torstai 17. elokuuta 2017

Kaksi koululaista ja arki.

Niin se vaan arki alkoi täällä meilläkin. Tämä viikko ollaan herätty aamulla aikaisin, syöty aamupuuro ja kiiruhdettu kouluun. Kouluun on aikuisen saattelemana kävellyt iso neljäsluokkalainen ja pienen pieni ekaluokkalainen. Eli nelkki ja eppu - niin kuin täällä keski-suomessa heitä kutsutaan. Isompi koululainen on jatkanut koulua varmoin askelin. Paikat ovat tuttuja vaikka luokka vaihtuikin kolmanteen kerrokseen, luokkakaverit ovat ystäviä ja ainoastaan uusi opettaja ja valinnaisen aineena oleva ranska ovat uusia juttuja. Pienelle koululaiselle kaikki on uutta ja ihmeellistä. Ihan kaikki: koulu, ope, luokkakaverit, Jälkkäri (ei suinkaan jälki-istunto vaan iltapäivätoiminta), koulun säännöt ja välitunnit. Kaikesta löytyy ihmeteltävää ja juteltavaa, kun neiti tulee iltapäivisin kotiin. Tätä on ihana seurata siitä näkökulmasta, että tämä on toinen pieni ihminen, jonka koulutielle saattelemme. Ensimmäisen kohdalla sitä ajatteli, että onpas hän iso kouluainen ja tämän toisen kanssa sitä kummastelee, kuinka pieni tämä silti vielä on. Ja vielä ihanampaa on ollut huomata, kuinka isompi koululainen hiljaa tuhahtelee pienen koululaisen toilailuille, koska pienempi ei ehtinyt viikossa sisäistää kaikkia koulun sääntöjä ja käytänteitä - isommalla kun on ollut kolme vuotta aikaa harjoitella niitä :)

Toinen asia, minkä nyt koulun alkaessa huomasi, oli tyttöjen pituus. Siivosin keväällä tyttöjen vaatekaapin ja siirsin sieltä pienet vaatteet pois. Pienen koululaisen kaikki pieneksi jääneet vaatteet lähtivät kirpparille, mutta isomman kouluaisen vaatteet jätettiin säästöön. Kokeilimme silloin keväällä pienelle koululaiselle seuraavan (eli 134/140) koon vaatteita, mutta ne olivat auttamatta liian isoja. Nyt viikonloppuna ennen koulunalkua tein saman jutun - kävin vaatekaapin läpi ja sieltä sain saaliiksi ikea-kassillisen pieniä vaatteita. Nostin esiin pienelle koululaiselle varatut seuraavan koon (134/140) vaatteet vain huomatakseni, että nehän oli nyt sopivat. Pieni kyynel vierähti hiljaa poskelleni, meidän pieni ihminen. Niin pieni ja iso yhtäaikaa. 
Koululaisen vaatteet ovat vähän väliä jäämässä pieneksi ja hänen kaapilleen teinkin perusteellisen siivon. Surutta heitin rättikasaan virttyneet t-paidat ja säästin parhaimmat pienelle koululaiselle. Kirpparilta löytyi kuudet farkut, paita ja mekko 15€:lla ja niillä pärjätään taas jouluun saakka.

Ulkovaatteet onkin sitten toinen juttu. Pienemmälle koululaiselle on sopivia ulkovaatteita moneen lähtöön, mutta isompi koululainen on kasvanut niistä ohi. Täytyykin pitää silmät auki kirppareilla niin livenä kuin netissäkin, että isommalle koululaiselle löytyisi sopivat ulkohousut ja vedenpitävä takki.

Tein myös kenkäinventaarion. On ilo huomata, että kun on aiemmin panostanut kenkävalinnoissa laatuun, kengät kestävät (ainakin) kahdella tytöllä. Kenkiä löytyi moneen lähtöön eikä tälle syksylle tai talvelle ole tarvetta uusille kengille. Ei kummallekaan. Monet isomman koululaisen vedenkestävät ja paljon liikkuville lapsille suunnitellut kengät vain odottavat pienen koululaisen jalan kasvamista ja aktiivisesti alennuksia tarkkailevan äitipuolen toimesta isomman koululaisen jalkoihin on jo löydetty sopivat kengät satoi, paistoi tai tuiskuttaisi lunta. Jee!

Muita arkisia puuhia ovat olleet oppikirjojen päällystäminen, iltasadut ja oikean unirytmin löytäminen, aamupuuro ja aamurutiinit. On muistuteltava deororantin käytöstä, tossujen pitämisestä koulussa, huolehdittava oikeat liikuntavarusteet tunneille mukaan, laitettava hiukset kiinni ja huolehdittava, että koulukuvaukseen oli asianmukaiset vaatteet päällä. Ne pienet läksyt on päivittäin tehty ja tarkistettu, reppu on pakattu seuraavaksi aamuksi suoraan eteiseen odottamaan. Metatyö (mistä kirjoittelin vuosi takaperin) on taas vallannut ajatukset ja ihan tervetullutta tämä arki on ollutkin! Vaikka näitä lämpimiä päiviä on tässä tällä viikolla ollut, voisin silti sanoa olevani valmistautunut syksyyn jo niin, että se voi huoletta tulla ja tuoda tähdet mukanaan taivaalle.

Meidän pienet suuret ihmeet. Pienempi ja isompi, molemmat yhtä tärkeitä ♡

maanantai 7. elokuuta 2017

Lasten kanssa reissussa.

Mitä on hyvä muistaa, kun on reissussa lasten kanssa? Sitä pohdimme ennen kesälomaa, kun rustailimme kalenterin täyteen kivoja kesätekemisiä ja reissuja. Vietimme alkukesän tavallisessa rytmissä ja juhannukselta tytöt jäivät ensin kolmeksi viikoksi lomailemaan toiseen kotiin. Me vietimme "lapsettomat" kolme viikkoa kotona, mökeillä ja Helsingissä. Sitten kun tuli meidän vuoro lomailla tyttöjen kanssa kolme viikkoa, reissasimme niin ikään kahden mökin välillä sekä kävimme pyörähtämässä Helsingissä. Ajotunteja oli lukuisia ja kilometrejä karttui lähemmäs 1500. Automatkat sujuivat miellyttävästi, kun meillä oli mukana Harry Potter-saagan ensimmäinen osa Viisasten kivi - äänikirjana. Tytöt eivät ole Harry Potterin maailmaan tutustuneet (ennen tätä äänikirjaa) ja voi pojat kuinka he nauttivat jännittävästä ja monitahoisesta sadusta. Suosittelen lämpimästi sekä Harry Potteria äänikirjana että äänikirjoja automatkoille yleensäkin. Vietämme usein kotona ja automatkoilla lepohetken äänikirjan kanssa, jolloin ainakin kroppa lepää, vaikka mielikuvitus laukkaakin sadun mukana hurjaa vauhtia.

Reissussa lasten kanssa täytyy muistaa myös hyvät eväät. Koska kaikki maistuu paremmalta ulkoilmassa. Erilaiset eväsleivät, hedelmät, lihapullat, sipsit, maissi- ja riisikakut sekä litroittain vettä. Kaikki toimii ja kaikki saadaan takuuvarmasti syötyä. Me retkeilimme Suomenlinnassa kahteen otteeseen, ensin kahdestaan ja vielä tyttöjenkin kanssa. Suomenlinna on mieheni lapsuudenmaisemia, siellä hän on käynyt lapsena vähintään kerran kesässä. Suokkiin pitää matkustaa lautalla, mikä olikin tytöille ensimmäinen kerta. Otimme Suokkiin mukaan tytöille taskulamput ja siellä he viipottivat pimeissä onkaloissa ja tunneleissa tunteja. Meillä oli viltti ja eväät valmiina, neidit juoksentelivat luolissa ja tulivat välillä tankkaamaan. Sadevarusteet olimme pakanneet tietysti reppuihin ja pidimme sadetta viltillä tuuheiden tammien ja lehmusten alla. Päivä oli pitkä ja kävelemistä tuli lukuisia kilometrejä, mutta hyvillä kengillä ja varusteilla me kaikki jaksoimme.



Kävimme tyttöjen kanssa myös Luonnontieteellisessä museossa ja Linnanmäellä. Erilaiset eläimet olivat tytöistä äärimmäisen mielenkiintoisia ja pari näyttelyä kiersimme kahteen kertaan. Yhteensä kolme tuntia saimme kulutettua aikaa eläinten ihmettelyyn. Tämän jälkeen kävimme pizzalla ja suuntasimme Lintsille pariin laitteeseen. Erityistä huomiota päivässä saivat hyvät kengät. Kävelemistä on paljon ja vaikka tiet eivät ole niin haasteelliset kuin Suokissa (mm. mukulakiviä) niin hyvät kengät on silti kaiken a ja o. Kesäloman alussa tytöt saivat ostaa itselleen Prisman alehyllystä uudet ballerinat ja ne olivat kaupungissa kävelyyn oivalliset. Rakoilta vältyimme, vaikka laastarit olivat repussa mukana.


Alkuloman ja loppuloman vietimme mökeillä. Meidän lapset rakastavat uimista ja siinä ei kuulkaas enempää tarvita kuin vettä, serkut ja pari uimalelua. Siinä menee mukavasti päivä jos toinenkin ilman, että kukaan huomaa ajan kulumista. Sitähän se loma kai on parhaimmillaan, kun joutuu pinnistelemään muistaakseen mikä päivä tänään on.

Eli mitä lasten kanssa reissussa tulee olla mukana?
- Automatkoilla viihdykettä. Meillä toimi äänikirja, mutta myös erilaiset piirustusvälineet ja tehtäväkortit ovat oivallisia.
- Eväät. Mitä enemmän eväitä, sitä parempi.
- Sadevarusteet ja viltti. Sadetta voi pitää isojen puiden alla ja silloinhan on oivallista jatkaa piknikiä.
- Hyvät kengät. Mitä jalkaa tukevammat, sitä paremmat. Ja mielellään kenkiä useammat mukana, jos ei päästä illaksi kotiin.
- Laastareita. Lasten kanssa haavereilta ei voi välttyä ja pieni laastari on parasta plaseboa!
- Aikaa. Uimiselle, ihmettelylle ja seikkailuille.

maanantai 15. toukokuuta 2017

Torkkupeitto Mini ontelokuteesta, jämälangat käyttöön!

En edes muista koska aloitin tämän torkkupeiton neulomisen, mutta viime viikolla se valmistui ja tänään sain pääteltyä sen. Käytin peittoon kolmen värin jämäkuteet ja toivoin parasta. Monet kerrat meni hermot ja työ jäi kuukausiksi koskemattomaksi, mutta nyt se on valmis lämmittämään jalkojani iltaisin. 



Peitto on leveydeltään 92cm ja korkeudeltaan 140cm. Peitto jäi ajateltua pienemmäksi, mutta onhan meillä "aikuisten mittaisia" torkkupeittoja jo ennestään ja kotona kaksi pienempää ihmistä, jotka tätä voivat halutessaan käyttää. Minä pidän miniontelokuteen pehmeydestä ja painosta, se ei kutita eikä raavi ihoa. Se ei myöskään lämmitä paahtavaksi, mutta pitää sopivasti lämmön ihmisen ja peiton välillä. Ihan heti en uutta peittoa tee, mutta oli se kaiken tekemisen väärti!

Edelliset peittopostaukset voit lukea täältä:

perjantai 12. toukokuuta 2017

Muumilaakso-taidemuki, kuvituksena Tove Janssonin alkuperäinen akvarellityö.

Tampereen taidemuseon Muumilaaksona tunnettu osasto muuttaa uusiin tiloihin Tampere-taloon. Yleisölle museon ovet avataan 17.6.2017 ja samalla  syntyy maailman ensimmäinen ja ainoa Muumimuseo. Tämän muutoksen sekä Suomi 100-juhlavuoden kunniaksi Arabian ja Tampereen yhteistyö tuo markkinoille uuden muumimukin. Juhlavuoden kunniaksi Arabia lähti valitsemaan yhteistyössä museojohtaja Taina Myllyharjun ja Tampereen kaupungin edustajan kanssa kokoelmasta teosta yhteistyössä toteutettavan mukin kuvituksen aiheeksi. Lopulta kansikuvapiirros Moumine le Troll-kirjan ranskankielisestä laitoksesta vuodelta 1968 puhutteli eniten ja sopi paitsi muotonsa, myös sisältönsä puolesta taidemukin kuvitukseksi. Yhteistyö on Arabialle ainutlaatuinen, sillä aiemmat muumi-astiat ovat perustuneet kollaaseihin, joissa keramiikkataiteilija Tove Slotte on hyödyntänyt Tove Janssonin alkuperäisiä kuvituksia ja hahmoja yhdistelemällä niitä toisiinsa. Nyt käsillä olevan Muumilaakso-taidemukin kuvitus on toisinto alkuperäisestä akvarellityöstä ja samalla historian värikkäin muumimuki. Akvarellityönä toteutettu piirros sisältää paljon erilaisia hahmoja ja runsaasti värisävyjä. Poikkeuksellisen värikäs muki toistaa kaikki teoksen 27 sävyä, minkä toteuttamisen keramiikalle mahdollistaa Arabian vahva keramiikka- ja väriosaaminen. Muumimuki on nimeltään Muumilaakso, mutta sitä on jo ehditty kutsua mediassa nimillä: taidemuki, seksimuki ja Taikurin hattu-muki. Uusi muki on aiheuttanut jälleen kohua ennen ilmestymistään ja hieman ilmestymisen kynnyksellä. 

Alkuperäinen akvarellityö on kooltaan 12,2cm x 42,4cm.
Akvarellityön ja Muumilaakso-mukin kuvituksen taustaa: Tove Jansson lahjoitti vuonna 1986 lähes koko taiteellisen kokoelmansa (noin 2000 teosta) Tampereen taidemuseolle. Janssonin alkuperäisen akvarellityön kuvituksen alkuperä löytyy Taikurin hattu-kirjasta vuodelta 1956 (jolloin se on julkaistu suomeksi, ruotsiksi kirja julkaistiin jo aiemmin vuonna 1948). Kirja kertoo Tiuhdin ja Viuhdin matkasta Muumilaaksoon salaperäinen matkalaukku mukanaan. Matkalaukussa on Kuningasrubiini, joka alunperin oli Möröllä, mutta jonka Tiuhti ja Viuhti varastivat ja jota Taikuri on etsinyt jo 300 vuotta. Muki on minusta siitä kaunis, että se ei pohjaudu itsessään kirjan kuviin, vaan se on Tove Janssonin kuvitus tarinan lopusta. Siitä hetkestä, kun kaikki olivat taas onnellisia ja asiat järjestyivät.

 Ensimmäisen kohun muki aiheutti, kun sitä alettiin kutsua seksimukiksi. Missä se seksi sitten piilee? No, tarinassa oleva Kuningasrubiini kuvastaa joiden tutkijoiden mielestä naisten välistä rakkautta ja se jos mikä on seksiä se! Toisen teorian mukaan rubiini on kuin orgasmi, joka vaihtaa väriä syvän tummasta vaaleaan. Minusta tämä oli siitä huvittavaa, että mukissa ei ole edes kuvattu tätä paljon puhuttua Kuningasrubiinia, joka sitä seksiä kuvastaisi. Ei se ajatus seksimukista silti ollut jättänyt ihmisiä rauhaan, vaan osa tiistaisista jonottajista Tampere-talolle olivat suoraan toimittajalle kertoneet, että eivät he mukia tulleet ostamaan, vaan katsomaan sitä kuuluisaa seksimukia 😂 !!!

Tove Jansson itse kuvaa Kuningasrubiinia näin:
"Vieno punainen valo täytti koko pienen majan. Hänen (Muumipeikon) edessään oli rubiini, suuri kuin pantterin pää, hehkuva kuin auringonlasku, elävä kuin tuli ja vedenkimmellys."
Joten jokainen saa nyt sitten itse tehdä päätelmänsä mukista ja sen piilomerkityksistä 😊

Toinen kohu tapahtui eilen. Muumilaakso-muki tuli yksinoikeudella viikoksi myyntiin Tampere-talolle 9.5.2017. Siitä viikon päästä eli 15.5.2017 muki tulee muille jälleenmyyjille ja sitä kautta se tavoittaa enemmän ostajia ympäri Suomen. Minä sain omani kuitenkin käteeni eilen. Ei, en lähtenyt Tampereelle, vaan kävin paikallisessa Citymarketissa. Citymarketit olivat ottaneet varaslähdön ja osa nopeimmista sai ostettua mukin, vieläpä halvemmalla, kuin Tampere-talolta. Nyt jos mielit ostaa mukin itsellesi, mutta Tampereelle lähtö ei houkuttele, suosittelen, että odotat maanantaihin. Nimittäin facebookin muumifoorumi piti huolen siitä, että Citymarketit saivat Arabialta kiukkuisen sähköpostin ja poistivat mukit myymälästä - odottamaan tietysti maanantaita jolloin se on pelkästään reilua ja yhteisiä sääntöjä noudattavaa, että jokainen saa mukin juuri sinä päivänä, kun se on ilmoitettu (huomaa sarkasmi äänessäni). Minä kuitenkin olin nopea ja tarpeeksi innokas lähteäkseni Citymarkettiin ja nyt kädessäni komeilee kokonainen Muumilaakso. 


Vaikka Muumilaakso-mukin pohjassa komeilee "Muumimuseo" ja "Tampere - Finland", mukia saa siis ostaa omakseen niiltä jälleenmyyjiltä, jotka muumimukeja yleensäkin myyvät. Eikä mukin pohjat ole erilaiset, ostitpa mukin Tampere-talolta tai marketista. Tampere-talolta ostettaessa mukin hinta on 29,90€ sisältäen mukiin kuuluvan pahvipakkauksen, paperikassin ja hymyn kassalta. Citymarketissa mukin hinta oli hieman alempi 24,90€ ilman pahveja, kasseja tai luvattu hymyä. Jos kassalla sinulle hymyiltiin, se ei luultavasti liittynyt mukiin mitenkään. Muki on myynnissä vuoden 2017 loppuun saakka. Valmistusmaa on Thaimaa, joten laatueroja löytyy ja mukit kannattaa syynätä kaupassa ennen ostopäätöstä.


Lisätietoja Muumimuseosta löydät täältä. Postauksen ensimmäinen kuva on otettu täältä.

maanantai 8. toukokuuta 2017

Keväisiä kuulumisia!

Hei pitkästä aikaa! Kevät onkin ollut kiireisempi, kuin mihin voimat ovat riittäneet ja blogiin kirjoittelu on jäänyt vähemmälle. Mitään ihmeellistä ei ole elämässä tapahtunut, vaikka toisaalta onhan tässä ehtinyt pääsiäisen jälkeen tapahtua vaikka mitä! Vietimme vihdoin eskarilaisen kaverisynttärit (jotka olivat lykkääntyneet päiväkodissa pitkittyneen täiepidemian takia), kävimme mökkeilemässä Vaasassa, olemme sairastaneet flunssaa ja tässä eletään jännittäviä aikoja tyttöjen kanssa. Koululainen siirtyy syksyllä neljännelle luokalle uuden opettajan luokkaan, kun taas meidän pieni eskarilainen aloittaa syksyllä koulutaipaleensa. Kävimme tänään tutustumassa kouluun ja niin meni reippaana neiti uuden opettajansa perässä koulun pihalta sisälle. Väitin sitä tuuleksi, mutta kyllä silmänurkkaan tippui pari  ihan oikeaakin kyyneltä, varsinkin, kun neiti totesi jossain vaiheessa ennen nimenhuutoa, että "äiti älä enää puhu". Kotiin tullessamme syötiin välipalaksi isot jätskiannokset hyvin menneen päivän vuoksi.

Eskarilaisen kaveritsynttäreiltä.

Mitäs muuta olemme tehneet? Ainakin vaihtaneet kukkiin mullat ja vastoin kaikkia ohjeita karsin nyt (enkä vasta syksyllä) Kiinanruusuni. Nähtäväksi jää, suuttuuko kasvi siitä vai saisinko vihdoin tänä vuonna ensimmäiset kukat kasviini. Yhtenä kauniina ja lämpimänä päivänä pesimme olohuoneen ikkunat. Makuuhuoneiden ikkunat jääkööt tulevaisuuteen, jolloin toivottavasti ei enää sataisi lunta. Olemme pakanneet talvivaatteet tyhjiöpakkauksiin ja vieneet ne varastoon. Silti, tänäkin aamuna tuntui +2 asteessa siltä, että kevyttoppatakki olisi ollut oivallinen kylmän viiman tunkeutuessa luihin ja ytimiin. Olemme käyneet koko perhe lenkkeilemässä ja yllättävän hyvin nuo kaksi pienempää jaksavat mukana! Lämpimänä päivänä n. 7km lenkki sujui molemmilta kevyesti ja vain yhdellä evästauolla. Seuraavana aamuna eskarilainen kysyi heti sängystä, että voidaanko tänäänkin mennä samalle lenkille, hänen jalat eivät ole yhtään kipeät joten kyllä voitaisiin mennä 😀

Kuokkalan silta, Jyväskylä.

Käsitöitä olen pyrkinyt jatkamaan, erityisesti niitä jotka odottavat puolivalmiina kaapissa. Sain virkattua ystävälleni maton ja pian on helmineuloksella neulottu torkkupeitto valmis. Seuraavana projektina olisi miettiä valeampiaispesiä mökille. Sellaisen muutoksen blogiini tein, että poistin Facebook sivuni. Huomasin, että en oikein jaksa linkittää sinne enää tasaisesti päivityksiä blogiin, eikä siellä varsinaista ihmisvirtaa käy. Parempi jättää yksi päivitettävä asia pois elämästäni, joka on muutenkin päivittäin melko hektistä. Päivittelen blogia taas loppuviikosta, toivon mukaan valmiin torkkupeiton kanssa! Mukavaa alkanutta viikkoa! ♡

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Mukava pääsiäistä!






Näihin kuviin ja tunnelmiin sekä lukuisiin koristeisiin (jotka asuvat tällä hetkellä enemmän tai vähemmän järjestyksessä tyttöjen jäljiltä meidän paraatipaikalla eli tv-tasolla) haluan toivottaa kaikille oikein ihanaa ja rauhallista pääsiäistä! Nautitaan vapaista ja toivottavasti (sormet ristissä!) mukavista kevätkeleistä.

torstai 13. huhtikuuta 2017

Pieni ommeltu pussukka.

Ompelin pienen pussukan, meidän omalle mussukalle.
Se rimmasi niin hienosti mun päässä, että kirjoitin sen itselleni hymähtäen.

Meille tulee pian se aika, kun eskarilainen muuttuu ekaluokkalaiseksi. Ei onneksi ihan vielä, mutta toukokuun lopussa esiopetus on virallisesti ohi hänen kohdallaan ja kesäloman jälkeen hän viilettää koulutielle. Tunnelmia ei vielä voi hänestä aistia, melko tyynesti hän koulusta puhuu. Olemme tehneet jo hyvissä ajoin hankintoja: penaali ja tossut on kaapissa odottamassa, samoin kuin nokkahuilu (jota tosin tarvitaan vasta kolmannella). Repun merkki on päätetty, mutta se on vielä hankintalistalla. Eskarilainen saa siskon vanhan puhelimen ja siihen otetaan jo kesällä liittymä. Näin hän pääsee ihan itse harjoittelemaan soittamisen ja viesteilyn jaloa taitoa. Puhelimista onkin puhuttu meillä paljon, varsinkin kun koululainen sai uuden kosketusnäyttöisen puhelimensa viikko sitten. Vielä on vähän tuo viestietiketti ja arjen perustilanteiden hallinta puhelimen kanssa lapsen kengissä, mutta äkkiäkös hän ne tässä oppii. Ja koska koululainen sai uuden puhelimen, siirtyi hänen vanha puhelin sitten eskarilaiselle. Mitäs muuta ne uudet puhelimet tarvitsee, kuin uudet pussukat!

Otin haasteen vastaan, vaikka en varsinaisesti mikään ompelija olekaan. Perusasiat ovat hallussa, mutta koska taitoja hioo kuitenkin vain satunnaisesti, menee sellaisissa pikkujutuissa (kuten vaikka vetoketjussa) ihan tuhottomasti aikaa. Parin epäonnistumisen ja vain yhden hermoja lepuuttavien yöunien ansiosta, sain valmiiksi kaksi oikein sievää ja pientä puhelinpussukkaa.



Kooltaan pussukat ovat n. 10*15cm ja pehmikkeenä sisällä on huopakorviketta. Pussukka on vuoritettu samalla kankaalla, kuin ulkopuolikin. Ohjeen löysin täältä. Muokkasin ihan vähän ohjetta niin, että vetoketjun ompelun jälkeen asetin huopakorvikkeen päälli- ja sisäkankaan väliin ja ompelin sivut kiinni. Sisälle kirjoitin tekstiilitussilla nimen ja mukaan heitin toiveen, että puhelin, pussukka ja mussukka pysyisivät aina tallessa ❤

tiistai 11. huhtikuuta 2017

DIY jalkakylpypommi

Kesää kohti kun mennään, huomio kiinnittyy kalpeisiin sääriin ja jalkateriin. Vaikka hoidankin viikottain jalkojani huolellisella pesulla, rasvauksella ja kynsien leikkaamisella, on se välillä mukava tehdä naisellisen kauniisti. Etsin pitkään kaupoista erilaisia jalkakylpysuolia, mutta korkea hinta sai minut jättämään ne suosiolla kauppaan. Aloin miettiä, mitä sellaista minulla on kotona, mitä voisin käyttää jalkakylvyissä. Sellaista mikä sopisi sekä suuhun että jalkojen hoitoon. Ja täällähän oli vaikka mitä! 

Hyviä aineksia jalkakylpyyn ovat mm.

sooda, joka liottaa kovettumia
karkea merisuola, joka imee epäpuhtauksia iholtamme
kookosöljy, joka on ihmeaine kaikkeen ihonhoitoon kosteutuksen sekä antiseptisyytensä vuoksi
(myös muut öljyt käyvät, esim. oliiviöljy)
sokeri, joka kuorii ihoa
eteeriset tai aromaattiset tuoksut, jotka luovat rentouttavan hetken
maissitärkkelys, joka sopii ns. täyteaineeksi
elintarvikeväri, joka tuo väriä elämään
sitruunahappo, joka soodan kanssa tekee jalkakylvyistä sihiseviä ja
teelehtiä tai kuivattuja ruusunterälehtiä.

Päätin tehdä jalkakylpypommeja. Niitä tuli tällä ohjeella n.14kpl silikoniseen sydänmuottiin.

1½dl sooda
½dl sitruunahappo
½ merisuola
tippa väriainetta
ruusunterälehtiä
kookosöljyä 4-5rkl niin, että massa on kuin märkää hiekkaa.


Sekoita ensin kuivat aineet keskenään ja lisää sitten öljy. Jos tahdot, voit käyttää jotain eteerisiä tai aromaattisia öljyjä pari tippaa tuoksua lisäämään. Kun seos on kuin märkää hiekkaa, painele se tiiviisti silikoniseen muottiin. Anna jalkakylpypommien kuivua ainakin yön yli. Irrota ne varovasti muotista.




Toinen hyvä ohje on hieman muunneltu versio, missä ruusunterälehtien sijaan mukaan laitoin suklaanmakuista irtoteetä 2rkl. Vähensin öljyn määrän n.2rkl ja sen lisäksi mukaan tiputin 10-20 tippaa lakritsin hajuista tuoksuöljyä.




Kun jalkakylpypommit ovat valmiit, ne säilyvät kauniina lasipurkissa. Käyttöä varten tarvitset vadin ja niin kuumaa vettä, kun jalkasi vaan kestävät. Lisäarvoa kokemukselle tuo mukava asento, hyvä lehti tai lempisarja, jota voi huoletta 10-15min jalkojen liotuksen aikana katsoa. Nämä jalkakylpypommit kuivattavat ihoa jonkun verran, nostaen esiin kaiken epäpuhtauden ja karkeuden jaloista. Ihon kuoriminen tai jalkojen raspaaminen (omalla vastuulla) sekä jalkojen huolellinen kosteustus saa karkeatkin kantapäät pehmenemään.

Huom! Jos käytät elintarvikeväriä muista, että maltti on valttia. Ethän kuitenkaan halua, että jalkasi muuttuvat vaikkapa vihreiksi jalkakylvyn aikana. Toinen huomionarvoinen seikka on se, että kun sekoitat kuivat ja märät aineet keskenään, tee se nopeasti. Näin sitruunahapon sihisevyys ei sihise kulhossa vaan jotain säästyy myös rentouttavaan jalkakylpyhetkeen.

Rentouttavia jalkakylpyja!

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Beaty and the Beast elokuva.

Olen elänyt lapsuuteni Disneyn piirrettyjen parissa. Meillä oli kasoittain VHS-kasetteja ja niissä oli kaikki ne lukuisat koko perheen piirretyt. Leijonakuningas, Aladdin, Viidakkokirja, Prinsessa Ruusunen, Tuhkimo ja monet muut ihanat sadut tempaisivat minut mukaansa kerta toisensa jälkeen. Rakastin piirrettyjen tarinoita, nokkelia vuoropuheluita, ääninäyttelijöitä ja sitä musiikkia. Siihen aikaan, kun VHS- ja C-kasetit olivat markkinoiden kuuminta hottia, minä nauhoitin omalla kasettinauhurilla eli mankalla suoraan telkkarin kaiuttimesta lempibiisini. Niitä minä kuuntelin omassa huoneessa ja kuvittelin olevani itsekin prinsessa. Ehdoton suosikkini Disneyn piirretyistä oli ja on vieläkin Kaunotar ja Hirviö.


Kaunottaren, Bellen ruskeat hiukset ja ruskeat silmät, hänen seikkailua halajava sydän ja kirjoja rakastava mieli. Hänen rohkeutensa ja ystävällisyytensä. Ah, ja se keltainen tanssiaispuku! Arvaatkaas oliko innoissani, kun huomasin maaliskuun lopulla, että rakastamastani piirretystä tulisi ihan oikea elokuva! Olen ollut niin innokas, että olen käynyt katsomassa leffan jo kahdesti. Ensimmäisellä kerralla päässäni oli 3D lasit ja vieressä mieheni. Toisella kerralla sylissäni oli pelkät popparit. Olin pitkästä aikaa leffassa yksin ja nautin siitä suunnattomasti. Ihan ilman 3D:tä.

Elokuva oli tuotu vuoden 1991 piirretystä nykypäivään ja se oli mielestäni onnistunut teko. Vaikka tarinaa oli tuotettu lisää, pystyin lähes kokonaan mielessäni laulamaan ne kaikki tutut laulut. Emma Watson tekee vakuuttavan roolin Bellen kengissä. Enkä olisi uskonut, että Emman ääni olisi niinkin sopiva ja heleä kaikkiin niihin kauniisiin lauluihin. Kannattaa kuunnella laulut spotifystä, sieltä löytyy elokuvan soundtrack. Hirviön roolissa Dan Stevens oli minulle entuudestaan tuntematon. Wikipedia kertoi hänen näytelleen lähinnä brittiläisissä sarjoissa ennen tätä elokuvaa. Muita sivurooleissa olevia hahmoja oli mukava arvuutella äänen perusteella. Lopuksi, kun hahmot muuttuvat taas ihmisiksi, oli hauska nähdä moniko arvaus osui oikeaan. Evan McGregor oli Lumiér, Emma Thompson oli Rouva Pannu ja Ian McKellen oli Könni. Inhottavan ja ylimielisen naistenmiehen Gastonin roolissa nähtiin Luke Evans ja hänen apurinsa Töppön (LeFou) roolia esitti Kevin Kline.


Elokuvasta tihkui yksityiskohtia jo ennen sen julkaisua. Töppöstä (LeFou) oli tehty homoseksuaali, joka ei tietenkään alkuunkaan sopinut siihen kuvaan, mikä minulla oli 1990-luvun Disneyn piirretystä. Olin epäileväinen, mutta onneksi tämä yksityiskohta oli selvää liioittelua. Töppö takertui Gastoniin ja kosketteli häntä selvästi enemmän kuin olisi ollut tarpeellista, mutta ei mitenkään niin, että katsojalle olisi tullut siitä muuta kuin hymy suupieliin. Hyvä niin, koska mielestäni alkuperäinen vuoden 1991 piirretty oli klassikkoteos ja suurinpiirtein suojeltava ja rauhoitettu teos, jonka pilaaminen nykypäivälle tyypillisillä yksityiskohdilla olisi saattanut olla pyhäinhäväistys.

Kaikenkaikkiaan olin onnellinen, että tämä satu puhallettiin henkiin uudelleen. Ainut mitä jäi kaipaamaan, oli alkuperäistä Celine Dionin laulamaaa nimikkolaulua Beauty and the Beast:ia siinä kohdassa, kun Belle ja Hirviö tanssivat. Elokuva saa minulta täydet viisi tähteä, mutta minä taidankin olla puolueellinen, koska olen rakastanut tätä satua jo 26-vuotta ❤.

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Yksisarvinen kakku.

Me vietettiin meidän eskarilaisen synttäreitä viikko takaperin ja halusin leipoa sinne värikkään kakun. Yksisarvinen oli kakun teema ja väreiksi muodostui sininen, pinkki ja valkoinen. Aika kiva siitä tuli, vaikka itse sanonkin! Sarvi on hieman pitkä kakkuun nähden, eikä se synttäritytön mielestä ollut ollenkaan kaunis tai nätti, koska se oli "väärällä paikalla". Hänen mielessään kun yksisarvisen sarvi sojottaa otsasta, eikä keskeltä kakkua, niin kuin tässä minun versiossani 😆 Onneksi vieraat eivät olleet niin kriittisiä vaan kakkua ihailtiin ja se katosi parempiin suihin.


Valkoinen päällinen on marenkikreemiä, pinkki ja sininen vaahto on kermavaahtoa vaniljakreemillä ja päällä on vielä marenkisuukkoja. Marenkisuukot on tehty tavallisella marenkiohjeella, mutta ennen uunia ne saivat myös kimalletta päälleen.


Korvat ja sarvi on tehty sokerimassasta. 
Silmät maalasin siveltimellä ja mustalla pastavärillä ja päälle ripottelin paljon syötävää kimalletta.


Kakku itsessään on ihan tavallinen sokerikakkupohja, jonka värjäsin pinkillä ja sinisellä. Välissä on valkosuklaa- sekä vadelmatäyte. Sovelsin ohjeita itselle sopivaksi, mutta listaan alle alkuperäiset ideapankit.

Marenkisuukot (ohje puolitettu alkuperäisestä ja päälle lisätty kimalletta)

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Testissä vakuumipakkaus.

Tässä postauksessa keskityn pelkästään vakuumipakkaukseen pakattaviin varusteihin eli vaatteisiin tai peittoihin jne. Postaus ei ole tehty yhteistyössä Clas Ohlsonin kanssa.

Nelihenkisessä perheessä, Suomen neljässä vuodenajassa, meillä on paljon varusteita. Sitten kun perheessä on puolet lapsia, varusteurheilu on tehtävä neljästi vuodessa. Kaikkien varusteiden lisäksi meillä on vielä suht pienet tilat kotona. Asumme saunallisessa kolmiossa, jossa kipeästi tarvittaisiin vaatehuonetta (ja työhuonetta, askarteluhuonetta, kunnollista ulkoiluvälinevarastoa ja toista vessaa). Olemme kuitenkin pärjänneet ja vieläpä ihan hyvin. 

Olemme mieheni kanssa molemmat järjestelmällisiä ihmisiä. Meillä on tavaroilla omat paikkansa ja koko perhe on tavaroiden paikoilleen laittamisesta vastuussa. Häkkivarasto kellarissa on ääriään myöten täynnä nimikoituja laatikoita ja vielä kuukausi takaperin niin oli muuten meidän saunakin. Sauna toimi toisena varastona, kunnes minulta meni totaalisesti hermot ja päätin tehdä asialle jotain. Aloin puhua miehelleni, että tarvitsemme lastenhuoneeseen sängynaluslaatikot lelujen parempaan säilytykseen ja siitä se ajatus oikeastaan lähti. Joitain viikkoja sitten teimme suursiivouksen, jossa varastona toiminut sauna tyhjennettiin, tavarat lajiteltiin tai kierrätettiin ja niille järjesteltiin uudet säilytyspaikat. Aikaa tähän pieneen projektiin meni kokonainen viikko. Mutta se kannatti! Sauna on nyt tyhjä! Se on heti valmis saunomiseen ja mikä parasta: tavarat on järjestyksessä omilla uusilla paikoillaan (laatikoitu ja nimikoitu).

Yksi murheenkryyneistäni on ollut eri vuodenaikojen vaatteiden säilytys. Talvivaatteet ovat ne kaikista suurimmat tilansyöjät, jos kenkiä ei oteta lukuun. Meillä vuodenaikaan nähden väärät ulkovaateet ovat olleet erilaissa laatikoissa tai roikkuneet henkareilla kaapissa/kellarissa. Ei kovinkaan käytännöllistä, kun kellarissa talvivaatteet tietysti ottavat itseensä erilaisia hajuja tai sisätiloista menee kokonainen kaappi talvivaatteisiin, joita käytetään vaan 1/4 osan vuodesta. Halusin tehdä tällekin asialle jotain. Googlettelin eri vakuumipakkauksia ja niiden tuotearvioita. Parhaaksi valikoitui Clas Ohlsonilla myytävät vakuumipakkaukset, ne rullattavat versiot. Roll-Up Vacuum Storage Bag rullattava tyhjiöpussi vei voiton ja sen hintakin oli sopiva (3,99€ 2-pack 40x60, 50x70cm, ovh.5,99€). Saimme pakattua kaikki ylimääräiset tyynyt ja peitot, sisä- ja ulkovaatteet sekä koristetyynyt paljon pienempään tilaan näissä vakuumipakkauksissa. Kaappeihin jäi hirveästi ylimääräistä tilaa joka mahdollisti tavaroiden vieläkin käytännöllisen järjestyksen. Se on melkoista luksusta se!

Näin homma menee:

1. Pesin ensin miehen talvitakin ja -housut.


2. Sitten viikkasin ne mahtumaan pienempään (40x60cm) vakuumipussiin.
Suljin pussin vetämällä erillisen sulkimen pussin suuta pitkin.


3. Rullasin pussia aloittamalla rullauksen pussin suljetusta päästä.
Pussin pohjassa on kanava, jota pitkin ylimääräinen ilma pääsee pois.


Valmista tuli! Alla olevasta kuvast näet, kuinka pieneen tilaan talvitakki ja -housut menivat. Korkeimmalta kohdaltaan vakuumipakkaus on n.7cm. (Ennen vakuumipakkausta talvitakin ja -housujen korkeus oli n.30cm viikattuna.)


Helppoa! Nämä rullattavat ovat siitä hyvät, että et tarvitse imuria imemään ylimääräistä ilmaa pois vakuumipakkauksesta. Oman kokemukseni sekä netistä lukemieni arvostelujen perusteella voin lämpimästi suositella juuri näitä rullattavia vakuumipakkauksia. Niitä vakuumipakkauksia joissa imurilla imetään ilma pois, ei tainnut kukaan suositella vaan juurikin päinvastoin! Ne eivät kestäneet aikaa, vaan pakkaukset aukesivat omia aikojaan... 

Lisäksi meidän mieltä ilostutti se, että nämä pakkaukset kestävät oikein käsiteltynä uusiokäyttöä. Uusiokäyttöä ajatellen pakkausta ei saa pakata liian täyteen ja pakkausta avatessa pitää olla varovainen, ettei pakkaus repeä. Sinne ei saa pakata likaisia, kosteita tai teräviä esineitä, eikä pakkaukseen saa pakata elintarvikkeita, aitoa nahkaa tai turkiksia. Jos pakkausta käytetään pitkäaikaisessa säilytyksessä, pakkauksen ja sisällön kunto on tarkistettava säännöllisesti. Lisäksi pakkausta tulee säilyttää ja kuljettaa varoen, terävät esineet rikkovat pakkauksen helposti. Eli ihan terveellä maalaisjärjellä pärjää taas pitkälle! Meillä on nyt varapeitot ja -tyynyt, eri vuodenaikojen sisä- ja ulkovaatteet sekä koristetyynyt pakattuna vakuumipakkauksiin ja se vapautti monta kaappia muuhun käyttöön. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan! 

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Talon muotoinen lokerikkohylly.

Kahden tyttölapsen äitipuolena sitä törmää väistämättä siihen faktaan, että kaikki pikkutavara kiinnostaa pieniä ihmisiä. Välillä sitä heittää omasta näkökulmasta 'turhan' paperilirpakkeen tai pääsiäismunasta viime vuonna tulleen koottavan eläimen keräykseen ja siinä samassa hetkessä toisaalla pääsee parku. Pieni paperinpala tai juuri se kiltti koala olikin juuri se tärkein asia maailmassa ja minä heitin sen menemään.

Olenkin yrittänyt tässä miettiä mikä olisi sekä järkevä että mieluisa, samalla myös ihan nätti sisustusratkaisu, jolla saadaan joitain näistä pienistä aarteista näkyville (ja pois sieltä lattialta). Löysin H&M home-osastolta pienen sievän lokerikkohyllyn ja ihastuin oitis.


Talon muotoinen lokerikkohylly maalattua MDF:ää ja siinä on valmiit reiät ripustusta varten. Sen leveys on 32cm, korkeus 32cm ja syvyydeltään 5cm on juuri passeli pikkutavaroiden säilystä varten. Hintaa lokerikkohyllyllä oli 19,99€ ja niitä on (ainakin verkkokaupassa) vielä saatavilla valkoisena, mustana, vaalean roosana sekä turkoosina.

Päädyin ostamaan valkoisen, koska niitä oli kivijalkamyymälässä. En halunnut tilata postitse ja sain itse syynätä tuotteen käsissäni ennen ostopäätöstä.



Taloon muuttivat pienet ponit ja muut tärkeät pikkutavarat. Sittemmin taloon on askarreltu piipunrassista tikapuut ja ullakolle on muuttanut kitaraa soittava ampiainen (vaikkakin eskarilainen oli kitaran tuottamasta metelistä ullakolla hieman huolissaan). Talo on ollut selvästi tällainen win-win tilanne meille kaikille. Eskarilainen on saanut monet leikit aikaan poneilla talossa ja me aikuiset saimme ponit pois lattialta. Myöskin se, että ponit ja pikkutavarat ovat näkyvillä, houkuttaa tyttöjä leikkiin enemmän. Ja löytyyhän tästä vielä kolmaskin hyvä puoli eli talon sijainti! Leikki voi laajentua sopivasti pöydälle ja jos leikki jää siivoamatta heti pois, ei kukaan satuta jalkaansa astumalla ponin päälle lattialla. Win-win, sanon minä! 😉

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Täitä liikkeellä.

Eskarilaisen päiväkodissa on jyllännyt jo pitemmän aikaa (3-4 viikkoa) täit. Varatoimenpiteenä näin täiaikana olin päivittäin ponkkarittanut eskarilaisen hiukset tiukasti kiinni eskaripäivinä eikä hän saanut ottaa mukaansa unikaveria tai muutakaan lelua. Lelut ja unikaverit kun tuppaavat olevan leikeissä mukana ja siinähän ne täit taas tarttuu lapselta lapselle...Hiihtoloman tullessa toiveikkaana ajattelin, että näin loman aikana perheet hoitaisivat täit pois lapsistaan ja täit saataisiin karkoitettua. Vähänpä taas tiesin... 

Alkuviikosta törmäsin kirjastossa eskariopeen, joka kertoi, että täitä oli edelleen löytynyt eskariryhmän lapsilta. Loppuviikosta (eli viime perjantaina) kun tytöt vaihtoivat meidän kotiin, halusin varatoimenpiteenä pussittaa kaikki heidän silloin päällä olleet vaatteet tiukkasti muovipusseihin. Vaikka siis mitään täihin liittyvää ei ollut toisessa kodissa havaittu. Ja onneksi halusin! Koska mitäs muutakaan, kuin täitä me sitten lopulta löysimme eskarilaisen hiuksista...

Näin homma eteni.
Eskarilainen raapi päätään huomattavasti. Erityisesti hän rapsutteli vähän väliä korvien takaa sekä niskaa. Tarkempi tutkiskelu paljasti punoittavat korvantaustat. Vielä tarkempi tarkastelu (siis taskulampun ja kamman kanssa) paljasti sen mitä jo epäilimme: saivareita* korvien takana ja niskassa sekä eläviä täitä pitkin päätä vilistämässä. Kymmenkunta elävää täitä napsin pinseteillä irti päänahasta (yök!). *Saivareita eli täin munia. Tarkastimme myös koululaisen ja häneltä löytyi saivareita. Suuntasin apteekkiin, josta ostin täishamppoon (lue: täishamppopulloja) ja käsittelimme shamppoolla kaikkien perheenjäsenten hiukset, vaikka meillä aikuisilla täitä tai saivareita ei löytynyt.

Olisipa se jäänyt siihen. Mutta ei. Voin nyt listata, mitä kaikkea muuta teimme kotona täiden karkoittamiseksi. Selvennykseksi kerrottakoot, että listalla näkyvät pesu- sekä saunoitus-termit tarkoittavat käytännössä sitä, että pesimme liinavaatteet ja vaatteet pesukoneessa, jonka lämpötila piti olla vähintään sen 60 astetta. Saunoitus sitä, että kaikki ne, mitä ei voinut pestä korkeassa lämpötilassa sai istua saunassa +90 asteen lämmössä parin tunnin ajan. 

- pesimme kaikkien lakanat ja vaihdoimme puhtaat
- saunoitimme peitot ja tyynyt
- pesin kahteen otteeseen kaikkien pyyhkeet (ennen ja jälkeen täishamppoon)
- pesin kaikki käsipyyhkeet ja keittiöpyyhkeet
- pesin kaikki vaatteet, jotka meillä oli päällä perjantaista alkaen
- saunoitimme sohvatyynyt ja koristetyynyt
- imuroimme sängyt ja sohvan
- pakastimme kaikki ponkkarit ja harjat yön yli pakastimessa
- saunoitimme kaikki pipot
- saunoitimme kaikki ulkovaatteet
- saunoitimme kaikki pehmolelut
- pesin kylppärin lattian niin kuumalla vedellä kuin suinkin pystyin
- huuhtelin suihkuverhon niin kuumalla vedellä kuin suinkin pystyin

Kaiken tämän lisäksi täishamppoo oli järkyttävän kallista (23,60€/plo, jokaiselle perheenjäsenelle omat pullot) ja meillä oli yökylässä serkkutyttö, joka sai kokea samat toimenpiteet täiden karkottamiseksi, kuin muukin perhe ❤. Loppuviikon eskarilainen saa olla minun kanssani kotona, ettei hän saa päiväkodista heti uutta tartuntaa. Että tällainen viikonloppu meillä. Mitä sinulle kuuluu? 

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Naistenpäivän ballerinat.


Terveisiä puupallojen ja maalien valloittamasta kodista! Innostuin tässä iltapuhteeksi maalailemaan puupalloja ihan toiseen projektiin ja lopulta huomasin inspiroituneen Ripaus tunnelmaa-blogin puisesta ballerinasta niin, että nyt meillä asuu kahdeksan pientä suloista ballerinaa.


Näihin puisiin ballerinoihin tarvitset:

ison puupallon
puisia helmiä
maalia hiuksiin
mustan tussin silmiin ja suuhun
tylliä (+lanka ja neula tyllin kiinnitykseen)
rautalankaa (1,5mm)
pyöröpihdit
pienen avaimenperän (12mm)

1. Maalaa ensin isoon puupalloon hiukset. Ne voivat olla keltaiset, ruskeat, kultaiset tai vaikka vaaleanpunaiset kuten näillä ballerinoilla.
2. Kun hiukset ovat kuivuneet, piirrä ballerinalle kasvot.
3. Mallaa puisia helmiä ballerinan muotoon ja katkaise rautalangasta sopivat pätkä. Muista käänteet ylös ja alas.
4. Tee pyöröpihdeillä rautalangan toiseen päähän lenkki, johon pujotat avaimenperän.
5. Pujottele helmet ja puupallo.
6. Tee taas pyöröpihdeillä lenkki rautalangan toiseen päähän.
7. Leikkaa tyllistä pieni suikale. Pujota siihen neulan avulla lanka, jolla sidot tyllin ballerinan kehoon kiinni. Suorista tylli tutuksi.


Nämä puiset ballerinat odottavat pääsyä eskarilaisen sängynpäätyyn, jahka ensin keksin miten ne olisi helpoin siihen kiinnittää. Pienten ballerinojen kanssa haluan toivottaa kaikille lukijoille mahtavaa naistenpäivää! Olette ihania ❤



maanantai 6. maaliskuuta 2017

Arabian muumimuki, kesä 2017: Kesäteatteri.

Maaliskuuta kun nyt eletään, voi katseen nostaa jo tulevaan kevääseen. Muumikeräilijöille tämä alkuvuosi on odottelun aikaa. Odotetaan malttamattomina kuvia uutuuksista sekä lopulta niiden ilmestymistä kauppoihin. Nyt maaliskuun lopulla 27.3.2017 kauppoihin ilmestyy kesäsesonkimuki, -lautanen sekä lusikat. Sesonkituotteet kulkevat nimellä Kesäteatteri. Kesäteatteri on monille tuttu Muumilaakson tarinasta 'Vaarallinen juhannus' (julkaistu ruotsiksi 1954, suomeksi 1957), jossa koko Muumilaakson valtaa suuri tulva ja muumiperhe joutuu erilleen toisistaan.




Arabian lehdistötiedotteesta voit 
katsoa paremmat kuvat mukista,
lautasesta sekä molemmista 
lusikoista.










Tämän mukin ja lautasen kuvitus on (jälleen) aiheuttanut paljon kohua muumifoorumeilla. Rumaksi haukuttu uutuusmuki ei jatka viime vuoden sesonkimukin viitoittamalla tiellä, jossa ääriviivat olivat punaiset. Vai jatkaako? Ei ehkä punaisilla ääriviivoilla, mutta itse oivalsin jutun juonen. Toivottavasti




Aiempina vuosina sesonkimukit ovat tuleet sarjoittain. Sarjoissa jäljitellään aina edellisvuoden värimaailmaa ja niitä on ollut sarjasta riippuen neljän tai kuuden mukin (plus kulhon tai lautasen) sarja. Tämä uutukainen Kesäteatteri ei jäljittele edelliskesän Juhannusmukia ulkonäöltään. Se on ärsyttänyt ja puhututtanut foorumeilla. Itse en ota kantaa, ennen kuin saan mukin ja lautasen omaan käteeni tarkempaa tarkastelua varten. Miten tämä niin erilainen uutuustuote voi olla jatkumoa edelliskesän mukiin ja lautaseen? Vastaus on ihanan yksinkertainen: viime vuoden Juhannus jatkuu tämän vuoden Kesäteatterilla. Molempien sesonkituotteiden kuvitukset löytyvät kirjasta 'Vaarallinen juhannus'.




Sekä muistin virkistämiseksi edellisen kesäsesonkimukin ja -lautasen postaus ja kuva kirjasta.


Minä en tiedä, mutta minä toivon olevani oikeassa. Toivon, että seuraavat kaksi kesäsesonkikuvitusta tulisivat olemaan jatkumoa kirjasta 'Vaarallinen juhannus', niin kuin nämä kaksi - Juhannus sekä Kesäteatteri - ovat. Toivon sitä todella, koska oma henkilökohtainen suosikkini jo niistä lapsuuden telkkarisarjoista lähtien on ollut tarina muumeista, jotka tulvan tullen sukeltavat aamiaisen keittiöstä, tutustuvat teatterirotta Emmaan sekä vetävät puiston vartijaa nenästä. Vaarallinen juhannus ❤

Kuvat Kesäteatteri-mukista on otettu moomin.com sivuilta.

perjantai 27. tammikuuta 2017

Kananugetit.

Voi pojat! Nyt löytyi toinen arkiruoka, joka sai juuri paikan meidän perheen ruokalistalta. Nimittäin kananugetit. Ei todellakaan ne kaupan einesversiot, vaan kanan sisäfileestä pilkotut ja kuorrutetut nugetit. Katsokaa nyt itse ↓

Eikö näytäkin herrrkullisilta! Voin kertoa, ne todellakin olivat! Herkullisia, maistuvia, mausteisia, rapsakoita ja lihaisia. Olen nähnyt valon enkä enää koskaan kävele pimeydessä - niin hyviä nämä itse valmistetut kananugetit olivat. Meidän eskarilainen (joka yleensä viipyy ruokapöydässä pisimpään) söi lautasensa ensimmäisenä tyhjäksi. Hän kehui ruokaa sanoen, että tämä oli parasta tuttua ruokaa, mitä hän on koskaan saanut, koska onhan hän juuri näitä herkullisia nugetteja syönyt aiemminkin. Eikä tuon kuusivuotiaan päätä saanut käännettyä, vaikka kerroin, että nämä nugetit olivat ensimmäiset mitä tässä keittiössä on valmistettu. Ehei, nämä olivat niitä TUTTUJA ja maukkaita nugetteja, mitä hän AINA syö meillä. 😁 

Kananugettien valmistaminen oli yksinkertaista. Eikä tähän tarvitse mitään kummoisia aineksia, mausteetkin voi valita ihan sen mukaan mitä kaapista sattuu löytymään. Alkuvalmistelut vievät pienen hetken (15-20min) ja uunissa kypsymiseen menee n.30min. Minä laitoin nugettien kaveriksi samalle pellille ranskalaiset, jotka kypsyivät nugettien kanssa vieri vieren. Mukaan pieni salaatti ja kylkeen kurkkumajoneesia. Nams! 

Kananugetit 18kpl

6kpl kanan sisäfilettä
1½dl jauhoja
2 muna
6dl Corn flakes muroja
2rkl öljyä
1tl suolaa
1tl chiliä (maustepussi)
1-2tl Taco mausteseosta

1. Ota kanat huoneenlämpöön. Pilko sisäfileet kolmeen osaan.
2. Tee mausteseos. Murskaa murot, sekoita joukkoon mausteet ja öljy.
Maista ja lisää tarvittaessa mausteita tai muroja.
Siirrä mausteseos kulhoon.
3. Riko toiseen kulhoon munat, sekoita ne haarukalla rikki.
4. Laita jauhot kolmanteen kulhoon.


 5. Kieritä kananpalat ensin jauhoissa, sitten munassa ja lopuksi mausteseoksessa.
6. Paistetaan uunissa 200 asteessa n.25min.



Nämä nugetit voisi myös uppopaistaa, mutta uunissa paistaminen on vähärasvaisempaa.
Idea näihin nugetteihin lähti täältä.