keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Joulukalenterin sneak peek.

Huomenna alkaa joulukuu ja täällä vielä viimeistellään joulukalenteria. Alla pieni sneak peek millainen kestojoulukalenteri täällä on syntymässä! Halusin ehdottomasti suunnitella ja toteuttaa aikaa ja elämää kestävän joulukalenterin. Joulukalenterin, joka kulkee vuodesta toiseen mukana, ilman suurta niska-hartiakipu-jumia, joka saumurilla/ompelukoneella istumisesta tulee ja sitä pientäsuurta paniikkia, että aika tuntui loppuvan tyystin kesken.


Enää olisi ommeltava taskut kiinni kankaaseen sekä mietittävä laittaako reikäniiti kankaan yläreunaan vai yrittääkö etsiä jotain sopivan kepin, jolla joulukalenteri saa ryhtiä. Helppohan se on tuolta lumen seasta nyt mennä keppejä etsimään, olisinpa tajunnut tämän viime viikolla kun maa oli lumeton ja sää oli harmaa 😁.

Hyvä tästä vielä tulee! Huomiseen on vielä aikaa!

torstai 24. marraskuuta 2016

Parin viikon kuulumiset.

Hei pitkästä aikaa!

Olen ollut super kiireinen viime viikot, eikä kirjoittamiselle ole löytynyt oikein aikaa. Blogi on ollut lähes päivittäin mielessä, mutta kädet on täyttänyt erilaiset ompelukset ja virkkaukset. Joulukuu on jo ihan nurkan takana ja sitä myöten täälläkin kuiskitaan ja rapistellaan hiljaa lahjapapereita, kun kaupunki nukkuu 🎅. Viime viikonloppuna (oikeammin perjantaina) sain päähäni aamulla, että tänään (siis silloin perjantaina) olisi lähdettävä Tampereelle Käsityömessuille. Houkuttelin Miehen mukaan ja pääsimme lähtemään kahden aikaan iltapäivällä kohti Tamperetta. Päädyimme Messukeskukseen ja kiertelimme muutaman tunnin toinen toistaan kauniimpia käsityökojuja! Kuvia en tietenkään ottanut, koska kädet syyhysivät päästä koskettelemaan kaikkea kiinnostavaa. Hieman harmittelin, kun minähän en osaa neuloa ja jouduin ohittamaan kaikki kauniit sukkalankakojut. Toinen ohitettava asia oli ne tällä hetkellä suositut torkkupeitot. Sellaisesta jättilangasta, tiedättehän. Minulla kun on tuo oma murheenkryyni tuolla vielä ihan viimeisiä keriä vaille valmis... Oikeastaan se mitä messuilta lähdin hakemaan oli inspiraatio. Mutta sitä en sieltä löytänyt. Tämän(kin) vuoden hittijuttu on pillihimmeli, mistä minä en vaan ole vielä innostunut. Usein tulenkin hieman jälkijunassa näissä hittijutuissa, eli vartokaahan parin vuoden päästä minäkin sitten pillihimmeilen! 😁 Kyllä minä messuilta kuitenkin jotain löysin, nimittäin 25m heijastinnauhaa tarralla. Oli sen verran edullinen metritavarana, että en voinut sitä ohittaa. Varsinkin, kun olen heijastimiin ja muihin ostanut sitä samaista heijastinnauhaa lähes 5€/m... Kyllä kelpaa taas tyttöjen kanssa askarrella heijastimia!
Messujen jälkeen ajoimme Ikeaan. Olin pitkään halunnut ostaa ihan tavallisia valkoisia kehyksiä ja ajattelin, että äkkiäkös me ne haetaan. Nii-in, äkkiäkös sitä oon koskaan Ikeassa käyty... Nimittäin. Kiersimme Ikean kyllä nopeasti. Löysimme tarvitsemamme ja suuntasimme kassalle. Nälkä kurni vatsassa ja Tampereen keskustan Napoli-pizzeria houkutti enemmän kuin koskaan. Kiersimme kuitenkin löytönurkan kautta ja mitäs siellä olikaan! Ihan pränikät Hövåg-joustinpatjat tytöille puoleen hintaan.

Patjaostos ei ollut ihan täysin harkitsematon juttu. (Eikä mikään pikkujuttu saada tungettua kahta avattua 80x200cm joustinpatjaa meidän autoon! Siinä meni se pizzareissu...) Olemme miettineet useamman kerran sitä, että tytöt tarvitsevat uudet patjat. Edelliset on ostettu 3v sitten, kun neidit (ja sängyt) olivat pienempiä. Emme olleet kuitenkaan päässeet ajatusta pidemmälle tässä patjahankinnassa, koska tässä syksyllä on ollut rahalle muutakin akuutimpaa käyttöä. Siksi olimme todella tyytyväisiä, kun saimme tytöille uudet joustinpatjat ja vieläpä kaksi yhden hinnalla. Pidensimme kotona heidän Minnen (Ikea) sängyt täyteen mittaansa ja patjat pääsivät paraatipaikalle. Yhtään yötä uusissa patjoissa ei ole vielä nukuttu, koska tytöt tulevat toisesta kodistaan tänään iltapäivällä kotiin. Odotankin jännittyneenä heidän reaktioitaan! Minä ainakin itse olen useamman kerran käynyt istuskelemassa ja makoilemassa heidän "uusilla" sängyillään, koska nyt ne "kestävät" myös aikuisia. On ne ennenkin kestäneet, mutta onhan sellainen 7cm patja ihan eri asia aikuisen alla kuin 24cm patja... Ja mikä parasta: nyt neitien on helpompi itse pedata oma sänky, kun se on korkeampi ja täydessä mitassaan. Minä nappaan kuvia sitten kun päiväpeitot on paikoillaan ja saan neideiltä ensimmäisiä kommentteja uusista patjoistaan!

Sitten vielä jos kuulumisia jatketaan, niin maanantaina kävin hammaslääkärissä. Poistivat minulta 2/4 viisaudenhampaista ja täytyy nyt ihan kehua kuinka hyvin se reissu meni. Jännitin operaatiota edeltä käsin aika paljon. Tsemppasin itseäni sillä, että lääketiede on mennyt hammaslääkärissäkin eteenpäin 1990-luvusta, jolloin minä olen ensimmäistä kertaa käynyt hammaslääkärissä (ja pelännyt hammaslääkäri Norppaa niin että housunpuntit tutisivat!). Olen käynyt tänä vuonna tehohoidattamassa hampaitani useamman kerran ja jokaisen hammaslääkärikerran jälkeen olen ajatellut, että "ei se ollutkaan niin paha". Mutta kun tuo maanantain vihdoin koitti, olin valjastanut Miehen minulle kuskiksi ja suuntasimme hammaslääkäriin. Hammaslääkäri hoiti muutaman rei'än ja rei'änalun ensin pois alta ja sanoi sitten poistavansa 15 minuutissa viisaudenhampaat. Tosiasiassa siinä meni 5 minuuttia!!! Viisurit lähtivät niin helposti pois, että siinä ei paljoa ehtinyt penkissä tuskastua. Kipua en tuntenut yhtään, ainoastaan painetta. Jälkihoitona pidin tunnin sideharsosta tehtyä tuppoa haavojen päällä ja kotona nojasin poskeani kylmäpussiin useampaan otteeseen. Söin koko päivän vain kylmiä asioita ja vältin koskemasta kielellä haavoihin. Pesin hampaani vasta seuraavana aamuna ja odotin kunnon kipujysäystä - mitä ei ole vieläkään ollut eikä tullut! Ei sitten Y H T Ä Ä N  mitään kipua. Särkylääkkeitä olen kyllä napsinut, mutta turvotus lähti nopeasti ja yöt olen pystynyt nukkua molemmilla poskilla. Tätä voisi kutsua onnistuneeksi hampaanpoisto-operaatioksi, vai mitä? 💓

Sellaisia kuulumisia tänne! Tulevana viikonloppuna lähdemme sukuloimaan pääkaupunkiseudulle.💖 Mitä teille kuuluu?

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

DIY heijastin

Sudenkorentoheijastin


Innostuimme tyttöjen kanssa tekemään kotona sudenkorentoheijastimia, joiden tekemiseen tutustuimme koululaisen kanssa käsityöpajassa. Idea näihin uusiin heijastimiin lähti oikeastaan koululta. Koululaisen luokalla jokaisella oppilaalla on syksyllä "oma tunti". Tunnin tarkoitus on se, että oppilas itse suunnittelee ja ohjaa yhden tunnin valitsemastaan aiheesta yhdessä opettajan kanssa. Sikäli mikäli ymmärsin, vain taivas on rajoina mielikuvitukselle ja koulun rajat luovuudelle. Meidän koululainen halusi askarrella ja opettajan kanssa yhdessä tuumien he päätyivät sudenkorentoheijastimeen.

Koululainen osaa tehdä sudenkorentoheijastimen, mutta sen ohjeistamista harjoiteltiin yhtenä iltana. Käsityöpajasta poiketen päädyimme hieman yksinkertaistamaan ohjetta, että se olisi mahdollisimman helppo koululaisen ohjata. Kirjoitimme ensin ohjeet paperille ja sen jälkeen koululainen ohjeisti Miestä heijastimen tekemisessä samalla kun hän itse teki oman mallikappaleensa. Miehen ollessa koekaniini tässä tulevassa ohjaushetkessä, saimme tarkennettua ohjetta monin kohdin. Tämän jälkeen koululainen kirjoitti ohjeet puhtaaksi tietokoneella. Lähetimme ohjeet sähköpostilla opettajalle ja tulostimme yhden paperisen version, minkä koululainen vei malleineen kouluun tulevaa tuntia varten.

Alla ohjeet helppoon sudenkorentoheijastimeen.


Tarvikkeet:

- hakaneula
- lankaa tai vahvaa kuminauhaa
- puuhelmiä
- heijastinnauhaa (leveys 5cm)
- parsinneula
- mitta/viivoitin
- sakset
- nahkarei’itin
- kynä

1. Leikkaa langasta noin 30cm pätkä.
2. Pujota lanka hakaneulan reiästä ja tee umpisolmu niin että langat ovat saman pituiset.
3. Leikkaa heijastinnauhasta noin 8cm pätkä. Taita ensin heijastinnauha pitkittäin kahtia. Avaa nauha. Taita sitten nauha poikittain kahtia.
4. Taita nauha nelinkerroin niin että heijastava puoli on sisällä, taitokset samalla tavalla kuin edellisessä kohdassa (3). Piirrä pyöristys siihen kulmaan josta voit laskea neljä kerrosta. Pyöristä saksilla leikkaamalla ja avaa taitokset.
5. Käännä nauha heijastava osa alaspäin ja taita pitkittäin nelinkerroin haitariksi. Ensimmäinen taitos tulee puoleenväliin, näin heijastava osa on reunimmaisena molemmilla puolilla.
6. Rei’itä nahkarei’ittimellä haitarin keskeltä läpi yksi reikä, merkitse paikka ensin kynällä.
7. Laita molemmat langat parsinneulaan. Pujota isoin helmi sudenkorennon pääksi, sitten varovasti siivet ja loput helmet.
8. Jätä takapäähän vähintään 5 cm lankaa solmimiseen. Lopuksi tee lankaan hevosenhäntäsolmu tai umpisolmu (tai kaksi) ettei helmet karkaa.
9. Levitä siipiä ja leikkaa noin sentin päästä solmua ylimääräinen lanka pois.



Jos haluat hieman varioida, voit käyttää langan sijasta ohutta mutta kestävää kuminauhaa. Tai rautalankaa (1mm tai 1,5mm), mutta rautalangan käsitteleminen vaatii hyviä pyöröpihtejä.


Hakaneulan sijaan voit käyttää klipsia (kuvassa yllä) tai rengasta (kuvassa alla) sudenkorennon kiinnitykseen.


Heijastinnauhojakin on monia erilaisia, samoin kuin helmiä. Puuhelmien sijaan voit käyttää myös muovisia helmiä.


Alla olevat kahdesta kuvasta näkee, miten hyvin sudenkorento heijastaa valoa pimeässä.



Allekirjoittanut kuitenkin huomauttaa, että nämä eivät täytä minkään valtakunnan standardien mukaisia heijastinvaatimuksia. Periaatteessa näitä ei varmasti saisi edes kutsua heijastimiksi. Tämän sanottuani, voin kuitenkin kertoa, että kyllä nämä pimeässä näkyvät kun valo osuu siipiin. Ja nämä näyttävät söpöiltä repuissa ja laukuissa liehumassa. Ja näitä on mukava tehdä!

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Isänpäiväbrunssi ja sacherkakku.






Meidän isänpäivä alkoi herkullisella brunssilla ja jatkui makeilla herkuilla. Leivoin eilen Miehen toiveesta sacherkakun kermavaahdolla ja makealla isänpäiväkortilla. Tytöt olivat askarrelleet koulussa ja eskarissa hienot kortit ja minä ostin lahjan. Hetken mielijohteesta tein eilen karkkikortin, joka olisi vaatinut vielä hieman hiomista, mutta menkööt näin. Tytöt olivat kortista enemmän kuin innoissaan ja piti luvata, että teen heille samanlaiset, mutta erilaiset kortit seuraaviksi synttärikorteiksi. Sacherkakusta voin tehdä postauksen ensi viikolla, se on kyllä ehdottomasti yksi meidän perheen lempikakuista - vaikkakin se on tosi makea ja suklainen! Meidän isänpäivä jatkuu rauhallisissa merkeissä, tytöt ovat ulkona leikkimässä naapurin poikien kanssa ja sinne me aikuisetkin suuntaamme ihan pian.

Ihanaa isänpäivää kaikille isille ja perheille, erityisesti omalle isälleni mökille ja tällä rakkaalle täällä kotona - tietysti vaaria siellä pääkaupunkiseudulla unohtamatta :)

lauantai 12. marraskuuta 2016

Pekonikana ja uuniperunat.


Helppoa ja nopeaa - sellaista ruokaa me kaikki taidamme arkisin haluta. Keksin yhdistää kanan sisäfileen pekoniin - tai oikeammin käärin pekonin kanan sisäfileen päälle (kana oli valmiiksi maustettua), paistoin niitä hetken pannulla ja laitoin ritilän päälle uuniin. 200 astetta ja aikaa noin vartti. Lisäksi heitin pellille eilisiä keitettyjä perunoita, maustoin ne öljyllä ja mausteilla. Suolaa, pippuria, rosmariinia yms. Ritilän alle laitoin uuninpellin leivinpaperilla, ettei uunin pohjaan pääse tippumaan kaikki öljy ja rasva. Hurrrrjan hyvää tuli!


Lisänä pieni salaatti ja kanojen päälle siivu aurajuustoa, nams!

perjantai 11. marraskuuta 2016

DIY kattovalaisin lastenhuoneeseen.

Tytöt viettävät paljon aikaansa omassa huoneessaan. Heillä on yhteinen huone. Huoneessa on molemmilla omat työpöydät, sängyt ja minun vanha barbie-taloni. Pääosin lelut säilytetään kaapissa, jossa ne ovat laatikoitu. Tällä hetkellä he viettävät suurimman osan ajastaan rakennellen legoja ja kuunnellen erilaisia satuja cd:ltä. Nyt kun illalla pimeys laskeutuu kaupunkiimme jo viimeistään klo17 aikaan, on syytä miettiä hieman tyttöjen huoneen valaistusta.

Olemme pärjänneet tähän asti hyvin Muurlan Muumi-kattovalaisimella. Nyt olemme kuitenkin huomanneet, että valitettavasti kattovalaisimen valo ei ole enää riittävä siihen, että lattialta löytäisi pienen pieniä legoja. Lisäksi ostin tytöille disco-valaisimen joten aloimme pohtia uutta valaisinta myös sen tiimoilta. Täytyyhän disco-valo saada paikoilleen helposti kun tanssijalkaa alkaa vipattamaan! Tämän ajatuksen siivin unohdin kaikki nätit kattokruunu-tyyliset valaisimet. Samoin kaikki plafondit ja valaisimet, jossa valon peittää kupu. Jäljelle jäi vain yksi ajatus: kopio tästä meidän valaisimesta ruokapöydän yllä. En kuitenkaan halunnut lähteä täysin kopioimaan tätä ihanuutta vaan tehdä sama hillityn yksinkertaisesti.


Aloitin värjäämällä sopivan määrän palloja. Värit löytyivät omasta kaapista, samoin kuin sopiva määrä puupalloja - ylijäämiä edellisestä DIY projektista. Väreinä käytin askartelumaaleja, joiden väriä ohensin valkoisella kiiltävällä maalilla. Molemmat maalit ovat vesipohjaisia, vaikka en tiedä mitä muuta virkaa sillä tässä tapauksessa oli, kun että maali ei ainakaan haissut. Maalaustarvikkeina käytin pahvilaatikkoa, lyijykyniä, puupalloja, siveltimiä, maaleja sekä pakastusrasiankansia. Asetin puupallon kynän nenään, sekoitin maalit pakastusrasiankannen päällä ja maalasin. Annoin kuivua muutaman tunnin jonka jälkeen tein saman uudelleen. Maalauskertoja tuli 4-5 pallosta/väristä riippuen. Halusin saada väristä mahdollisimman tasaisen.


Halusin puupallojen väreiksi ehdottomasti pastellivärejä. En pidä kovin voimakkaista väreistä enkä halunnut valaisimesta värikästä katseenvangitsijaa. Halusin valaisimen olevan söpö. Mielestäni onnistuin puupallojen maalauksessa, niistä tuli niin syötävän näköisiä!


Tämän jälkeen suunnistin kauppaan ja hankin 2 m:n tekstiilijohdon, jossa kattokupu, lampunpidike ja varjostinrengas (ovh. 14,95€). Tänne keskustaan on juuri avattu Clas Ohlson missä kaikki tuotteet olivat -20% eli setin hinta oli alle 12€.



Pujotin puupallot haluamassani järjestyksessä ja Mies asensi valaisimen kattoon.


Tyttöjen huoneesta on hirveän hankala ottaa kuvia, kun isosta ikkunasta tulvii niin paljon valoa, mutta otin sivuttaiset kuvat mistä näkee uuden valaisimen. Valaisimen lamppu ei ole ihan niin kirkas, kun mitä toivoimme sen olevan, mutta onneksi kirkkaampia saa kaupasta.




Mukava projekti toteuttaa! Ainut asia, missä saattaisi projekti mennä vikaan, on olla huomioimatta puupallojen reiän halkaisijaan suhteessa tekstiilijohdon halkaisijaan. Se kannattaa huomioida, kun suunnistaa askartelukauppaan :) Muuten tuo on aika leppoisa homma, pientä maalausta yhden päivän ajan ja sitten vaan valaisin kattoon puupallojen kera. Muutama maalattu puupallo jäi minulta laittamatta, mitkä jo suunnittelin sängyn päätyihin lukuvaloihin kiinni. Nyt pitäisi vaan löytää sopivat lukuvalot :)

Uuden valaisimen hintaa en voi valitettavasti laskea, koska kaikki muut välineet valaisinsettiä ja lamppua lukuunottamatta löytyi kotoa. Puupallot olin hankkinut viime vuonna askartelukaupasta ja niiden hinta oli 0,70-1€/pallo. Askartelumaalit olin niin ikään hankkinut jo edellisenä vuonna ja aiemmasta valaisimen tuunauspostauksesta voit lukea niiden hinnat. Värikkäät askartelumaalit ostin läheisestä lelukaupasta silloin, kun se valitettavasti poistui koko kaupungista. Siveltimet ja kynät sekä pahvilaatikko löytyi myös kotoa. Uskoisin, että hintaa tällaiselle valaisimelle tulee lähemmäs 50€ jos kaikki välineet joutuu ostamaan kaupasta. Meille tämä ei kuitenkaan maksanut paljoa ja aina iloinen asia on se, että tällaisiin DIY-projekteihin pystyy hyödyntämään omia varastojaan, jolloin nekin pikkuhiljaa tyhjenevät.

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Paniikki joulukalenterista!

Nyt on marraskuu. Onneksi ei kovin pitkällä, mutta marraskuu se on. Minulle on iskenut joulukalenteri-paniikki. Millainen se olisi tänä vuonna, miten tytöt sen ymmärtävät ja voiko se sisältää karkkeja? Viime vuoden joulukalenteri sisälsi pussit ja niissä palapelin osia. Tämä oli muuten toimiva, mutta ei se kyllä mikään kalenteri ollut. Tytöt eivät ollenkaan mieltänyt sitä "joulukalenteriksi" eikä siinä pystynyt laskemaan päiviä jouluun, kun kalenterissa ei ollut numeroita. Pusseissa oli, mutta ne ilmestyivät iltaisin puuhun (liekö tonttu niitä kuskaillut...) ja aamulla ne hävisivät kun palapelin osat oli koottu. Viime vuonna kalenteri oli myös sellainen, että siinä ei huomioitu joulukuun niitä päiviä, kun tytöt olivat toisessa kodissaan. Tätä aiomme jatkaa, mutta tämän vuoden kalenterissa pitäisi kuitenkin näkyä ne kaikki 24 joulukuun päivää.

Mies sanoi ehdottoman ei:n suklaakalentereille, kun sellaisia ehdotin. Minä kun ajattelin, että pääsisin vähemmällä ja tytöt olisivat tyytyväisiä. Ehdoton ei sisälsi perusteluna sen, että a. ei ole hyvä opettaa lapsia syömään joka aamu suklaata/herkkua, b. kalenterisuklaa on pahaa ja c. ei hänelläkään ollut lapsena suklaakalentereita. Yritin puolustaa asiaa sillä, että meillä on ollut lapsena suklaakalenterit ja minulla on niistä pelkkiä hyviä muistoja. Mutta ehdoton ei. Jotain muuta on keksittävä.

Jostain syystä en tänä vuonna innostu kalentereista, jotka pitäisi askarrella. En halua kerätä pilttipurkkeja, en vessapaperirullia tai koota hikihatussa pieniä laatikoita. En myöskään näe järkeväksi paketoida jokaista pientä yllätystä erikseen. Haluan ommella. Ja tietysti järkevää jos molemmilla tytöillä olisi oma kalenteri. Googlettelin pari hyvää vaihtoehtoa, jotain tämän suuntaista itsekin haluan.

Villanuttu ompeli kalenterin Marimekon jämäkankaista.


Poikasen elämää -blogista löytyi suloinen Tilda-henkinen kalenteri.


Kaikkea sitä -blogista löytyi ehkä hieman liian värikäs omaan makuuni, mutta pidin siitä, että taskut oli sommiteltu kankaalle joulukuusen muotoon.


Pinterestistä löysin nämä ideat:




Jotain tuollaista on siis luvassa. Ellen muuta mieltäni ;) Pitää vaan suunnata kangaskauppaan ja miettiä kalenterin värimaailma. Tiedossa ei ole mitään värien karnevaalia, mutta punainen on kyllä valkoisen ja hopean kaverina joulun väri eli siihen suuntaan mennään. Lopuksi mietin vielä muutamia yllätyksiä kalenteriin:

-retki uimahalliin, pulkkamäkeen
- kuuma kaakao aamupalalla
- uusi hammasharja
- purkkaa, rusinoita
- kiiltokuvia/tarroja
- uusia kyniä, kumeja
- pieniä legoja
- pipari
- kuusenkoriste
- heijastin
- pinnejä, ponkkareita
- värityskuvia
- jouluinen kirja
- avaimenperä

Olisihan noita. Onneksi joulukuuhun on vielä 21 päivää eli riittävästi aikaa suunnata kangaskauppaan ja tehdä tytöille kalenterit!

maanantai 7. marraskuuta 2016

Päiväkodin viimeinen valokuvaus.

Viime vuonna postailin joulukalenterin yhteydessä päiväkotilaisen asuvalinnasta sen vuoden päiväkotikuvaan. Kaksi edellistä vuotta ollaan menty röyhelömekolla, eikä tämä vuosi ollut siitä yhtään poikkeava. Ostimme eskarilaiselle (iiik, pian se on koulussa!) MLL:n perhekirpparilta syksyllä oranssihtavan sydänmekon hintaan 3€. Siitä lähtien meidän neiti on pitänyt mekkoa päällä niin arkena kotona kuin jokaikisessä vähääkään juhlaa muistuttavassa tilaisuudessa ja tietysti oikeissa synttärijuhlissa. Oli tilaisuus mikä tahansa hän kaivaa jo kaapista sydänmekon, eikä suostu muita vaihtoehtoja edes miettimään. Mikäpä minä olen häntä kieltämään, mekko on nätti ja tyttö sen sisällä vielä nätimpi.


Eskarilainen valitsi mekon ja äidin vastuulle jäi miettiä mekkoon sopivat sukkahousut ja bolero. Edellisvuoden vaaleanpunainen bolero oli jäänyt auttamatta liian pieneksi, vaikkakin neiti itse oli sitä mieltä, että hän pitää 3/4-osa hihoista (!!!). Kiersin kirpparit ja kaupat, mutta en löytänyt väreiltään mitään samanhenkistä kuin mekko, joten päädyin ostamaan mustan boleron. Ei ehkä ihanteellisin väri lapselle tuo musta, mutta yritin olla järkevä ja miettiä kuinka musta asuste sopisi moneen muuhunkin tilanteeseen tai mekkoon, jos sen aika tulisi. Kotoa löytyi sopivasti mustat sukkahousut ja asukokonaisuus oli valmis. Aluksi neiti olisi tietysti halunnut harmaat sukkahousut, mutta koska tämä äiti on perinpohjin sävy-sävyyn-ihminen, niin kokonaisuus katsottiin toimivammaksi mustilla asusteilla. Eikä sitä narinaa kauaa jatkunut. Neiti pääsi peilin eteen ja sieltä alkoi kuulua sen verran ihastuneita huudahduksia ja sanoja, että tiesin osuneeni napakymppiin.


Tämä oli sitten viimeinen lajissaan. Valokuvaus päiväkodissa. Ensi syksynä neiti astelee koulumaailmaan. Toivoimme eskariopen kanssa kumpikin, että tämä röyhelömekko-innostus ei neidiltä laantuisi vielä pitkään aikaan. Onhan se nyt vallan suloista kun maailman tärkein asia on sillä hetkellä se, että kuinka monta kerrosta röyhelömekossa on ja kuinka helma hulmuaa, kun sen kanssa ottaa muutaman tanssiaskeleen. En ihan heti keksi pukeutumisessa parempaa, kuin olla oikeasti tyytyväinen peilikuvaansa ja lähteä ovesta vain yksi ajatus mielessään. 
Minä näytän kauniilta.

tiistai 1. marraskuuta 2016

Valkaistut kävyt.

Syyslomalla Pohjanmaalla mökillä keräsimme koko perheen voimin käpyjä. Sain synttäreitteni kunniaksi toivoa, mitä silloin tehdään ja minä valitsin kävyt (sekä paljun illan hämärässä ihan kahdestaan Mieheni kanssa). Keräsimme niitä lähemmäs 200. Ajatuksena minulla oli maalata kävyt sisustukseen sopiviksi, nyt kun vielä oikeasti on syksy eikä talvi (eikä niitä talvisia sisustuselementtejä ihan vielä voi roudata sisätiloihin). Halusin värjätä jotkut kävyt valkeiksi ja hopeiksi, leikittelin ajatuksesta jopa kultaisista kävyistä. Sitten iski tenkkapoo. Minulla on kyllä maaleja, mutta niiden sutiminen jo lämpimässä auenneihin käpyihin tuntui työläältä. Enkä ollut ihan varma lopputuloksestakaan, miten pienellä pensselillä sitä pitäisi sutia, että väri levittyisi tasaisesti. Enkä todella aikonut käydä ostamassa mitään spraymaaleja tätä varten. Sitten muistin lukeneeni jostain, että ratkaisu olisi ihan tavallinen kloriitti.

Otin hyvin huuhdellun maitopurkin ja lorautin pohjalle kloriittia. Niin paljon, että kloriitti peitti neljä pientä männynkäpyä. Laitoin maitopurkin klemmareilla kiinni ja odotin yön yli (eli noin 20h). Aamulla otin kävyt pois kloriitista ja huuhtelin ne kylmän juoksevan veden alla. Tämän jälkeen kävyt ovat olleet talouspaperin päällä kylppärin lattialla kuivumassa. Tuloksena sain rosoisia ja väritykseltään ehkä hieman maalaisromanttisia vaaleita käpyjä.



Kuviin ei oikein saa tässä kellertävässä valossa käpyjen todellista väriä, joka on tuosta hieman vielä valkoisempi. Täysin valkoisia kävyistä ei tule, mutta itse olin hyvin tyytyväinen lopputulokseen ja tietysti myös tämän DIY-projektin helppouteen. Valkaisen kerrallaan aina neljä käpyä ja nyt maitopurkissa on kolmannet neloset tulossa. Voisi niitä varmasti valkaista kerrallaan enemmänkin, jos pitää huolen siitä, että kävyt pysyvät kloriitissa kokonaan, eivätkä kellu pinnalla.

Ohjeet vielä pähkinänkuoressa:

Kerää käpyjä. Anna niiden kuivua sisätiloissa ennen valkaisua.
Laita ne uimaan kloriittiin 20 tunniksi. (Pestyyn maitopurkkiin tai rasiaan yms.)
Huomio, että kävyt kelluvat. Jos valkaiset useampia käpyjä kerrallaan,
laita kloriitin ja käpyjen päälle vaikka lautanen painoksi.
Kun valkaisuaika on kulunut, huuhtele kävyt juoksevan veden alla.
Anna niiden kuivua lämpimässä, kunnes ne aukeavat (1-2 päivää).

Huomio, että
- kävyt menevät kloriitissa kiinni, mutta aukeavat taas, kun ne kuivuvat.
- käpyjen väri ei muutu kloriitissa, vaan huomaat tuloksen vasta kun kävyt aukeavat lämmössä.
- samaa kloriitti voit käyttää muutamaan valkaisukertaan.
- tällä ohjeella on kokeiltu valkaista vasta männynkäpyjä,
en tiedä miten valkaisu toimii kuusenkäpyihin.

Tästä kaikesta valkaisusta tuli mieleen, että nyt jos tahtoisi esim.punertavia käpyjä voisi niitä koittaa liottaa vaikkapa punajuurivedessä. Tai ehkä näihin voisi sittenkin suihkauttaa ripaus spraymaalia, vaikka sellaista glitterimäistä ja hopeaa :)