torstai 17. elokuuta 2017

Kaksi koululaista ja arki.

Niin se vaan arki alkoi täällä meilläkin. Tämä viikko ollaan herätty aamulla aikaisin, syöty aamupuuro ja kiiruhdettu kouluun. Kouluun on aikuisen saattelemana kävellyt iso neljäsluokkalainen ja pienen pieni ekaluokkalainen. Eli nelkki ja eppu - niin kuin täällä keski-suomessa heitä kutsutaan. Isompi koululainen on jatkanut koulua varmoin askelin. Paikat ovat tuttuja vaikka luokka vaihtuikin kolmanteen kerrokseen, luokkakaverit ovat ystäviä ja ainoastaan uusi opettaja ja valinnaisen aineena oleva ranska ovat uusia juttuja. Pienelle koululaiselle kaikki on uutta ja ihmeellistä. Ihan kaikki: koulu, ope, luokkakaverit, Jälkkäri (ei suinkaan jälki-istunto vaan iltapäivätoiminta), koulun säännöt ja välitunnit. Kaikesta löytyy ihmeteltävää ja juteltavaa, kun neiti tulee iltapäivisin kotiin. Tätä on ihana seurata siitä näkökulmasta, että tämä on toinen pieni ihminen, jonka koulutielle saattelemme. Ensimmäisen kohdalla sitä ajatteli, että onpas hän iso kouluainen ja tämän toisen kanssa sitä kummastelee, kuinka pieni tämä silti vielä on. Ja vielä ihanampaa on ollut huomata, kuinka isompi koululainen hiljaa tuhahtelee pienen koululaisen toilailuille, koska pienempi ei ehtinyt viikossa sisäistää kaikkia koulun sääntöjä ja käytänteitä - isommalla kun on ollut kolme vuotta aikaa harjoitella niitä :)

Toinen asia, minkä nyt koulun alkaessa huomasi, oli tyttöjen pituus. Siivosin keväällä tyttöjen vaatekaapin ja siirsin sieltä pienet vaatteet pois. Pienen koululaisen kaikki pieneksi jääneet vaatteet lähtivät kirpparille, mutta isomman kouluaisen vaatteet jätettiin säästöön. Kokeilimme silloin keväällä pienelle koululaiselle seuraavan (eli 134/140) koon vaatteita, mutta ne olivat auttamatta liian isoja. Nyt viikonloppuna ennen koulunalkua tein saman jutun - kävin vaatekaapin läpi ja sieltä sain saaliiksi ikea-kassillisen pieniä vaatteita. Nostin esiin pienelle koululaiselle varatut seuraavan koon (134/140) vaatteet vain huomatakseni, että nehän oli nyt sopivat. Pieni kyynel vierähti hiljaa poskelleni, meidän pieni ihminen. Niin pieni ja iso yhtäaikaa. 
Koululaisen vaatteet ovat vähän väliä jäämässä pieneksi ja hänen kaapilleen teinkin perusteellisen siivon. Surutta heitin rättikasaan virttyneet t-paidat ja säästin parhaimmat pienelle koululaiselle. Kirpparilta löytyi kuudet farkut, paita ja mekko 15€:lla ja niillä pärjätään taas jouluun saakka.

Ulkovaatteet onkin sitten toinen juttu. Pienemmälle koululaiselle on sopivia ulkovaatteita moneen lähtöön, mutta isompi koululainen on kasvanut niistä ohi. Täytyykin pitää silmät auki kirppareilla niin livenä kuin netissäkin, että isommalle koululaiselle löytyisi sopivat ulkohousut ja vedenpitävä takki.

Tein myös kenkäinventaarion. On ilo huomata, että kun on aiemmin panostanut kenkävalinnoissa laatuun, kengät kestävät (ainakin) kahdella tytöllä. Kenkiä löytyi moneen lähtöön eikä tälle syksylle tai talvelle ole tarvetta uusille kengille. Ei kummallekaan. Monet isomman koululaisen vedenkestävät ja paljon liikkuville lapsille suunnitellut kengät vain odottavat pienen koululaisen jalan kasvamista ja aktiivisesti alennuksia tarkkailevan äitipuolen toimesta isomman koululaisen jalkoihin on jo löydetty sopivat kengät satoi, paistoi tai tuiskuttaisi lunta. Jee!

Muita arkisia puuhia ovat olleet oppikirjojen päällystäminen, iltasadut ja oikean unirytmin löytäminen, aamupuuro ja aamurutiinit. On muistuteltava deororantin käytöstä, tossujen pitämisestä koulussa, huolehdittava oikeat liikuntavarusteet tunneille mukaan, laitettava hiukset kiinni ja huolehdittava, että koulukuvaukseen oli asianmukaiset vaatteet päällä. Ne pienet läksyt on päivittäin tehty ja tarkistettu, reppu on pakattu seuraavaksi aamuksi suoraan eteiseen odottamaan. Metatyö (mistä kirjoittelin vuosi takaperin) on taas vallannut ajatukset ja ihan tervetullutta tämä arki on ollutkin! Vaikka näitä lämpimiä päiviä on tässä tällä viikolla ollut, voisin silti sanoa olevani valmistautunut syksyyn jo niin, että se voi huoletta tulla ja tuoda tähdet mukanaan taivaalle.

Meidän pienet suuret ihmeet. Pienempi ja isompi, molemmat yhtä tärkeitä ♡

maanantai 7. elokuuta 2017

Lasten kanssa reissussa.

Mitä on hyvä muistaa, kun on reissussa lasten kanssa? Sitä pohdimme ennen kesälomaa, kun rustailimme kalenterin täyteen kivoja kesätekemisiä ja reissuja. Vietimme alkukesän tavallisessa rytmissä ja juhannukselta tytöt jäivät ensin kolmeksi viikoksi lomailemaan toiseen kotiin. Me vietimme "lapsettomat" kolme viikkoa kotona, mökeillä ja Helsingissä. Sitten kun tuli meidän vuoro lomailla tyttöjen kanssa kolme viikkoa, reissasimme niin ikään kahden mökin välillä sekä kävimme pyörähtämässä Helsingissä. Ajotunteja oli lukuisia ja kilometrejä karttui lähemmäs 1500. Automatkat sujuivat miellyttävästi, kun meillä oli mukana Harry Potter-saagan ensimmäinen osa Viisasten kivi - äänikirjana. Tytöt eivät ole Harry Potterin maailmaan tutustuneet (ennen tätä äänikirjaa) ja voi pojat kuinka he nauttivat jännittävästä ja monitahoisesta sadusta. Suosittelen lämpimästi sekä Harry Potteria äänikirjana että äänikirjoja automatkoille yleensäkin. Vietämme usein kotona ja automatkoilla lepohetken äänikirjan kanssa, jolloin ainakin kroppa lepää, vaikka mielikuvitus laukkaakin sadun mukana hurjaa vauhtia.

Reissussa lasten kanssa täytyy muistaa myös hyvät eväät. Koska kaikki maistuu paremmalta ulkoilmassa. Erilaiset eväsleivät, hedelmät, lihapullat, sipsit, maissi- ja riisikakut sekä litroittain vettä. Kaikki toimii ja kaikki saadaan takuuvarmasti syötyä. Me retkeilimme Suomenlinnassa kahteen otteeseen, ensin kahdestaan ja vielä tyttöjenkin kanssa. Suomenlinna on mieheni lapsuudenmaisemia, siellä hän on käynyt lapsena vähintään kerran kesässä. Suokkiin pitää matkustaa lautalla, mikä olikin tytöille ensimmäinen kerta. Otimme Suokkiin mukaan tytöille taskulamput ja siellä he viipottivat pimeissä onkaloissa ja tunneleissa tunteja. Meillä oli viltti ja eväät valmiina, neidit juoksentelivat luolissa ja tulivat välillä tankkaamaan. Sadevarusteet olimme pakanneet tietysti reppuihin ja pidimme sadetta viltillä tuuheiden tammien ja lehmusten alla. Päivä oli pitkä ja kävelemistä tuli lukuisia kilometrejä, mutta hyvillä kengillä ja varusteilla me kaikki jaksoimme.



Kävimme tyttöjen kanssa myös Luonnontieteellisessä museossa ja Linnanmäellä. Erilaiset eläimet olivat tytöistä äärimmäisen mielenkiintoisia ja pari näyttelyä kiersimme kahteen kertaan. Yhteensä kolme tuntia saimme kulutettua aikaa eläinten ihmettelyyn. Tämän jälkeen kävimme pizzalla ja suuntasimme Lintsille pariin laitteeseen. Erityistä huomiota päivässä saivat hyvät kengät. Kävelemistä on paljon ja vaikka tiet eivät ole niin haasteelliset kuin Suokissa (mm. mukulakiviä) niin hyvät kengät on silti kaiken a ja o. Kesäloman alussa tytöt saivat ostaa itselleen Prisman alehyllystä uudet ballerinat ja ne olivat kaupungissa kävelyyn oivalliset. Rakoilta vältyimme, vaikka laastarit olivat repussa mukana.


Alkuloman ja loppuloman vietimme mökeillä. Meidän lapset rakastavat uimista ja siinä ei kuulkaas enempää tarvita kuin vettä, serkut ja pari uimalelua. Siinä menee mukavasti päivä jos toinenkin ilman, että kukaan huomaa ajan kulumista. Sitähän se loma kai on parhaimmillaan, kun joutuu pinnistelemään muistaakseen mikä päivä tänään on.

Eli mitä lasten kanssa reissussa tulee olla mukana?
- Automatkoilla viihdykettä. Meillä toimi äänikirja, mutta myös erilaiset piirustusvälineet ja tehtäväkortit ovat oivallisia.
- Eväät. Mitä enemmän eväitä, sitä parempi.
- Sadevarusteet ja viltti. Sadetta voi pitää isojen puiden alla ja silloinhan on oivallista jatkaa piknikiä.
- Hyvät kengät. Mitä jalkaa tukevammat, sitä paremmat. Ja mielellään kenkiä useammat mukana, jos ei päästä illaksi kotiin.
- Laastareita. Lasten kanssa haavereilta ei voi välttyä ja pieni laastari on parasta plaseboa!
- Aikaa. Uimiselle, ihmettelylle ja seikkailuille.