perjantai 27. tammikuuta 2017

Kananugetit.

Voi pojat! Nyt löytyi toinen arkiruoka, joka sai juuri paikan meidän perheen ruokalistalta. Nimittäin kananugetit. Ei todellakaan ne kaupan einesversiot, vaan kanan sisäfileestä pilkotut ja kuorrutetut nugetit. Katsokaa nyt itse ↓

Eikö näytäkin herrrkullisilta! Voin kertoa, ne todellakin olivat! Herkullisia, maistuvia, mausteisia, rapsakoita ja lihaisia. Olen nähnyt valon enkä enää koskaan kävele pimeydessä - niin hyviä nämä itse valmistetut kananugetit olivat. Meidän eskarilainen (joka yleensä viipyy ruokapöydässä pisimpään) söi lautasensa ensimmäisenä tyhjäksi. Hän kehui ruokaa sanoen, että tämä oli parasta tuttua ruokaa, mitä hän on koskaan saanut, koska onhan hän juuri näitä herkullisia nugetteja syönyt aiemminkin. Eikä tuon kuusivuotiaan päätä saanut käännettyä, vaikka kerroin, että nämä nugetit olivat ensimmäiset mitä tässä keittiössä on valmistettu. Ehei, nämä olivat niitä TUTTUJA ja maukkaita nugetteja, mitä hän AINA syö meillä. 😁 

Kananugettien valmistaminen oli yksinkertaista. Eikä tähän tarvitse mitään kummoisia aineksia, mausteetkin voi valita ihan sen mukaan mitä kaapista sattuu löytymään. Alkuvalmistelut vievät pienen hetken (15-20min) ja uunissa kypsymiseen menee n.30min. Minä laitoin nugettien kaveriksi samalle pellille ranskalaiset, jotka kypsyivät nugettien kanssa vieri vieren. Mukaan pieni salaatti ja kylkeen kurkkumajoneesia. Nams! 

Kananugetit 18kpl

6kpl kanan sisäfilettä
1½dl jauhoja
2 muna
6dl Corn flakes muroja
2rkl öljyä
1tl suolaa
1tl chiliä (maustepussi)
1-2tl Taco mausteseosta

1. Ota kanat huoneenlämpöön. Pilko sisäfileet kolmeen osaan.
2. Tee mausteseos. Murskaa murot, sekoita joukkoon mausteet ja öljy.
Maista ja lisää tarvittaessa mausteita tai muroja.
Siirrä mausteseos kulhoon.
3. Riko toiseen kulhoon munat, sekoita ne haarukalla rikki.
4. Laita jauhot kolmanteen kulhoon.


 5. Kieritä kananpalat ensin jauhoissa, sitten munassa ja lopuksi mausteseoksessa.
6. Paistetaan uunissa 200 asteessa n.25min.



Nämä nugetit voisi myös uppopaistaa, mutta uunissa paistaminen on vähärasvaisempaa.
Idea näihin nugetteihin lähti täältä.

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Onneli, Anneli ja salaperäinen muukalainen.

Finnkinossa oli lastensunnuntai eli koko perheelle sopivia elokuvia huokeampaan hintaan. Me tietysti käytimme tilaisuutemme hyväksi ja kävimme katsomassa ennakkonäytöksessa olleen tulevana viikonloppuna ensi-illan saava Onneli, Anneli ja salaperäinen muukalainen. Elokuva on järjestyksessään kolmas Marjatta Kurenniemen rakastetusta kirjasarjasta, jossa nimensä mukaisesti kerrotaan kahdesta tytöstä nimeltään Onneli ja Anneli. Ensimmäinen elokuva on nimeltään Onneli ja Anneli, toinen elokuva taas Onnelin ja Annelin talvi.

Kuva kopioitu netistä.

Jos et halua lukea juonipaljastuksia, voit lopettaa lukemisen pian. Kerrottakoon ensin, että elokuva on hintansa väärti ja ehdottomasti katsomisen arvoinen. Elokuva on taidolla tehty, siinä on kauniit maisemat, mielettömästi yksityiskohtia, sopivan hidas puherytmi (että pysyy perheen pienimmätkin perässä) unohtamatta kuitenkaan taitavaa näyttelijäkaartia. Näyttelijätaivaan uudet tähdet Aava Merikanto (Onneli) ja  Lilja Lehto (Anneli) ovat saaneet mukaansa mm. Eija Ahvon (Rouva Ruusupuu), Eija Knihtilän (Tingelstiina), Kiti Kokkosen (Tangelstiina), Jaakko Saariluoman (Urho Ulpukka) sekä tässä uudessa elokuvassa esiintyi myös henkilökohtainen suosikkini Jenni Kokander (Minna Pinna). Nyt aloitan juonipaljastukset!

Elokuva perustuu kirjaan nimeltään Onneli, Anneli ja orpolapset (1971). Elokuvassa palataan taas seuraamaan Ruusukujan elämää, jossa Onnelin ja Annelin talon viereen vanhaan taloon perustetaan lastenkoti. Onneli ja Anneli seuraavat miettelijäänä, kun lastenkodin pihaan ajaa auto ja sisään marssitetaan kymmenkunta lasta. Lapset ovat ilmeettömiä, hiljaisia ja puettu kokonaan harmaisiin. He liikkuvat jonossa johtajattarensa Minna Pinnan tiukassa komennossa. Onneli muistaa Minna Pinnan päiväkodista tätinä, joka mieluummin siivosi komeroa kuin leikki lasten kanssa. Kuten arvata saattaa, lastenkodin lapset eivät ole onnellisia. Minna Pinna teettää heillä töitä ja nukkumaan mennään jo kello kahdeksan illalla. Kaikki leikit ovat vaarallisia ja siksi ne ovat kokonaan kiellettyjä.

Lastenkodista karkaa poika nimeltään Pekki. Hän lupaa palata vapauttamaan muut lapset lastenkodista ja päätyy nukkumaan Onnelin ja Annelin mökkiin lammen rantaan. Onneli ja Anneli tapaavat pian salaperäiseksi muukalaiseksi nimetyn Pekkin ja he yhdessä perustavat rosvoliiton. Rosvoliiton tarkoitus on pelastaa lapset Minna Pinnan tiukasta hirmuvallasta. Muille lapsille on saatava viesti, että Pekki on kunnossa ja hätiin hälytetään Putti Vaaksanheimo. Tuo peukalon kokoinen pieni poika puetaan valeasuun ja hän pääsee livahtamaan ovenraosta sisälle lastenkotiin ja pystyy toimittamaan viestin.

Pekkin ollessa karkuteilla Minna Pinna on hälyttänyt paikalle poliisin, Urho Ulpukan, joka lopulta löytää Pekkin. Urho ei haluaisi paljastaa Pekkiä, mutta poliisin velvollisuudet voittavat sydämen äänen. Pekki joutuu takaisin lastenkotiin ja Urho eroaa poliisin virastaan. Rosvoliiton menettäessä yhden jäsenen, Onneli ja Anneli värväävät joukkoihinsa naapureitaan. Tigelstiina, Tangelstiina, Urho ja Urhon vaimo rouva Rusina liittyvät rosvoliittoon. Yhdessä he päättävät, että Onneli soluttautuu lastenkotiin ja kaikkien lasten pelastusoperaatio voi alkaa. Minna Pinna tulee huijatuksi ja hän liitelee maagillisen ilmapallon varassa aina etelänavalle saakka, jossa hän elelee nyt onnellisena pingviinien kanssa. Urho Ulpukasta tulee uusi lastenkodin johtaja ja lapset saavat taas pukeutua värikkäisiin vaatteisiin ja he saavat taas leikkiä. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Minä henkilökohtaisesti rakastan Marjatta Kurenniemen satuja. Onneli ja Anneli tulee vahvana ykkösenä. Meillä kuunnellaan Onneli ja Anneli satuja cd:ltä, luetaan kirjana ja katsotaan elokuvina. Kaikki elokuvat ovat olleet taidokkaasti tehdyt. Kulisseissa ja vaatteissa on niin paljon käsityöihmiselle ihmeteltävää ja inspiraatiota, että jokaisen elokuvan jälkeen tekee mieli tarttua virkkuukoukkuun tai ompelukoneeseen. Juoni on selkeä ja puhe on yksinkertaista. Se on ajoittain jopa hidasta jolloin katse ehtii kiinnittyä kaikkiin kauniisiin yksityiskohtiin sekä Loviisan maisemiin. Onnelin ja Annelin näyttelijät olivat tähän kolmanteen elokuvaan kasvaneet jo hurjasti ja mietinkin elokuvaa katsoessani, että tähän trilogian kolmanteen elokuvaan on hyvä lopettaa. Ohjaaja Saara Cantell ohjasi Kurenniemen kolme ensimmäistä Onneli ja Anneli kirjaa, eikä sitä neljättä (Onneli, Anneli ja nukutuskello 1984) enää nähdä hänen ohjauksessaan. Cantell on kertonut rakastuneensa ja jopa samastuneensa Onnelin ja Annelin satuihin ollessaan pieni tyttö. Neljäs satu on ajallisesti kirjoitettu vasta 1984, jolloin Cantell (s. 27.04.1968) oli jo 16-vuotias, eikä viimeinen satu ole vaikuttanut häneen samanlailla, kuin ensimmäiset kolme. Siksipä neljättä satua, Onneli, Anneli ja nukutuskello ei nähdä elokuvateatterissa, ei ainakaan samalla kokoonpanolla kuin nämä ensimmäiset kolme. Harmi sinänsä, mutta usein huipulla kannattaakin lopettaa.

Ehdottomasti katsomisen arvoinne, suosittelen!
Aikuisetkin nauttivat tästä elokuvasta lasten kanssa.

Onneli, Anneli ja salaperäinen muukalainen saa ensi-iltansa 27.1.2017.


tiistai 24. tammikuuta 2017

Pinaattilätyt



Pinaattikeitto on tyttöjen yksi lemppareista. Kyllä, juuri se pakastealtaan eineskeitto. Se on toimittanut monet kerrat hätälounaan virkaa silloin, kun aikaa on ollut vähän tai kaapissa ei ole mitään muuta lounaaksi sopivaa. En suinkaan väheksy einesruokia, mutta yritän usein tehdä monipuolisia valintoja ruokakaupassa. Olin lukenut pinaatista ja halusin aloittaa pinaattikokeilut jostain helposta. Silmiini osui pinaattilättyjen ohje, joka todellakin yllätti helppoudellaan ja maukkaudeltaan! Kylkeen pieni sipaus puolukkahilloa ja avot! Täydellinen kevyt lounas tai välipala.

Pinaattilätyt n.15kpl

1pss (150g) Apetina pinaattipakaste
5dl kevytmaitoa
2 munaa
3dl jauhoja
½tl suolaa

1. Sulata pinaatti.
2. Sekoita kaikki ainekset kulhossa ja sekoita.
3. Anna taikinan turvota puoli tuntia.
4. Lisää keskikuumalle paistinpannulle tilkka öljyä sekä pieni pala voita. 
Pannu on valmis, kun voi/öljy ei enää kupli.

Nautitaan puolukkahillon tai ruokaisan salaatin kera!


Tiesitkö, että kun paistat voin sekä öljyn kanssa, saat molemmista niiden parhaat puolet? Voista tulee runsaasti makua ja sen reaktioista on helppo lukea paistinpannun lämpötila. Öljy puolestaan kestää kuumempia lämpötiloja eikä pala kuten voi. 

maanantai 23. tammikuuta 2017

Maailman paras riisipuuro.


Mikä on teidän kodissa Se Arkiruoka, mitä kaikki perheenjäsenet syövät mielellään? Meillä syödään riisipuuroa. Se on kermaista ja tehty punaiseen maitoon, siinä riisinjyvät ovat ihanasti kypsiä ja se ei ole kuivaa puuroa. Tiedättehän, sellaista jo lautaselle kerran jämähtäneen tuntuista ja näköistä. Olen kirjoittanut riisipuuron valmistamisesta aiemmin (täällä ja täällä) ja entinen inhokkiruokani on muuttunut koko perheen lemppariksi.

Riisipuuro on siitä hyvä perusruoka, että eilisen riisipuuro kelpaa tämän päivän aamupalalle tai vaikka välipalaksi. Tytöt rakastavat riisipuuroa ja usein sitä on jätettävä pataan tarkoituksella (että kaikille halukkaille riittä seuraavana päivänä) tai se on syötävä kerralla loppuun. Koska tämä minun versioni on tehty punaiseen täysmaitoon ja siihen lorautetaan 2dl kermaa, arvaatte varmaan, että tätä puuroa ei tehdä kuin kerran kuussa. Olen kirjoitellut ohjeita ja oivalluksia aiempiin postauksiin, mutta haluan vielä kirjoittaa hyväksi havaitsemani ohjeen tänne ylös. Olkoon tämä kaikkien niiden epäonnistuneiden kertojen lopputulos, S E  R I I S I P U U R O  johon palataan vielä vuosienkin jälkeen. Minä teen riisipuuron aina Sarpanevan 3l pataan, joka on todellakin hintansa väärti! Riisipuuron tekemiseen menee aikaa kaikenkaikkiaan n.tunti eikä lieden ääreltä saa poistua.

Pehmeä ja kermainen riisipuuro.

1l punaista täysmaitoa (EI laktoositonta)
2dl kermaa
4dl vettä
2,5dl puuroriisiä
½-1tl suolaa

1. Kuumenna vesi kiehuvaksi padassa.
2. Lisää veden joukkoon riisit, sekoita. Vähennä lieden tehoa.
3. Kun vesi on imeytynyt riisiin, lisää pieniä määriä maitoa kerrallaan, jatkuvasti sekoittaen.
4. Anna edellisen maitotilkan kiehahtaa ennen kuin taas listäät maitoa.
5. Kun kaikki maito on lisätty, kaada joukkoon kerma.
6. Hämmennä riisipuuroa vielä n.20min keskisuurella teholla.
Älä poistu padan ääreltä ettei maito pala pohjaan!
7. Kun puuro on sakeutunut, ota pata pois liedeltä ja lisää suola.


Nams! Maailman paras riisipuuro, on se kaiken tekemisen väärti!

torstai 19. tammikuuta 2017

Marjainen vispipuuro

Kevättä kohti tässä mennään! Päivä on jo silminnähden pidentynyt, kun päivän valoisaa aikaa riittää jo klo 17 saakka. En kuitenkaan ihan vielä vaihda keväisiä verhoja tai muuta keväistä sisustusta kotiin, koska odotan vielä kovasti niitä paukkupakkasia! Kevät on vielä edessä, joten vitamiinit on kaivettava pakkasesta, jonne on säilötty viime vuoden marjat. Otin sulamaan mustikoita, vadelmia ja punaviinimarjoja yhteensä litran ja jätin ne yöksi kattilaan sulamaan. 


Seuraavana päivänä survoin ne tasaiseksi sauvasekoittimella, lisäsin 1,5l vettä ja kiehutin ne kuumaksi. Lisäsin 1½dl sokeria, 2tl vaniljasokeria ja hieman alle 3dl mannasuurimoita ja kiehuttelin miedolla lämmöllä (n.10min) marjat puuroksi. 


Annoin jäähtyä huoneenlämmössä useamman tunnin ja vispasin kuohkeaksi. Nams!


Mielestäni vispipuuro tarjoillaan aina pelkän kylmän maidon kanssa.


Vinkki! Jos et tahdo käyttää sokeria ollenkaan/paljon, voit käyttää myös hunajaa makeuttamiseen.

tiistai 17. tammikuuta 2017

Fjällräven Kånken kettureppu.

Ostimme koululaiselle ensimmäiselle luokalle Fjällräven Kånken-repun. Violetti "kettureppu" on ollut heti alusta alkaen kovasti koululaisen ja meidän aikuisten mieleen. Toki koululainen on välillä kysellyt uuden repun perään (koska muutkin), mutta me olemme pysytelleet samassa. Sitten taas välillä koululainen on ihastellut ajatuksen kanssa, että mitä jos tämä reppu kestääkin hänellä koko alakoulun ajan. Nii-in, sen varaan me aikuiset olemmekin laskeneet.



Reppu on haalistunut hieman, mutta on se kestänyt kovaa kyytiä näiden kahden ja puolen vuoden aikana, kun sitä on heitelty pitkin ja poikin niin ulkona kuin sisälläkin koulussa. Huoltotoimenpiteenä reppu pääsee ajoittain haaleaan kylpyyn pehmeän harjan ja miedon pesuaineen kanssa. Repun materiaalina on käytetty Vinylon-F kangasta. Se on kulutusta ja ajan hammasta kestävä kangas, joka on vaikuttanut repun suosioon vuosien varrella. Synteettisenä materiaalina - valmistettu kuidusta nimeltään polyvinyylialkoholi - sillä on tiettyjä ominaisuuksia, joita löytyy muutoin enimmäkseen luonnonmateriaaleista. Vinylon-F käyttäytyy kuten luonnonmateriaali ja se turpoaa kastuessaan. Meillä koululaisen koulukirjat eivät ole koskaan olleet märkiä, vaikka reppu olisi ulkopuolelta kastunut.



Onhan nämä hintampia tavallisiin marketin reppuihin verrattuna, vaikka näitä myydäänkin myös isommissa marketeissa. Koosta riippuen tällä keskikokoisella (tilavuus 16l) hintahaarukka on 65-90€ välillä, kaupasta riippuen. Minä löysin koululaiselle violetin ketturepun kesällä 2014 pienestä laukkukaupasta Jyväskylän keskustasta hintaan 65€ ja kaupan päälle sai penaalin. Hinta voi äkkiseltään tuntua paljolta repusta, mutta laskeskelimme, että olemme saaneet rahoillemme jo näiden kahden ja puolen vuoden aikana vastiketta. Repun pitkä käyttöikä on tietysti myös ekologinen vaihtoehto sekä hyvä tapa opettaa pientä ihmistä huolehtimaan omista tavaroistaan niin, että ne kestävät arjessa mukana.

Kånken on minusta yksinkertainen, mutta kaunis. Siinä on suuri pääosasto, jonka vetoketjut ylettyvät sivuilta lähes repun pohjaan saakka. Lisäksi repussa on kaksi litteää sivutaskua ja vetoketjutasku edessä. Kahva ylhäällä, kapeat joustavat olkahihnat, istuinalusta sekä logossa heijastin. Kånken on vuodesta 1978 vakiinnuttanut paikkansa myös suomalaisten suosiossa ja kettureppuja näkyy vilisevän kaupunkikuvassa usein. Se on kevyt, näppärä ja kookas olematta kuitenkaan kömpelö. Reppuja on tehty kymmenittäin eri väreissä ja nykyään saa myös kierrätysmateriaaleista tehtyjä Re-Kånken-reppuja. Repun valmistusmaa on Vietnam.


Minä olen vain haaveillut omasta Kånkenista siitä lähtien, kun koululainen sai omansa. Lupasin itselleni, että ostan repun sitten kun sitä oikeasti tarvitsen. Tämä lupaus ei ihan pitänyt paikkaansa, koska viime vuoden lopulla kirpparilta löytyi violetti isompi Kånken reppu. Siinä tilavuus on 20l ja repussa on erillinen lokero 17 tuuman läppärille. En ollut siihen mennessä vielä keksinyt repulle tarvetta, mutta 25€ hinta oli tarpeeksi alhainen ostopäätöksen tekemiseen. Ovh näille isommille repuille näkyy olevan 119€.


Tässä isommassa repussa on koon ja läppäritaskun lisäksi kolmaskin ero. Tässä on nimittäin olkatoppaukset repun olkahihnoissa. Koululainen on muutamaan otteeseen (erityisesti kevät ja kesä-akselilla) maininnut, että olkahihnat painavat hänen niskaansa. En ole jotenkin rekisteröinyt tätä hänen huoltaan, mutta se tuli mieleen nyt kun näin omassa isommassa repussani olkatoppaukset. Pikainen googlettelu tuotti tulosta ja viikonloppuna kävelin läheiseen Partioaittaan ostamaan koululaisen reppuun lisävarusteena myytävät lisäpehmusteet.




Lisäpehmusteiden hinta oli 22€ ja värivalikoima surkea. Ainakin verrattuna siihen, kuinka monta eri värivaihtoehtoa reppuvalikoimassa on. Väreinä olivat pinkki, keltainen, sininen sekä musta. Ostin koululaiselle pinkit olkatoppaukset, jotka kävivät mielestäni kivasti violetin repun kanssa. Mies sanoi ne nähdessään, että näyttääpä reppu raikastuneen. Olkatoppaukset kiinnitetään kolmella painonapilla ja pitkällä tarranauhalla. Lisäpehmusteet sopivat Kånken 25mm leveisiin olkahihnoihin ja lupaavat parantaa painavankin kantamuksen kantomukavuutta. Ne ovat samaa Vinylon-F kangasta ja valmistettu niin ikään Vietnammissa.



Nyt meidän perheessä on kaksi violettia kettureppua. Kolmas tullaan ostamaan syksyllä eskarilaiselle, joka aloittaa koulutaipaleensa. Taidan olla kaukaa viisas ja hakea Partioaitasta toisetkin lisäpehmusteet jo jemmaan, vaikka olenkin hieman pettynyt niiden värivalikoimaan. Toisaalta olemme jo puhuneet tulevasta koulurepusta eskarilaisen kanssa ja kovasti hän on valitsemassa repun värikseen pinkkiä tai punaista tai fuksiaa... Eli samanlaiset pinkit lisäpehmusteet sopivat varmasti reppuun kuin reppuun, minkä hän saa itselleen valita.

Postaus EI ole tehty yhteistyössä Fjällräven Kånkenin kanssa, 
olemme vain yksi tyytyväinen perhe, joka heidän reppujaan käyttää.

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Punajuuri reseptejä

Viikko arkea takana! Tuntuu, että vieläkin on vähän rankaa toipua siitä vaikka ihan tavallinen arkiviikko se olikin. Koulu ja eskari alkoivat ja toivat mukanaan aikaiset aamuherätykset. Päivittäiset läksyt ja repun pakkaamiset. Lämpömittaria ja sääennusteita saa silmäillä joka välissä, että pienet ihmiset pärjäävät ulkona ilman jäätyneitä varpaita tai hikikarpaloita. Vaikka tämä nollakeli on lapsista hauska, minä kaipaan kovia pakkasia. Sellaisia, että ulos saa laittaa uudet nahkarukkaset ja villasukat kenkien alle. Toivottavasti sellaiset kelit ovat vielä edessä!

 Pari viimeistä päivää olen nauttinut kotioloista ihan omassa seurassani tyttöjen ollessa toisessa kodissa ja Miehen reissussa. Olen hurahtanut katsomaan Netflixistä Orange is new black-sarjaa ja aloitin neulomaan eskarilaiselle tuubihuivia suloisen vaaleanpunaisesta merinovillalangasta. Kävin myös hakemassa lisävarusteen koululaisen reppuun, josta kirjoittelen ensi viikolla lisää. Halusin tähän sunnuntaihin jakaa pari punajuuri-reseptiä, mitä kokeilimme joululoman lopulla.

Ensin teimme punajuurihöystöä johon muille lisättiin possunsuikaleita ja minä söin omani kasvispihvin kera. Lisänä oli kiekko vuohenjuustoa ja tuoretta rucolaa.


Punajuurihöystö possunsuikaleilla

2-3kpl punajuuria
1 iso sipuli
2-4 valkosipulinkynttä
voita
400g possunsuikaletta
omenamehua
2dl kermaa
suola
pippuri
1-2tl sitruunamehua

Keitä raakoja punajuuria (2-3kpl) 1h - 1½h vedessä niin, että ne ovat lähes kypsiä.
Jäähdytä punajuuret kylmässä vedessä.
Pilko sipuli ja valkosipulinkynnet pieniksi ja kuullota niitä hetki voissa pannulla.
Lisää possunsuikaleet ja paista niihin pinta kiinni.
Lisää omenamehua niin, että possunsuikaleet peittyvät.
Anna nesteen kiehua lähes kokonaan pois.
Lisää raastetut punajuuret, lisää omenamehua ja kermaa.
Mausta.
Sekoittele ja maistele, ota pois liedeltä kun höystöstä on ns.ylimääräinen neste kadonnut.

Tarjoillaan vuohenjuustokiekon sekä tuoreen rucolan kanssa!

Kasvisversion voi tehdä ilman possunsuikaleita. Alla kuvassa oma annokseni kasvispihvillä.


Toinen punajuuriresepti, mitä kokeilimme oli punajuurikeitto.


Punajuurikeitto

400g tuoreita punajuuria 
300g perunaa 
1 iso sipuli
1-3 valkosipulinkynttä
2rkl voita 
1l vettä 
2 kasvisliemikuutiota 
1–2 rkl sitruunamehua
1-2dl kermaa
1tl suolaa 
1tl timjamia 
1/4 tl  rouhittua mustapippuria

Pilko ja kuori punajuuret sekä perunat.
Laita kattilaan 1l vettä ja 2 kasvisliemikuutiota.
Keitä punajuuret lähes kypsäksi (n.15min), lisää sitten perunat (n.15min).
Pilko sipulit ja kuullota niitä hetki pannulla, lisää samaan aikaan kattilaan perunoiden kanssa.
Kun kaikki on kypsää, poista puolet vedestä.
Mausta, lisää kerma ja sitruunamehu.
Survo survimella tasaiseksi.
Tarkista maku.

Tarjoile keiton lisänä valkosipulinen fetajuustokerma.

100 g fetajuustoa 
120g smetanaa
puolikas kermaviilipurkki
1 iso valkosipulinkynsi
ripaus  rouhittua mustapippuria

Sekoita feta, smetana ja kermaviili yhteen haarukalla, murskaa joukkoon valkosipuli ja mausta mustapippurilla. Tarkista maku.

Lopuksi teimme vielä kolmannen punajuuriruuan, nimittäin nauta-possupunajuuripadan. Tästä ruuasta minulle ei ole kuvaa, mutta siitä muodostui meidän perheen lihansyöjien suosikki, jota syötiin ehkä kolmesti peräkkäisillä aterioilla. Onneksi teimme sitä ison satsin ja ruokahalua riitti! Tämä pata tehtiin Atrian Bravuuri 700g naudan valmispataan lisäten possunsuikaleita sekä punajuuria, omenamehua ja kermaa.

Tarvitset:

Atrian Bravuuri 700g naudan valmispata
300g possunsuikaleita
voita
sipulia
valkosipulia
omenamehua
kermaa
keitettyjä ja raastettuja punajuuria

Pilko sipulit ja kuullota niitä padassa.
Lisää possunsuikaleet ja paista niille pinta.
Lisää omenamehua niin, että possut lähes peittyvät.
Anna omenamehun kiehua lähes kokonaan pois.
Lisää sitten naudan valmispata, lisää omenamehua 3dl ja kermaa 2dl.
Lisää raastetut punajuuret.
Sekoita, maista ja mausta lisää jos tarvis.
Laita pata uuniin 175 astetta n.45min-1h.

Tarjoillaan riisin kera!

Kaikista kolmesta reseptistä pidimme tosi paljon. Olen kokeillut myös punajuuririsottoa, mutta se ei ollut läheskään näiden kolmen reseptin veroinen. Itselläni liika punajuuri aiheuttaa vatsavaivoja, mutta aion ehdottomasti jatkaa punajuuren lisäämistä ruokiin. Onhan punajuuri täynnä monipuolisia  kivennäisaineita: paljon kaliumia, kalsiumia, magnesiumia, natriumia, kuparia, rautaa ja sinkkiä. Vitamiineista punajuuresta löytyy A-, E-, C- ja B-ryhmän vitamiineja, erityisesti folaattia, jonka saanti suomalaisessa ruokavaliossa on vähäistä. Punajuuri on siis oikea voimajuures sekä hyvä lisä aterioille, eikä sen hinta kaupassa päätä huimaa!

lauantai 7. tammikuuta 2017

Mekosta kissatyynyksi.

Kävimme tyttöjen kanssa heidän vaatekaapit läpi. Aika hyvin siellä oli kaikki tarpeellinen, eikä tähän hätään tarvitse ostaa uusia vaatteita kummallekaan. Muutama paita lähti räteiksi ja osa koululaisen vaatteista siirtyi odottamaan eskarilaisen kasvupyrähdystä. Muutama mekko oli jäänyt pieneksi kuten tämä eskarilaisen hyvin tärkeä harmaa kissamekko.


Mekko on aikoinaan ostettu koululaiselle ja nukkavieru kissamekko sai jäädä nyt eläkkeelle. Usein kierrätän vaatteet keräyslaatikoihin, kirppareille tai ihan vaikka räteiksi siivouspuuhiin, mutta tämä mekko sai uuden elämän. Tein siitä sulassa yhteisymmärryksessä eskarilaisen kanssa hänelle pienen tyynyn. Aika yksinkertaista tämä homma oli ja sopiva pikainen DIY ompelus; kunhan vaan leikkelin mekosta kissan pään näköisen ja ompelin reunat väärältä puolelta ja käännettyäni täytin sen vanhan tyynyn vanulla.



Lopputulos oli mielestäni hieman karmea, mutta eskarilainen tykkäsi uudesta tyynystään kovasti. Hän huokaili tyyny sylissään, että hän ei voi uskoa kuinka äiti osasi tällaisen ommella. Nukkavieru se on vieläkin, mutta tuottaa iloa uudelle omistajalleen 🎔

perjantai 6. tammikuuta 2017

Jättikatkaravun pyrstöjä pestopedillä.


Joskus tekee mieli hieman hemmotella itseään ja tehdä jotain arkiruuasta poikkeavaa ruokaa. Rakastamme Mieheni kanssa rapuja ja eräälle illalle valikoitui spagettia pestolla sekä jättikatkaravun pyrstöillä.

Keitä spagettia.
Tee pesto.
Paista jättikatkaravunpyrstöt öljyssä* pannulla parin minuutin ajan per puoli.

VARO ettet ylikypsennä rapuja! Sitkeät ravut eivät ole kenenkään makuun.

Pesto

1 iso ruukku basillikaa
100-150g pinjansiemeniä
50-70g hyvää parmesanjuustoa
suolaa
2-3dl oliiviöljyä

Hienonna ja sekoita kaikki peston ainekset keskenään monitoimikoneessa tai blenderissä, maistele ja mausta suolalla. Aloita lisäämällä pieniä määriä kerrallaan ja tee pestosta sinun makuusi sopivaa. Anna peston levätä jääkaapissa sillä aikaa, kun laitat spagetin kiehumaan hyvin suolattuun veteen. *Pilko chili ja valkosipulinkynsiä pannulle, kuullota niitä öljyssä hetken ja paista öljyssä kuoritut jättikatkaravun pyrstöt.

Voit halutessasi lisätä peston suoraan spagetin joukkoon, kun spagetti on al dente ja se on valutettu siivilän läpi. Muista tällöin jättää pari dl keitinvettä sivuun, jota lisäämällä helpottaa peston imeytymisen spagetin joukkoon.

Vinkki! Jos pestoa jää yli, sen voi huoletta nauttia iltapalaksi tuoreen ciabatta-leivän päällä.

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Memorygel petauspatja

Ostimme keväällä 2014 Suomi soffasta 140cm leveän ja 70cm korkean jenkkisängyn. Itse sänky on palvellut meitä todella hyvin: olemme olleet tyytyväisiä sängyn kokoon ja korkeuteen, samoin kuin sängyn runkoon sekä patjaan. Petauspatja sen sijaan alkoi muuttaa muotoaan jo joku aika sitten. Minulla ilmeni ajoittain selkäkipuja ja käteni puutuivat nukkuessani. Huomasimme, että petauspatjassa oli kaksi ihmisen kokoista kuoppaa eli petauspatja menisi vaihtoon.

Päädyimme ostamaan Maskusta kotimaisen UNICO:n valmistaman Permafit Memorygel-petauspatjan. Päätökseen vaikutti tietysti se, miltä patja tuntui kun siinä pötkötteli. Memorygel-petauspatja muotoutuu ihmisen kehon ja lämmön alla. Se palautuu nopeasti muotoonsa, kun paino poistuu sen päältä. Petauspatja on tarpeeksi jämäkkä olematta kuitenkaan kova. Memorygel patjalla on erinomainen kyky edistää kehon verenkiertoa muotoutumalla ihmisen mukaan ja vähentää näin esim.nivelkipuja. Geeli myös viilentää ja tasaa nukkujan lämpöä, ellei sen päällä ole lakana joka ei hengitä yhtään.


Ostopäätökseen vaikutti myös kotimainen valmistaja. UNICO on suomalainen joustinvuoteita ja sohvia valmistava perheyritys etelä-pohjanmaalta. UNICO:n omistavat Pasi ja Petri Saarinen jo kolmannessa sukupolvessa. Tuotano on alkujaan 1950-luvulta ja tuotantolaitoksia UNICO Finlandialla on kolme; sänky- ja runkotehtaat Kauhavalla sekä sohvatehdas Lapualla. Palveluksessa on yhteensä 105 huonekalualan ammattilaista. Kaikilla UNICO-tuotteilla on Suomalaisen Työn Liiton myöntävä Avainlipputunnus, joka kertoo korkeasta kotimaisuusasteesta. Avainlipputunnus annetaan kolmeksi vuodeksi kerrallaan yritykselle, jonka tuotteissa on käytetty kotimaisia raaka-aineita tai tuote valmistetaan kotimaassa vähintään 80%:sti. Avainlipputunnus kertoo osaltaan myös laadusta, tuoteturvallisuudesta ja yhteiskunta-vastuullisuudesta. Me pyrimme omilla valinnoillamme suosimaan suomalaista käsityötä ja ostamaan työtä suomalaisille.

Vaikka alennusten jälkeen petauspatjan hinta oli muhkea (425€ !!!) niin myyjä vakuutti meidät asiantuntevuudellaan. Puhuimme pitkään petauspatjoista (ja sängyistä ja sohvista) ja hän ainakin vaikutti rehelliseltä kertoessaan eri vaihtoehdoista ja niiden kestävyydestä. Myyjä ei myynyt meille kallista petauspatjaa euron kolikot silmissään, vaan kertoi ihan järkiperusteita sille, miksi esim. meidän edellinen petauspatja oli mennyt niin nopeasti niin huonoon kuntoon. Olimme ostaneet sängyn pakettina (runko+patja+petauspatja), joka oli räätälöitä monille ihmisille sopivaksi. Sehän on ihan sattuman kauppaa, sopiiko juuri minun tai sinun unitottumuksiin standardien mukainen "kaikille sopiva" patja. Nyt kun yksilöimme meidän kehoille sopivan petauspatjan, myyjä lupasi ostokselle 10 vuoden käyttöiän. Ja silloin kun petauspatja menee vaihtoon, on meidän syytä uusia samalla koko sänky.




Edellinen postaus makuuhuoneestamme on maaliskuulta 2015 (Kurkistus makuuhuoneeseen.). Huomasin siinä lukiessani, että oikeastaan valaisinta lukuunottamatta mikään ei ole muuttunut. Sänky on muuten sama, nyt vaan uudella petauspatjalla varustettu korkea jenkkisänky, päiväpeittona on edelleen suuresti rakastamani Jukka Rintalan Ritarinkukka ja yöpöytinä toimii isot Luhdan Orsi-korit. Yöpöydällä Ikea Årstid-pöytävalaisin on muuttunut Aarikan Keisarinna-pöytävalaisimeen. Yöpöydälle on muuttanut Arabian 2013 sesonkituotteena myyty Lei-purkki (suunnittelijana Anu Kanervo), jossa säilytän nenäliinoja ja korvatulppia. Iki-ihana Fatboy-laturi palvelee vieläkin uskollisesti, enkä rehellisesti sanoen ole voinut vielä päivittää puhelintani uuteen malliin (vaikka syytä olisi!), koska hyvin harva puhelin (tai ainakaan hyvin harva niistä puhelimista mitkä Mies minulle kelpuuttaisi) tukee Qi-latausta.

Tyynyt on vaihdettu hiljan uusiin ja peitot eivät nekään ole vanhoja. Pyrimme valinnoillamme vaikuttamaan meidän perheen hyvinvointiin ja mikä olisi sen tärkeämpää, kuin kunnon yöunet. Yöllä kuuluu nukkua, saada lepoa ja nollata aivoja. Aamulla kuuluu herätä levänneenä ja mikään paikka ei saa sängyn vuoksi kolottaa. Liian kuuma ja liian kylmä on myös huonoja asioita, jos ne ovat jatkuvia kavereita öisin. Siksi meidän makuuhuoneessamme sekä tyttöjen huoneessa lämpötila on hivenen matalampi, että siellä olisi helppo hengittää ja saada unta. Ovet ovat auki öisin eteiseen, että ilmanvaihto pelaisi ja koko kämppä on pimennysverhoilla varustettu pitkien yöunien turvaamiseksi. Meillä kun erityisesti koululainen herää vielä sisäisen kellon herättämänä ennen kukonlaulua, jos ulkona kajastava valo pääsee hänet herättämään. Tyttöjen patjat uusittiin viime marraskuussa joten meidän perheen uniasioista on nyt huolehdittu pariksi vuodeksi eteenpäin.

Millaisia unia teillä nukutaan?

tiistai 3. tammikuuta 2017

Piparin makuinen juustokakku

Jatketaan kakkupostauksella! 

Leivoin jouluaatoksi Kinuskikissan ohjeella piparkakun makuisen juustokakun. Omani epäonnistui hieman päällä olevan kinuskin muodossa, jota keitin niin kauan, että ohjeessa mainitut liivatteet olisi voinut jättää kokonaan pois. Korvasin myös alkuperäisessä ohjeessa olevan vaniljarahkan piparkakkurahkalla ja vähensin mausteita. Lisäsin vielä omaan kakkuuni pieniä itsetehtyjä marenkeja ja pieniä tähtipipareita. 

Kirjoittelin alle ohjeen omasta versiostani, joka maultaan hurmasi ainakin muutamat aikuisista - minut mukaanlukien. Lapset keskittyivät kakun sijaan enemmän tuhoamaan suklaat kahvipöydästä.


Piparkakun makuinen juustokakku

Ota 26cm irtopohjavuoka, leivinpaperita sen pohja ja reunat.
Vinkki! Leivinpaperisuikaleet pysyvät reunoilla pienen voinokareen ansiosta.

Pohja:

225 g piparkakkuja
80 g voita tai margariinia

Murskaa piparit ja sulata voi. Yhdistä ja painele irtopohjavuokaa.

Piparkakkutäyte:
4 liivatelehteä
3 dl kermaa
1 dl tomusokeria
1,5 tl piparkakkumaustetta
200 g piparkakkurahkaa
3 valkuaista
2 rkl sitruunamehua
1 rkl vettä

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.
Vatkaa kuohukerma vaahdoksi ja lisää vaahdotuksen aikana joukkoon tomusokeri. 
Sekoita kermavaahtoon piparkakkumauste ja piparkakkurahka.
Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. 
Yhdistä kerma-rahkaseoksen kanssa.
Mittaa kattilaan sitruunamehu ja vesi. 
Kuumenna kiehuvaksi ja sulata joukkoon liivatteet. 
Lisää ohuena nauhana sekoittaen täytteeseen.
Kaada täyte vuokaan ja anna hyytyä jääkaapissa noin 3 tuntia.

Kinuskikiille:
2 dl kuohukermaa
1 ½ dl fariinisokeria
loraus glukoosisiirappia (kiiltoa antamaan)
pieni nokare voita

Digitaalinen lämpömittari

Mittaa kattilaan kuohukerma ja fariinisokeri, loraus glukoosisiirappia ja nokare voita.
Kuumenna 110 asteeseen keskilämmöllä (tähän menee aikaan 15-20min).
Anna seoksen jäähtyä haaleaksi välillä sekoitellen.

Kaada kinuskikastike täytteen päälle ja hyydytä kylmässä yön yli.

Koristele kakku ennen tarjoilua pienillä marengeilla ja piparkakuilla.
Murskattu marenki tuo mieleen lumen ja lisää kakkuun sopivasti makeutta.

Marenkiohje on yksinkertainen:

2 valkuaista
1dl sokeria

Vatkaa kovaksi vaahdoksi.
Kuivata 80 asteisessa uunissa uunin alatasolla 1,5h, ota sen jälkeen marengit huoneenlämpöön kuivamaan pariksi tunniksi.

Tällä ohjeella tulee valkoisia murenevia marenkeja. Valkoinen väri pysyy, kun uunin lämpö on alhainen ja marengit kuivavat alatasolla. Jos tahdot marengeista hieman tahmeita keskeltä, lisää mukaan happoa (etikkaa tai sitruunamehua).

maanantai 2. tammikuuta 2017

Vuoden ensimmäinen.

Tervetuloa vuosi 2017!


Vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä kotona. Tytöt lähtivät torstaina ja hyvin pian sen jälkeen minä keräsin joulukoristeet pois. Kaasa-sisustustakka sai jäädä vielä paikoilleen, samoin kuin muutama Pakkas-tonttu. Katselimme kaupungin ilotulitukset omalta parvekkeelta ja kilistelimme oman juhlapäivämme kunniaksi. Olemme olleet kaksi vuotta naimisissa ❤.


Vuoden vaihtuessa mietin pitkään lupauksia. Olen ollut vuoden verran pieniä sijaisuuksia lukuunottamatta kotona ja sekä nauttinut että ollut henkisen romahduksen partaalla sen vuoksi. Sen lisäksi, että töiden löytäminen on hankalaa, on meillä kotona ilmennyt sellaisia ongelmia tyttöjen kanssa, että olemme katsoneet parhaaksi, että minä olen päivät kotona. Voitte arvata, että tuo lause pitää sisällään sekä maailman ihanimmat että hektisimmät hetket. Kaipaan takaisin töihin, mutta rakastan tietysti olla kotona kun tytöt ovat vielä pieniä. He eivät enää ole taaperoita tai uhmaikäisiä, vaan erilailla pieniä. He ovat siinä iässä, että asiat otetaan kirjaimellisesti. Heiltä voi jo vaatia kotitöiden tekemistä ja niistä purnataan. He kuuntelevat satuja, lukevat kirjoja ja usko joulun taikaan on murtunut. Lahjat toi tänä vuonna äiti ja isi, eikä tonttu tai pukki. He vastaavat "joojoo" ja sana "tiedän" tulee sellaisen asenteen kanssa, että oksat pois! He halaavat ja suukottavat, riitelevät ja rähjäävät. Meidän tytöt ❤

 Vuosi 2016 jää siksi mieliini sekä raskaana että hurjan opettavaisena. Vuotena, jolloin ollaan kiristetty vyötä ja laitettu tyttöjen hyvinvointi kaiken edelle. Onneksi apua saa kun sitä pyytää ja toivon sormet ristissä, että vuosi 2017 toisi mukanaan selkeyttä moniin epäselviin asioihin.

Siksipä lupasin seuraavaa:

1. Etsin aktiivisemmin töitä, tyttöjen ehdoilla kuitenkin.
2. Opettelen katsomaan erilaisia elokuvia.
3. Käyn kerran teatterissa (elokuvateatteria ei lasketa).

Millä mielellä te hyvästelitte vuoden 2016?