursotin tuulihattujen sisään kinuski-kermavaahtoa (kondensoitua kinuskia+kermaa). Tuulisukat halkaisin leipäveitsellä ja sisään tein seoksen vatuista ja kermavaahdosta. Sulatin pakkasesta suomalaisia vattuja, soseutin ne ja lisäsin niin ikään kermavaahdon joukkoon. Päälle ripottelin sulanutta valkosuklaata. Ei niistä ehkä kedon kauneimpia sukkia tullut, mutta herkullisia ne olivat. Vattukerma olisi vaatinut hieman enemmän sokeria kuin pienen ripauksen, mutta oppia ikä kaikki. Pyrin tekemään näistä ei niin makeita, mutta kyllä sen siinä syödessä totesi, että onhan tuo kinuski vaan makeaa vattuun verrattuna (jos joku sitä saattoi vielä epäillä ;)

torstai 6. lokakuuta 2016

#TBT DIY pallovalaisin.

Välillä tuntuu siltä, että pitäisi nostaa ylös muutama helmi yli kahden vuoden postauksieni joukosta. Sitten taas toisaalta lukiessani vanhoja kirjoituksia tunnen vain suurta myötähäpeää. Välillä sitä itse oikein hätkähtää, että tuollaisiko postauksia sitä on joskus kirjoittanut. Ja taas välillä (aika usein oikeastaan) tämä kirjoittelu on minulle (julkinen) päiväkirja, mihin palaan. En ehkä lukiakseni mitään erityisiä fiiliksiä, vaan ihan niitä ohjeita. DIY- tai vaikka ruokaohjeita. Viime viikolla joku törmäsi tähän minun vuoden takaiseen DIY projektiin, missä tuunasin ruokapöydän ylle valaisimen. Halusin nostaa sen nyt uudestaan näin torstain kunniaksi ylös ja postata sen uudestaan. Kirjoitin vielä loppuun nykyiset fiilikset tästä projektista.

(Alla oleva teksi on siis julkaista tässä blogissa 17.10.2015.)

Muistatteko, kun vuosi sitten opin kurssilla tekemään paperinarusta palloja (klik!). Tein silloin tuolta edellisestä postauksesta löytyvän valaisimen tänne meidän ruokapöydän yläpuolelle. Jossain vaiheessa kuitenkin kyllästyin valaisimeen sellaisenaan ja otin paperipallot pois jättäen vaan ne kolme isoa lamppua roikkumaan yksinään katosta.


Tämä ratkaisu on miellyttänyt meidän silmiä, mutta jotain siitä kuitenkin puuttui. Jokin pieni omaleimaisuus. Etsiskelin ideoita ja inspiraatioita netistä ja lopulta löysin sen lähempää kuin uskoinkaan, nimittäin ihan tuosta naapurista. Näin naapurissa sijaitsevan sisustusputiikin ikkunassa kauniin valaisimen, jonka johdossa pieniä puisia palloja ja päässä iso lamppu. Kävin sisällä ja suoritin hieman vakoilutehtäviä. Valaisin on Bloomingvillen kaunis puupallovalaisin ja siitä se ajatus (ja sopivien pallojen metsästys) lähti.

Etsin kivijalkamyymälöistä ja netistä. Löysin moniakin sopivia palloja, mutta usein niitä myytiin todella hurjaan hintaan isoja kappalemääriä kerrallaan. Pitkällisen etsinnän tuloksena löysin lopulta viime viikonloppuna netistä sopivia ja sopuhintaisia palloja. Tilasin kymmenen 47mm puupalloa ja luulin siinä vaiheessa, että ne riittäisivät. Vähänpä tiesin.


Sitten maalit


jotka löysin paikallisesta askarteluliikkeestä. Nuo vasemmanpuoleiset kiiltomaalit oli 11,00€/kpl ja tuo valkoinen kiiltävä oli 7,90€/kpl. Purkeissa on 500ml maalia, joka on aivan liikaa tähän kyseiseen hommaan, mutta nuo maalit säilyvät oikein säilytettynä vuosia ja onhan tässä ihan pian askarreltava joulukortit, joihin lupasin maaleja käyttää. Sitten pallot kynän nokkaan ja maalit pintaan. Vaatii useamman maalauskerran, alla olevassa kuvassa pallot on maalattu vasta kertaalleen.


Tämän näköinen siitä tuli:


Ihan kiva, mutta jotenkin se näytti siltä, että enemmän olisi enemmän tällä kertaa. Siispä askartelukauppaan ja lisää puuhelmiä hankkimaan. Hauskaa tästä jutusta teki se, että menin kauppaan ilman varsinaista tietoa siitä, minkä kokoinen reikä näissä 47mm palloissa olikaan ja minkä kokoisia reikiä näissä kaupassa olevissa puuhelmissä oli... Sen minä sentään tiesin, että halusin vähän näitä 47mm palloja pienemmät pallot. Siellä sitä mittailtiin kuule myyjän kanssa kilvan ja lopulta päädyin näihin pussilliseen 40mm puupalloja (reikä 7mm). Vähän minua hirvitti ostaa tällaista määrää palloja, mutta ehkä näille keksii jotain käyttöä tulevaisuudessa.


Kotona mies mallasi pussin läpi ostinko sopivia palloja ja sen jälkeen alkoi taas maalausoperaatio.


Siinä se nyt on! Yritän ottaa myöhemmin vähän parempia kuvia, mutta tällä hetkellä siinä alla on kuulkaas sellainen maalauskaaos, että pois alta. Idean tuosta varmasti saatte ja näette. Mitäs pidätte? Me pidetään kovasti! Vähän tuntuu siltä, että ehkä palloja olisi silti vähempikin riittänyt, mutta katsotaan nyt pari viikkoa ja muutellaan sitten jos on tarvetta. Mies kyllä sanoi, että ainakin pari viikkoa pitää odottaa ja katsella, sen verran aukesivat sormenpäät kaikesta tuosta lampun ruuvailusta kattoon ja pois että rouva sai mallailla palloja paikoilleen :)

(Tähän päättyy vanha postaus.)

Siellä se katossa vieläkin roikkuu. Olemme olleet miehen kanssa todella tyytyväisiä valaisimeen, eikä kumpikaan ole vuoden aikana kokenut mitään tarvetta muuttaa sitä. Yksikään pallo ei ole vaihtanut paikkaansa eikä kumpikaan ole kyllästynyt siihen. Sen sijaan olemme kokeneet, että valaisin on äärimmäisen kevyt sekä ilmava ja se määrittelee hyvin ruokapöydän paikan. Valaisin on sopivalla korkeudella ja sen valaisee tarpeeksi. Eikä meitä ole yhtään haitannut se, että tällä hetkellä vain yksi kolmesta lampusta palaa! Kesällä kaikki kolme lamppua menivät lähes yhtäaikaa rikki ja koska kaapissa ei ollut kuin yksi varalamppu, niin valaisin on saanut valaista vaan kolmanneksellaan potentiaalistaan. Alkaa nämä illat olla kuitenkin jo sen verran pimeitä, että ehkä sinne kauppaan olisi syytä pian lamppuostoksille mennä. Kaikenkaikkiaan kyllä suosittelen tekemään oman valaisimen jos kaupasta ei löydy sopivaa ja haluat kotiisi jotain hieman muista poikkeavaa. Onhan tämä kuitenkin aitoa suomalaista designia :) !!!

Kirjoittajan huom. sivun yläreunassa näkyvä #TBT on Throwback Thursday eli hästäg jota käytetään yleisemmin Instagramissa, kun halutaan torstain kunniaksi tuoda esiin joku vanha kuva uudelleen.

tiistai 4. lokakuuta 2016

Lumihevonen 2.0


Kirjoittelin elokuun puolessa välissä uudesta tulevasta talvisesonkimukista, jonka minä kotiutin eilen. Muki on nimeltään Lumihevonen ja se on myynnissä 3.10. alkaen hyvin varustelluissa marketeissa ja tietysti Iittalan liikkeissä erinäisten verkkokauppojen lisäksi. Lähdin eilen ostamaan mukia ja kulhoa, mutta tulin kotiin kahden mukin kanssa. Jostain syystä mieleni kääntyi kaupassa ja halusin ostaa mukeja kaksi - yhden itselleni ja yhden joululahjaksi. Toinen näistä mukeista menee kummitytölleni, jolle olen kerännyt hänen syntymävuodesta alkaen näitä talvisesonkimuumimukeja joululahjaksi eikä tämäkään vuosi tule olemaan poikkeus :)

Lumihevonen on väritykseltään samaa sarjaa, kuin kaksi edellistä talvisesonkimukia (Hiihtäen Herra Virkkusen kanssa 2014 ja Talviunilla 2015) ja jos vanhat merkit paikkansa pitää, tätä samaa värimaailmaa on tulossa vielä neljäskin muki. Onhan talvisesonkimukit vuosilta 2006-2009 tummansinisiä ja seuraavat neljä 2010-2013 vastaavasti vaaleansinisiä.


Minun täytyy kuitenkin tunnustaa, että minulla oli suuret ennakkoasenteet tätä mukia kohtaan. En ole liiemmin pitänyt näistä kahdesta edellisestä joten automaattisesti ajattelin, että en pidä tästäkään. Olin ottanut ennakkoasenteekseni (hailakan värityksen lisäksi) inhota lumihevosen harmaita silmiä. Kirjassa (Taikatalvi vuodelta 1957) lumihevosen silmiksi on laitettu kaksi pientä peiliä, joka ihan näin ajatuksen tasolla ei tuntunut kovin miellyttävältä. Ajattele nyt. Tulla nyt kotiin illalla pimeässä pakkasessa ja säikähtää henkihieveriin lumesta tehtyä hevosta, jonka silmät heijastavat ties mitä! (Näkihän Muumipeikkokin peilistä oman kuvansa, jota hän säikähti kovin.) Joten olin päättänyt inhota niitä. Mutta ei. Kuvittaja Tove Slotte on mielestäni onnistunut luomaan ei-niin-pelottavat-peilisilmät ja näin hän häivytti minun ennakkokäsitykseni pois tiehensä.


Pidän tässä mukissa erityisesti sen alkuperäistä jäljittelevästä otteesta. Lumihevonen sekä Muumipeikko ovat kuin suoraan kirjan sivulta eli itsensä Tove Janssonin kuvittamat.


Samoin kuin mukin toisen puolen hiihtävä Hemuli sekä Surku-koira. Ainoastaan Hemulin ja Surku-koiran katseiden kohdistus on sovitettu mukin teemaan sopivaksi.



Olin siis kaikin puolin positiivisesti yllättynyt ja hieman ehkä nyt ihastunutkin tähän uuteen mukiin. Pienen tutustumisen se kuitenkin vaati, en minäkään enää mikään hentoinen hepsankeikka ole, joka ihastuu suin päin sukkelaan ;)